Että osa ihmisistä ei ota asiaa vakavasti

Epäoikeudenmukaisuus ilmenee muun muassa siten, että köyhät kehittyvät maat jätetään liikaa huomiotta. Rikkaat valtiot ovat aiheuttaneet toimillaan ilmastonmuutoksen, josta köyhät maat joutuvat maksamaan valtavan summan. On muistettava, ettei useissa maissa ole vielä mm. hyvinvoinnin turvaavaa infrastruktuuria, jonka rakentaminen vaatii päästöjen syntymistä. Meidän kehittyneiden maiden on tasapainotettava tätä seikkaa tarttumalla ripeämmin toimeen. Oikeudenmukaisuus taas voisi toteutua tuloerojen pienentymisenä ja siten, että tulevilla sukupolvilla ylipäätään on mahdollisuus elämään.

On selvää, että tiettyjen erittäin suurten päästöjen ammatti-aloja tulee tukea uudelleenkoulutusten kautta.

Moni asuu alueilla, joilla joukkoliikenne on olematonta tai sen käyttäminen vaikeuttaa elämää ja työntekoa kohtuuttomasti. Näillä alueilla esimerkiksi polttoaineveron nostaminen vaikuttaa enemmän kuin ruuhka-Suomessa, suhteettoman paljon asuintiheyteen nähden. Epäoikedenmukaisuus näkyy myös kuitenkin toimien hitautena, kun vaikeutamme kestävän tulevaisuuden turvaamista koko ajan, jolloin lapset ja tulevat sukupolvet ovat eriarvoisessa asemassa. Oikeudenmukaisuuteen liittyy myös kansalaisten tunne siitä, että heillä on mahdollisuuksia vaikuttaa.

Se tehdään tällä hetkellä talouselämän sanelemalla ehdoilla.

Oikeudenmukaisuus: kaikki osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan (esim. taloudellinen tilanne, asuinpaikka, sosiaaliset resurssit) ja siirtymää hallitaan yhteiskuntatasolla esimerkiksi suuntaamalla tukia ja verotusta (mm. lihan- ja maidontuotannon tukeminen ekologisesti kestävämpiin vaihtoehtoihin, tuet ja verohelpotukset ekologisiin siirtymiin esimerkiksi lämmityksessä) sekä julkista kulutusta (julkiset ruokailut, ratahankkeet jne.)
Epäoikeudenmukaisuus: pahinta epäoikeudenmukaisuutta on olla tekemättä mitään muutoksia, mutta toisaalta muutosten vaikutukset pitää aina arvioida erityisesti suhteessa haavoittuvampiin ryhmiin

Rikkaat rikastuu. Heikossa asemassa olevat joutuu yhä pahempiin taloudelliskultuurillisiin ongelmiin. Em. on epäoikeudenmukaisuuden dystopia.

Epäoikeudenmukaisuus ilmenee mielestäni eniten ihmisten asuntojen lämmitystavassa ja siinä että asuuko vuokralla vai omistusasunnossa. Vääjäämättä polttomoottoriautoilu tulee kalliimmaksi jolloin liian pitkät työmatkat aiheuttavat joko muuttopaineita asutuskeskuksiin tai kitinää (jonka koen turhaksi).

Epäoikeudenmukaisuus tulee esille siinä, että kaikilla ei ole varaa tehdä haluamiaan muutoksia, esim. ostaa aurinkopaneeleita. Myös osan toimeentulo on kiinni toimista, jotka vahvistavat ilmastonmuutosta ja jos heidän työ/toimeentulo viedään ilmasto-agendalla pois, tulee heille tarjota muuntokoulutusta toisenlaiseen työhön.

Erityisesti tulojen, varallisuuden ja työpaikkojen jakautumisessa, ja eriarvoisuuden kokemuksessa.