Enkät: Situationsbild av den cirkulära ekonomin 2018

Hyvä idea, mutta aivan lähtökuopissaan. Pienimuotoinen kotitalouskierrätys ja kotitalousjätteen brändääminen materiaaliksi ei vielä riitä. Kotitalouden jätteiden kierrätys on kehittynyt.

Lajittelun ja kierrätyksen tehostamisessakin on edelleen työtä aivan perusasioissa kuten biojätteen saamisessa erilleen sekajätteestä kunnissa. Eniten työtä teettää uusioraaka-aineen kierto takaisin tuotantoprosessiin. Uusia esimerkkejäkin jo löytyy neitseellisen tuotteen valmistukseen tuotannossa käytetystä uusioraaka-aineesta.

Kehitystä on tapahtunut ja kotitalouksiinkin on tullut enemmän kierrätysastioita. Tilannekuva on kohtuullinen näinkin isossa asennemuutoksessa, jota kansalaisilta ja yrityksiltä tarvitaan.

Kiertotalouden palveluja ja tuotteita tulee lisää, mutta kulutusta vähentäviä toimia ei näy. Ei riitä kiertotaloud jos kulutamme edelleen neitseellisiä luonnonvaroja ja pilaamme ympäristöjä. Esim. uusia kaivoksia ei pidä avata vaan saada jo kaivetut malmit ja muut luonnonvarat takaisin kiertoon.

Kiertotalous ei ole lähtenyt kehittymään. Vieläkin odotetaan todellisia ajavia voimia. Jätevero teollisuuteen todelliseksi niin alkaa suuret massat liikkua kohti käyttöä. Seuraavan hallituksen tulee tähän ryhtyä, muuten investointien perustelut eivät vielä riitä todelliseen tekemiseen.

Myönteisyys kierrättämiseen ja usko omien toimien vaikuttavuuteen on kasvanut niin yksilöiden kuin yhteisöjen puheissa ja myös teoissa. Silti jätteiden lajittelu tuntuu edelleen olevan vaikeaa monille. Raaka-aineisiin ja niiden hankintaan kohdistuvat vaatimukset ovat silti vielä liian kevyitä. Asioihin pitää vaikuttaa prosessin alku- ei loppuvaiheesa, mikäli oikeasti halutaan saada muutosta aikaan.

Kirtotaloutta on valtavasti luonnollisestikin Suomalaisessa taloudessa. Kaikki pääprosessien sivutuotteet pyritään ensisijaisesti ohjaamaan toisten yritysten raaka-aineiksi tai hyödynnettäväksi. Mielestäni iso osa potentiaalista on itseasiassa jo hyödynnetty. Tällä hetkellä vain kiertotalouteen ei usein mielletä prosesseja joissa sivutuotteet ovat olleet jo käytössä vuosikymmeniä. Mikäli rajaus tehdään tarkemmaksi ja keskitytään vain jätteiden muuntamiseksi sivutuotteiksi on merkittävin ero viimeisen kahden vuoden aikana jalostusasteen nostaminen. Kierotalouden voi ajatella olevan maksimaalisen kokonaisarvon muodostusta alkuperäisistä raaka-aineista ja tässä viimeisen kahden vuoden aikana jalostusastetta on nostettu. Esimerkiksi muovin kierrätyksessä on noustu arvoasteikossa energia käytöstä uudelleen käyttöön. Ruokapuolella hävikkiruokaa ei osin enää muuteta biokaasutuksen avulla energiaksi vaan sille etsitään korkea-arvoisempaa käyttöä, kuten esimerkiksi suoraa ruokakäyttöä tai muunlaista hyödyntämistä. Näin ollen voidaan puhua kiertotalouden laadullisesta kehittymisestä eli korkeamman kokonaisarvon saavuttamisesta. Tuure Parviainen

Kommentti kappaleen 1.2 kohtaan: "Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö ja rahoitusmallit". Materiaalitehokkuuden sitoumukset ovat toimeenpanovaiheessa. Tiivis kuvaus aiheesta löytyy täältä: bit.ly/2RJhpNI

Perusajatus kiertotaloudesta kaipaa vielä paljon viestimistä ja käytännön toimien havainnollistamista. Vaikka kierrättäminen ja ruokahävikin estäminen ovat jo koululaistenkin puheissa ja osin teoissakin, liian usein ajatellaan näiden riittävän.
Paula Havaste

Kokonaiskuvaa vaikea hahmottaa, koska en tunne kaikkien kierrätysyritysten tapaa toimia vaikka alalla olenkin. Uskon, että tehoja on lisätty ja uusia kiertotalousyrittäjiä on tulossa lisää. Tämä jos mikä on oikea suunta saada raaka-aineet hyödynnettyä. On epäglobaalia kuskata valtavat määrät mitätahansa jätettä esim. Aasian maihin. Poissa silmistä ja poissa mielestä. Oppilaitokset ovat kiitettävästi mukana ja nuoret tajuavat paremmin kuin keski-ikäinen keskiluokka mistä oikein on kyse. Omassa nuoruudessa 70- ja 80-luvulla ei kyllä ollut vielä kertakäyttökulttuuria. Mistä kaikki on saanut alkunsa? Voidaanko palata entiseen? Mihin tarvitaan "500" erilaista jugurttia, juustoa yms.? Tästä kaikesta on lopulta kyse. Hallitsematon ylituotanto ja hypershoppailu! Meni vähän ohi kysymyksen :)

Yrityksille tulee tehdä kierrätysvelvollisuus. Rakentamisen, teollisuuden ja kaupanalan (jne.) jätteet tulee kierrättää ja käyttää uudelleen. Itse työskentelen kaupassa ja meillä menee erilaista muovia ihan polttokelposeen satakunta kiloa viikossa, kun ei ole kierrätysastiaa. Kierrätysastiaa ei ole, kun ei ole pakko. Valtiovallan tuleekin ottaa aktiivisempi rooli.

Kaatopaikkoja tms. tulee harkinnan mukaan käyttää malmikaivosten tapaan. Kaivoslupien myöntämisessä koskemattomaan maahan voisi olla nihkeä ja painostaa yrityksiä hankkimaan mineraalinsa tehostamalla kierrätystä - esim. tietotekniikan kierrätys on ihan olematonta, ja niissä on kumminkin paljon arvokkaita metalleja.

Uusiutuviin tulisi panostaa esim. tekemällä kerrostaloyhtiöiden energiaratkaisut helpommiksi aurinkopaneeleiden ja pienten tuulivoimaloiden osalta.

Uusien tuotteiden suunnittelussa mahdollisimman hyvin eriteltävinä ainesosina uudelleen tuotantoon meneviksi. Opas kierrätyskelpoisen muovipakkauksen suunnitteluun kertoo paljon tilanteesta. Uusioraaka-aineen mahdollisimman kevyessä jalostuksessa takaisin tuotantoon -vai voisiko osan käyttää sellaisenaan pienin parannuksin. Logistiikassa muun muassa. Yritysten välisessä verkostoitumisessa. Miten saadaan uusioitu raaka-aine mahdollisimman vähillä kuljetuksen päästöillä mahdollisimman lähellä sijaitsevalle käyttäjälle?

Liikenteen osalta vaihtoehtoisia, toimivia ratkaisuja on hyvä kehittää eteenpäin, ja tarjota kustannustehokasta ajelua hyvin sujuvassa tienkäytössä. Teollisuuden tuottamille jätteille parempaa suunnittelua ja kannustavuutta lajitteluun, materiaalien jälleenmyyntiin ja uusiokäyttöön. Kestävän kehityksen määrittelemät materiaalit jo tuotantovaiheeseen ja tuotteiden elinkaaren hallinta tietoiseksi osaksi myös tuotedokumentaatiota.

Jokaisen rautatieaseman ja liityntäpysäköintialueen yhteyteen parhaille paikoille yhteiskäyttöautojen pysäköintipaikkoja. Näitä lisää sitä mukaa kun paikat täyttyy.

Tuotteiden ja materiaalien digitaalinen tunnistaminen pitää tehdä mahdolliseksi ja niitä koskeva tiedonkeruu mahdolliseksi. Tulee luoda alustojen ja shköisen kaupan tarvitsemat tietomallit ja rajapinnat sekä totetuttaa referenssialustat eri sovellusalueille.

Suuret teollisuuslaitokset tulee laittaa viimeinkin jäteveron piiriin. Ei poikkeuslupia ja takaisinmaksuja. Keinot on kierrätykseen mutta odotetaan vain, että se olisi kannattavaa. Jätevero tekee siitä kannattavaa. Eli ei pelkoa yritysten kannattavuudesta, eivät ne ala maksaa veroa vaan alkavat kierrättää jätteensä. Näin on tapahtunut Euroopassa muuallakin.

Raaka-aineiden osalta täytyy ottaa ryhtiliike ja nostaa vaatimustasoa ympäristövaikutusten osalta entisestään. Haluaisin tulevaisuuden, jossa lapset nauravat sille että me jouduimme lajittelemaan kaiken, koska valmistimme asioita niin tyhmistä raaka-aineista.

Kuluttaja jäte on kierrättämiselle kaikkein haastavinta. Valmistuksessa pitäisi ottaa kierrätys erittäin vakavasti ja tavoitella elinkaariajattelua. Valmistuksessa käytännössä päätetään kierrättämisen helppous/vaikeus. Nostan esimerkin valmistuksesta. Muovin hyötykäytön suurin este on suuri määrä erilaisia muovilaatuja. Elintarvikepakkauksissa voitaisiin rajoittaa muovilaatujen käyttö vain muutamaan hyväksyttävään laatuun, jolloin niiden kierrättäminen helpottuisi. Lisäksi pantillisiin astioihin voitaisiin liittää uusia tuotteita, joiden muoto olisi sopiva nykyisiin laitteisiin. Tälläisiä voisivat olla esimerkiksi osa juoma,- kastike-, ja pesuainepakkaukset. Muita hyviä keinoja voisi olla vaikeimmin kierrätettävien pakkausten/tuotteiden haittaverotus.

Työpaikkoja pitäisi lisätä ja erota noista turhista sopimuksista

Innostavassa, toiveikkuutta herättävässä viestinnässä on parantamisen varaa. Vaikka tekemistä on valtavasti sekä lokaalissa että globaalissa mittakaavassa, jokainen meistä voi myös tehdä paljon, kunhan tietää millä on todella vaikutusta.
Tällaista toimintaan kutsuvaa sanomaa kaivataan.

Haasteena on kuvitelma, että joku vapaaehtoisesti tekisi jotain. He ovat aika harvassa. Valtion on otettava aktiivisempi rooli ja vaikka sitten sakkojen uhalla. Kiertotalous on pakko ajaa läpi, jos mielimme pysäyttää ympäristön saastumisen ja helpottaa ilmastonmuutosta.

Ihmisten asenteet ovat haaste, sillä nyt on käsissä epämiellyttävä totuus. Se vaatii kulutuksen leikkaamista, tavaran kierrättämistä ja elintapojen muutosta. Olen hiukan kyllästynyt iäkkäämpien napinaan asiasta. Heillä on edessään 10 vuotta, eikä asiat voi enää mennä kovin pahoiksi. Itse täytän keväällä 25. Minulla on jäljellä ainakin 60 vuotta ja siinä ajassa asiat voivat mennä todella rumiksi. Sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta tulee painottaa.

Ihmisten puutteellinen tietoisuuden taso. Asioista tulisi keskustella paljon ja säännöllisesti, termeistä tehdä tuttuja j ymmärrettäviä, yksinkertaistaa ja havainnollistaa. asioiden täytyy koskettaa ihmistä, että se muuttuisi toiminnaksi. Yksittäisillä teoilla on merkitystä kokonaisuuden kannalta. Kiertotalouden prosessin suljettu kierto täytyy avata riittävän selkeisiin palasiin ja luoda palasten väliin verkostot ja toimijat.

Uuden tuotteen valmistuskustannukset ovat usein tehokkaampia kuin vanhan tuotteen käsittely palautusprosessien läpi. Tuotannon tehokkuus on myös materiaalivalintoja, joissa säilyvyys, kestävyys ja valmistuksen helppous on osana ratkaisuja. Kokonaiskuvaa tarkastellessa ei ole järkevää ylläpitää kallista palautusprosessia vioittuneille tuotteille, mutta niin on myös lähipalvelut globaaleilla markkinoilla.

Kiertotalouden haasteena näen asennemuutoksen, koska opitut tavat ovat tiukassa: "Voihan ne heittää sekajätteisiin/Ei niillä tee enää mitään/Siivoojat ovat sitä varten/Ei tuo lisäarvoa (tuloja)/Ei kuulu meille/Asiakas vastaa tuotteen hävittämisestä oikeaoppisesti/käytetään maalaisjärkeä jne."

Kiertotaloudessa yritysten yhteistyökuvioissa haasteet tulevat vastuuasioissa, ellei sidosryhmien välille muodostu asiakassuhdetta. Tehtävää ja kustannuksia työnnetään toiselle osapuolelle, ja itselle kirjataan laatuprosesseihin naapurin ylläpitämät palvelut.

Tästä tulee helposti kuva, ettei kulutusta tarvitse vähentää, kunhan kierrätämme. Aineellisten varojen kulutuksesta tulee siirtyä aineettomien palvelujen suosimisen myös verotuksella ohjaten.

Pakottaa pitää hallituksen ja ympäristöviranomaisten. Laki säädettävä pikaisesti.

Taloudelliset haasteet. Pelätään, että muuttamalla vaatimuksia yritykset joutuvat eriarvoiseen asemaan muihin maihin verrattuna. Ja niinhän ne joutuvat. Siksi satsaisin osaamiseen. Siihen, että voimme myydä sitä osaamista myös muille ja olemme edelläkävijöitä sekä tavoitteiden asettamisen, suunnittelun, toteutuksen että tulosten aikaansaannin osalta.

Ensimmäisenä tavoitteena tulisi aina olla tuotteiden pitkäikäisyys ja lyhytikäisten tuotteiden välttäminen, toisena pitäisi tulla kierrätettävien tai korjattavien tuotteiden valmistus. Tuotteita jotka ovat vaikeita korjata tai hankala kierrättää pitäisi haittaverottaa. Kiertotalous on hyödytöntä tai ainakin hyvin tuhlaavaa jos se perustuu kertakäyttöisten tuotteiden uudelleen prosessointiin. Jokainen kierto tuo aina ympäristövaikutuksia ja näin ollen kiertotaloudessa neitseellisten raaka-aineiden käytön vähentäminen pitäisi olla päämittaustapa.

Kiertotaloutta edistävän toiminnan esittäminen tavoittelemisen arvoisena asiana. Onneksi se voi olla sekä eettisesti että taloudellisesti kannattavaa.

Ennakkoluulot ja liian helppoon elämään tottuminen. Keskiluokkainen ja keski-ikäinen on "pahin kuluttaja". Nuoret ovat toivomme! Uskon, että muutos saadaan aikaan lainsäädännön keinoin ja kouluttamisen kautta.

Kestävän kehityksen ajatus ei valitettavasti ole ison enemmistön vapaaehtoinen tahtotila, vaan siihen pääseminen tulee vaatimaan kipeitä päätöksiä, joihin vain poliittisella yli valtio rajojen ulottuvalla päätöksenteolla on mahdollisuus päästä.