Keskinäiseen TKI-yhteistyöhön ei kannusteta. Sen sijaan korkeakoulujen rahoitusmalli tukee korkeakoulujen keskinäistä kilpailua. Onko ulkoinen TKI-rahoitus tuloksellisuuden mittari? Julkinen TKI-rahoitus tulisi suunnata korkeakoulujen ja yritysten väliseen yhteistyöhön ja suomalaisen kilpailukyvyn kasvattamiseen. Ammattikorkeakouluilta puuttuu perusrahoitus TKI-toiminnan ja -tehtävän toteuttamiseen. TKI-toimintaa toteutetaan sirpaleisella hankerahoituksella.

- Heikkenevä osaaminen OECD-verrokkeihin verrattuna. Panostettava lisää koulutuksen saavutettavuuteen myös Uudellamaalla.
- Yliopistojen ja yritysten yhteistyö vähentynyt - tieto ei siirry sektorilta toiselle eikä innovaatioita synny entiseen tahtiin. Kehitettävä lisää rahoitusohjattua yhteistyötä.

TEKES+Finnpro yhdistäminen on epäonnistunut. BusinessFinland keskittyy pääosin viennin edistämiseen, mutta nyt olisi huutava tarve innovaatiotoiminnalle. BFn projektit ovat pääosin co-creation hankkeita, joissa vaaditaan vientilupauksia. Co-creation vaatimukset eivät oikeasti sovi yrityksille, eikä ne sovi yliopistoille. Siinä vaiheessa matkalla perustutkimuksesta soveltavan tutkimuksen kautta toteutuskelpoisiin innovaatiohin, jossa tarvitaan yliopistojen ja yritysten yhteistyötä, ei ole vielä mitään järkevää tietoa viennistä. Esim vihreään siirtymään liittyvät tarpeelliset innovaatiot pitää todentaa kotimaassa ennen kuin yritysten kannattaa katsoa vientimahdollisuuksia. Kun vientimahdollisuudet on katsottu, yliopistoja ei tarvita. Sen sijaan tätä edeltävässä vaiheessa jossa yhdistyy tekninen innovaatio, sen kaupalliseen kelpoisuuteen, riskit ovat vielä suuria ja valtion apu on sekä yritysten kannalta että yliopistojen kannalta paikallaan. Hankkeet, joissa riskit on pienet, voidaan toteuttaa yrityksissä suoraan. Vientihankkeissa aikahorisontti on muutaman kuukauden mittainen. BF co-creation prosessi on aivan liian hidas, jotta se soveltuisi edistämään vientihankkeita. Innovaatiotoiminnassa aikahorisontti on muutamista vuosista noin 6kk tasolle.
Pitää ymmärtää että innovaatio on aina yllätys. Yllätysinnovaatiot ovat mahdollisia vain jos koko toimintaa ei ylimanageerata. Innovointia ei oikeasti voi manageerata. Sille voi vain luoda edellytykset. On turhaa kuvitella että BFn referentit tietäisivät parhaiten mitä pitää tutkia ja mistä asiasta innovoida. Jos luulevat tietävänsä, yliopistoissa on aina professorin paikkoja auki. Niihin tehtäviin valitaan aina pätevin. Tervetuloa hakemaan paikkoja.
Kaiken lisäksi osaamisen taso BF:ssä on laskenut siitä, mitä se oli TEKESissä. Tämä näkyy siinä, miten projektien valmistelu sujuu.
Laajemmin, TKI toiminnasta vastaavissa ministeriöissä, myös johtotehtävien kelpoisuusvaatimukset ja (nykyinen miehitys) on melkein 100% joka maisteri- tai lisensiaattitasoa. Ts. tutkijakoulutus (tohtoritaso) loistaa poissaolollaan. Kuitenkin viimeisten 20v aikana yliopistot ovat kouluttaneet suuria määriä tohtoreita. Monet heistä ovat valmistumisen jälkeen ehtineet hankkia kokemusta myös yrityspuolelta. TEKESissä sen sijaan oli töissä useita tohtoritason osaajia. Tätä osaamista selvästi ei Suomen hallitus tai arvosta.
Pitää myös osata erottaa tapaukset, joissa yritysyhteistyö on tarpeen ja sellaiset, joissa ideaa pitää työstää tutkimusryhmässä, tutkimusvetoisesti kunnes tutkijat ovat valmiit kutsumaan yrityksiä mukaan.
Samoin pitää ymmärtää, että yritysten etu useimmiten ajaa vain uusintamaan olemassa olevaa ansaintaa. Radikaalit innovaatiot, joissa voi olla miljardiliiketoiminta muutaman vuoden päästä jää helposti yritysvetoisissa hankkeissa jalkoihin.
BFn veturiyritysmalli ei ole onnistunut kattamaan niitä innovaatiotoiminnan tarpeita, joita TEKES aikanaan osasi hoitaa erityisesti ohjelmien puitteissa.

- Osaavan työvoiman saatavuushaasteet hidastavat TKI-investointeja kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, erityisesti yrityksissä, ja toisaalta heikentävät jo tehtyjen investointien vaikuttavuutta. Tarvitaan määrätietoisia toimia osaajapulan helpottamiseen niin kotoperäisen väestön koulutusta ja jatkuvaa oppimista edistämällä kuin työ- ja koulutusperäistä maahanmuuttoa merkittävästi lisäämällä.

- Yrityksille suunnatut julkiset T&K-toiminnan kannustimet ovat kansainvälisesti vertaillen Suomessa alhaisia. On varmistettava pitkäjänteisellä valtiontalouden suunnittelulla, että julkiset T&K-toiminnan panostukset kasvavat vähintään 200 miljoonalla eurolla vuodessa. Lisäksi on otettava käyttöön pysyvä ja laaja T&K-toiminnan verokannustin.

- Pienten yritysten tietoisuus korkeakoulusektorilla tarjolla olevista TKI-palveluista on edelleen rajallista, ja vastaavasti korkeakoulujen, etenkin yliopistojen, intressit palvella pieniä yrityksiä on matalahko. On päivitettävä korkeakoulujen rahoitusmalleja siten, että ne palkitsevat nykyistä enemmän pk-yritysten kanssa tehtävästä tutkimuksesta, kehittämisestä ja innovoinnista.

- Pk-yritykset eivät tunne riittävän hyvin TKI-toimintaan suunnattuja kokeilu- ja tutkimusympäristöjä. Ympäristöjen tunnettuutta on kasvatettava ja ympäristöjen käyttöön liittyviä pelisääntöjä on selkiytettävä.

- Julkisia hankintoja alihyödynnetään yritysten innovaatiotoiminnan edistämiseen. On madallettava innovatiivisten ratkaisujen julkiseen hankintaan liittyviä riskejä ottamalla käyttöön hankkijoiden riskinjako- ja rahoitusmekanismeja.

Yritysten ja tutkimuksen rajapintaan on jäänyt rahoitusvaje. Business Finlandin rahoitusinstrumenttien kohdentuminen yritysten ja korkeakoulujen / tutkimuslaitosten yhteistyöhön on nykyisellään liian vähäistä. Samalla Suomen Akatemian rahoitusmahdollisuudet yritys – tutkimus -yhteistyöhön ovat rajalliset. Sekä OECD-arvioinnit että Business Finlandin arviointi on tehnyt saman huomion. Business Finlandin fokusta tulisikin palauttaa markkinarajapinnasta korkeatasoiseen yhteistutkimukseen. Nykymuotoisena Business Finlandin työ ei riittävällä tavalla tue korkeatasoisen tutkimuksen tuomia täysin uusia innovaatiomahdollisuuksia.

Parlamentaarisen TKI-työryhmän perusteellisesti valmistelluista linjauksista tulee pitää kiinni ja konkretisoida ne. Lain toimeenpanoa tukeva rahoitussuunnitelma tulee saada laadituksi ja sen tulee ohjata toimintaa yli vaalikausien. TKI-rahoituksen tulee kasvaa ja rahoituksen isoista linjoista on pidettävä kiinni yli hallituskausien. Rahoitussuunnitelman instrumenttien valmistelun tulee tapahtua kansainvälisesti korkea laatu ja vaikuttavuus edellä. Hallinnonalojen välinen yhteistyö on tärkeää, sillä tällä hetkellä TKI-järjestelmän johtaminen, kokonaiskuva ja koordinaatio eri hallinnonalojen välillä on ohut. Rahoitussuunnitelma toivon mukaan tukisi jatkossa yliopistojen omaa strategista TKI-kehittämistyötä.

Yksityisen rahoituksen kertyminen ennakoitua hitaammalla aikataululla ei saa pysäyttää julkisen rahoituksen positiivista kehitystä. Tällaisessa tapauksessa julkisten panosten leikkaaminen olisi tuhoisaa.

Kansallisen kilpaillun tutkimus- ja innovaatiorahoituksen niukkuus on käytännössä pullonkaula kansainvälisen rahoituksen kotiuttamiselle. EU:n tutkimus- ja innovaatiolinjaukset tulisi ottaa huomattavasti paremmin huomioon Suomessa. Esim. Valtioneuvoston EU selonteossa (2021) tutkimus- ja innovaatiotoiminnan linjaukset olivat hyvin vaatimattomat. Kuitenkin EU:n tasolla tehtävät poliittiset päätökset ja niiden pohjalta valmisteltavat aloitteet sekä rahoitusohjelmat näkyvät vahvasti Suomen TKI- toimijoiden kentällä.

Lyhytkestoiset työsuhteet, jotka pitkälti ovat seurausta TKI rahoituksen sirpaleisuudesta ja projektipohjaisuudesta ovat vähentäneet tutkijauran houkuttelevuutta. Vallitseva tilanne vaikuttaa niin tutkijoiden veto- kuin myös pitovoimaan. Tutkijakato on jo nyt tätä päivää maailmalla ja voi rantautua myös Suomeen, jos ja kun tutkijaurat eivät ole enää kilpailukykyinen vaihtoehto. Tohtorikoulutukseen on panostettava voimakkaasti. Houkuttelevat tutkijanurat ovat kriittisen tärkeä menestystekijä myös TKI-tavoitteiden saavuttamiseksi.

Vähäinen uskallus panostaa vaikuttaviin osaamiskeskittymiin ja ekosysteemeihin. Vain kansainvälisen tason osaamisekosysteemit ja innovaatioekosysteemit houkuttelevat merkittäviä TKI-investointeja.

Tohtoreita työskentele yrityksissä enenevässä määrin. Kuitenkin he voisivat toimia nykyistä enemmän TKI-toimintojen parissa, mikä lisäisi yritysten absorptiokykyä uusille tutkimuslähtöisille innovaatioille. Tämä vaatii yrityksiltä toimintakulttuurin muutosta.

Suomen lainsäädäntöä tulee uudistaa huomioimaan paremmin tutkimuksen tarpeet sekä tutkimustulosten hyödyntäminen. Tämä koskee sekä lainvalmistelua että jo voimassa olevan lainsäädännön tarkastelua (mm. tekijänoikeuslaki, korkeakoulukeksintölaki, toisiolaki). Unifi on ehdottanut ratkaisuksi tutkimuslainsäädäntöneuvoston perustamista.

Riskinä akateemisen vapauden sekä yliopistojen tutkimuksen autonomian kannalta voidaan nähdä se, että tällä hetkellä yhä suurempi osuus tutkimusrahoituksesta on ”ylhäältä alas” ja poliittisesti ohjattua. Vapaan tutkimuksen edellytykset ovat kaventuneet. Tämä kehityssuunta on käännettävä - on mahdollistettava vahvempi sija tutkijalähtöiselle tutkimukselle ja vahvistettava tutkimuksen autonomiaa.

Nykytilanne on siten omituinen, että meillä innovaatiotoiminnan peruspalikat ovat kohdallaan mutta olemme koko ajan kroonisessa 'alisuorittajuuden' tilassa. Systeemi ei toimi. Keskeinen syy tässä on pitäytyminen kymmeniä vuosia vanhaan 90-lukulaiseen innovaatioajatteluun ja- malliin perustutkimuksen, tutkimuksen hyödyntämisen ja innovaatioiden rahoitusmekanismien rooleissa. Vanhalla järjestelmällä Suomen nykyinnovaatiojärjestelmä on kykenemätön vastaamaan ympäröivän maailman lähes 'kaoottiseen' dynamiikkaan.

Puuttuu luova näkemys miten innovaatiojärjestelmää pitää 'holistisesti' uudistaa

Rahoituksen aikajänne ja rahoituksen pysyvyys tiivistävät järjestelmän heikkouden. TKI-järjestelmän johtaminen vaatisi vahvemman organisaatio-ohjauksen jotta kokonaisuus olisi yhden tahon hallussa. TKI-järjestelmä nykyisellään edellyttää sekä yliopistoilta, tutkijoilta että yrityksiltä jatkuvaa rahoituksen hakemista, ja johtaa useimmiten rahoituksesta kilpailemiseen yhteistyön sijasta, ja ennen muuta kilpailemiseen hyvin pienin resursseihin, yliopistojen keskinäiskilpailua korostaen ja ajallisesti tempoilevasti . Yritysten toiminnan ja innovoinnin aikajänne usein eri kuin TKI-järjestelmän institutionaalisten toimijoiden. Perustutkimuksen rahoitus pitäisi olla riittävää jotta mahdollisia innovaatioaihioita syntyisi, tutkijat havaitsevat niitä tutkimuksissaan mutta eivät voi pysähtyä niiden jatkojalostamiseen. Yliopistojen, tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen tulisi tehdä nykyistä enemmän yhteistyötä innovaatioiden kehittämiseksi.

Vaikka meillä on TKI-ketjussa monipuolinen rahoitusinstrumenttivalikoima, ei se tunnista kaikkia tarpeita ja tki-toimijoita riittävällä tavalla. TKI-toimintaa ja sen rahoitusta pitää monipuolistaa siten, että rahoituksessa otetaan huomioon perustutkimuksen ja TKI-toiminnan erilaiset tarpeet sekä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erilaiset profiilit. Korkeakoulujen on päästävä monipuolisemmin kiinni erilaisiin rahoituslähteisiin. Esimerkiksi viimeaikaiset arvioinnit koskien Business Finlandia osoittavat, että BF:n rahoituksen painoa tulisi kohdentaa yritysten ja korkeakoulujen (yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen) yhteistutkimukseen.

Ylipäätään korkeakoulujärjestelmän potentiaali on tällä hetkellä alihyödynnetty. Ammattikorkeakoulujen tuottama osaaminen pitää ottaa käyttöön täysimääräisesti. Myös ammatillisen toisen asteen roolia toimijana on vahvistettava.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyötä pitää kehittää ja erilaisia profiileja ja erityispiirteitä vahvistaa. Tämä on tiede- ja innovaatiopolitiikan tehokkaan toteutumisen ja osaamisen hyödyntämisen kannalta välttämätöntä. Business Finlandin rahoitusperusteita on kehitettävä tukemaan yhteistyönä toteutettavaa TKI-toimintaa.

TKI-keskustelussa tulee kulkea koko ajan rinnalla myös osaamisen vahvistaminen ja korkeakoulutettujen määrän lisääminen. Koulutuksen ja tutkimuksen kokonaisuutta tulee kehittää yhtä vahvoina ja toisiaan tukevina. Tutkimuksen ja koulutuksen toimiva kokonaisuus vahvistaa TKI-ympäristöä. Laadukas osaaminen on perusta, jolle kilpailukykyinen ja yhteiskunnan uudistumista tukeva TKI-toiminta rakentuu.

TKI-ympäristöön syntyneiden kumppanuusmallien kehittämistä ja laajentamista on jatkettava, jotta eri toimijat (esim. pk-yritykset, korkeakoulut, muut tutkimuksen soveltajat ja hyödyntäjät) pääsevät vahvemmin mukaan kumppanuuksiin ja hyödyntämään osaamista laaja-alaisesti. Kumppanuuksien potentiaali tulee tunnistaa tulevaisuudessa nykyistä paremmin. Parhaimmillaan eri toimijat pystyvät yhdessä tuottamaan uutta tietoa kestävämmän, terveemmän, älykkäämmän ja humaanimman maailman rakentamiseksi.

Huomion arvoista on, että useilla alueilla toimii vain ammattikorkeakoulu ja/tai ammatillinen toinen aste, joiden merkitys on suuri maakunnan ja alueen tutkimuspanokselle. Merkitys on suuri myös alueen asukkaiden osallisuutta tukevien prosessien kehittäjänä. Tätä kumppanuusmalli ei vielä riittävästi ota huomioon.

TKI-ympäristön pitää ruokkia alueiden välistä yhteistyötä, jolla kasvatetaan eri alueiden osaamista, palveluja ja elinkeinoelämää.

Heikko kyky priorisoida.
Rahoituksen riittämättömyys ja epävarmuus pitkällä juoksulla.
Kyky pitää innovaatiot suomalaisessa omistajuudessa ja Suomessa.
Go-to-market pitää saada myös vahvemmaksi.

Tieteenalojen välinen siiloutuminen ja yhteistyön vähäisyys. Viimeisimmät muutokset TKI-järjestelmässä ovat olleet haitallisia, uudistukset eivät palvele eri TKI-osapuolia, mikä johtaa hakukiinnostuksen laskuun. Huippututkimukseen on tällä hetkellä helpompi saada rahoitusta ulkomaisilta rahoittajilta, kuin kotimaisilta. Tuoreessa valtion budjettiriihessä esitetyssä ratkaisussa on valitettavasti tiedossa leikkauksia tutkimuslaitoksille, mikä ei ole TKI-järjestelmän kehittämisen tavoitteiden mukaista. TKI-järjestelmä ei huomioi kansainvälisiä suuryrityksiä, tai niiden tutkimusyksikköjen huokuttelemista Suomeen. Verokannustimet voisivat tukea tätä kehitystä. Tutkimushankkeiden arvioinnin tulisi olla anonyymiä.