Tällä hetkellä pystyn joustamaan työssäni sen verran, että autan ikääntyneitä vanhempiani pääsemään terveyskeskuksen laboratorioon tai lääkärin tai hoitajan vastaanotolle. Näitä käyntejä on 5-10 kertaa kuukaudessa. Jos pitäisi lähteä kauemmaksi, niin tarvitsisivat taksikyydin + kotihoidon auttamaan tulo- ja lähtövaiheessa. En voi lähteä kesken työpäivän kuskaamaan kymmenien kilometrien päähän. Meitä on paljon, jotka teemme tätä näkymätöntä työtä. Jos palveluita karsitaan, tai ne lakkaavat paikkakunnalla, niin äkkiä tulee iso joukko vanhuksia jotka tarvitsevat taksikyytejä ja hoiva-apua lähtöihin ja saapumisiin. Sama on lasten kohdalla. Ei ole mahdollisuutta kesken päivän lähteä kuskaamaan lääkäriin toiselle paikkakunnalle. Tästä voi myös seurata se, että hoitoonlähtöä pitkitetään, kun hoitoon pääsy on niin hankalaa, ja lopulta hoidettava vaiva vaatii jo esim. erikoissairaanhoitoa. Moni kokee lääkäriin menon jo muutenkin vaikeana, joten tilannetta ei helpota se, että siitä tehdään ihmisille vielä vaikeampaa. Varmaan vaihtoehtoiset hoidot alkavat lisääntyä, ja ihmiset turvautumaan erilaisiin homeopaattisiin lääkkeisiin tai "vanhan kansan"- hoitomuotoihin, jos terveyspalveluja ei enää kotikunnasta saa, ja ei ole esim. rahaa matkustaa toiselle paikkakunnalle.

Vaikuttaa ihan jokaiseen kuntalaiseen, jotka saattavat jossain vaiheessa terveyspalveluita tarvita. Lisäksi se vaikuttaa myös kunnan vetovoimaisuuteen (ei varmasti lisää muuttohalukkuutta kyseiselle paikkakunnalle mistä palvelut viedään), sitä myötä paikallisiin palveluihin ja yrittäjiin.

Tällä hetkellä Jämsän kaupungin asiakkaat voivat saada palveluita itselleen parhaimmillaan vaivattomasti. Pitkien etäisyyksien ja huonokuntoisten teiden kaupungissa on hienoa, että palveluita saa omassa taajamassa. Tämä näkyy positiivisesti lapsiperheissä, työssäkäyvissä, autottomissa ja paljon palveluja käyttäviin. Eli lähes kaikkien etu on, että palvelut on saatavilla.

Ikäihmisten on hankala lähteä hakemaan palveluita pitkien matkojen päästä, jos ne viedään omasta kunnasta pois. Nykyisiä palveluita ei pitäisi heikentää pienissä kunnissa. Kaikilla ei ole sellaisia läheisiä, jotka pystyisivät lähtemään virka-aikaan kesken omaa työpäivää avustamaan iäkkäitä tai muuten apua tarvitsevia omaisiaan, jos palvelut siirtyvät nykyistä kauemmaksi.
Jos palveluita ei saada läheltä, monet vaivat jäävät hoitamatta kokonaan huonon saavutettavuuden takia.

- Kansanterveyslaki toi Suomeen kattavan terveyskeskusverkoston -70-luvulla. Nykyisillä suunnitelmilla ollaan tuhoamassa kansanterveystyön peruspilari, hyvä, tasa-arvoinen perusterveydenhuolto.
- Perusterveydenhuollon rahoitus ja kehittäminen on jäänyt erikoissairaanhoidon jalkoihin. Erikoissairaanhoito on pohjaton kaivo ja vie rahaa enemmän ja enemmän. Sairaanhoitopiirit ovat voineet rahastaa kuntia. Nyt valtio maksaa eikä anna lisää rahoitusta, vaikka pitäisi niin tehdä kustannusten noustua, ja niin tuhoaa Suomen terveydenhoidon perustan tuhoamalla terveyskeskusverkoston.
- Sote-palvelut ovat kunnan peruspalveluja! Jokaisessa kunnassa pitää olla riittävät lähiperuspalvelut: lasten- ja vanhusten hoito, peruskoulu, sosiaali- ja terveyspalvelut, palo- ja pelastuspalvelut. Hyvinvointialueuudistuksen tavoitteena oli parantaa tasa-arvoa ja palvelujen tasapuolista saatavuutta, ei heikentää, mitä nyt on tapahtumassa.
- Mistä asioista Pihtiputaan säästöt tulevat, jos lopetetaan sairaala, vastaanotot, ym.??
- Jos sote-kiinteistöt ovat kalliita, Hyvaks voisi neuvotella kuntien kanssa vuokrista. Kunta varmaan mieluummin laskee vuokraa, kuin menettää kivijalka-soteaseman. Paljonko Pihtiputaan asukaskohtaiset sote-kiinteistökulut ovat ja mitä ne ovat muualla?
- Sote-kiinteistön kuntoarviointi pitää perustua luotettavaan mittaukseen, ei mutu-tuntemuksiin tai ilman haisteluun. Millä perusteella Pihtiputaan terveyskeskuksen kuntoarvio on tippunut? Terveyskeskusta on remontoitu paljon viime vuosina.
- Paljonko ovat Pihtiputaan asukaskohtaiset sairauskulut erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa? Mitä muiden kuntien? Vertailu ja luvut tarvitaan! Pihtiputaalaiset ovat keskimääräistä sairaampia ja iäkkäämpiä. Hoidot eivät varmasti tule halvemmaksi, jos viivästyvät pitkien matkojen takia.
- Jos palvelut viedään kauaksi, asukkaat maksavat ison osan kustannuksista, kyydeistä ja työajan menetyksistä. Kelakin maksaa, taksi- ja ambulanssikyydit ovat kalliita. Se on osaoptimointia.
- Pihtiputaan kunnan väestö on keskimääräistä köyhempää, heille lisää kuluja!
- Suurin osa sairauksista voidaan hoitaa yleislääkärin toimesta. Erikoislääkäriä tarvitaan ajoittain, sitten potilas palaa perusterveydenhuollon seurantaan ja hoitoon.
- Halvinta on hoitaa potilaat perusterveydenhuollossa. Pitkät matkat hoitoon toisiin kuntiin viivästävät ja hankaloittavat hoitoon hakeutumista. Sairaudet pahenevat hoitamattomina ja kalliin erikoissairaanhoidon tarve kasvaa.
- Rakennettaessa sairaala Novaa sen vuodehoitopaikkoja vähennettiin ja idea oli hoitaa potilas lyhyesti ja tehokkaasti Novassa ja sitten jatkohoitoon omaan terveyskeskussairaalaan tai kotiin. Jos terveyskeskussairaaloita vähennetään, tämä hoidon porrastus ei toteudu. Pihtiputaan tk-sairaalan täyttöaste on ollut hyvä (93%) ja henkilökuntaa on ollut riittävästi.
- Jos Pihtiputaan sote-kivijalkapalvelut loppuvat, esim. oma sairaala ja vastaanotot, ei ole ollenkaan varmaa,
että Putaan työntekijät siirtyisivät toisiin Keski-Suomen hoitopaikkoihin töihin. Työntekijöillä on perhe, koti, ystävät, sukulaiset, yms. täällä, he päättävät itse, mitä työtä ja missä tekevät työnsä.
- Perustuslaki turvaa oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Ei ole oikein eikä kustannustehokasta laittaa ihmiset hakemaan palveluita ympäri Keski-Suomea, jos omassa kunnassa ei ole kivijalkaperuspalveluja.
- Syrjäseutulisä pitää palauttaa takaisin. Lääkärien ammatinharjoittajamalli pitää ottaa vähintään kokeiluun.
- Kunnan elinkeinoelämä kuihtuu, jos kunnassa ei ole peruspalveluja saatavilla. Yritykset lähtevät pois. Sote-työpaikat ovat tärkeitä kunnalle. Kunnan veto- ja pitovoima heikkenee. Asukasmäärä tippuu, kunta kuihtuu. Maaseutu autioituu ja väki pakkautuu kaupunkeihin. Sinne rakennetaan uudelleen lisää asuntoja, palveluja, jotka olisivat jo olleet olemassa maalla.
- Suomalaiset tarvitsevat ruokaa ja ruoantuottajia ja tuottajat tarvitsevat palveluja voidakseen elää maaseudulla.
- Paljonko maksoi hallinto ennen Hyvksia, paljonko nyt? Taisi kulut nousta! Hallintomalli on siiloutunut ja yhteistyö takkuaa ”siilojen ” välillä. Byrokratia on lisääntynyt ja palvelu kankeampaa.
- Digipalvelut eivät voi korvata kuin osan hoitokäynneistä.
- Vanhukset jätetään heitteille, jos ei järjestetä ympärivuorokautista hoivaa sitä tarvitessaan.
- Vanhoja ja sairaita ei saa heitellä minne sattuu kauas omaistensa luota.
- Ollaan tekemässä hyvin, hyvin suurta muutosta Suomen peruspalveluissa. Kiireellä ei saa pilata suunnittelua! Suunnittelulle pitää antaa lisää aikaa. Palveluverkkosuunnitelmassa on paljon virheitä. Ne pitää korjata. Nyt päätöksenteko pohjautuu osin vääriin lukuihin ja tietoihin.

yt Eija Kiljala, maaseutulääkäri yli 40 vuoden ajan

Pienillä paikkakunnilla palveluiden saatavuus rajallinen esim. lääkärinvastaanotto, päivystys, rtg. Laboratoriopalveluita vielä hyvin saatavilla. Kelataksipalvelut toimivat huonosti, Novaan saa kyllä kyytejä, mutta lähipalveluihin ei välttämättä saa. Esim. henkilö voi tulla aamulla kokeisiin syömättä ja pääsee kotiin vasta klo 15 ????, huonokuntoinen, ei voi käydä ostamassa ruokaa kaupasta, kun ei jaksa liikkua eikä terveysasemalla ole kioskia. Taksi voi myös ilmoittaa puolta tuntia ennen lääkäriaikaa, ettei taksia tulekaan ja käynti jää käymättä ja siitä rapsahtaa vielä sakkomaksu käymättömästä käynnistä. Taksi kyllä tilattu jo päiviä ennen käyntiä? Lieneekö tämä yhdenvertaisuutta, saatavuutta vai mitä. Tämä aika lailla arkipäivää pienellä paikkakunnalla. Vanhukset etenkin jäävät vaille palveluita. Työikäisillä vaikea käyttää palveluita, koska matkat kymmenien kilometrien päähän vievät aikaa ja tästähän ei työnantaja pidä.
Päivystykset jo nyt kaukana, kuinka moni sinnittelee sairauden kanssa ja tämähän usein pahentaa tilannetta.

Palvelujen keskittäminen ei ole alueella tasa-arvoista. Maaseudun reuna-alueilta ajetaan jatkossa 1-1,5 h, jotta päästään terveysasemalle, mikäli uudistus toteutuu. Kaupunkialueella kulkee sentään julkinen liikenne, jolla pääset terveysasemalle kaupungin eri alueelle. Vaikutukset vaikuttavat kaikkiin väestöryhmiin kunnassa. Kukapa haluaisi asua paikkakunnalla, jossa ei ole mitään terveyspalveluja.

Täällä Pihtiputaan perukoilla on hyvin eläväinen kylä, Muurasjärvi. Meiltä on noin 30 km jo tällä hetkellä palveluihin Pihtiputaan terveyskeskukseen. Täällä on jo pidempään ollut käytäntö, että sairastetaan vain niinä päivinä, kun Pihtiputaalla on päivystys, kukaan ei haluaisi lähteä Viitasaarelle 70 km päähän, ei ennenkuin on ihan pakko. Noina muina päivinä on Pihtiputaalla ollut kuitenkin mahdollisuus kaikkiin muihin terveyspalveluihin kuten labraan ym. ja tarvittaessa hoitoa on saanut joko sairaanhoitajalta tai etänä puhelimitse, on ymmärretty, että mitä se on esimerkiksi sairaan lapsen kanssa matkustaa tuollaisia matkoja. Nyt jos kaikki nämä palvelut viedään täältä Pihtiputaalta, niin se tarkoittaa sitä, että yhä harvempi lähtee ajoissa lääkäriin tai hoitoa hakemaan. Eikö kuitenkin kokonaisuudessaan hyvin usein nopeasti saatu apu ole halvempi vaihtoehto kuin se että taudin kanssa viivytellään pidempään. Onko tämä hyvinvointialueen tarkoitus - saada aikaan pahjoinvointia.

Lapsiperheet. Olen ison perheen äiti, mitän mahdollisuuksia ei ole lähteä neuvola-asioita hoitamaan muualle paikkakunnille. Kaikilla perheillä Ei ole kahta autoa, joka helpottaisi liikkumista. Syrjäkylillä ei ole julkista liikennettä millä pääsisi liikkumaan. Toivon, että kunnissa säilyisi, lasten neuvola ja äitiys neuvola palvelut. Myöskin labra pitää säilyä jokaisessa kunnassa.

Nykytilanteessa sotepalveluita on kohtalaisella odotuksella saatavilla niillä asemilla, joissa henkilöstöpula ei ole todella suuri. Järjestelmän ylikuormittuminen näkyy palveluissa virheinä ja jonottamisena, erityisesti päivystyksissä. Esimerkkinä iäkkäät vanhempani, jotka viimeisimmällä asioinnillaan ajoivat päivystykseen 60 kilometriä, saapuivat päivystyksen avautuessa, jonottivat yli viisi tuntia, (eivät saaneet opastusta ilmoittaa saapumisestaan ennakkoon) ja joutuivat odottamaan potilaan jatkokuljetusta sulkemisajan jälkeen omassa autossaan. Päivystyksessä saadun hoidon kokivat hyväksi, samoin saadun jatkohoidon. Näin pitkät matkat ja jonotukset ovat kuitenkin varsin raskaita heikentyneessä toimintakunnossa oleville ihmisille ja jo niistä toipuminen vie päiviä.
Kohtuullisella etäisyydellä olevat sote-asemat laskevat kynnystä terveyspalveluiden käyttämiseen muissakin kuin kiireellisissä tapauksissa. Jo tieto siitä, että auttavia käsiä on lähellä, nostaa sairastavan ihmisen mielialaa. Vaikka etäisyydet reuna-alueilla ovat pitkiä, eivät ne ole vielä ylivoimaisia, esimerkiksi naapuriapua pystytään vielä hyödyntämään kuljetukseen.
Julkisen terveydenhuollon ruuhkautuminen on valitettavasti jakanut väestöä terveydellisessäkin mielessä enemmän kahtia. Työterveyshuollon käyttäjät ja ne, joilla on riittäviä varoja yksityisessä terveydenhuollossa asiointiin, saavat selvästi paremmin resurssoitua ja etupainotteisempaa hoitoa.