Psykologeja ei selkeästi ole kiinnostanut vuosiin enää työ koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa, joten lakia voisi muuttaa vastaamaan nykypäivän tilannetta. Eli laissa pitäisi säätää psykiatrisista sairaanhoitajista ja heidän mitoituksestaan, sillä he ovat motivoituneita työskentelemään lasten ja nuorten parissa perustasolla koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa.

On meidän aikuisten vastuulla suojella lapsia ja nuoria. Vanhemmuus on ollut jo monissa perheissä hukassa - sitä on tuettava. Lakimuutosten kautta tätä vahingollista kehitystä on nyt tuettu tavalla jonka seuraukset tulevat olemaan traagiset. Lain oli tarkoitus suojella heikommassa asemassa olevia. Sen tulisi suojella heikoimmassa asemassa olevia. Palvelujen kehittäminen ei auta tarpeeksi jo laki itsessään vetää 'maton alta' ja lakia noudattaakseen työntekijät joutuvat toimimaan vastoin sitä mikä olisi aidosti parasta lapsille ja nuorille. Pelkkä palvelujen kehittäminen olisi vain epäonnistuneiden lakimuutosten laastarointia. Lainsäädäntö tulee ottaa uudelleen tarkasteluun. Kriittiseen tarkasteluun. Kysymys kuuluu: halutaanko lailla Suomessa edelleen suojella haurasta ja vahingoittuvaa elämää vai halutaanko lailla miellyttää sitä osaa aikuisista joiden mielestä heidän tulee saada niitä asioita joita he itselleen haluavat.

Kelan kuntoutuspsykoterapiaa, joka on hoito- ja kuntoutusjärjestelmän tehokkain ja parhaiten toimiva osa, tulee edelleen kehittää.

Ei liian suuria asiakasmääriä,että voidaan hoitaa kunnolla eikä vain tekohengityää

Ennaltaehkäisevää työtä kouluihin, mahdollisimman helppo ja nopea pääsy avun piiriin. Yksilöllisyyttä palveluihin.

Riittävä resurssointi. Oppilashuoltoon on saatu mitoitus oppilasmäärät/ kuraattori ja psykologi. Näitä mitoituksia tulisi saada myös muihin toimipisteisiin. Kaikissa kunnissa ei ole systemaattista suunnitelmaa lasten-ja nuorten perustason hoidosta ja on epäselvää kuka on vastuussa siitä: perustason toimintoja puuttuu. Myös Thl:n suositus perheneuvolatoiminnan suunnasta haittaa vahvasti hyväksi todettua toimijoiden integraatiota ja perheiden kokonaisvaltaisesta hoitoa. Sote-uudistus on pilkkonut toimintoja vaikka alunperin tuli olla asiakkaan edun mukaisesta integraatiosta. Yhden luukun periaate on unohtunut täysin.

Kasvatus - ja perheneuvoloissa tehtävä hoidollinen työ on jäänyt esim. Siun Soten alueella "jalkoihin". Tunnistetaanko ylempänä johtotasolla, että lasten ja nuorten mielenterveystyötä tehdään jo nyt, mutta vain aliresursoituna ja vaatimattomalla täydennyskoulutuksella.

Lasten oikeuksien tarkastelu. Heidän oikeudet omissa asioissa ajoittain estävät heidän hoidon toteutumista. Lasten ei tarvisi tai pitäisi joutua ottamaan aikuisten vastuuta omista asioistaan varsinkaan, kun heillä on omia mielenterveyden pulmia.

Riittävät ja ammattitaitoiset resurssit mielenterveystyöhän!

Tukevampi ja mielekkäämpi koulunkäynti nuorelle, jolla voi olla haasteita koulussa mielenterveydensä takia.