Ota kantaa käytänteiden uudistamiseen

1. VALTIONAVUSTUSKÄYTÄNTEIDEN YHDENMUKAISTAMINEN – TASAPAINO TEHOKKUUDEN JA SAAVUTETTAVUUDEN VÄLILLÄ

Kannatamme valtionavustuskäytänteiden kehittämistä ja yhdenmukaistamista, kuten raportissa esitetään. Näemme tärkeänä, että valtionapuviranomaiset yhtenäistävät AUP-raportointikäytännöt, valtionapukelpoisuuden myöntämiskriteerit sekä hyväksyttävien kustannusten määrittelyn seuraavien periaatteiden mukaisesti:

• AUP-raportointia tulee edellyttää vain taloudellisesti merkittävien yleisavustusten (esim. >500 000 €) kohdalla. Tämä vähentää
erityisesti pienempien järjestöjen hallinnollista taakkaa ja vapauttaa resursseja varsinaiseen toimintaan.
• Valtionapukelpoisuuden myöntämiskriteerit tulee harmonisoida eri viranomaisten välillä, jotta järjestöjä kohdellaan yhdenvertaisesti
ja hakemusten prosessointi selkeytyy. Nykyiset käytännöt eroavat toisistaan merkittävästi, mikä lisää epäselvyyksiä ja byrokratiaa.
• Hyväksyttävien kustannusten määrittely (esim. palkkakustannukset) on syytä yhtenäistää, kuitenkin ottaen huomioon järjestöjen
erilaiset toimintaolosuhteet ja taloudelliset realiteetit.
• Selkeys ja ennakoitavuus helpottavat järjestöjen asiointia ja strategista suunnittelua.
• Hallinnollisen työn väheneminen tehostaa järjestöjen toimintaa ja säästää resursseja.
• Yhdenvertaisuus ja läpinäkyvyys parantavat avustusten vaikuttavuutta ja kohdentumista todellisiin tarpeisiin.
• Viranomaisten valvontatyö kohdentuu tehokkaammin, kun raportointivelvoitteet ovat suhteessa avustusten kokoluokkaan.
Riskit ja huomiot:
• On varmistettava, ettei AUP-raportin rajaus ohjaa huomiota pois pienempien toimijoiden toiminnan laadusta tai tarpeellisuudesta.
• Uudistus voi suosia suuria ja vakiintuneita järjestöjä, ellei samalla turvata myös uusien ja paikallisten järjestöjen pääsyä rahoituksen
piiriin.
• Pienille toimijoille on tarjottava selkeät ohjeet ja tuki uuden käytännön omaksumiseen.

Kannatamme raportin linjauksia ja pidämme ehdotuksia johdonmukaisina, tarkoituksenmukaisina ja hallitusohjelman tavoitteita tukevina. Mikäli uudistukset toteutetaan tasapainoisesti ja huomioiden erikokoisten järjestöjen erilaiset resurssit, ne voivat vahvistaa koko järjestökentän toimintaedellytyksiä ja tehdä valtionavustustoiminnasta vaikuttavampaa, oikeudenmukaisempaa ja kevyempää.

Kulttuurialalla pienet yleisavustukset ovat pääsääntö. Mittavien järjestöleikkauksien jäljiltä useat kulttuurijärjestöt etsivät nyt keinoja päästä taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävään tilaan. Tälle työlle tarvitaan turva ja työrauha. Kannatamme sitä, että AUP-raportointia edellytetään vain yli 500 000 euron avustusten osalta. Tarvitaan muitakin keinoja helpottaa alle 100 000 euron yleisavustusta saavien pienten järjestöjen hallinnollista taakkaa. Erityisen tärkeää on tietää, että omarahoitusosuuden kasvattaminen ei johda yleisavustuksen leikkauksiin.

Nuorisoala ry kannattaa jaoston ehdotusta AUP-raportointiin liittyvien vaatimusten yhdenmukaistamisesta. Vaikka AUP-raportoinnilla lienee erityisesti valtionavustusten käytön valvontaa tehostavia vaikutuksia, aiheuttaa se nuorisoalan järjestöille hallinnollista työtä, joka on pois varsinaisesta avustettavasta toiminnasta. Siksi toimivaksi rajaukseksi AUP-raportin vaatimiseksi soveltuu nähdäksemme opetus- ja kulttuuriministeriön nykyinen käytäntö, jossa AUP-raporttia edellytetään niiltä avustuksen saajilta, joiden yleisavustus on yksin tai yhdessä muiden ministeriön myöntämien valtionavustusten kanssa vähintään 500 000 euroa kalenterivuoden aikana.

Nuorisoala ry suhtautuu varauksella jaoston ehdotukseen valtionapukelpoisuuden myöntämiseen liittyvien menettelytapojen yhtenäistämisestä. Valtionapuviranomaisten sekä avustuksen saajien lukumäärä että avustuksien yhteisvolyymi eroavat merkittävästi toisistaan, mikä samalla osaltaan perustelee erilaisia valtionapukelpoisuuden myöntämisen menettelytapoja. Nuorisoala ry pitää tärkeänä, että opetus- ja kulttuuriministeriön asettama arviointi- ja avustustoimikunta osallistuu jatkossakin valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen ja valtakunnallisten nuorisoalan osaamiskeskusten valtionapukelpoisuuden arviointiin itsenäisenä asiantuntijaelimenä.

Nuorisoala ry suhtautuu avoimin mielin jaoston ehdotukseen yleisavustusten käyttöön hyväksyttävien kustannusten yhtenäistämisestä. Korostamme kuitenkin, että koska kyseessä on nimenomaisesti yleisavustukset, tulee julkisen vallan käyttää erityistä harkintaa asettaessaan yleisiä kriteereitä tai velvoitteita avustuksen käytölle. Yhdenmukaistamista tulisikin ohjata ensisijaisesti kevyimmän vallitsevan sääntelyn periaate.

SOSTE kannattaa STM:n selvityshenkilönkin raportissa (Selvitys sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan edellytyksistä ja linjauksista, 2025) ollutta esitystä AUP-raportoinnin edellyttämän euromääräisen rajan nostoa 500 000 euroon. Tämä vähentäisi osan järjestöjen hallinnollista taakkaa ja vapauttaisi resursseja varsinaiseen toimintaan.

SOSTE kuitenkin painottaa, että tilintarkastajan raportti (nk. AUP) on järjestöille huomattava taloudellinen ja hallinnollinen rasite. SOSTE katsoo, että AUP-järjestelmä tulisi analysoida kokonaisuudessaan ja arvioida, mitä vaikutusta erityisraportoinnilla on aidosti saavutettu.

Järjestöjen omaa varainhankintaa on helpotettava siten, että järjestö voisi käyttää saamastaan valtionavustuksesta kymmenen prosenttia (10 %) avustettuun toimintaan välittömästi liittyvään varainhankintaan, kuitenkin vähintään 3 000 euroa ja korkeintaan 60 000 euroa kalenterivuoden aikana. Avustusjärjestelmän tulee mahdollistaa se, että tiettyyn toimintaan voidaan suunnata järjestön omia tai ulkopuolisia varoja ilman, että ne automaattisesti vähennetään järjestölle myönnetystä avustuksesta.

Järjestöjen osallisuuden vahvistamiseksi on syytä merkittävästi vahvistaa avustusasiain neuvottelukunnan ja sen jaoston asemaa avustuskäytäntöjen ja esimerkiksi STEAn avustusoppaan linjausten suhteen.

Vuonna 2020 Valtionavustustoiminnan kehittäminen ja digitalisointi -hankkeen Järjestöjen valtionavustuskäytänteiden kehittämisjaoston väliraportissa esitettiin, että mm. yhdistysten yleisavustuksille määriteltäisiin selkeä tarkoitus ja yhteiset arviointikriteerit. Nämä eivät kuitenkaan edenneet tuolloin.

Perhehoitoliitto kannattaa esitystä AUP-raportoinnin edellyttämän euromääräisen rajan nostoa esimerkiksi 500 000 euroon. Tämä vähentäisi hallinnollista taakkaa ja vapauttaisi resursseja varsinaiseen toimintaan. On hyvä huomioida, että tilintarkastajan raportti (nk. AUP) on järjestöille huomattava hallinnollinen ja taloudellinen rasite. AUP-järjestelmä olisi järkevää analysoida kokonaisuudessaan ja arvioida, mitä vaikutusta erityisraportoinnilla on aidosti saavutettu.

Varainhankintaa on helpotettava siten, että valtionavustuksesta voisi käyttää kymmenen prosenttia (10 %) avustettuun toimintaan välittömästi liittyvään varainhankintaan, kuitenkin vähintään 3 000 euroa ja korkeintaan 60 000 euroa kalenterivuoden aikana. Avustusjärjestelmän tulee mahdollistaa se, että tiettyyn toimintaan voidaan suunnata omia tai ulkopuolisia varoja ilman, että ne automaattisesti vähennetään myönnetystä avustuksesta.

Järjestöjen osallisuuden vahvistamiseksi on syytä merkittävästi vahvistaa avustusasiain neuvottelukunnan ja sen jaoston asemaa avustuskäytäntöjen ja esimerkiksi STEAn avustusoppaan linjausten suhteen.

Kannatan. Nyt on erikoista, että esim. taide- ja kulttuurialojen valtiontuissa, ne jotka saavat eniten tukia raportoivat vähiten ja minivaltionavustuksia saavat organisaatiot hakevat vuosittain ja raportoivat vuosittain. Lakisääteiset ja vossit saavat rahoituksensa kuin automaationa. Vossien raportointi perustuu vain htv:hen.

• AUP-raportointia tulee edellyttää vain taloudellisesti merkittävien yleisavustusten (esim. >500 000 €) kohdalla. Tämä vähentää
erityisesti pienempien järjestöjen hallinnollista taakkaa ja vapauttaa resursseja varsinaiseen toimintaan.

Näkövammaisten liitto kannattaa esitystä AUP-raportoinnin edellyttämän euromääräisen rajan nostosta 500 000 euroon. Muutos vähentäisi järjestöjen hallinnollista taakkaa ja vapauttaisi resursseja varsinaiseen toimintaan. Tämä muutos esitettiin myös vuoden 2024 lopussa julkaistussa STM:n selvityshenkilön raportissa (Selvitys sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan edellytyksistä ja linjauksista, 2025).

AUP rajan nosto on Pelastakaa Lasten mielestä järkevää. AUP rajan nosto vähentää pienempien järjestöjen hallinnollisista taakkaa ja on jatkossa siten linjassa opetus- ja kulttuuriministeriön vaatimuksen kanssa.

Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry kannattaa jaoston ehdotusta valtionavustuskäytäntöjen kehittämisestä ja yhdenmukaistamisesta. AUP-raportointia tulisi edellyttää vain taloudellisesti merkittävien yli 500 000 euron avustusten osalta, mikä vähentäisi erityisesti pienempien järjestöjen hallinnollista ja taloudellista taakkaa ja vapauttaisi osaltaan resursseja varsinaiseen toimintaan. Tätä linjaa tukee myös STM:n selvityshenkilön raportti (2025).

Lisäksi järjestöjen osallisuutta ja asiantuntijaelinten roolia tulee vahvistaa avustusjärjestelmän kehittämisessä.

2. MONIVUOTISET YLEISAVUSTUKSET TUKEVAT JÄRJESTÖJEN VAIKUTTAVUUTTA – EDELLYTTÄVÄT RINNALLE LÄPINÄKYVÄT JA JOUSTAVAT RAKENTEET

Kannatamme raportissa esitettyä ehdotusta, jonka mukaan valtionapuviranomaiset kokeilevat kahden–kolmen vuoden mittaisten yleisavustusten myöntämistä järjestöille. Lisäksi esitämme, että kokeiluja laajennetaan myös neljän vuoden rahoituskausiin, erityisesti vakiintuneille ja vaikuttavuutensa osoittaneille toimijoille. Tämä vastaa järjestökentän pitkäaikaista toivetta ennakoitavammasta, vakaammasta ja vaikuttavammasta rahoituksesta. Monivuoriset yleisavustukset on paljon hyötyä :
• Ennakoitavuus ja suunnittelu
Monivuotinen rahoitus tukee järjestöjen strategista kehittämistä, pitkäjänteistä toiminnan suunnittelua ja yhteisöllisyyden
vahvistamista.
• Hallinnollisen työn väheneminen
Vuosittaisen hakemisen sijaan monivuotinen tuki vähentää hallinnollista kuormitusta sekä järjestöissä että viranomaisilla.
• Toiminnan vakaus ja jatkuvuus
Erityisesti pienille ja keskisuurille järjestöille monivuotinen avustus mahdollistaa henkilöstön palkkauksen ja toiminnan
pitkäkestoisuuden.
• Neljän vuoden rahoituskausi
Nelivuotinen tuki tarjoaa mahdollisuuden kehittää ja arvioida pitkäkestoisia, vaikuttavia toimintamalleja. Se soveltuu erityisesti
vakiintuneille toimijoille, jotka voivat osoittaa tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Väliarviointi (esim. kahden vuoden kohdalla) tukisi
vastuullista seurantaa.
Riskit ja huomioitavat asiat:
• Läpinäkyvyyden ja arvioitavuuden varmistaminen
Pitkän rahoituskauden tulee perustua tavoitteelliseen vaikuttavuuden seurantaan. Tarvitaan selkeät, realistiset arviointimallit.
• Rahoituksen lukkiutuminen
Rahoituksen monivuotisuus ei saa estää uusien tai innovatiivisten toimijoiden pääsyä mukaan. Osa rahoituksesta tulee jatkossakin varata vuosittain avoimeen hakuun. Ehdotamme myös lyhytaikaisen, esimerkiksi 6 kuukauden mittaisen, kokeiluluonteisen rahoitusmallin käyttöönottoa. Tällainen malli mahdollistaisi nopean reagoinnin äkillisiin kriiseihin tai muihin sosiaalisiin haasteisiin, kuten yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen tai syrjäytymiskehitykseen. Hyvä esimerkki tästä on STEAn COVID-19-pandemian aikana toteuttama erillisavustus poikkeusoloihin vastaamiseksi.

Monivuotiset, myös nelivuotiset, yleisavustukset ovat järjestökentälle tärkeä uudistus, joka mahdollistaa vaikuttavamman, pitkäjänteisemmän ja hallinnollisesti kevyemmän toiminnan. Uudistuksen onnistuminen edellyttää avoimuuden, arvioitavuuden ja joustavuuden varmistamista – jotta sekä vakiintuneet että uudet toimijat voivat toimia yhdenvertaisilla edellytyksillä ja tukea yhteiskuntaa monimuotoisesti.

Kannatamme kaksi- ja kolmivuotisia yleisavustuksia. Vuoden -24 leikkausten vaikutukset kulttuurijärjestöihin olivat Jyväskylän yliopiston selvityksen mukaan mm se, että se oli pois kehittämisestä ja kansainvälisyydestä. Vuoden -25 suurten leikkausten vaikutuksia emme edes tiedä. Kuitenkin kehittäminen ja kansainvälisyys olisi perusteltua kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanon kannalta. Jonkinlainen näkymä pitäisi nyt kulttuurijärjestöille antaa, että minkälaista työtä on mahdollista sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästi kulttuurijärjestöissä tehdä.

Nuorisoala ry kannattaa monivuotisiin yleisavustuksiin siirtymistä ja kannustaa valtionapuviranomaisia kiirehtimään tällaista kehittämistyötä. Emme kannata erillisiä kokeiluita monivuotisiin yleisavustuksiin liittyen, sillä yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta on varsin kyseenalaista, mikäli yksi valtionapuviranomainen myöntää erimittaisia yleisavustuksia eri kohderyhmille. Esimerkiksi kokeilu liikunnan yleisavustusten monivuotisuudesta asettaa liikunta- ja nuorisojärjestöt keskenään epätasa-arvoiseen asemaan yksittäisessä valtionapuviranomaisessa.

Tällä hetkellä yleisavustusten vuosittainen hakeminen jatkuvaan toimintaan aiheuttaa nuorisoalan järjestöissä epävarmuutta sekä lisää hallinnollista työtä. Valtion nuorisoneuvoston tilaama ja Owal Groupin toteuttama opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisovastuualuetta koskevan valtionavustusprosessin arvioinnin raportissa (22.1.2019) todettiin, että (yleis)avustuksen epävarmuus vuosittaisten myöntöpäätösten takia heijastuu toimintaan ja muun muassa avainhenkilöstön palkkaukseen.

Avustusten yksivuotisuus on erityisen ongelmallista nuorisoalan järjestöjen kohdalla, sillä opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisovastuualueella ei ole käytössä useampivuotista ohjeellista avustussuunnitelmaa, joten nuorisoalan järjestöillä ei ole mahdollisuutta ennakoida yleisavustustensa kehittymistä. Siirtyminen monivuotisiin avustuksiin lisäisi nuorisoalan järjestöissä toiminnan ennakoitavuutta, jatkuvuutta ja strategisuutta. ja sitä kautta laatua ja vaikuttavuutta.

SOSTE tukee sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustusasioiden neuvottelukunnan linjausta siitä, että myös yleisavustuksia ja kohdennettuja yleisavustuksia haettaisiin jatkossa kolmen vuoden välein, joka parantaisi ennustettavuutta sekä vähentäisi olennaisesti hallinnollista työtä. Vakiintuneen käytännön mukaisesti viranomainen antaisi kuluvan vuoden avustuspäätöksen lisäksi ohjeellisen avustussuunnitelman seuraavalle kahdelle vuodelle. Kolmen vuoden välein viranomainen arvioisi avustamisen tarpeellisuutta ja tasoa kunkin avustuskohteen osalta seuraavalle kolmen vuoden jaksolle. Toiminnan ennustettavuuden näkökulmasta lähtökohta tulisi olla, ettei ohjeellisesta avustussuunnitelmasta poiketa tänä aikana ilman erityisen painavaa syytä.

Monivuotiset yleisavustukset ovat tärkeä uudistus, joka mahdollistaa vaikuttavamman, pitkäjänteisemmän ja hallinnollisesti kevyemmän toiminnan. Yleisavustuksia ja kohdennettuja yleisavustuksia hakeminen kolmen vuoden välein parantaisi ennustettavuutta sekä vähentäisi olennaisesti hallinnollista työtä. Vakiintuneen käytännön mukaisesti viranomainen antaisi kuluvan vuoden avustuspäätöksen lisäksi ohjeellisen avustussuunnitelman seuraavalle kahdelle vuodelle. Kolmen vuoden välein viranomainen arvioisi avustamisen tarpeellisuutta ja tasoa kunkin avustuskohteen osalta seuraavalle kolmen vuoden jaksolle. Toiminnan ennustettavuuden näkökulmasta lähtökohta tulisi olla, ettei ohjeellisesta avustussuunnitelmasta poiketa tänä aikana ilman erityisen painavaa syytä.

Monivuotiset yleisavustukset helpottavat osaltaan toiminnan pitkäjänteistä suunnittelua ja resursointia. Jokavuotinen yleisavustuksen hakeminen ja raportointi myös kuormittaa pieniä järjestöjä ja lisää hallinnollista taakkaa. Monivuotista yleisavustusta saaville järjestöillä tulisi kuitenkin tarjota mahdollisuus myös hakea lisäavustusta kesken avustuskauden, jos toiminnan laajuudessa tapahtuu merkittäviä muutoksia esim. toimialan tilanteen muutoksen myötä.

Kannatan. On sekä virkahenkilöstön että hakijaorganisaatioiden työn järkeistämistä että on mahdollista myöntää eduskuntaehdolla monivuotisia avustuksia. Se mahdollistaa laadukkaamman ja pitkäjänteisemmän työn sekä muun rahoituksen hankkimisen. Nyt moni organisaatio joutuu odottelemaan tietoa saman vuoden avustuksista pitkälle vuonna kun on käyttövuosi.

On kannatettavaa , että yleisavustukset myönnetään järjestöille useammakais vuodeksi. Se säästää hallinnollista taakaa ja edesauttaa osaltaan yhdistyksille edellytyksiä harjoittaa pitkäjänteistä ja suunnitelmallista toimintaa. .

Näkövammaisten liitto pitää hyvänä sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustusasioiden neuvottelukunnan linjausta siitä, että yleisavustuksia ja kohdennettuja yleisavustuksia haettaisiin jatkossa kolmen vuoden välein. Muutos vähentäisi järjestöjen hallinnollista työtä ja lisäisi järjestöjen toimintaan ennustettavuutta. Tarkoituksenmukaista olisi, että kuluvan vuoden avustuspäätöksen ohella annettaisiin ohjeellinen avustussuunnitelma seuraaville kahdelle vuodelle. Kolmen vuoden jaksoissa periaatteena tulisi olla, ettei annetusta ohjeellisesta avustussuunnitelmasta poiketa kuin erittäin painavasta syystä. Mikäli järjestön toiminnassa tapahtuu merkittäviä muutoksia kolmen vuoden ajanjakson aikana, tulisi järjestöllä olla mahdollisuus hakea lisäavustusta.

Pelastakaa Lapset tukee sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustusasioiden neuvottelukunnan linjausta siitä, että yleisavustuksia ja kohdennettuja yleisavustuksia haettaisiin jatkossa kolmen vuoden välein. Siirtyminen monivuotisiin avustuksiin lisäisi järjestöissä toiminnan ennakoitavuutta, jatkuvuutta ja strategisuutta, ja sitä kautta laatua ja vaikuttavuutta. UM:n ohjelmatuki kehitysyhteistyöjärjestöille on jo useiden vuosien ajan ollut 3-4 vuodelle kerrallaan, mikä on vahvistanut toiminnan ohjelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Lähtökohta monivuotisissa yleisavustuksissa tulee olla, ettei ohjeellisesta avustussuunnitelmasta poiketa ilman erityisen painavaa syytä.

EU-HANKKEIDEN OSARAHOITUS ON TÄRKEÄ, MUTTA EDELLYTTÄÄ RAKENTEELLISIA HELPOTUKSIA – ERITYISESTI ESR-HANKKEISSA JA ALUEELLISEN KEHITTÄMISEN NÄKÖKULMASTA

Kannatamme jaoston ehdotusta siitä, että valtionapuviranomaiset osarahoittavat järjestöjen EU-hankkeita nykyistä laajemmin vuodesta 2026 alkaen. Tämä vahvistaa kansalaisyhteiskunnan osallistumista EU-rahoitteiseen kehittämistyöhön. Samalla korostamme, että ilman rakenteellisia muutoksia monet järjestöt, erityisesti pienet ja alueelliset toimijat, jäävät rahoituksen ulkopuolelle. Keskeiset haasteet:
• Monimutkaiset hallinnolliset vaatimukset
EU- ja erityisesti ESR-hankkeiden hallinnointi on raskasta pienille toimijoille. Lainsäädännön ja raportoinnin monimutkaisuus vaatii
resursseja, joita kaikilla ei ole.
• Pitkät maksatusten viiveet
Hitaat maksatuspäätökset aiheuttavat kassavirtaongelmia, jotka voivat estää osallistumisen kokonaan, vaikka sisältö ja osaaminen
olisi kunnossa.
• Omarahoitusosuuden vaatimus estää osallistumista
Useilla järjestöillä ei ole taloudellista mahdollisuutta kattaa vaadittavaa omarahoitusosuutta. Tämä rajoittaa erityisesti alueellisen
kehittämistyön toteutumista.
Lisähuomio: Omarahoitusosuuden poistaminen alueilla
Esitämme, että harkitaan mahdollisuutta poistaa järjestöiltä omarahoitusosuus tietyillä alueilla tai erityistilanteissa.
Omarahoitusvaatimus estää rahoituksen hyödyntämistä paikallisiin kehittämistarpeisiin, vaikka tarve ja potentiaali olisivat selvästi
olemassa. Tämä on erityisen tärkeää niillä alueilla, joilla järjestökenttä on heikommin resursoitu mutta toiminnallisesti merkittävä.
Ehdotuksemme:
• Laaditaan selkeät valtakunnalliset linjaukset EU-hankkeiden valtion osarahoituksesta.
• Kehitetään joustavia malleja, joissa osarahoitus voidaan myöntää ennakkoon tai vaiheittain.
• Mahdollistetaan omarahoitusosuuden poistaminen alueilla, joilla se estää kehittämistyön toteutumista.

EU-rahoituksen mahdollisuudet ovat merkittäviä, mutta niiden hyödyntäminen järjestöissä edellyttää konkreettisia rakenteellisia tukitoimia. Ilman hallinnollisten esteiden purkamista ja joustavampaa rahoitusmallia EU-hankkeista tulee helposti vain suurten toimijoiden kenttä. Tasa-arvoisen osallistumisen ja alueellisen kehittämisen näkökulmasta osarahoitusmallien selkeyttäminen ja omarahoitusosuuden poistaminen tietyissä tapauksissa on välttämätöntä.

Kannatamme osarahoituksen saamista EU-hankkeisiin. Suomalaiset kulttuurialan toimijat ovat pääsääntöisesti niin pieniä, että EU-rahoitusta on ollut vaikea saada ja kulttuurialalle suunnattujen hakujen rahat päätyvät isoille ammattikorkeakoulujen kaltaisille hanketoimijoille. Se pitää kulttuurialan kiinni pienuuden ekonomiassa. Varsinkaan tässä tilanteessa kulttuurijärjestöt eivät pysty EU-hankkeita tekemään, koska monet toimijat nyt lomauttavat pientä henkilökuntaansa akuutissa kassakriisissä.

Nuorisoala ry yhtyy jaoston näkemykseen, jonka mukaan valtionavustusten myöntäminen EU-hankkeiden osarahoittamiseksi voi lisätä
Suomen EU-saantoa ja kannustaa yhä useampaa järjestöä hakemaan hankerahoitusta Euroopan unionin varoista joko yksin tai yhdessä muiden kumppaneiden kanssa. Nuorisoala ry kuitenkin painottaa, että toteutuakseen tämä tavoite tarvitsee ennen kaikkea uusia avustusmäärärahoja kanavoitavaksi nimenomaan EU-hankkeiden osarahoittamiseen - jatkuvan toiminnan avustusmäärärahojen sitominen EU-hankkeiden osarahoittamiseksi tosiasiallisesti saattaisi kaventaa avustuksen saajien omaa harkintavaltaa.

Nuorisoala ry yhtyy jaoston arvioon, että järjestöt eivät tällä hetkellä hae tai hyödynnä EU:n rahoitusmahdollisuuksia niin paljon kuin mahdollista. Jaosto on ansiokkaasti tunnistanut, että sitä ei pelkästään selitä hankkeissa vaadittavan omarahoituksen puute vaan myös järjestöjen puutteelliset haku- ja hallinnointivalmiudet, jotka heikentävät järjestöjen hankehakemusten laatua. EU-rahoituksen hyödyntämisen kasvattaminen tarvitsee valtionhallinnolta tuekseen siis myös muitakin toimenpiteitä kuin yksinomaan vain rahoitusta hankkeiden osa- tai vastinrahoituksen kattamiseksi.

SOSTEn mielestä tämä on tärkeää, jos halutaan kanavoida enemmän EU-rahoitusta järjestöille Suomeen. Suurin haaste EU-rahoituksen osalta on kuitenkin se, että uusien toimijoiden mukaan pääsy rahoituksiin on edelleen hankalaa. Hankerahan saajat ovat hyvin vakiintuneita ja näillä toimijoilla on yleensä vankka kokemus EU-rahoitushankkeiden hallinnoinnista ja käytöstä. Tähän viitataan myös raporttiluonnoksessa ehdotuksen arvioinnissa. EU-hankkeet ovat yleensä hyvin raskaita hallinnollisesti, eivätkä näin ollen vähentäisi järjestöjen hallinnollista taakkaa.

EU-hankkeiden osarahoitusta tulisi olla mahdollista hakea useammin kuin kerran kalenterivuodessa.

-

Hyvä whdotus, mutta sen toimivuuden parantamiseksi, olisi hakuaikoja yhtenäsitettävä ja EU-hankkeiden osalta olisi kehitettävä maksatusjärjestelmiä.

Näkövammaisten liitto toteaa, että uusien toimijoiden pääsy tällaisten hankerahoitusten piiriin on vaikeaa. EU-hankkeiden hallinto on raskas, joten monilla järjestöillä ei ole mahdollisuuksia osallistua näihin hankehakuihin.

Pelastakaa Lapset yhtyy jaoston näkemykseen, jonka mukaan valtionavustusten myöntäminen EU-hankkeiden osarahoittamiseksi voi lisätä Suomen EU-saantoa ja kannustaa yhä useampaa järjestöä hakemaan hankerahoitusta Euroopan unionin varoista. EU-hankkeiden osarahoituksen lisääminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että Suomalaiset järjestöt pystyisivät hakemaan EU-rahoitusta entistä enemmän. EU-hankkeet ovat yleensä hyvin raskaita hallinnollisesti, ja pelkkä hakeminen vaatii erityisosaamista ja resursseja.

Allergia-, iho- ja astmaliitto kannattaa ehdotusta valtionavustusten myöntämisestä järjestöjen EU-hankkeiden osarahoittamiseen. Tämä vahvistaa kansalaisyhteiskunnan osallistumista EU-rahoitteiseen kehittämistyöhön ja voi lisätä Suomen EU-saantoa.
Jotta osarahoitus olisi aidosti saavutettavissa, tarvitaan rakenteellisia helpotuksia. EU-hankkeiden hallinnointi on monimutkaista ja vaatii resursseja, joita kaikilla toimijoilla ei ole. Pitkät maksatusten viiveet ja omarahoitusosuuden vaatimukset estävät monien järjestöjen osallistumisen, erityisesti alueellisessa kehittämistyössä.
Ehdotamme:
- Selkeitä valtakunnallisia linjauksia EU-hankkeiden osarahoituksesta
- Joustavia malleja, joissa osarahoitus voidaan myöntää ennakkoon tai vaiheittain
- Mahdollisuutta poistaa omarahoitusosuus tietyillä alueilla tai erityistilanteissa

EU-rahoituksen hyödyntäminen edellyttää myös hallinnollisten esteiden purkamista ja maksatusjärjestelmien kehittämistä. Ilman näitä toimenpiteitä EU-hankkeet jäävät helposti vain suurten ja vakiintuneiden toimijoiden ulottuville.

HALLINNOLLISEN TAAKAN MITTAAMINEN ON TÄRKEÄ OSA VALTIONAVUSTUSUUDISTUKSEN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTIA

Kannatamme jaoston ehdotusta siitä, että valtionapuviranomaiset mittaavat järjestöjen hallinnollista taakkaa ja sen muutosta suhteessa valtionavustusten hallinnointiin ja sääntelyyn. Tämä on olennainen osa valtionavustuskäytäntöjen kehittämisen vaikuttavuuden ja tarkoituksenmukaisuuden arviointia.
• Objektiivinen mittaus tukee kehittämistyötä
Hallinnollisen työn määrää ja sen kehittymistä tulee tarkastella systemaattisesti. Tämä antaa tietopohjaa päätöksenteolle ja
mahdollistaa kohdennetut toimenpiteet taakan keventämiseksi.
• Järjestölähtöinen näkökulma tarpeen
Mittauksen tulee perustua järjestöjen omaan kokemukseen ja sisältää erikokoisten ja -tyyppisten toimijoiden näkökulmat. Pienille
järjestöille suhteellinen hallinnollinen kuormitus voi olla huomattavasti suurempi.
• Kaksivaiheinen seuranta on kannatettava
Seurantaa tulisi toteuttaa ennen ja jälkeen uudistusten käyttöönottoa, jotta vaikutukset voidaan arvioida luotettavasti. Lisäksi olisi
hyödyllistä sisällyttää myös laadullisia arviointimenetelmiä, kuten kyselyitä ja työpajoja.
Ehdotuksemme:
• Seurannan tulee olla läpinäkyvää, jatkuvaa ja vertailukelpoista eri järjestöryhmien välillä.
• Tulokset tulee julkistaa ja hyödyntää käytännön kehittämistyössä.
• Arviointiin on hyvä liittää myös kehittämisehdotuksia, jotka nousevat suoraan järjestökentältä.

Kannatamme valtionapuviranomaisten ehdotusta mitata järjestöjen hallinnollista taakkaa kaksivaiheisesti. Seuranta on tärkeä keino arvioida, vähentävätkö uudistukset byrokratiaa ja tukevatko ne järjestöjen varsinaista toimintaa. Erityisesti pienempien toimijoiden näkökulma tulee huomioida mittauksessa. Tulokset on hyödynnettävä avoimesti käytännön kehittämisessä ja päätöksenteossa.

Hallinnollisen taakan mittaaminen on välttämätön väline valtionavustuskäytänteiden uudistamisen vaikutusten seuraamiseksi. Se tukee läpinäkyvyyttä, oikeudenmukaisuutta ja resurssien tarkoituksenmukaista käyttöä. Erityisesti pienempien järjestöjen näkökulman huomioiminen mittauksessa on tärkeää, jotta uudistukset eivät vahingossa lisää eriarvoisuutta järjestöjen välillä.

Jos tämä tarkoittaa taas uutta lomakekyselyä, joka lähetetään kulttuurijärjestöille, niin sittenhän on niin, että tämä mittaaminen vain lisää järjestöjen hallinnollista taakkaa.

Nuorisoala ry muistuttaa, että järjestöjen hallinnollinen taakka ei rajaudu yksinomaan valtionavustuksiin vaan kansalaisjärjestöjen hallinnollinen työmäärä on kauttaaltaan kasvanut 2000-luvulla erilaisten uusien velvoitteiden ja lisääntyneen sääntelyn myötä. Keskeisenä tavoitteena tulee olla, että hallinnollinen taakka vähenee sekä järjestöjen että valtionapuviranomaisten päässä.

Nuorisoala ry luonnollisesti kannattaa hallinnollisen taakan mittaamista ja seurantaa, mutta kannustaa laajentamaan näkökulmaa järjestöjen hallinnollisen taakan kokonaisvaltaiseen arviointiin.

Nuorisoala ry korostaa, että valtionavustuksiin liittyvien käytänteiden kehittämistä, seurantaa ja vaikutusten arviointia tulee tehdä yhdessä valtionavustusten saajien edustajien kanssa. Nyt valtionavustustoiminnan kehitystyötä tehdään merkittäviltä osin ilman, että kansalaisyhteiskunnan ja muiden valtionavustusten saajien edustajat ovat tosiasiallisesti mukana kehittämistyössä.

SOSTE katsoo, että avustusjärjestelmä tulisi analysoida kokonaisuudessaan ja arvioida hallinnollisen taakan kehittymistä etenkin nyt, kun valtionavustuksiin on kohdistettu massiiviset leikkaukset. On myös tärkeä huomioida, ettei hallinnollisen taakan mittaamisesta itsestään kehity uutta hallinnollista taakkaa. On tärkeää, että myös tällaisen arviointityön kehittämistä tehdään yhdessä järjestöjen kanssa.

Kannatan

Seurannan ja arvioinnin kehittämistä on jatkettava ja luotava siihen yhtenäiset mittarit /työkalu.

Näkövammaisten liitto toteaa, ettei hallinnollisen taakan mittaamisesta saa tulla lisää hallinnollista taakkaa. Hallinnollisen taakan arviointi ja vähentäminen ovat tärkeitä. Tämä työ tulee tehdä yhdessä järjestöjen kanssa. Myös STEAssa on tärkeää tehdä toimenpiteitä, jotka vähentävät järjestöjen hallinnollista taakkaa.

Kannatamme ehdotusta hallinnollisen taakan mittaamisesta osana valtionavustusuudistuksen arviointia. Mittaus tukee läpinäkyvyyttä, oikeudenmukaisuutta ja resurssien tarkoituksenmukaista käyttöä.
On tärkeää, että arviointi toteutetaan yhteistyössä järjestöjen kanssa, ja että mittaamisesta ei muodostu itsessään uutta hallinnollista taakkaa.

Nuva ry katsoo, että hallinnollisen taakan mittaaminen ja seuranta ovat kannatettavia toimia. Niitä tulee kuitenkin tehdä riittävän kokonaisvaltaisesti, sillä järjestöjen hallinnollinen taakka ei rajoitu vain valtionavustuksiin. Seurantaa ja arviointia, sekä avustuskäytäntöjen kehittämistä tulee tehdä yhteistyössä avustuksen saajien kanssa. Keskeisenä tavoitteena tulee olla hallinnollisen taakan vähentäminen järjestöjen ja valtionapuviranomaisten osalta.

Diabetesliitto ry pitää tarpeellisena valtionavustustoiminnan aiheuttaman hallinnollisen taakan mittaamista kaksivaiheisesti. Pienevien valtionavustusmäärärahojen tulisi keventää myös valtionavustusten haku- ja raportointimenettelyitä. Lisäksi valtionapuviranomaisten tulisi aktiivisesti rajata omaa tiedonkeruutaan vain niihin asioihin, joilla on tosiasiallista vaikutusta valtionavustusten harkinnassa ja välttää saman tiedon moninkertaista keräämistä eri lomakkeisiin.

YLEINEN PALAUTE VALTIONAVUSTUSKÄYTÄNTEIDEN UUDISTAMISESTA

Valtionavustuskäytäntöjen uudistaminen on erittäin tarpeellinen ja ajankohtainen prosessi, joka voi merkittävästi parantaa järjestöjen toimintaedellytyksiä, resurssien kohdentumista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Arvostamme erityisesti pyrkimystä hallinnollisen taakan keventämiseen, rahoituksen ennakoitavuuden lisäämiseen sekä avoimuuden ja yhdenvertaisuuden vahvistamiseen.

Lisäksi ehdotamme huomioitavaksi seuraavat näkökulmat:

• Selkeät ja yhdenmukaiset ohjeistukset: Erityisesti pienille ja vapaaehtoisvoimin toimiville järjestöille tarvitaan yksiselitteiset ohjeet,
jotka helpottavat hakemista, raportointia ja valtionapukelpoisuuden ymmärtämistä.
• Yhteistyö järjestökentän kanssa: Järjestöjen kuuleminen uudistuksen kaikissa vaiheissa on keskeistä. Suora vuoropuhelu auttaa
tunnistamaan käytännön haasteet ja varmistaa, että ratkaisut vastaavat aidosti toimijoiden tarpeita.
• Rahoitusmuotojen monipuolisuus: Eri kokoisille ja toimintavaiheissa oleville järjestöille tulee säilyttää erilaisia rahoitusvaihtoehtoja
– lyhytaikaisesta kokeilutuesta monivuotisiin yleisavustuksiin.
• Digitaalisten palvelujen kehittäminen: Hakemusten ja raportoinnin digitalisointia tulisi jatkaa, mutta käyttäjäystävällisyys ja
saavutettavuus on varmistettava erityisesti niillä toimijoilla, joilla on rajallisesti teknistä osaamista.
• Koulutuksen ja tuen tarjoaminen: Rahoitushakujen tueksi tulisi tarjota säännöllistä koulutusta ja neuvontaa erityisesti uusille
hakijoille ja pienille järjestöille.

Järjestöjen autonomian turvaaminen ja vahvistaminen on asetettava valtionavustuskäytänteiden kehittämistyön prioriteetiksi. Yleisavustukset takaavat parhaiten tehokkuuden, autonomian ja toimintaedellytykset, kun taas hankerahoituksen hakeminen tuottaa suurimman hallinnollisen taakan.

Jaosto ei ole päätynyt nyt tekemään ehdotuksia liittyen valtionavustusten myöntämiseen varainhankintaan käytettäväksi. Nuorisoala ry haluaa kuitenkin muistuttaa, että järjestöjen varainhankinnan edellytysten kehittämiselle on edelleen nuorisoalan järjestöissä huutava tarve ja toivoo, että asiaa edistetään myös valtionavustuksiin liittyvän sääntelyn kautta.

Nuorisoala ry toivoo, että yleisavustusten käyttöehtoja kehitettäisiin siten, että varainhankinnan kustannukset olisivat avustuskelpoisia tiettyyn enimmäismäärään asti.

Varainhankinnalle ominaista on, että varainhankintaan tehdyt investoinnit voivat tuottaa tai alkaa tuottaa vasta useammankin vuoden kehitystyön jälkeen - tai pahimmassa tapauksessa jättää tuottamatta mitään. Varainhankinnan käynnistäminen edellyttääkin poikkeuksetta taloudellista panostamista, mihin puolestaan liittyy aina taloudellinen tai toiminnallinen riski. Merkittävimmät haasteet nuorisojärjestöillä varainhankinnan käynnistämiseen tai monipuolistamiseen liittyvät Nuorisoala ry:n arvion mukaan nimenomaisesti henkilöresursseihin ja/tai muihin taloudellisia investointeja vaativiin resursseihin. Tilanteessa, jossa valtionavustukset eivät mahdollista varainhankinnan kulujen kattamista tarvittaessa avustuksilta, johtaa helposti oravanpyörään, jossa monella nuorisojärjestöllä ei jatkossakaan tosiasiallisesti ole mahdollisuutta varainhankintaa käynnistää.

Merkille pantavaa on, että raporttiluonnoksessa on muokattu puoliväliriihen 2024 kirjausta yleisavustuspainotteisuudesta. Puoliväliriihen alkuperäiseen pöytäkirjamerkintään on lisätty hakasulkeilla kohta [ja kohdennettuihin yleisavustuksiin], mikä vesittää STM/STEAn puolella hallituksen tavoitteen lisätä yleisavustuspainotteisuutta. Lisäksi luonnoksessa on poistettu puoliväliriihen 2024 kirjaus tavoitteesta vähentää hallinnollista taakkaa.

SOSTE pitää erittäin tärkeänä sitä, että avustusmäärän merkittävästi supistuessa myös STM/STEAssa ryhdytään toimeen järjestöjen hallinnollisen taakan vähentämiseksi. Tavoitteena tulee olla siirtyminen kohti suurempia avustuskokonaisuuksia, joka vastaa myös hallituksen kehysriihessä 2024 asetettuja tavoitteita sekä vähentäisi tehokkaasti järjestöjen hallinnollista taakkaa.

Avustusasetuksen (Valtioneuvoston asetus sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta (1059/2023)) 10 §:ään olisi tehtävä lisäys, jonka mukaan toiminta-avustukset tulee myöntää pääsääntöisesti yhtenä yleisavustuksena ja että yleisavustuksen ja kohdennettujen yleisavustusten samanaikaisen käytön tulee rajoittua poikkeuksellisiin tilanteisiin.

Suurella osalla järjestöistä on useampi kuin yksi STEA-avustuskohde. Jokaisesta avustuskohteesta tehdään erikseen vuosiselvitys ja jokaiselle yleisavustukselle sekä kohdennetulle yleisavustukselle haetaan vuosittain jatkorahoitusta erillisellä avustushakemuksella. Lisäksi avustuskohteista tehdään tuloksellisuusraportti vuosittain.

Tämä useiden yleisavustusten samanaikainen käyttö lisää huomattavasti hallinnollista taakkaa, koska jokaista avustusta pitää hakea ja seurata ja siitä raportoida vuosittain erikseen, samalla kun työntekijä- ja muut resurssit pitää jakaa avustuskohteittain. Samalla se johtaa avustuksen saajan toimintojen turhaan siiloutumiseen. Siiloutuminen haittaa toiminnan tarkoituksenmukaista järjestämistä ja resurssien käyttöä. Nykyinen menettelytapa ei mahdollista yksittäisen järjestön sisällä osaamisen hyödyntämisestä eri avustuskohteiden välillä optimaalisella tavalla ja tuottaa myös riskejä esimerkiksi henkilöstön sairauspoissaolojen ja tai työpaikan vaihdon yhteydessä.

Jos järjestöjen hallintoa halutaan keventää ja niiden mahdollisuuksia painottaa toimintaa kulloisenkin tarpeen mukaan lisätä, tehokkain keino siihen on myöntää avustuksia suurempina kokonaisuuksina. Tästä näkökulmasta kaikkein tehokkain menettely olisi yhdistää kunkin järjestön yleisavustukset ja kohdennetut yleisavustukset yhdeksi yleisavustukseksi. Yleisavustusten myöntäminen lisää vaikuttavuutta sekä parantaa tuottavuutta, kun hallinnollinen taakka kevenee. Siirtyminen isompiin avustuskokonaisuuksiin antaa mahdollisuuden myös toiminnan sisältöjen painotusten muutoksille ja uuden luomiselle ilman hankkeita.

Pitkäaikainen pyrkimys yhdenmukaistaa käytäntöjä on johtanut siihen, että tähän pyrkimykseen vedoten muu sektorikohtainen kehittämistyö on seisahtunut. Koska tavoitteen eteneminen edelleen vaikuttaa epätodennäköiseltä, on SOSTEn mielestä täysin välttämätöntä keskittyä kunkin sektorin erityistarpeiden ratkaisemiseen ensin ja yhtenäistämiseen on palattava vasta tämän jälkeen, jos sitä edelleen pidetään tavoiteltavana.

Valtionavustuskäytäntöjen uudistamisen periaatteena tulisi olla kehittämistyön jatkuvuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden turvaaminen. Vaihtelevat käytännöt, tavoitteiden ja painopisteiden epäselvyys ja näiden luoma epäjatkuvuus heikentävät toimenpiteiden vaikutusta ja mahdollisuutta tehdä pitkäjänteistä kehittämistyötä. Yleisavustukset antavat pohjan joille toiminta voidaan, yhdessä muiden rahoitusmallien kanssa, rakentaa. Hankeavustukset ovat hyvä lisä, mutta perustoiminnan kehittäminen vaihtelevien hankeavustusten varassa on haastavaa ja vaarantaa toiminnan oikean kohdentuvuuden.

Hakulomakkeen pitäisi olla moderni ja käyttäjäystävällinen - myös englanniksi - ja mahdollistaa tarvittava muokkaus myöntäjäorganisaation tarpeisiin. Esim. liittyen kv-arviointiin.

SámiSoster ry on Suomessa ainoa saamelaisten valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan yhdistyks ja monialayhdistys, jonka kohderyhminä ovat eri ikäiset ja eri tavoin erityisen tuen ja avus tarpeessa olevat saamelaiset, jotka ovat EU:n ja Suomen ainoa alkuperäiskansa sekä alueellinen vähemmistö, oN turvattava tämän saamelaisjärjestön erityisen tarpeet.

Näkövammaisten liitto pitää käytäntöjen uudistamista ajankohtaisena myös siksi, että järjestöavustuksia on leikattu merkittävästi. Tavoitteena ja päämääränä tulee olla hallinnollisen taakan vähentäminen, jolloin resurssit ohjautuvat järjestöjen sääntöjen mukaiseen ja kohderyhmän tarpeisiin vastaavaan toimintaan.

Pidämme valtionavustuskäytäntöjen uudistamista erittäin tarpeellisena ja ajankohtaisena. Uudistus voi merkittävästi parantaa järjestöjen toimintaedellytyksiä, resurssien kohdentumista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Arvostamme erityisesti pyrkimystä hallinnollisen taakan keventämiseen, rahoituksen ennakoitavuuden lisäämiseen sekä avoimuuden ja yhdenvertaisuuden vahvistamiseen.
Korostamme seuraavia kehittämistarpeita:
Selkeät ja yhdenmukaiset ohjeistukset tukevat järjestöjen toiminnan suunnittelua ja vähentävät epävarmuutta.
Järjestöjen kuuleminen uudistuksen kaikissa vaiheissa on keskeistä, jotta ratkaisut vastaavat käytännön tarpeisiin.
Rahoitusmuotojen monipuolisuus on säilytettävä, jotta eri kokoiset ja eri vaiheissa olevat toimijat voivat hyödyntää avustuksia.
Digitaalisten palvelujen kehittämisessä on varmistettava saavutettavuus ja käyttäjäystävällisyys.
Yleisavustusten roolia tulee vahvistaa. Ne tukevat parhaiten järjestöjen autonomiaa, vaikuttavuutta ja pitkäjänteistä kehittämistä. Useiden erillisten yleis- ja kohdennettujen avustusten samanaikainen käyttö lisää hallinnollista taakkaa ja siilouttaa toimintaa.

-