Käsitykseni mukaan iso osa resursseista tuo aika ohuen tuloksen.

Suomalainen TKI-järjestelmä ei ole vielä ottanut huomioon kaikkien toimijoiden, kuten yleishyödyllisten säätiöiden potentiaalia osa- tai kumppanuusrahoittajana, osaamisresurssina ja yhteistyötahona.

Erilaisia kannustimia mm. verotuksessa tai SIB-sijoitusmuodoissa kannattaisi ottaa rohkeammin käyttöön edes kokeiluina. Toisaalta nykyinen verotuskäytäntö on vaikeuttanut yleishyödyllisten yhteisöjen mahdollisuuksia sijoittaa ky-muotoisiin rahastoihin, mikä taas estää tarpeettomasti säätiöiden pääomien tehokasta sijoittamista innovaatioita kehittäviin kasvuyrityksiin ja start-uppeihin. Kun säätiöt rahoittavat perus- ja soveltavaa tutkimusta, jonka ne toivovat johtavan Suomen kannalta merkittäviin innovaatioihin, on näiden innovaatioiden alkuvaiheen kaupallistamiskehitys tehty säätiöille äärimmäisen vaikeaksi. Tahtoa ja halua pääomasijoittamiseen olisi, mutta toteutuksessa on jouduttu tukeutumaan monimutkaisiin ja osin kustannustehottomiin rakenteisiin.

Näiden sijoitusesteiden poistaminen olisi linjassa Suomen hallitusohjelmatavoitteiden kanssa: saisimme lisää yksityistä pääomaa kasvuyhtiöiden rahoittamiseen sekä ilmastonmuutostavoitteita edistäviin tarkoituksiin, mutta samalla se lisäisi työllisyyttä sekä vahvistaisi ja monipuolistaisi yritysten suomalaista omistajuutta. Kerrannaisvaikutukset olisivat lisäksi suuria, kun säätiöillä olisi mahdollisuus lisätä pääomasijoituksiaan kasvuyrityksiin, joista saadut tuotot jaettaan edelleen yleishyödylliseen toimintaan. Vaikuttavuussijoitusrahastot sijoittavat listaamattomiin yhtiöihin, jotka tuovat markkinoille uusia innovaatioita ja jotka uudistavat myös perinteisiä toimialoja ympäristöystävällisemmiksi. Suomi voisi olla ilmastonmuutoksen tavoitteiden toteuttajana edelläkävijä. Ilman säätiöiden varallisuutta on kuitenkin vaikea nähdä tämän kehityksen toteutuvan, koska Suomessa on jo muutenkin puutetta yksityisistä rahastosijoittajista.

Yksityisten säätiöiden tuki lisää rahoituksen vaihtoehtoja ja vahvistaa siten koko järjestelmää. Kolmannella sektorilla on verotuksellinen erityisasema Suomessa kuten kaikissa sivistysmaissa, syystä. Tätä sääntelyä pitää suojella ja kehittää seuraamalla parhaita kansainvälisiä esimerkkejä. Säätiöiden huomattavaa asiantuntemusta kannattaa siis ylipäätään hyödyntää aiempaa laajemmin TKI-järjestelmän kehittämiseksi.

Tutkijanuran pirstaleisuus, joka johtuu hyvin paljon TKI-rahoituksen sirpaleisuudesta, määräaikaisuudesta ja projektipohjaisuudesta. Tutkijanuran houkuttelevuudesta on syytä olla huolissaan kansallisesti. Vallitseva tilanne vaikuttaa niin tutkijoiden veto- kuin myös pitovoimaan. Tohtorikoulutukseen on panostettava voimakkaasti esimerkiksi muuttamalla väitöskirjatutkimuskausi kokonaan palkalliseksi, kuten joissakin Pohjoismaissa. Houkuttelevat tutkijanurat ovat kriittisen tärkeä menestystekijä myös TKI-tavoitteiden saavuttamiseksi.
OKM:n ohjausote korkeakoulujen rahoituksessa ja toiminnassa on edelleen liian suuri ja sen käynnistyvässä vaikutusarvioinnissa on otettava huomioon vaikutukset myös yksittäisen tutkijan työhön ja aloihin. Emme usko, että Suomella on varaa ohjata ylhäältä alas tutkimusta. Vapaan tutkimuksen edellytykset ovat kaventuneet. Tämä kehityssuunta on käännettävä - on mahdollistettava vahvempi sija tutkijalähtöiselle tutkimukselle ja vahvistettava tutkimuksen autonomiaa.
Yritysten ja tutkimuksen rajapintaan on jäänyt rahoitusvaje. TKI-toiminnan volyymia yrityksissä saisi lisättyä nostamalla TKI-tehtävissä työskentelevien osaamistasoa (nyt vain 7,5% tutkijakoulutettuja). Tohtoreita voisi olla yrityksissä nykyistä enemmän, mutta myös julkisella sektorilla ja kolmannen sektorin tehtävissä.
TKI-linjauksia on tehty vuosien saatossa paljon, mm. TIN:ssä, mutta niiden toimeenpano on jäänyt rahasta kiinni. Hallinnonalojen välinen yhteistyö on tärkeää, siilot TKI-hallinnossa ovat olleet korkeita.
Yksityisen rahoituksen kertyminen ennakoitua hitaammalla aikataululla ei saa pysäyttää julkisen rahoituksen positiivista kehitystä. Tällaisessa tapauksessa julkisten panosten leikkaaminen olisi tuhoisaa.
Kansallisen kilpaillun tutkimus- ja innovaatiorahoituksen niukkuus on käytännössä pullonkaula kansainvälisen rahoituksen kotiuttamiselle.

pirstaleiset instrumentit, TKI-hankkeiden elinkeinoelämälähtöisyydessä kehitettävää

TKI-järjestelmän rahoituskanavat ja instrumentit ovat moninaisia, ja niihin on kohdistunut muutoksia sekä rahoituksen vähenemisen että instrumenttien rakenteen kannalta. Kovin tiheään tapahtuvat muutokset heikentävät tutkimus- ja innovaatiotoiminnan ennakoitavuutta. Kentän toimijat ovat myös hyvin moninaiset luoden kokonaisuudesta haastavan. Osa muutoksista on kasvattanut tutkimuksen ja yritysten TKI-työn välistä railoa, mikä heikentää tutkimuksen kohdistumista yritysten kannalta relevantteihin asioihin ja toisaalta tutkimustulosten hyödyntämistä yritysten TKIssä. Rahoituksen tulisi kannustaa sinne missä innovaatiot tapahtuvat eli yhteistyön rajapintoihin. Tällä hetkellä rahoitus esimeriksi tutkimuslähtöiselle yhteistyölle innovaatioprosessin alkupäässä on vähäistä, kun puolestaan markkina- ja yrityslähtöistä yhteistyötä rahoitetaan enemmän. Lisäksi tarvitaan lisää sellaisia tutkimuksen hyödyntämistä tukevia rahoitusmahdollisuuksia, jotka ovat myös Suomen laajan pk-yrityssektorin näköulmasta houkuttavia.

Perustutkimus sekä erityisesti yliopistollisten koulutusten kehittäminen ovat TKI-rahoituksen ulkopuolella. Tämä näkyy jo nyt työvoimapulana joillakin yliopistollisilla tutkimus- ja koulutusaloilla. Yliopistoissa tehdään liikaa pätkätyötä ja Suomen kovimmat asiantuntijat voivat tehdä vuosikymmeniä pätkätyötä. Yliopistolliseen tutkimukseen yleensä huonosti istuu ajatus siitä, että rahoitettavat kaudet tutkimukseen ovat lyhyitä ja käytännön soveltamista täytyisi saada tuloksista välittömästi eli pitkäjänteisen ”hitaan” perustutkimuksen tunnustaminen olisi hyvä näissä keskusteluissa.

Suurin uhka on TKI-rahoituksen liian ohuet resurssit kaikissa rahoitusinstrumenteissa, joka toivottavasti korjaantuu tulevaisuudessa. Taantuma- ja kriisiaikoina TKI-rahoitusta tulisi lisätä eikä leikata sillä se on ainut tapa päästä taantumasta eteenpäin.
On varottava liian vahvaa TKI-rahoituksen painotusta nopeisiin teknologisiin ratkaisuihin ja lyhyen tähtäimen tavoitteisiin. Monet tärkeät keksinnöt ja löydökset tulevat edelleen pitkäjänteiseen perustutkimuksen kautta, jossa lyhyen aikavälin hyötyä ei ole välittömässä näköpiirissä. Perustutkimuksen rahoitus on turvattava.
Rahoitusmuodon puuttuminen perustutkimuksen ja kaupallistamisen välissä. Suomen yliopistoissa tehdään kohtuullisesti keksintöjä, mutta viedään eteenpäin kohti innovaatiota liian vähän. Ruotsi on tässä huomattavasti Suomea edellä. Tarvitaan yliopistolle suunnattua rahoitusta, jonka puitteissa voidaan tehdä pitkäjänteistä innovaatiokehittämistä ja matalan kynnyksen yritysyhteistyötä erikokoisten organisaatioiden välissä.
Tutkijoiden intressi innovaatiotoimintaan on vähäinen, koska insentiivi puuttuu tutkijoiden tulostavoitteista. Yliopistojen rahoitusmallikaan ei innovaatiotoimintaa suosi.
TKI-Rahoitusinstrumentit ovat jäykkiä reagoimaan nopeasti muuttuvaan maailmaan, tarvitaan nopean reagoinnin joustava TKI-instrumentti, joka perustuu ennakointiin ja proaktiiviseen kohdistamiseen.
Sidosryhmien mahdollisuus vaikuttaa rahoitusinstrumentteihin on edelleen liian heikko. Valtioneuvosto ja ministeriöt tarjoavat usein tutkimusorganisaatioille valmiita teemoja. Kuulemistilaisuuksissa ei ole enää mahdollista muuttaa teemoja. Suomesta ollaan mukana vaikuttamassa EU:n verkostoissa mutta suomalaisten organisaatioiden mahdollisuus olla mukana vaikuttamassa Suomen rahoitusinstrumentteihin on liian vähäinen. Tutkimusorganisaatioilla ja myös elinkeinoelämällä on usein selkeitä visioita tulevaisuuden teemoista, joita tulisi rahoittaa jotta pysymme mukana maailman kärjessä ja tätä tietämystä tulisi hyödyntää.
Osaajapula tulee olemaan merkittävä heikkous Suomen TKI-kentässä tulevina vuosikymmeninä väestörakenteesta johtuen. Asiantuntijoita ei riitä tutkimusorganisaatioihin tai elinkeinoelämään. On välttämätöntä reagoida tähän ja myös helpottaa huomattavasti ulkomaalaisten asiantuntijoiden tai opiskelijoiden maahantuloa sekä lisätä houkuttelevuutta.
EU-toimet ovat Suomessa huonosti koordinoituja ja niistä ei usein tiedoteta tarpeeksi. Esimerkiksi Horisontti Euroopan Partnership-verkostojen muodostaminen Suomessa on puutteellisesti organisoitu. Suomi tarvitsee paljon enemmän kansallisia resursseja organisoimaan EU:n tutkimuspolitikka, yhteistä vaikuttamista ja rahoituskenttää. Suomen tulisi myös paremmin tukea osallistumista verkostoihin rahoituksella/omarahoituksella.

TKI-toiminnan rahoitus perustuu pääosin (kilpailtuun) hankerahoitukseen, jolloin TKI-toimijoiden resursseja kuluu paljon hakemusten laatimiseen ja hankehallintoon. TKI-rahoitusinstrumentit eivät ole riittävän monipuolisia eivätkä ne huomioi alueellisia eroja. TKI-järjestelmä ei tue riittävästi korkeakoulujen ja mikro- ja pienyritysten välistä yhteistyötä. TKI-toiminta on kapean yritysjoukon varassa ja painottuu kolmelle toimialalle. PK-sektorin yritykset eivät kykene riittävästi hyödyntämään TKI-järjestelmää oman toimintansa kehittämisessä pitkäjänteisesti. Liiketoiminnan perustamiseen liittyy koko joukko kehittämispalveluita ja instrumentteja mutta etenkin kasvuun ja kansainvälistymiseen suunnattu valikoima on jo huomattavasti suppeampi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yrityksillä on käytettävissä vähän rahoitusvaihtoehtoja kaupallistaa TKI-toiminnassa syntyneitä pilottituotteita tai –palveluita. Mikro- ja PK-yritysten into käyttää julkista TKI-rahoitusta tai niihin liittyviä palveluita on yhä varsin laimeaa.

1. Suomen TKI-järjestelmän heikoin lenkki on yrityksille suunnatun tki-rahoituksen niukkuus. OECD-vertailussa sijoitumme siinä häntäpäähän, noin sijalle 28. Erityisesti yrityksille suuntautuvaa tki-rahoitusta tulee lisätä, koska se tuottaa yrityksille parempaa kilpailukykyä, uusia tuotteita ja palveluja, synnyttää uusia avoimen sektorin työpaikkoja, kasvua ja vientiä. Julkinen TKI-rahoituksen painopiste on ollut T&K:n rahoituksessa. RRF-rahoitus (joka päättyy pian) on mahdollistanut tuen demonstraatioihin ja pilotointiin. Julkisessa rahoituksessa tulisi huomioida paremmin innovaatioprosessin innovaatio- ja skaalausvaiheet.
2. Toinen heikkoutemme on johtajuuden puute. Tutkimus- ja innovaationeuvosto ei nykyisellään toimi, vaikka siellä periaatteessa istuu ylin poliittinen johto. TEM tulevaisuuskatsauksessa mainittiin ehdotuksena "Uudistetaan tutkimus- ja innovaationeuvoston rakenteita ja vahvistetaan sen valmisteluresursseja". TINin tehtävää ministeriöiden välisten siilojen yhdistäjänä ja uudistusten pullonkaulojen aukaisijana pitää vahvistaa. TINistä tulee kehittää strateginen toimija joka kattaa kaikkien ministeriöiden vastuualueet, lisäämällä yritysten edustusta, nimeämällä varapuheenjohtaja elinkeinoelämästä jolle vastuutetaan TINin agendan valmistelu, tekemällä TINistä päätöksentekijä jolla on valta määritellä tki-toiminnan strategiset linjaukset, ja vahvistamalla TINin sihteeristöä elinkeinoelämän edustajilla.
3. Kolmas heikkous on elinkeinoelämän ja julkisen tutkimuksen yhteistyön vahvistaminen. TEM tulevaisuuskatsauksessa ehdotetaan: "Vahvistetaan korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, erikokoisten yritysten ja muiden TKI-toimijoiden, ml alueet ja kaupungit, ekosysteemistä yhteistyötä ja kumppanuuksia innovaatioiden ja kestävän kasvun alustana ja yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisijana. Uudistetaan Business Finlandin ja Suomen Akatemian sekä kansallisen aluekehittämisen rahoitusta tukemaan tätä tavoitetta". Business Finlandin ja Suomen Akatemian yhteistyötä tulee konkretisoida tekemisen tasolla kehittämällä PPP (private-public-partnership)-mallista toimiva käynnistämällä ohjelmia, joissa molemmat rahoittajat ovat mukana omista lähtökohdistaan ja joissa on korkeakouluja, tutkimuslaitoksia ja yrityksiä tekemässä yhteistä tki-työtä. Väitöskirjatutkimuksesta suurempi osa tulisi tehdä yrityksiä kiinnostavista teemoista, joihin yritykset myös osallistuisivat osarahoituksella. Ulkomailta tulevat professorit tulee integroida Suomessa toimivien yritysten tki-verkostoihin. Yrityksiä tulee kannustaa pitkäjänteisempään tutkimustoimintaan, jossa yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat luontevia kumppaneita. Myös yritysvetoista rajat ylittävää yhteistyötä tulee lisätä.
4. Neljäs heikkous tki-järjestelmässä on korkeakoulujen riittämätön tahtotila erikoistua, profiloitua ja sopia keskinäisestä työnjaosta. Tutkimuksen tasonnosto on välttämätön edellytys sille, että Suomen tki-intensiteetti kasvaa. Tutkimusrahoituksen on oltava nykyistä pitkäjänteisempää ja yliopistojen strategisen ohjauksen OKM:n suunnalta jämäkämpää, jotta resursseja käytettäisiin nykyistä tehokkaammin. Korkeakoulujen rahoitusmallin tulee kannustaa niitä yritysten kanssa tehtävään yhteistyöhön ilman erillistä ulkopuolista rahoitusta, ja lisäksi korkeakoulujen keskinäiseen tutkimusyhteistyöhön.
5. Viidentenä heikkoutena on EU-innovaatiorahoituksen keskinkertainen hyödyntäminen. TEMin tulevaisuuskatsauksessa ehdotetaan: "Kannustetaan TKI-toiminnassa radikaalia uudistumista ja suuriin globaaleihin murroksiin vastaavien ratkaisujen kehittämistä strategisissa kansainvälisissä kumppanuuksissa ja verkostoissa hyödyntäen kansainvälisiä rahoitusmahdollisuuksia (ml. EU-rahoitus).”
Suomen tulee varata kansallisessa budjetissaan riittävästi rahaa EU:n jäsenmaiden yhteisrahoitteisten instrumenttien hyödyntämiselle, kuten EUREKA, IPCEI ja useat muut instrumentit. Yleisesti vastinrahoituksen jakaja on Business Finland, mutta usein suomalainen toimija ei ole päässyt mukaan valmisteluun tai on pudonnut EU:n jo hyväksymästä hankkeesta, kun BF:n budjetti ei riitä tai käsittelijä ei usko hankkeeseen. Kansallinen vastinrahoitus kuitenkin realisoituu vain, jos hanke hyväksytään EU:ssa, joten rahoitettavat hankkeet ovat jo päässeet läpi tiukan seulan ja niiden hyödyllisyyteen voidaan luottaa eikä BF:n enää tule voida kaataa hanketta.
Lisäksi yrityksille tulee tarjota joustavaa valmistelurahaa, jolla he voivat resurssoida valmistelua ja ostaa palveluja niihin.

TKI-rahoituksen väheneminen viime aikoina.

Rahoitus on pirstaleista ja projektiluontoista, ja sitä myötä tutkijanurat eivät ole houkuttelevia.

Business Finlandin nykyiset hakukriteerit ovat haastavia korkeakouluille.

Yritysten TKI-panostuksia yhteistyöhön korkeakoulujen kanssa ei tueta riittävästi esim. verotuksellisesti.