Yksinäisyyden ja ulkopuolelle jäämisen vähentäminen on oleellista. Turvallinen lapsuus ei synny isossa lapsiryhmässä, vähien aikuisten varassa. Läsnäolo, vuorovaikutustaitojen sekä tunnetaitojen kehittymistä on tuettava.

Matalan kynnyksen palveluiden lisääminen, ennaltaehkäisyyn satsaaminen, psykoterapiakoulutuksen uudistus minkä kautta esim lyhytterapiaan voisi saada korvattavuuden

Otetaan nuoret mukaan kehittämiseen.

Tietosuojan osalta asiakas voisi apua pyytäessään tulla asiakkaaksi sosiaali- ja terveyspalveluihin isommassa mittakaavassa ja sen sisällä saa yksittäistä palvelua, mutta omaa asiakkuutta ei aina tulisi yksittäiseen palveluun. Näin joka tapauksessa vaitiolovelvolliset työntekijät näkisivät muut olemassa olevat palvelut ja niiden kirjaukset sekä pystyisivät paremmin auttamaan, kun ei jäisi asiakkaiden varaan kertoa, mitä palvelua on jo kokeiltu ja kuinka hyödyllistä se on ollut. Näin ei myöskään tapahtuisi päällekkäistä työtä, mitä nyt jatkuvasti. Aidosti enemmän resursseja ennaltaehkäiseviin palveluihin.

Palveluiden tulee olla kaikille yhdenvertaisesti saavutettavissa riippumatta sosiaalisesta asemasta tai esimerkiksi asuinpaikasta.

Resursseja, resursseja, resursseja

Vanhemmille esim nettivalmennusta lapsen haastavan käytöksen kanssa elämiseen, ahdistuneen nuoren auttamiseen jne.
Lokeroivat ikärajat ja lasten- ja nuorten palvelut yhteen, nykyisellään pitkään oireileva lapsi tippuu monesti ulos palveluista ja pitää lähteä anelemaan apua seuraavalle ikäportaalle tarkoitetuista palveluista: ensin neuvolapsykologi, sitten perheneuvola, koulupsykologi, nuorten palvelut.
Kotiin komeroituville nuorille olisi tärkeää saada kotiin tuleva apua, vanhemman voi olla mahdotonta saada halutonta nuorta kotoa palveluiden pariin. Syrjäytyneen nuoren hintaa ja elämää pitäisi ajatella ja auttaa ripeästi kun kotiin jääminen on alkanut. Mieluiten toki jo ennen, mutta myös jos nuori on jäänyt kotiin.

Perustason lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluista tulisi säätää laissa. Psykiatristen sairaanhoitajien palvelut tulisi olla lakisääteisiä, jotta hyvinvointialueiden olisi pakko palkata heitä vakituisiin työsuhteisiin. Psykiatristen sairaanhoitajien työtaakkaan tulee puuttua lainsäädännöllä määrittelemällä henkilöstömitoitus. Tällä hetkellä työmäärä yksittäisellä työntekijällä on kohtuuton ja lapset ja nuoret joutuvat odottamaan viikkoja palveluiden piiriin pääsemistä.

Perustason lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluissa tulee olla nimettyjä lääkäreitä, joilla on hoitovastuu hoidosta.

Lasten- ja nuorten riippuvuuksien hoidosta tulee säätää laissa. Heille tulee järjestää asianmukainen hoito riippuvuuden hoitoon. Tällä hetkellä terveydenhuollon palveluvalikoima alaikäisille on huono. Heidät sijoitetaan lastensuojelun toimenpiteenä laitokseen, jossa he eivät saa hoitoa riippuvuuteen.

Jonot on liian pitkät ja liian herkästi vanhempia "syytetään" ongelmista avun tarjoamisen sijaan.

Ennalta ehkäisevään työhön panostaminen, vanhemmuuden tukeminen, vanhempien pahoinvoinnin poistaminen, keinoja elämässä selviämiseen