Suomen julkinen TKI-rahoitus ei nykyisellään tue riittävästi korkeakoulujen ja yritysten välistä yhteistyötä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa. Julkista T&K-rahoitusta tulee suunnata siten, että se ohjaa korkeakouluja ja yrityksiä yhteistyöhön ja näin vivuttaa yksityisiä tutkimus- ja kehittämisinvestointeja.
TKI-toiminnan tulokset on saatava koko yhteiskunnan käyttöön nykyistä tehokkaammin. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää avoimien toimintamallien kehittämistä sekä tulosten jatkohyödynnettävyyden parantamista myös kaupallisesta näkökulmasta. Korkeakoulut ja tutkimuslaitokset hyötyisivät rahoituksesta, joka on suunnattu TKI-toiminnan tulosten kaupalliseen hyödyntämiseen ja/tai korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kaupallistamiskyvykkyyden parantamiseen.

Perustutkimuksen pitkäjänteinen rahoittaminen on pirstsloitunutta ja rahoitusnäkymä suppeneva. Pitkällä aikavälillä tämä voi johtaa järjestelmän romahtamisen, jos ei huolehdita siitä, että perustutkimuksen kautta synnytetään täysin uutta tietoa ja osamista.

Perustutkimuksen ja kaupallisen tutkimuksen välistä puuttuu toimiva rahoitusinstrumentti, jolla tutkimustuloksia voitaisiin kehittää lähemmäksi kaupallista kiinnostavuutta ja sovellettavista.

Yliopistojen sisäinen siemenrahoitus uusille ideoille (jotka eivät vielä ole valmiita ulkopuolisen rahoituksen hakemiseen) on marginaalista ja pirstaleista.

Perustutkimuksen ja siitä nousevan kehitystyön rahoitus on turvattava pitkällä aikavälillä. Samoin yliopistojen mahdollisuudet rahoittaa tutkimusta, joka ei vielä ole kypsää ulkopuolisen rahoituksen piiriin.

Verotukselliset seikat vaikeuttavat enenevässä määrin yhteistyötä, jossa yliopistot kutsuvat vierailevia tutkijoita Suomeen. Tähän tulisi löytää pikimmiten ratkaisu, jotta yhteistyön taso voidaan säilyttää tai jopa nostaa.

Suomalaisessa TKI-järjestelmässä on myös kehitettäviä asioita, joita ovat esimerkiksi
- Rahoituslähteiden tasapuolisuus. Tällä hetkellä rahoituslähteet on vahvasti profiloitu hakijoiden organisaatiotyypin mukaan. Tämä on haaste ammattikorkeakouluissa Business Finland ja Suomen Akatemia rahoituksen näkökulmasta. Ammattikorkeakoulusta löytyy paljon osaamista ja myös korkealle pätevöityneitä tutkijoita, joiden kapasiteettia olisi mahdollista hyödyntää nykyistä enemmän ao. rahoituslähteillä.
- Raskas hallintomalli. Rahoitettavien hankkeiden ympärille on rakennettu melko raskas hallintomalli, joka toteuttajan näkökulmasta voi olla haaste. Esimerkiksi kasvuhakuiset pk-yritykset eivät välttämättä hae TKI-rahoitusta tämän vuoksi ja hankerahoituksesta saattaa mennä isokin osa hallinnollisiin toimenpiteisiin.
- Lyhytjänteisyys. Toiminta on suhteellisen lyhytjänteistä ja yksittäisiin projekteihin tai toimenpiteisiin sidottua. Ohjelmien tulisi tukea entistä pidempään toteutettavaa TKI-toimintaa koko Suomessa.
- Osittainen alueellisuus. Tämä on kehitettävä asia rakennerahastojen näkökulmasta. Tämänhetkinen jako perustuu alueellisuuteen, millä on vaikutus alueelle kohdistettavaan rahoitusmäärään. Tämä on haaste, sillä juuri alueilla, kuten Pirkanmaalla olisi mahdollisuus hyödyntää rahoitusta nykyistä laajemmin eri tavoin ja saada vipuvaikutus koko Suomeen. Tällöin arviointi pitäisi tehdä koko Suomen näkökulmasta – ei siis alueittain.
- Ammattikorkeakoulujen ja työelämän yhdistäminen entistä tehokkaammin. TKI-järjestelmän pyrkii kyllä tähän, mutta ei riittävän tehokkaasti. Toimijoilla tulisi olla erilaisia keinoja tehdä yhteistyötä myös hankkeiden jälkeen. Eritoten rakennerahastoissa toiminnassa mitataan lähtökohtaisesti määrällisiä indikaattoreita, jotka eivät kerro toiminnasta ja sen laajuudesta. Lisäksi indikaattorit painottuvat yksittäisiin hankkeisiin, jolloin kokonaisuus jää hämärän peittoon. Yritysten tulisi pystyä olemaan mukana hankkeissa laajemmin ja toimenpiteiden tekeminen ei tulisi olla rajattua, jolloin yritysten kanssa tehtävä yritystyö olisi helpompaa.
- Kohderyhmien liian tarkka määritys. Rakennerahastoissa on määritetty kohderyhmät melko tarkasti. Esimerkiksi suuret yritykset eivät voi olla rakennerahastohankkeiden kohderyhmänä. Tämä on huono asia, sillä juuri suuret yritykset vetävät pieniä yrityksiä perässään. Kohderyhmät tulisikin nähdä ekosysteemeinä – ei organisaatioina tai yksittäisinä henkilöryhminä.
- Tulosten laajempi hyödyntäminen. Suomessa tehdään valtava määrä innovatiivista ja uraauurtavaa TKI-työtä, mutta tulokset jäävät yleensä yksitäisen toimijan, konsortion tai hankeosallistujien hyödynnettäväksi. Jotta tulosten disseminaatio olisi laajempi, niin tuloksen disseminointia tulisi myös rahoittaa nykyistä laajemmin.

Suomessa TKI-politiikka on sektoroitunutta ja hajanaista, jokainen sektori ajaa omaa näkökulmaansa. Pienistä rahoista on voimakasta kilpailua. Julkisen sektorin TKI-rajoitusta pitäisi suunnata ja priorisoida yhdessä niin, että useat sektorit hyötyisivät perustutkimuksesta ja voisivat soveltaa ja kehittää sen pohjalta toimialakohtaisesti. Suomessa syntyy osaamiskärkiä, mutta tutkimuksen volyymi ei riitä siihen, että syntyisi osaamisen kivijalkaa, joka toimisi "kotipesänä" myös vieraileville tutkijoille tai maailmalta palaaville. Osaamisen hyödyntäminen yrityksille jää kesken ja ulkomaalaiset opiskelijat lähtevät töihin muualle. Työllistymistä tulisi suunnitella ja kannustaa niin, että kokonaisvaltaisesti osaajat hyödynnettäisiin: ulkomaille lähtijöiden paluu pitäisi olla houkuttelevaa ja toisaalta ulkomailta meille tulevaa koulutettua työvoimaa pitäisi hyödyntää tehokkaammin. Innovaatioiden synty vaatii vankkaa osaamispääomaa eli pitkäjänteistä perustutkimusta ja resurssia. Lisäksi innovaatio tarvitsee syntyäkseen rohkeutta tehdä valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja. Soveltavan tutkimuksen rahoitusta pitäisi lisätä.

Kaupallistaminen, IPR osaaminen, pidemmän tähtäimen rahoitusinstrumentit puuttuvat tai ovat EU-tasoa

Suomen tutkimus- ja innovaatiopolitiikan tulisi olla pitkäjänteisempää. Tieteen tekeminen on pitkäjänteistä työtä, joka vaatii vakaan, kannustavan ja ennustettavan toimintaympäristön, joka kannustaisi yhteiskunnallisia ongelmia ratkovaan ja uutta luovaan tutkimusyhteistyöhön. Uuden tutkimuksen tekeminen edellyttää vuosikausia, ja usein tulokset näkyvät vasta useiden vuosien päästä tutkimusprojektin käynnistämisestä. Yritykset, yliopistot ja tutkimuslaitokset tekevät yhteistyötä, mutta yliopistojen ja tutkimuslaitosten tulee näyttäytyä houkuttelevina kumppaneina (=niillä tulee olla rahoitus).

Rohkeampia eri tahojen toimintaa uudistajia avauksia tarvitaan enemmän. Tulosten hyödyntämistä kansainvälisessä liiketoiminnassa vahvistettava ja vauhditettava. EU- ja laajempaa kansainvälistä yhteistyötä ei hyödynnetä riittävästi - yhteistyötä lisättävä.

Suomea ei tuoda riittävästi esille maailmalla houkuttelevana sijoituspaikkana muualta tuleville tutkijoille ja yrityksille. Kun 4%:n bkt-tavoite toteutuu, meillä tulee olemaan pulaa tutkijoista ja innovaattoreista, ja lisää pitää sekä kouluttaa että houkutella maahan. Tutkimustulosten kaupallistamisen tuki vaatii kehittämistä, erityisesti siirtymävaihe Business Finlandista pääomasijoittajiin päin.

Erikoiset rahoitushäkkyrät, mennään avainsanojen perässä: smart, AI, eko, ... Pitkäjänteisyys puuttuu. Kun joku ei toimi, perustetaan heti uusi häkkyrä (=STN). Akatemian ja Business Finlandin välillä ei ole koordinaatiota, Akatemialla on vähän rahaa eikä ota hyöty/innovaationäköhtia tosissaan.

Pitkäjänteisen, kestävän rahoituksen puute, toiminta on projektiluonteista ja tulosten implementointiin ei ole rahoitusta. Jaettavan tutkimusrahoituksen määrä on hyvin rajallinen, mistä seuraa, että korkeatasoiselle tutkimukselle eri aloilla ei ole rahoitusta.

Vastinrahoituksen ongelmat. Ei samanlaista kansallista järjestelmää kuin esim. monissa Etelä-Euroopan maissa, mikä johtaa mm. alhaiseen EU rahoituksen kotiuttamiseen.