Periaatteena hyvä. Tunteeseen viittaava sanavalinta lienee syytä vaihtaa. Julkilausuttujen, kirjallisten toimintatapojen ja todellisten käytäntöjen ristiriidat tuhoavat luottamusta todella tehokkaasti, tällä hetkellä virkamiesten ja valtiota seuraavien näkökulmasta erityisesti palkkausjärjestelmissä ja poliittisissa virkanimityksissä. Tehokkainta luottamuksen rakentaminen on virheiden tunnustamisen ja korjaamisen yhteydessä.

Erittäin arvokas ja tavoiteltava periaate. Valitettavasti ei ole arkipäivää monessakaan paikassa, ainakaan siinä valtion virastossa, jossa itse työskentelen.

Hyvä tavoite, mutta on tärkeää huolehtia sen toteutumisesta myös käytännössä. Valtioneuvoston tai ministeriöiden tasolla julkilausutut ihanteet ja toimintamallit uhkaavat jäädä tyhjäksi puheeksi. Tällöin ne voivat olla virkamieskunnan näkökulmasta kyynistäviä, jos reaalitodellisuus ei herätä luottamusta. Politiikka näkyy ministeriöissä luonnostaan, mutta hallitusten valtaa erityisesti ylimpien virkamiesten nimityksissä tulee välttää. Ylimmällä virkamiesjohdolla on valtaa myös alemman virkamieskunnan nimeämisissä, jolloin ministeriöihin saadaan virkamiehiä, joilla on halutunlainen maailmankatsomus. Tämä liittyy myös seuraavaan, moninaisuutta käsittelevään periaatteeseen.

Tämän pitää jalostua myös konkreettisiksi käytännön toimintamalleiksi ja ohjeiksi. Ei voi sitten tehdä esimerkiksi sisäisiä viestintäohjeita, joissa kielletään olemasta empaattinen. Someviestintä ja vuorovaikutus somessa ja muissa kanavissa pitää nähdä keskeisenä virkahenkilön taitona, jonka hallitsemisesta erityisen hyvin pitäisi myös palkita.

Luottamus on tärkein mitä hallinnolla voi olla ja tämä perustuu erityisesti tasa-arvoisiin toimintamalleihin ja vakaaseen toimintaan. Heikommassa asemassa olevan oikeudet eivät saisi olla missään tilanteessa kiinni koskaan taloudellisesta asemasta tai sosiaalisesta asemasta. Ketään ei saisi suosia eikä kritiikin antaminen saisi aiheuttaa hankaluuksia varsinkaan, jos voi perustella antamansa kritiikin. Perheettömän (lue lapseton/lapsensa menettänyt) ei pitäisi kärsiä tästä statuksesta, vaan voisi saada saman tasa-arvoisen kohtelun kuin perheellisetkin esimerkiksi loma-anomusten ja päivystysvuorojen kanssa. Vastuuta ei saisi aina kaataa sen saman henkilön niskaan, mikä sitten lopulta johtaa burn outiin ja pitkiin sairaslomiin.

Tärkeitä sanoja, mutta metsä hukkuu puilta: mitä merkityksellistä näillä sanoituksilla halutaan sanoa, mitä teksti tarkoittaa? Pysähtykää nyt itsekin kahdeksi minuutiksi lukemaan tuo lyhyt teksti kriittisesti. Miten sen kirjoittaisi selkokielisesti?

Ehdotukseni:

”Hallinto rakentaa ja vaalii luottamusta. Toiminta nojaa ennakoitavissa oleviin, avoimesti viestittyihin toimintatapoihin. Hallinto pyrkii ennakoimaan ja ymmärtämään sidosryhmien tarpeita.”

Vaikeaselkoisesti kirjoitettu. Virkamiehenä ymmärrän ainoastaan suuraakkosin kirjoitetun otsikkolauseen.

Luottamuksen voi menettää niin kovin helposti, ja sen rakentaminen uudelleen vaatii kovaa työtä - sekä työntekijät että johtajat ovat ihmisiä virheineen. Ja aina on henkilöitä, jotka eivät luota mihinkään tai keneenkään.

Avoimmuus on yksi luottamuksen askel. Sovitut asiat pidetään, etkä aleta sooloilemaan heti päätöksen teon jälkeen. Tasa-arvoisuus luo myös luottamista asioiden toimivuuteen.

Avoimuus ja luottamus kulkevat käsikynkkää. Myös virheiden myöntäminen ja niiden korjaaminen ovat omiaan synnyttämään luottamusta, vaikka virheen tullessa ilmi syntyisikin kohua.