Sote-asemien lakkautukset jatkavat vallalla olevaa politiikkaa, jolla eriarvoisuus lisääntyy ja hyvinvointi polarisoituu entisestään. Mielestäni sote-asemien lakkauttaminen tulee ehdottomasti estää. Hyvinvointialueiden johdon tulisi voimakkaammin ajaa alueiden asiaa nykyisen hallituksen suuntaan, vaikka hallitus näyttäytyykin keskusteluun ja hallitusohjelman muutoksiin kykenemättömältä. Hyvinvointialueet ovat kuitenkin olleet liian hiljaa. Rahoitusta soteen on saatava lisää. Palveluiden saavutettavuudesta päätettäessä ei voida katsoa vain kuntalaisten lukumääriä. Kyse on ihmisistä, jotka tarvitsevat palveluita., joilla on oikeus palveluihin. Hallituksen ja hyvinvointialueiden tulee kantaa päätöksistään vastuu. Mitä tapahtuu esimerkiksi pitkällä aikavälillä siinä skenaariossa, että pieneltä paikkakunnalta sote-aseman lakkautuksen vuoksi tukea tarvitsevat perheet ja lapset jäävät neuvolajärjestelmän ulkopuolelle, koska kulkeminen esimerkiksi julkisilla kulkuvälineillä lähimpään sote-asemaan vaatisi taloudellisia ja voimavaroihin liittyviä resursseja. Julkisen liikenteen vuorot voivat edellyttää sen, että lasten kanssa ollaan reissussa lähes koko päivä. Onko hyvinointialue tosiaan mahdollistamassa ja ajamassa tätä yhteiskunnallista kehitystä. Hallitus on, mutta onko todella myös hyvinvointialue.

Lähipalveluiden alasajo perusterveydenhuollon osalta sekä palveluasumispaikkojen saatavuus ja saavutettavuus heikkenee radikaalisti. Keskisuomalaiten asukkaiden yhdenvertaisuus toteutuu vain ja ainoastaan jyvässeudulla asuvien osalta, maaseutukunnat halutaan autioittaa.

Suunnitelma johtavat siihen, että kotona asuvat vanhukset jotka vielä pärjäävät omin keinoin kotona, eivät siis ole kotipalveluiden yms piirissä, tulevat voimaan huonommin. Heidän on vaikea, lähes mahdoton päästä esim. lääkäriin tai laboratorioon, jos kyseiset palvelut viedään/karsitaan omalta paikkakunnalta. Taksien saanti on lähes tulkoon mahdotonta ja ambulanssin tulo syrjäseudulle myös kestää tai sitä ei voi edes tilata, jos ei ole ns. hätä. Näin ollen vanhusten sairauden pahenevat, hoito mutkistuu, pitenee ja johtaa pahimmassa tapauksessa siihen, että kotikuolemia tulee olemaan. Kuka ottaa vastuun? Yksin asuvia vanhuksia on todella paljon, heillä ei ole kyky käyttää sähköisiä palveluita, monellakin on mustissa vain entiset käytänteet, jotka ovat toimineet tähän asti hyvin.
Toiseksi vanhus, joka joutuu ympärivuorokautiseen hoitoon, joutuu tulevaisuudessa eroon kenties aviopuolisostaan/omaisistaan. Pienistä kunnista, joista ollaan lopettamassa ympärivuorokautista hoitoa, tulee kymmeniä kilometrejä laitokseen, johon mahdollisesti vanhus sijoitetaan. Miten iäkäs puoliso pääsee häntä tapaamaan? Jos puoliso on esim. 80 +, eikä ajokorttia ja omaa autoa ole, kuka maksaa viulut, jos puoliso käy vierailulla laitoksessa olevan puolisonsa luona? Lähetetäänkö lasku taksista kenties hyvinvointialueen johdolle?? Kela ei kyllä maksa taksikyytiä ns terveelle puolisolle, joka käy omaistaan katsomassa. Miksi hyvinvointialue suunnittelee ns. avioeroa pitkään yhdessä oleville vanhuksille?
Tämä ei ole ollenkaan yhdenvertaista vanhuksia kohtaan, miksi esim- Jyväskylästä ei lopeteta ympärivuorokautisia hoitopaikkoja ja vanhuksia siirretä sieltä esim. Karstulaan/Pihtiputaalle/Konnevedelle. Saman matkanhan Jyväskyläläiset voisivat kulkea Jyväskylästä päin.

Laboratorioiden suunnitelmista sen verran: parempi olisi, että pikkukunnissa kävisi näytteenottaja esim. kolmena päivänä viikossa aamusta 7.30-11.30 kuin että suunnitelma 1/vk koko päivä. Moniin kokeisiin täytyy mennä ravinnotta, joten näin ollen vanhusten eikä muidenkaan tarvitse olla ravinnotta iltaan asti. Vai siirrytäänkö vain kokeisiin, joihin ei tarvitse olla ravinnotta??

Asemien väheneminen vaikutta ratkaisevasti ikä ihmisten hoitoon pääsyyn

Vanhukset, vammaiset ja palveluyksikön äärialueilla asuvat pitkien matkojen vuoksi.

Haavoittuvassa asemassa olevat kärsivät eniten ja heidän läheisensä työtaakka kasvaa. Läheiset myös joutuvat avustamaan uudessa tilanteessa enemmän ja aikaa tähän tuhraantuu (monet läheiset ovat työelämässä)yhä enemmän. Jotenkin tässä kaikessa pitäisi löytää suomalaisten etu - ei hyvinvointialueiden etu/säästöpaineet. Niin kauan kun pystyy itse omalla autolla kulkemaan, asiat sujuvat, mutta sen jälkeen alkaa alamäki. Vähävaraiset lapsiperheet toinen huolenaihe. Mitä kauemmas palvelut karkaavat sitä vähemmän apua haetaan, yritetään sinnitellä viimeiseen asti....digineuvot auttaa vähän, mutta usein pikkulapsen kanssa halutaan aito ihmiskontakti.

Vanhukset ovat Saarijärven seudulla jatkossa heikommassa asemassa, etenkin jos ei ole enää käytössä omaa/läheisen autoa. Asiointimatkat on hankalia jatkossa.

Heikoimmassa asemassa oleviin. Molempien vaihtoehtojen kohdalla heidän asemansa heikentyy entisestään. Palvelun piiriin hakeutuminen, aikojen varaaminen, palveluun pääseminen. Vaarana on, että eivät käytä palveluja ja tilanne hankaloituu entisestään.

Ikääntyneet ja heidän läheisensä. Päivystyksen asiakkaat kuten lapsiperheet ja iäkkäät. Yhdenvertaisuus ei toteudu, mikäli palvelut käytännössä lakkautetaan pienemmiltä paikkakunnilta. Vuodeosastoilla on iäkkäitä, myös heidän läheisensä ovat iäkkäitä. Osastohoitoon on päästävä kotikuntaan tai ainakin hyvin lähelle, jotta läheiset voivat olla vierellä vakavan, sairaalahoitoa tarvitsevan sairauden tultua tai jopa elämän viimeisissä päivissä... Tämä ei tule toteutumaan tällä suunnitelmalla. Samat perustelut tulevat kyseeseen hyvinvointi- ja terveyserojen kaventumisen osalta sekä potilasturvallisuuden osalta. Moni iäkäs, vakavasti sairas ei kestä siirtoja ja menehtyvät matkalla hoitoon. Mielestäni tämä on jo laina vastaista.

Lain tarkoituksena on:

1) edistää ja ylläpitää väestön terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä sekä sosiaalista turvallisuutta;

2) kaventaa väestöryhmien välisiä terveyseroja;

3) toteuttaa väestön tarvitsemien palvelujen yhdenvertaista saatavuutta, laatua ja potilasturvallisuutta;

4) vahvistaa terveydenhuollon palvelujen asiakaskeskeisyyttä; sekä

5) vahvistaa perusterveydenhuollon toimintaedellytyksiä ja parantaa terveydenhuollon toimijoiden välistä yhteistyötä, hyvinvointialueen eri toimialojen välistä yhteistyötä ja hyvinvointialueen ja kunnan välistä yhteistyötä sekä muiden toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä. (8.7.2022/581)

Reuna-alueilla palvelujen siirto naapurikuntaan tarkoittaa asiakkaan liikkumista palvelujen perässä. Monilla ei ole autoa ja julkiset eivät kulje, ei edes ammattikouluun joten miten sitten kulkisi esim. terveysasemalle mikäli sellainen siirretään naapurikuntaan?