Maailman parhaan julkisen hallinnon edellytys lienevät maailman parhaat julkisen hallinnon työntekijät. Heidän houkuttelemisekseen tarvitaan hyvää johtamis-, organisaatio- ja toimintakulttuuria: valmentavaa, mahdollistavaa ja palvelevaa johtamista; vahvaa asiantuntijuutta; yhdessä tekemistä; uudistushaluisuutta; halua ottaa riskejä ja sietää virheitä edellytyksenä oppimiselle; avoimuutta, keskeneräisyyden sietämistä ja uskallusta tunnustaa omat haavoittuvuudet.

Jos ajattelen Suomen hallintoa ja hallintovirkamiehiä, en usko kovin suureen muutokseen, joka näkyisi ja vaikuttaisi yksittäisen kansalaisen saamaan palveluun julkisesta hallinnosta.

Joustavuus, jatkuvuus, kaikilla tekijöillä mm. ikään, sukupuoleen tai alkuperään katsomatta tasaveroiset oikeudet, velvollisuudet ja arvostus.

Työntekeminen on muuttunut enemmän tietotekniseen suuntaan. Ehkä ihmiset ovat mukana kehittämässä toimintaa enemmän? Ihmiset kouluttautuneet enemmän ja korkeammin. Henkilöstöjohtamisen taitoa on nostettu uudelle tasolle, erilaisten ihmisten osaaminen otetaan huomioon ja hyötykäyttöön.

Se olisi ennen kaikkea ihmislähtöinen. Palveluissa otettaisiin asiakkaat ihmisinä, ja heitä palveltaisiin yksilöinä. Työnantajana se olisi myös ihmislähtöinen - työntekijöiden erilaiset tarpeet ja tavat työskennellä hyväksyttäisiin ja niitä tuettaisiin. Kontrolloimisesta siirryttäisiin luottamukseen, tärkeämpää olisi se, että työ tehdään kuin se, että tietyt leimaukset ja rutiinit tulevat toistettua.

Työn tekemisen tavat ovat hyvin monipuoliset ja julkinen hallinto näkyy aktiivisena sekä luotettavana toimijana ja työnantajana. Ydintehtävistä on pidetty kiinni mutta rönsyjä leikattu. Hallinto on aidosti moninainen, kansalaista kuuleva ja palveleva, ymmärrettävää kieltä käyttävä ja läpinäkyvä sekä avoin. Tärkeimpänä, tieto ohjaa kaikkea toimintaa.

Julkinen hallinto toimisi oikeasti avoimesti ja sääntelyä yksinkertastettaisi rajusti, joka helpottaisi työtaakkaa. Hajautettaisi ainakin valtion toimintoja keskittämisen sijaan ja tällä tavalla saataisi huomattavia kustannussäästöjä, kun erittäin kalliitta tiloja suurkaupungeista voisi pienentää huomattavasti.

Avoin, yhdenvertainen hallinto on kiinni vahvasti kiinni kansalaisen arjessa taustatukena ja -turvana, usein jopa kansalaisen sitä tiedostamatta.

Vakaa, luotettava, ennakoiva ja laadukkaasti työskentelevä. Ei tempoileva, johon tarvitaan myös riittävä määrä byrokratiaa (hyvässä mielessä).

Miksi emme ole sitä nyt? Onko väärin olla ylpeä siitä mitä meillä on tällä hetkellä, itse lähtisin siitä ajatuksesta liikkeelle, että silloinkin maailman paras julkinen hallinto on vuonna 2030 aikaansa vastaava, reagoiva ja huomioonottava. Teemassa on Suomalainen leima siitä, että me ollaan ihan surkeita ja pitää pystyä parempaan. Me ollaan parhaita jo nyt. Ei tarvitse korjata sellaista mikä ei ole rikki, vaan viedä sitä eteenpäin -ilman pakko-ohjausta.