Totalreformen av barnskyddslagstiftningen fas 1 - Vision för barnskyddet

Painopisteet kattavat koko lastensuojelun toiminnan. On hyvä luoda marssijärjestystä painipisteiden edistämiseksi, muutoin vaara että homma kaatuu mahdottomuuteen edistää kaikkea yhtä aikaa.

Haluan kommentoida 2. painopisteeseen sen verran, että tiedotustilaisuudessa viitattiin palvelujärjestelmään näin: "lasten, nuorten ja perheiden palvelut". Toivoisin, että myös vanhempien eli aikuisten sote-palvelut nähtäisiin jatkossa keskeisemmässä roolissa osana ehkäisevää lastensuojelua. Esim. aikuisten mielenterveys- ja päihdepalvelut, somaattisia sairauksia unohtamatta, ovat avaintekijä varhaisessa puuttumisessa ja ehkäisevässä tuessa. Toivoisin, että myös lainsäädännöllä tätä vahvistettaisiin tulevaisuudessa (lue: https://www.lskl.fi/blog/lapset-tulee-huomioida-aikuisten-palveluissa/)

Kohta 2. Palvelujärjestelmä-käsite olisi hyvä avata, mitä palvelujärjestelmää tarkoitetaan.

On hyvä, että lapsen ja läheisen ainutkertainen kokemus, osallisuus ja kuulluksi sekä kunnioitetuksi tuleminen ovat strateginen painopiste 1. Kokonaisuudessaan esitys oli kuitenkin kovin juridinen. Pohdin, edistetäänkö lapsen ja läheisten osallisuutta tukemalla systeemistä, suhdeperustaista työotetta vai juridista lisäämällä osaamista. Kumpikin tavoite on tärkeä. Osallisuuden kokemukseen on asiakaspalautteen mukaan vaikuttanut suhteessa oleminen, ei työntekijän juridinen osaaminen.

Strategia uudistetaan siten, että ymmärretään jokaisen yksilön ja perheen perustuslaillinen oikeus elää omaa ominta elämäänsä ulkopuolisen tahon siihen turhaan puuttumatta kuten nykyään joka 2.h Suomessa koteihin ja kouluihin rynnäkköjä viraomasten puolelta tehden ja lapsia ryöstäen "kiireelliseen sijoitukseen" ilman perusteita jonkin keksityn "huoli-ilmoituksen" perusteella.

Todellakin, käytännössä tämä tulisi toteuttaa, ei vai kauniina ajatuksena paperilla, kuten nykyään tapahtuu: Strategiset painopisteet vision saavuttamiseksi: 1. Jokainen lapsi, hänen vanhempansa ja muut läheiset kohdataan ainutkertaisina, ja he kokevat olevansa aidosti osallisia ja tulevansa kuulluiksi ja kunnioitetuiksi. 2. Palvelujärjestelmä toimii kokonaisuutena ja pystyy vastaamaan lapsen ja hänen läheistensä tarpeisiin oikea-aikaisesti. 3. Lastensuojelu toteuttaa lapsen oikeuksia, sen menettelyt ovat läpinäkyviä ja ymmärrettäviä ja oikeusturva toteutuu. 4. Lastensuojelussa on riittävästi osaavia ja hyvinvoivia työntekijöitä, jotka voivat tehdä työtään asiakkaiden oikeuksia kunnioittavalla ja eettisesti kestävällä tavalla. 5. Lastensuojelua ohjataan ja valvotaan tehokkaasti, ja tähän on riittävä tietopohja ja resursointi.

AVIn, sosiaaliasiamiehen, eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin on -mikäli jatkavat valvontatyössä- alettava oikeasti valvoa törkeisiin jatkuviin rikoksiin syyllistyviä sosiaaliyöntekijöitä ja heidän marionettejaan koulukuraattoreja, opettajia, poliiseja, psykologeja ja lääkäreitä. Hallintotuomarit ja käräjäoikeuksien tuomarit on täysin uudistettava ja uudet opetettava noudattamaan lakeja ja asetuksia.

painopisti pitäisi olla ihmisyys

-

1. Pitäisi, mutta ei toteudu lastensuojelussa
2. Saispa noi eikä huostaa esim. Tapaturmassa sattuneesta ruumiinvamman vuoksi
3. Noi jutut on itsestään selvyyksiä, mutta ei sossuille
4. Sossuilla on tarpeeksi henkilökuntaa, mutta heidän pitäisi noudattaa nykyista lakia. Ei vedota huoliin ja melkein 10v vanhoihin juttuihin.
5. Kyllä

Visio on hyvä, mutta pelko hyvinvointialueiden kyvystä konkreettisiin muutoksiin.

1. Osallisuuden edistämiseksi täytyy kehittää konkretiaa, miten lapsen ja perheen osallisuutta tuetaan. Tämä on kaiken lähtökohta lastensuojelussa, kun puututaan itsemääräämisoikeuteen ja perheoikeuteen.
2. Palvelujärjestelmän osalta yhteensovittamista täytyy tehdä konkreettisesti, luodaan esimerkiksi lastensuojelun ja lastenpsykiatrain yhteisiä tiimejä kaikille alueille.
3. Menettelyä täytyy avata, mitään ei tehdä salassa vaan avoimesti keskustellen. Menetelmäkoulutusta lastensuojelun työntekijöille tähän.
4. Sosiaalityöntekijöiden koulutusmahdollisuuksia tulee parantaa, jokaiselle koulutusvaatimus ja koulutuksen päivittäminen säännöllisin väliajoin.
5. Valvonnan keinot pohdittava tarkasti hv-alueilla.

Ennaltaehkäisevä toiminta ei linjautuisi lastensuojeluksi ja niiden palveluiden saavutettavuus paranaisi ja kynnys madaltuisi hakea palveluita.

En välttämättä näe nykyisen lastensuojelulain muuttamista tarpeellisena - uskon voimakkaasti siihen, että jos palveluiden ja sektoreiden yhteistyötä ja yhteisiä tavoitteita lasten suojelemiseksi saadaan vahvistettua, tulee lopputuloksesta kestävämpi. Mutta se voi vaatia lainsäädännöllisiä uudistuksia nimenomaan muualla kuin lastensuojelun lainsäädännössä.

Lastensuojelu ei voi olla vain kriisityötä vaan vaikuttavuus lähtee siitä, että voidaan aidosti työskennellä koko perheen kanssa. Strategista ohjausta tarvitaan muun palvelujärjestelmän suuntaan, jotta koko palvelujärjestelmä vahvistuisi huomioimaan omassa työskentelyssään koko perheen.

Lastensuojelu keskittyy jo nyt erityisen suojelun tarpeessa oleviin lapsiin. On hieman yllättävää nähdä tämä etenemisvaihtoehtona. Ilmeisesti hyvinvointialueilla sovelletaan lakia monin tavoin, jos nykyisen lainsäädännön mahdollistava rajaus ei näyttäydy STM:n niin. Jos kyse on ennaltaehkäisevän lastensuojelun käsitteestä, nosto on ymmärrettävämpi. Jos ennaltaehkäisevän lastensuojelun käsitteestä luovutaan, on toisaalta riski, että muut toimijat eivät ymmärrä, että heillä on rooli lapsen turvaamisessa.

Lastensuojelu on alkanut elää omaa elämäänsä siten, että kun lapsi laitoksesta poistuu, tarvitaan rahavirran jatkumiseksi nopeasti mistä vain uusi lapsi tilalle ja tällöin viranomainen ei noudata lakia vaan mielistelee lastensuojelun tuottajaa.

Lastensuojelu on uudistettava perustoja myöten aloittamalla viranomaisten radikaalin vähentämisen ja jäljelle jäävien kouluttamisen maalaisjärkeä käyttäviksi lakia noudattaviksi ihmisiksi. Mikäli edellytyksiä ei ole toimia oikein, on työntekijäviranomainen välittömästi irtisanottava.

lastensuojelua pitäs kehittää

Lastensuojelulla ja yksittäiselöä sosiaalityöntekijällä on tällä hetkellä aivan liian suuri valta päättää tavallisten lapsiperheiden elämästä jopa pelkän huolen ja musta tuntuu ajatuksen perusteella.

Kukaan ei nykyään käytännössä valvo sossujen tai sijaispaikkojen virheitä. Vanhemmat ja lapset häviävät. Avohuolto pitäisi olla oikeeta apua ja oikea aikaista.
Lapselle ja aikuisille pitäisi sijoituksen alussa järjestää kriisiapua, jota nykyään ei järjestetä.

Avohuollon asiakkuuteen tullaan jo nyt monesti sellaisessa kriisissä, jossa hyvin pian ollaan kiireellisten kautta valmistelemassa huostaanottoa. Suhteen rakentamiselle ja tiiviimmälle työskentelylle kriisiytymisen ehkäisyksi ei jää aikaa ja perhesosiaalityön puolella sitä ei ole riittävästi resurssoitu. Toistuva ja tauoton määräaikaisten huostaanottojen valmistelu vaikuttaa myös työntekijöiden jaksamiseen.

Lastensuojelu tehtävä kuuluu kaikille, peruspalveluiden ja kunnan osa tehtävä kirkkaammaksi. Paljon lapsia ja perheitä, joita voidaan tukea peruspalveluilla eivätkä he tarvitse lastensuojelun erityistä suojelua. Rajapinta selkeäksi ja osaamista vahvistettava tunnistamisessa.

Perheiden jälleenyhdistymistä oisi tehostettava ja nuorille 16-18 vuotiaille kehitettävä huostaanoton palvelu vaihtoehto

Lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle pitäisi antaa aidosti mahdollisuus luoda luottamuksellista suhdetta lapseen sekä perheeseen. Tämä vaikuttaa hyvin kokonaisvaltaisesti luottamuksen kokemukseen niin yksilö- kuin esimerkiksi yhteiskunnan tasolla. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee edelleen olla yliopistokoulutuksen käyneellä sosiaalityöntekijällä lastensuojelutehtävän vaativuuden vuoksi.

Palveluiden keskittämisen suhteen on oltava varovainen, sillä jo tällä hetkellä syrjäseudut ovat jääneet palveluista kauas. Utsjoella on väkimäärään suhteutettuna paljon lastensuojeluasiakkaita, mutta erikoissairaanhoidon palvelut jo kaukana (yli 400km). Pääasiassa myös laitosmuotoiset sijaishuoltopaikat ovat pakostakin jo yli 400 km päässä.

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän henkilökohtainen virkavastuu lukuisina tehtävineen tulee purkaa ja miettiä tehtäväjako uudella tavalla.

On varsin mielenkiintoista esittää, että lastensuojelun avohuolto siirtyisi sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin, kun suurin osa asiakkaista on tällä hetkellä avohuollossa. Näin luotaisiin tosisiassa uusi lastensuojelun porras SHL:n mukaiseen sosiaalityöhön, ja asiakkaat siirtyisivät sitten tämän palvelun ja sijaishuollon välillä.
Jos SHL:n mukaisessa sosiaalityössä alettaisiin hoitaa sosiaalihuollon asiakkaiden lisäksi nykyisiä lastensuojelun avohuollon asiakkaita, vähiten tarvitsevat asiakkaat jäisivät ilman palveluita, kun työntekijät joutuisivat käytännössä valmistelemaan huostaanottoja ja sijoittamaan lapsia kiireellisesti. On tärkeää, että erityisen tuen tarpeessa olevilla perheillä, joilla ei ole lastensuojelun tarvetta, on myös tosiasiallinen mahdollisuus saada palveluita.
Jos taas kiireelliset sijoitukset olisivat nykyisen sijaishuollon tehtävä, se tarkoittaisi käytännössä, että perheen työntekijä vaihtuisi aina siinä kohtaa, kun lapsen perheen tilanne on erityisen haavoittuva. On vaikeaa nähdä, miten tämä palvelisi asiakasta.

Lastensuojelun asiakasvanhempien tukea vahvistetaan ja ohjeistetaan selkeämmin, oma asiakassuunnitelma ja konkreettisempaa tukea myös vanhemmille., koska hyvinvoiva vanhempi on myös lapsen/nuoren etu. Lisäksi viranomaisyhteistyötä poliisin kanssa selkeytetään ja erilaisia käytäntöjä vaikka hatkassa olevan nuoren etsimisessä ja palauttamisessa yhtenäistetään. Sosiaalialan koulutuksessa huomioitaisiin nykyistä paremmin myös lastensuojelu- ja traumaosaaminen ja esim. psykoterapeuttikoulutusta uudistetaan enemmän yhteiskunnan varoilla kustannettavaksi, koska terapeuteista on huutava tarve

Sekä lasten että vanhempien terveydenhuolto tulisi integroida lastensuojelun sisältöihin. Lastensuojelua vaativissa tilanteissa on hyvin usein mukana lapsen, vanhemman tai molempien terveydellisiä kysymyksiä. Lastensuojelun piirissä olevilla lapsilla on muuta väestöä enemmän terveysongelmia. Erityisesti sijaishuoltoon tulisi sisältyä integroidut terveyspalvelut ja riittävän terveystiedon saatavuus sijaishuoltopaikoissa tulisi turvata. Nykyiset toimintatavat eivät turvaa riittävää tiedonsiirtoa ja sosiaali&terveyspalvelujen yhteensovittamista lapsen ja perheen tarpeen mukaisesti.

Tulee mennä katselemaan kokonaisuutta laatikon ulkopuolelle. Miltä näyttää? Ei kovin vaikuttavalta. On myönnettävä, että nykyisenlainen lastensuojelu ei toimi ja että viranomaisia on liikaa ja että he toimivat sisään päin lämpiävästi oman yhteisönsä ja etujensa ylläpitämiseksi, ei lasten eikä perheiden edun mukaan, kuten laki edellyttää. Kokonaisvaltainen täysin uudentyyppinen ei-narsistinen asennekasvatusmalli viranomaistyöskentelyyn on pakko ottaa käyttöön, muuten olemme huonossa jamassa jossa siis itse asiassa olemme jo.

On vihdoin annettava perheille itselleen valtaa päättää omista asioistaan. Emme kukaan tarvitse kyttäysyhteiskuntaa jöötä pitämään ja kertomaan meille miten saa olla ja elää. Suomi on oikeusvaltio ja täällä tulee jo perustuslakimme mukaan noudattaa edistyksellistä demokratiaa mihin ei kuulu sosiaalityöntekijöiden ailahtelevien mielenliikkeiden mukaan tehtävät erikoisiskut perheisiin joka 2.h poliisisaattueissa ilman aitoa syytä.

Lastensuojelun avohuollosta on tullut sosiaalihuoltolain uudistuksen jälkeen ns. huostaanottoautomaatti. Peruspalveluista "tilataan" lapsen tai nuoren huostaanotto, kun mitään ei enää ole tehtävissä, eli kun ei ole valtuuksia enää toimia peruspalvelujen keinoin. Sosiaalityöntekijät eivät pääse tekemään tosiasiallista muutostyötä perheiden kanssa, koska muut palveluiden tuottajat ovat jo "nostaneet kädet pystyyn" eikä muuta kuin kodin ulkopuolelle sijoittamista enää nähdä vaihtoehtona.

Se, mitä on aiemmin tehty avohuollossa, yritetään tehdä nyt mitättömin resurssein perus-lapsiperhe-sosiaalityössä. Vain kaikkein vaikeimmin oireilevat ja vaativimmat asiakkaat siirretään lastensuojeluun, missä ei kuitenkaan ole toisenlaisia tai vaikuttavampia työkaluja kuin peruspalveluissakaan, lähinnä pelkästään sijoittaminen kodin ulkopuolelle.

Perheiden kanssa työskentelyyn jo ennen lastensuojeluun siirtämistä tulisi resurssoida reippaasti. Varhaiskasvatukseen sosionomeja, joiden tehtävänä on antaa vanhemmille tukea lasten kasvatuspulmissa. Myös kouluille sosionomeja jatkamaan kasvatusohjausta ja tekemään yhteistyötä vanhempien kanssa, kuraattorit myös kotikäynneille. Nuorisotyö kouluihin, ja myös Ankkurityö poliisilaitoksista kouluille. Lasten- ja nuortenpsykiatrian palvelut kiinnitettävä nykyistä paremmin koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon ja OHR:ään. Psykiatrisia sairaanhoitajia kouluterveydenhoitajien lisäksi. Perusopetuksen järjestämistä luokattomasti olisi mahdollistettava helpommin, jos oppilas sitä tarvitsisi.

-

Sosiaalityöntekijöille kunnon sanktiot. Sijoitus- ja huosta jutut käräjä oikeutee tai käänteinen todistustaakka pois HAO:sta. Perheen jälleenyhdistämiseen pitää panostaa.

Tietosuojalainsäädäntö on jatkuvasti hankaloittamassa käytännön työtä. Yhteistyö SO-TE rajan yli on kaikissa uudistuksissa keskeisessä roolissa, mutta käytännössä se aina tyssähtää siihen, että tietosuoja estää työn tekemistä. Tietyissä tilanteissa toki esim. lastensuojelussa on laillinen oikeus mennä SO puolelta TE rekisteriin, mutta pääasiassa tämä rekisteriraja kyllä vain hankaloittaa työn tekemistä. Samoin yhteistyö esim. poliisin kanssa on haasteellista molemminpuolisen vaitiolovelvollisuuden takia. Enkä tarkoita, että kaikki asiat pitäisi olla kaikkien saatavilla, mutta jotta tämä SO-TE yhteinen työskentely onnistuu oikeasti pitää rekisterirajan ylittämiselle ja siis tietosuojalle jotain tehdä. Nykyisellään se estää kauniiden idealististen "kaikki toimivat yhdessä asiakkaan edun mukaisesti" ajatusten toteutumisen käytännössä.

Tarvitaan. Lasten suojeleminen (ehkäisevä työ) tulisi tuoda osaksi jokaista sote-palvelua ja sektoria lainsäädännön tuella - jos koko palvelujärjestelmää ei ole valjastettu ajoissa tunnistamaan riskejä lapsen hyvinvoinnille ja antamaan ehkäisevää tukea, tulee lastensuojelu olemaan aina "kriisissä" ja kuormitettuna.

Näyttää siltä, että lainsäädännön muutoksia tarvitaan siihen, että hyvinvointialueet todella huomioisivat henkilöstön työhyvinvoinnin, jotta lastensuojelun henkilöstöstä saataisiin sitoutunutta tähän vaativaan tehtävään. Palveluita / visiota ei voi käytännössä toteuttaa kun tekijät eivät halua tulla tekemään työtä hyvinvointialueille.

Vammaislainsäädännön uudistaminen tulisi saada valmiiksi ja siinä säätää tarkemmin vammaispalveluiden vastuista erityisen tuen asiakkaiden palveluiden järjestämisessä.

Muita toimijoita tulisi velvoittaa tukemaan lasta ja perhettä.

Kyllä. Terveydenhuollon ja sivistystoimen palveluja koskevaan lainsäädäntöön tulee saada velvoittavuutta arvioida lapsen tuen tarve ja toimia. Esimerkiksi terveydenhuoltoa koskevaan lainsäädäntöön tulisi sisällyttää velvoite AINA selvittää lapsipotilaan/potilaan alaikäisen huollettavan tilanne kattavasti ja varmistaa jatkotoimenpiteet.

Tietosuojalainsäädäntöä tai ainakin sen soveltamista tulee muuttaa. Nykyiset liian tiukat tietosuojalainsäädännön tulkinnat vaarantavat pahimmillaan lapsen edun toteutumisen ja lapsen/perheen avun saannin. Lainsäädännön tulisi tunnistaa yhteinen so-te -asiakkuus, jolloin yhteisasiakkuuteen liittyvää tietoa voitaisiin jakaa asiakkaan edun mukaisesti yli so-te - hallinnon ja rekisterirajan. Nyt tämä ei ole mahdollista, vaikka asiakas itse sitä pyytäisi ja toivoisi.

Suomessa on aivan liikaa lakeja ja asetuksia joita viranomaisten ei lain vastaisesti käytännössä tarvitse noudattaa ja joita kansalaisten ja perheiden on noudatettava vastoin tarvetta ja tahtoa viranomaisten halujen ja mielenailahtelujen mukaan.

On alettava toimia aikuisten tavoin ja luotettava perheisiin ja lapsiin sekä annettava heille lähinnä rahallista tukea arjessa paremmin selvitäkseen. Emme tarvitse kyttäysyhteiskuntaa mihinkään oikeasti.

Kyllä tarvitaan. Olisi toimittava moniammatillisesti, ei pelkän sosiaalityön ja -ohjauksen varassa. Tarvitaan moniosaajuutta, jotta huonoimmin voivat lapset ja nuoret saavat tarvitsemansa avun ja perheet tuen. Ehkä olisi syytä muuttaa lastensuojeluasiakkuus-nimike kokonaan toiseksi, kun monialainen työskentelyote ei olisi enää vain so- vaan myös te- ja opetusalan ja nuorisotyön yhteistä? Erityistason kuntoutusasiakkuus? Vaativaa erityispalvelua tarvitsevat asiakkaat? Vai mikä?

Lapsien huostaanotoilla ei saa tehdä rahallista voittoo kaupungille, eikä yksityisille palveluntuottajille ja kaikki ylimääräinen raha pitää laittaa perheiden jälleenyhdistämiseen ja tukemaan lasten omia vanhempia jo pelkästään henkisen kärsimyksen takia, kun vastoin tahtoa huostaanotetaan. Sijoitus on AINA huonompi vaihtoehto jos omien vanhempien luona on mahdollista asua.