Julkinen TKI-rahoitus ei tue riittävästi korkeakoulujen ja yritysten välistä jatkuvaa yhteistyötä. Rahoituksen pistemäisyys, katkonaisuus ja pirstaleisuus estää ekosysteemimäisen toiminnan siirtymistä seuraaville kypsyystasoille.

TKI-toiminnan tulokset ovat alihyödynnettyjä yhteiskunnassa. Tulosten avoimuutta, tutkimustiedon saatavuutta on edelleen kehitettävä.

TKI-järjestelmää tulisi kehittää tiedolla johtamalla. Tämä edellyttää mm. TKI-toiminnan vaikuttavuuden mittaamista yksittäisiä rahoittajia ja hankkeita laajemmalla tasolla.

Kansallisen rahoituksen niukkuus johtaa myös heikompaan kykyyn houkutella kansainvälistä rahoitusta Suomen TKI-kentälle. Tarvittaisiin hallituskaudet ylittävää sitoutumista TKI-panostusten tekemiseen.

TKI-politiikka sekä Suomessa että EU:n tasolla on teknologiapainotteinen ja innovaatiot on ymmärretty kapeasti teknistaloudellisiksi. Innovaatiot tulisikin ymmärtää laajemmasta näkökulmasta: innovaatiot voivat olla myös sosiaalisia ja kulttuurisia innovaatioita, jotka voivat syntyä myös epätyypillisestä yhteistyöstä.

TKI-järjestelmän ja rahoitusinstrumenttien tulisi huomioida nykyistä vahvemmin humanististen ja taidealojen potentiaali sosiaalisten ja kulttuuristen innovaatioiden kehittäjänä.

Niillä aloilla ja toimijoilla, joilla on entuudestaan vähemmän yritysyhteistyötä, kuten humanistisilla ja taidealoilla, vaikuttaa olevan vaikeuksia löytää yhteistyökumppaneita. Vaikuttavuussäätiö on tehnyt hyvää työtä tässä asiassa, mutta sen roolia voisi vahvistaa lisärahoituksen kautta. Vaikuttavuussäätiö voisi esimerkiksi luoda oman tukivälineen SSH-alojen (ml. taidealat) tutkijoiden ja yritysten yhteen saattamiseksi. Tässä pitäisi kiinnittää erityistä huomioita siihen, että yritykset eivät tulisi vain lähialoilta, vaan yhteen tuotaisiin myös esimerkiksi taiteen tutkijoita ja teknologiayrityksiä.

Viime vuosiin pesiytynyt lyhyt aikajänne ja pirstaleinen päätöksenteko sekä rahoituksen huono tasapaino (akateemisuus/yritysvetoisuus) ovat heikkous. Rahoitustavat ovat pakottaneet epätarkoituksenmukaiseen toimintaan, joka ei pitkällä aikajänteellä lisää resilienssiämme eikä kilpailukykyämme. Tarvitaan toimiva rahoitus niin lyhyelle kuin pidemmällekin aikajänteelle. Edessä olevat yhteiskunnan pakolliset systeemiset muutokset edellyttävät tiivistä yhteistyötä niin innovaatiotoimijoiden kuin keskeisten ministeriöidenkin (ainakin OKM ja TEM) välille. Sama koskee ministeriöiden alaisia rahoittajia (ainakin SA ja BF). Otsikkotasoinen yhteistyö TKI-toiminnassa ei riitä - pitää rahoittaa toimijoita, jotka oikeasti haluavat puhaltaa yhteen hiileen ja tähdätä samaan maaliin (rooliinsa kuuluvin keinoin). Rahoitukseen on muodostunut aukkokohtia, joita yksityinen pääoma ei korjaa: 1) soveltavan tarvelähtöisen tutkimuksen rahoitus , 2) ison mittakaavan investointeja edeltävän vaiheen rahoitus ja 3) EU-hankkeiden valmisteluvaiheen rahoitus sekä kansallinen vastinrahoitus positiivisille päätöksille. Julkisen järjestelmän kokonaisvaltainen johtaminen tarvitsee uuden otteen. Lisäksi koulutus (erityisesti jatkuva oppiminen) ei kulje riittävässä synkronissa innovatiivisten yritysten tarpeiden kanssa. Ylipäätään ymmärrys yritysten aivan keskeisestä roolista talouskasvun ja uudistuksien tekijänä on hapertunut. Ei vihreää siirtymää tehdä ilman yrityksiä. Eikä talouskasvua, joka puolestaan varmistaa julkisen sektorin rahoitusta, synny ilman yritysten panostusta. Valtio varmistaa yhteiskunnallisen resilienssin syntymisen jakamalla riskiä ja kustannuksia myös yritysten osalta. Lopuksi:TKI-toiminta ei elä tyhjiössä vaan onnistuminen voi olla kiinni ulkopuolisista asioista. Kaikkien ministeriöiden tulisi omilla toimillaan varmistaa, että niin kansallinen kuin EU-lainsäädäntökin mahdollistavat systeemiset uudistukset, joihin TKI-toiminta luo uusia palveluita ja tuotteita.

Suomalaisen järjestelmän keskeisiä heikkouksia löytyy useilta sektoreilta.

Yrityksissä on jämähdetty liian matalan tuottavuuden rooliin liiketoimintaketjuissa ja palveluliiketoiminta on heikosti kehittynyt verrattuna kilpailijamaihin (2010-luvulla ero Ruotsiin viennissä ja tuottavuuden kehityksessä selittyy lähes täysin palveluliiketoiminnan kehityksen eroilla).

2010-luvun TKI-leikkaukset jättivät syvän aukon, jota ei ole vieläkään korjattu.

Pahin leikkuri osui soveltavaan tutkimukseen ja yliopisto-yritys -yhteistyöhön, kun TEKESin rahoitus ajettiin alas ja Business Finland -fuusiossa rahoitus suunnattiin soveltavasta tutkimuksesta tuotekehitykseen. Näin rahoitukseen jäi kaksinkertainen aukko, joka on romahduttanut tutkimustulosten siirtämisen yritysten toimintaan.

Samalla kärsimme myös osaajapulasta, jota 2010-luvun TKI-leikkaukset syvensivät ohjaamalla monet osaavat tutkijakoulutuksen saaneet pois kotimaasta.

Kaikkien näiden yhdistelmänä Suomessa maisterikoulutettu tekee liian usein yrityksissä töitä, joihin soveltuisi paremmin tohtori.

TKI-järjestelmän kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi tarvitaan pitkäjänteinen TKI-rahoitussuunnitelma, jossa määrätietoisesti nostetaan rahoituksen taso 4%:iin bruttokansantuotteesta. Se koostuu yliopistojen ohjaamisesta entistä laadukkaampaan tutkimukseen, yliopisto – yritys -yhteistyörahoituksen ohjaamista sovellettuun tutkimukseen ja laajamittaisen TKI-verokannustimen hyödyntämisestä sekä kansainvälisessä kilpailussa yritysten T&K-investoinneista että tukea T&K-toimintojen syntymistä laajasti suomalaiseen yrityskenttään.

Eräs heikkous on erityisen pirstaloitunut korkeakoulurakenne suhteessa väestön kokoon. Viime vuosikymmenen aikana tehdyt TKI-leikkaukset ovat heikentäneet elinkeinoelämän ja korkeakoulujen välisiä suhteita. Leikkaukset kohdentuivat etenkin soveltavaan tutkimukseen. Kun määrärahoja lisätään, on nimenomaisesti soveltavan tutkimuksen panostamisessa lisättävä resursseja.

Palveluliiketoiminta ei ole kehittynyt lähellekään niin hyvin kuin tietyt teollisuuden alat.

Alati kasvava osaajapula luo oman haasteen TKI-toiminnan volyymin mittavalle kasvattamiselle. Tätä ongelmaa kasvatti TKI-leikkaukset, joka ajoi ison määrän nuoria tutkijoita ulkomaille.

Aito ja pitkäjänteinen todellinen sitoutuminen TKI-panosten kasvattamiseen yli 4 % / BKT tasolle tarvitsee seuraavaa
• Yritysten pysyvän TKI-verokannustimen, johon suunnataan sen toimiessa tavoitteiden mukaisesti lisää määrärahoja säilyttävistä yritystuista
• Suorissa tuissa on selvästi osattava priorisoida sitä, minne TKI-tukia suunnataan.
• EU-rahoitusväylien nykyistä laajempaa hyödyntämistä. Vahvistettava tähän liittyviä tukipalveluita.
• Riittävät vastinrahat tutkimuslaitosten ja yritysten yhteiseen TKI-toimintaan.
• Riittävän paljon vuoropuhelua sidosryhmien kanssa, jotta fokus ja suunta TKI-toiminnan lisäämisessä säilyy selvänä.
• Varmistettava, että syntyy riittävää vipuvaikutusta yksityisen TKI-panostamisen liikkeelle saamisessa.
• Globaalien suuryritysten tuotekehitystoiminnan nykyistä parempi ja koordinoidumpi houkuttelu Suomeen.

Yritysten kanssa tehtävän TKI-työn vähäisyys. 2010-luvulla rahoitusta on leikattu nimenomaan tästä erittäin tärkeästä TKI-työstä. TRL 4 ja 5 tasojen osalta on nähtävissä selkä rahoitusaukko. TKI-työn rahoitus pitää saada 4%/BKT uralle. Lisätään erityisesti soveltavan tutkimuksen ja tutkimus-yritys-yhteistyön rahoitusta.

- Yritysten ja elinkeinojen rohkeaa uudistumista vauhdittavan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kannusteiden vähäisyys kansainvälisiin kilpailijamaihin verrattuna
- Tutkimus- ja innovaatiorahoituksen kehityksen huono ennakoitavuus sekä rahoituksen tehokasta ja vaikuttavaa rahoituksen käyttöä vaikeuttavat, osin hyvin yksityiskohtaiselle tasolle menevät rahoituksen korvamerkinnät
- Hallinnonalojen rajat ylittävän, järjestelmätasoisen ohjauksen heikkous ja siihen liittyen kansallisten painopistevalintojen tai missioiden puuttuminen
- Elinkeinojemme rohkeaa ja tavoitteellista uudistumista tukevan, soveltavan ja yritysvetoisen tutkimuksen hiipuminen
- Kalliiden kokeilu- ja pilot-laitosten riskiä jakava rahoitus suuria tuotannollisia investointeja vaativissa innovaatioprosesseissa
- EU- ja muiden kv-rahoituslähteiden ja verkostomahdollisuuksien turhan vähäinen hyödyntäminen

TKI-järjestelmän kokonaisohjaus (ja ehkä myös visio?) puuttuu. Ministeriöiden välillä on toimivaltaan liittyvää rajankäyntiä ja kilpailua.

Rahoitus jäänyt jälkeen monista verrokkimaista

Puutteet korkeakoulujen ja yritysten tki-yhteistyötä tukevan rahoituksen määrässä

Edelleen vähäinen kansainvälistymisen aste useilla mittareilla (positiivista kehitystä tosin tapahtunut pitkään)

Tohtorin tutkinnon suorittaneiden vähäinen osuus yksityisen sektorin tki-henkilöstöstä

Vähän radikaaleja innovaatioita ja riskinottoa

Rahoittajien (SA ja BF) rahoitusyhteistyön puute / siiloutunut rahoitus ei tue tki-järjestelmän toimijoiden yhteistyötä

2010-luvulla tutkimuksen ja yritysten yhteistyö on heikentynyt Suomessa merkittävästi. Suomessa muutos johtuu siitä, että julkinen rahoitus Business Finlandille ja pitkäjänteiseen soveltavaan tutkimukseen sekä kannusteet elinkeinoelämälle ovat heikentyneet merkittävästi. Tämä on rapauttanut erityisesti pitkäjänteisen, kunnianhimoiseen uudistumiseen tähtäävän tutkimusyhteistyön.

Uusia ratkaisuita ja kasvua syntyy, kun huippututkimuksen tuloksia viedään käytäntöön uusiksi tuotteiksi ja palveluiksi. Ei riitä, että meillä on tietoa ja tutkimusta, vaan tulosten pohjalta pitää luoda myös käytännössä toimivia ja laajasti sovellettavissa olevia ratkaisuita. Tutkimuksen tulokset eivät tällä hetkellä siirry tehokkaasti yritysten ja muun yhteiskunnan käyttöön. Suomen TKI-järjestelmä ei tue tarpeeksi hyvin tutkimus-yritys-yhteistyötä, tutkimuksen kaupallistamista ja skaalaamista laboratoriomittakaavasta tuotantoon. Esimerkiksi Suomen Akatemian Lippulaiva-ohjelman kautta on rahoitettu kansainvälisesti korkeatasoisten ja elinkeinoelämälle relevanttien osaamiskeskittymien akateemista puolta, mutta Suomesta puuttuu tehokas jatkopolku osaamisen jalostamiseksi innovaatioiksi.

Merkittävien innovaatioiden syntymistä edistää parhaiten pitkäjänteinen TKI-rahoitus, joka mahdollistaa järjestelmällisesti yritysten ja tutkimuskentän tavoitteellisen yhteistyön aina perustutkimuksesta kaupallistamiseen. Kansalliset ja kansainväliset rahoitusinstrumentit ovat usein siiloutuneita ja lyhytjänteisiä keskittyen innovaatioprosessin yhteen osaan. Suomen innovaatiojärjestelmässä rahoitusinstrumenttien kokonaiskuva on tällä hetkellä hajanainen ja eri rahoitusinstrumenttien hyödyntäminen vaatii laajaa perehtymistä instrumenttien reunaehtoihin ja rajoituksiin. Tästä pistemäisestä ajattelumallista tulisi siirtyä laajempaan näkökulmaan ja Suomen osaamisvahvuuksien pitkäjänteiseen kehittämiseen.

Suomen on vahvistettava innovaatiotoimintaa ja innovaatioiden nopeaa skaalautumista lisätäkseen Suomessa tapahtuvaa arvonluontia. Suomeen tarvitaan strategisiin valintoihin pohjautuvien pitkäjänteisten innovaatiokumppanuuksien edistämiseen suunnattuja rahoitusohjelmia (innovaatio-ohjelmia), joiden avulla korkeatasoista tutkimusta kypsytetään yritysten kanssa innovaatioiksi ja vastaamaan yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Näiden tulisi olla pitkäjänteisiä (5–10 v), laajasti tutkimus- ja yrityskentän toimijoita kokoavia ja tarjota joustavaa rahoitusta tavoiteohjautuvasti. Ohjelmien kohdentamisessa tulisi ottaa huomioon elinkeinoelämän tarpeet ja uudistuminen sekä EU:n painopisteet ja globaalit muutosajurit. Toimiva ratkaisu on vastuuttaa Business Finland näiden innovaatio-ohjelmien toteuttajaksi.

Lisäksi TKI-rahoitukseen on Business Finlandin (Tekesin) teknologiaohjelmien ja SHOK-ohjelmien loputtua syntynyt ”teknologiakuilu” eli uusien teknologioiden kehittämistä ja osaamispohjan rakentamista ei tällä hetkellä rahoiteta riittävästi ja rahoitus on sirpaloitunutta. Tähän tulee puuttua tulevissa TKI-päätöksissä.