Visio- ja tiekarttaluonnosta koskeva kysely

Pienen maan ja sen resurssien edellyttämä realismi ja konkretia (=fokus).

Konkreettiset käsitteet ja toimenpiteet. Suuri osa visiodokumentista on kontemplatiivista ja/tai kulunutta trendikäsitteistöä.

Visiossa ei ole konkretiaa. Se on suunnilleen samaa kuin jonkun tavoite olla julkkis, ilman mitään ajatusta siitä, minkä asian perusteella. Pieni maa joutuu tekemään valintoja, missä se haluaa huipulle, kaikessa pätemiseen eivät rahat ja resurssit riitä.

Kuten ao. vastauksissa jo ilmaistaan: on tunnistettava tavoiteltavat ydinasiat, kaikenkattavan hienon maalailun sijaan. Esimerkiksi: Suomen kilpailukyky perustuu toimivaan julkiseen sektoriin, joka toimii JÄRKEVÄSTI markkinatoimijoiden kumppanina: kaikkea hyvää ei saada pelkästään yksityistämällä julkista sektoria.

Luonnontieteellisen peruskoulutuksen tason parantaminen tuntimääriä lisäämällä ja opetussuunnitelmaa muuttamalla. Luonnontieteiden osaaminen ei kehity ylioppilaskoetta muuttamalla.

tarkennus millä alueilla. Emme varmasti kykene olemaan paras kaikessa. Millä sektoreilla, missä tutkimusalueilla?

Oletan, että innovaatio toimii tässä kattokäsitteenä ja pitää sisällään myös tutkimusjärjestelmän. Korkean osaamisen innovaatioita ei synny, jos tutkimusperusta ei ole kunnossa.

Kuinka työllistetään ne tutkimusryhmät jotka oikeasti toteuttavat tämän projektin? Onko visio vain keskustelua muutaman ihmisen kesken ja varsinaiset uudistusten toteuttajat ovat lopulta niitä jotka jo nyt uurastavat viimeisillä voimillaan eri virastoissa ja oppilaitoksissa? Voisitteko jo nyt palkata toteuttajaryhmiä jolloin visio oikeasti loisi työpaikkoja?

Ehdotan: Suomi on tasa-arvoisin ja osaavin innovaatio- ja kokeiluympäristö

Miten Suomen koulutuksesta saadaan maailman parasta. Peruskoulupohja ei riitä tutkimuksen tekoon. Myös yliopistoista ja korkeakouluista valmistuvien osaaminen kuntoon.

Tehdään valintoja ja fokusoidaan tarkemmin siihen missä meillä, perustuen luontaisini vahvuuksiimme voisi olla edes mahdollista olla maailman paras.

Jos halutaan olla jossain paras, se edellyttää myönteisiä työllisyysnäkymiä alalla, jotta parhaat voimat hakeutuisivat alalle. Viimeaikaiset yliopistomaailmaan kohdistuneet säästötoimet jokseenkin tuhosivat tutkimusalan houkuttelevuuden ja luottamuksen uramahdollisuuksiin. Todella vaikeaa (mutta tärkeää) on yrittää korjata jo tapahtunutta vahinkoa. Kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan valtiovallan suhtautumisesta tutkimussektoriin.

Isot yrityksemme osaavat maailmanvalloittamisen ja myös viestittää tarpeensa päättäjille. Poliitikkojen sekä valtion ja kuntien virkakunnan eli päättäjien - ja kansan - on ymmärrettävä miten luodaan osaamisen ja hyvinvoinnin ohella turvallinen ympäristö, kun ympäristö monikulttuurista ja maailmanpolitiikka entistä vaikeammin ennustettavaa.

Kolmen lapsen isänä olen huolestunut peruskoulutuksen rapautumisesta. Fokus perusteiden korjaamiseen auttaa kovasti jo 2030.

Suomi on paras ja osaavin innovaatio- ja kokeiluympäristö, jossa kaikilla on mahdollisuus saada osaamisensa täyteen käyttöön (tms) - vahvuutenamme on kuitenkin ollut vahva osaaminen ja koukutus kaikille sitä haluaville, tämän tasa-arvoisten mahdollisuuden tavoitteen tulisi olla tiukasti edelleen ohjenuoranamme.

Sinänsä visio on hyvin joustava. Se, mitä pidämme parhaana muuttuu ajan saatossa.

Palkkaatte oikeita ihmisia tekemään ruohonjuritason haastatteluja oppilaitoksissa ja virastoissa sekä kansan ja yritysten parissa jolloin visiot ja tavoitteet pohjautuisivat jonkinlaiseen reaalielämään.

Ehdotan: Suomi on tasa-arvoisin ja ketterin innovaatio- ja kokeiluympäristö.
Tässä tulee laajasti esille kaikkien kansalaisten huomioon ottaminen ja nopeus reagoida proaktiivisesti suhteessa ulkopuoliseen ympäristöön. yt. Elise

Unohdetaan suureelliset mahtipontiset visiot ja keskitytään osaamisen parantamiseen.

Tasa-arvoinen mahdollisuus kasvaa ja kehittyä- tämä on ollut Suomen vahvuus. Ja on oltava edelleen. Koko ketju kunnossa.
Edellyttää yhteiskunnassa laajaa koulutuksen ja tutkimuksen, sivistyksen ja osaamisen arvostamista. Korkeakoulujen kilpailuasetelman sijasta luodaan yhteistyön kannusteet (ammattikorkeakoulut - yliopistot- tutkimuslaitokset). Nyt kilpailu ajaa osa-optimointiin.
Elinkeinoelämä ja yhteiskunta tarvitsee tietoon ja osaamiseen perustuvia sovelluksia ja ratkaisuja, niitä ei synny, jos laaja TKI- pohja ei ole käytössä.

Fokusointi ja siihen liittyvät valinnat.Ts. mitä olemassa olevia toimintoja lopetaan ja mitä uusia käynnistetään vision toteuttamiseksi. Tähän ei ole oikeaa vastausta vaan vaatii näkemystä, uskoa, arvovalontoja ja rohkeutta.

Todelliseen asiaosaamiseen panostaminen sekä koulussa että yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Tämä ei ole sama kuin tutkintojen määrä tai taso. Sujuva lukutaito ja matemaattinen ymmärrys ovat tärkeämpiä kuin digitaalivälineiden käyttö.

Muotoilla konkreettiset toimet tavoitteiden saavuttamiseksi.

Osaamistason varmistaminen, ilman riittävää koulutuspohjaa ei yrityksille löydy kotimaasta osaamista ja TKI toiminta siirtyy ulkomaille. Innovatiiviset julkiset hankinnat, joka ei tosin näkynyt enää toimenpideohjelmissa. Ilman vahvaa kotimarkkinaa ja toimivaa pilotointia vientikaupoissa menestyminen on monin verroin vaikeampaa. Julkisen sektorin hankintojen oikeanlaise
lla ohjaamisella pilotointia kannustavaksi tuettaisiin tehokkaasti kotimaista teknologiateollisuutta.

Valinnat, konkretia ja saavutettavissa olevat ja innostavat, eri toimijoita yhdistävät tavoitteet

On osoitettava, että vision toteuttamisessa ollaan tosissaan. Riittävät resurssit ovat osa tätä, mutta julkisesti rahoitetun tutkimuksen ohjausjärjestelmän muuntaminen sellaiseksi, että se rohkaisee monenlaisten positiivisten vaikutusten tavoitteluun. Viesti siitä, että tähän pyritään, on tärkeä. Projektirahoituksella ohjattu kasvuekosysteemien ja PPP:eiden rakentaminen ei ole kestävää. Toimijoita tulee rohkaista yhteiskehittämiseen ja ekosysteemien pyörittämiseen ensisijaisesti muilla keinoin.

Realismi eikä utopistinen unelmointi. Turha visioida osaamispohjaa jos tilanne muuttuu sattumanvaraisen markkinavoimakysynnän mukaan. Pysyviä arvoja ovat ruuantuotanto ja ympäristön terveys.

Korkeakouluopiskelijoiden osaamisen varmistaminen.

Eri toimijoita yhteistyöhön kannustavat tavoitteet - konkretia.
Projektikohtainen rahoitus ei aina tuo parhaita tuloksia - autonomiset ekosysteemit. Yrityksille veroluontoiset kannusteet korkeakouluyhteistyöhön. Korkeakouluille kannusteet joustavasti hyödyntää yritysten osaamista TKI- toiminnassa.

Kaikkien hallinnonalojen aktivoiminen mukaan, koska tki-asiassa ei saa olla katsomoon jämähtäneitä niitä.

Peruskoulun rooli, ankara verotus

Konkreettiset ja merkittävät toimenpiteet, jotka esimerkiksi näkyvät ensivuoden valtion talousarviossa yritystukien merkittävässä uudelleen allokoinnissa elinkeinoelämän uudistumista ja innovaatioita tukeviin tukiaisiin säilyttävien tukiaisten sijasta. Näistä suuntaviivoista on runsaasti yhdenmukaista tutkimustietoa (esim. ETLA, OECD), joten tarvittava tieto päätösten teon tueksi on olemassa.

Realismi puuttuu, kuten myös näkemysta siitä miten korkeakoulutus tulisi Suomessa kokonaisvaltaisesti kehittää siten, että meidän laaja-alainen tutkimusosaaminen säilyy ja tutkimuksen tekeminen Suomessa on houkuttelevaa. Ilman omaa henkistä pääomaa jäämme kilpalijoista.

Hyvinvointivaltion turvaaminen on myös tärkeässä roolissa sillä muuten riskinottohalukkuus, mikä on innovaatiotoiminnassa ja uuden keksimisessä keskeistä, pienenee.

Tiekartassa ei mitenkään tuoda esiin kulttuurin tai laajan yleissivistyksen merkitystä. Maailma ei ole binäärinen kone, jossa kaikki tapahtuu deterministisesti. Tekoäly voi korvata ihmisen vain tilanteissa, joissa on numeroituva määrä vaihtoehtoja. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Toisten ihmisten ja historian ymmärtäminen on välttämätöntä, jos haluaa maailmassa pärjätä, eikä kulttuurin merkitystä ihmiskunnan hyvinvoinnin perustana voi aliarvioida. Pelkkä teknokraattinen näkökulma tulevaisuudesta on liian suppea, kun kyse kuitenkin on ihmiskunnan kehityksestä inhimillisine piirteineen.

Peruskoulutuksen tason kehittäminen, Innovaatiotuet ja verotus, ohjaus innovaatioiden pilotointiin julkisissa hankinnoissa

Kuinka taataan poliittinen ja yhteiskunnallinen sitoutuminen? Kyseessä on pitkän aikavälin "projekti", jolla ei kerätä äänestyspisteitä.

Mikä on kokeilualusta? Onko se terveyskeskus jossa kokeillaan tietokantaohjelman toimivuutta ja kärsitään vuosikausia sen toimimattomuudesta?

Miten korkeakoulutuksen laatu ja opiskelijoiden tarvittava osaaminen varmistetaan.

Ketkä vastaavat tiekartan johtamisesta - miten tämä johdetaan tuloksiksi?
Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän tunnistaminen tasavertaisena, esim. tutkintojärjestelmien, ja tutkimuksen tasolla. Nyt näin ei ole., ja se jäykistää yhteistyötä esim. TKI- toiminnassa ja erityisesti soveltavassa tutkimuksessa.

Kansan korkea sivistystaso, alakoulusta asti opittava innovatiivinen ajattelu, kansainvälisyys

Peruskoulu voisi palvella tätä visiota painottamalla entistä enemmän tietotekniikkaa, vieraita kieliä ja luonnontieteitä. Nyt merkittävä osa peruskoulua palvelee 1800-tärkeitä ammatteja (vapaallakädellä piirtäminen, laulaminen, kynttilänjalkojen ja patalappujen tekeminen,...). Nämä voisi jättää lasten harrastuksissa koulun ulkopuolelle.
Ankara verotus on rasite kansainvälistymiselle. Veroastetta alas.

Digitalisaatio on tämän päivän "trendihaaste", mutta tiekartassa pitäisi olla syvällisempi näkemys ja ymmärrys siitä, miten maailma tulee kehittymään ja millaista osaamista tämä muutos tulee edellyttämään. Demografiset muutokset, ilmastonmuutos, läntisen talousalueen vaikutusvallan todennäköinen heikkeneminen, Euroopan ja eräiden EU:n jäsenmaiden turvallisuustilanne jne. - jos aiomme tässä muutoksessa tulevaisuudessa pärjätä on panostettava myös muuhun kuin tietotekniikan ja luonnontieteelliseen koulutukseen, kuten esimerkiksi taloustieteeseen, historiaan, filosofiaan ja muihin tieteisiin jotka auttavat hahmottamaan ja ymmärtämään näitä muutoksia eri näkökannoilta.

Peruskoulussa ja yliopistoissa pitäisi keskittyä todelliseen oppimiseen eikä välineisiin. Tietotekniikka on alana sellainen, jonka tiedot vanhenevat todella nopeasti. Sen vuoksi peruskoulussa ei kannata siihen kovin paljon panna aikaa. Hyvät digitaaliset toteutukset oppii helposti muun ohessa, eikä huonoihin kannata panostaa. Mitä hyötyä olisi esim. 70-luvun koululaisille ollut siitä, jos heidät olisi opetettu käyttämään reikänauhoja? Yksikään tämän päivän innovaatio ei sellaista osaamista tarvitse. Näin tulee käymään tämänkin päivän tietoteknisille laitteille. Sen sijaan ennakkoluulottomalle ja analyyttiselle ajattelulle on aina käyttöä. Tätä opetettakoon. Ei takertumista tämän päivän hittivälineisiin, vaan muuntautumiskykyä ja -taitoa. Ja jotta tehtävät ratkaisut todella palvelisivat yhteiskuntaa, niiden suunnittelijoilla täytyy olla laaja yleissivistys, ei pelkkää vanhenevaa tietoteknistä nippeliosaamista.

Ei ole mitään patenttiratkaisua, joka kaikissa tilanteissa kannattaa. Edellytys TKI-työskentelystä ulkomailla on jäänne menneisyydestä. Nykyään kansainvälisyys on niin automaattista ja yhteydenpito helppoa (sähköposti, puhelinneuvottelut, skype, videoneuvottelut, webex, webinarit ym.), että ulkomaan komennuksen merkitys on huomattavasti vähäisempi kuin aiemmin. Mitenkään automaattisesti sellainen ei hyödytä (eli hinta/laatusuhde ei ole hyvä), vaan ainoastaan, jos paikka todella on sen arvoinen, että sinne kannattaa pidemmäksi aikaa mennä. Liikkuvuutta kannattaa suosia, mutta optimiratkaisu ei ole pakollinen liikkuvuus periaatteesta. Sama pätee ulkomaisiin opiskelijoihin.

Kansainvälisillä areenoilla työorientoitunut suomalainen on helposti moukka, joka ei osaa puhua mistään muusta kuin työstä. Kansainvälistä arvostusta saa vain sellainen maa, jolla on oma korkeatasoinen kulttuuri (kieli, ruoka, taiteet, tieteet). Jos koulussa opetetaan vain ulkomaankieliä, ruoat ovat kansainvälisiä, eivätkä lapset opi mitään suomalaisesta kirjallisuudesta, musiikista, kuvataiteista tai tieteestä, ulkomaalaiselle syntyy käsitys, että Suomessa ei ole omaa kieltä, ruokaa, taiteita tai tieteitä. Siispä peruskoulussa olisi syytä panostaa suomalaiseen kulttuuriin, kansainvälinen kulttuuri kyllä tulee nuorten arkeen muita kanavia pitkin.

Tiekartan yksi tavoite on, että Suomi on houkutteleva paikka tulla. Yleensä ihmiset haluavat asua paikoissa, joissa on vapaa-ajallekin mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Panostus kulttuuriin tukee tätäkin tavoitetta. Ja siinäkin suomalaisuus on valtti: pienen maan on vaikeampaa kilpailla isojen maiden kanssa kansainvälisessä kulttuurissa, mutta suomalaisella kulttuurilla erotumme massasta. On myös turha yrittää rahalla tai verohelpotuksilla tms. houkutella Suomeen sellaisia kansainvälisiä osaajia, jotka eivät ole kiinnostuneita suomalaisesta elintavasta tai kulttuurista. Jo ilmasto pitää siitä huolen, että sellaiset ihmiset eivät tänne päädy. Tai jos väkisin päätyvät, heistä ei ole Suomelle hyötyä. Se vain on realiteetti, joka kannattaa hyväksyä, että kaikille Suomesta ei koskaan tule houkuttelevaa maata. On parempi panostaa siihen, että Suomessa tehdään niin mielenkiintoista ja hyvää tiedettä, että ulkomaalaiset sen vuoksi kiinnostuvat yhteistyöstä Suomen kanssa. Jos yritämme vain maksamalla saada heidät tänne, se on kuin kantaisi vettä kaivoon. Ja kun Suomi ei rahamäärissä pysty kilpailemaan isojen maiden kanssa, niin kannattaa tehdä vähän erilaista kuin muut ja mielellään sellaista, missä suomalaisilla on luontaisia vahvuuksia, muuten päädymme tieteen perässähiihtäjiksi.

Peruskoulutuksen kehittäminen luonnontieteiden, äidinkielen ja englanninkielen osalta, tuntikehyksen kasvattaminen em. aineiden osalta ja koulutuksen vaativuuden kasvattaminen. Tekesin rahoituksen varmistaminen ja pilotointimyönteisen julkisen/yksityisen sektorin kehittäminen sopivilla intensiiveillä.

Iso osa ehdotuksista on hyviä. Osa lähtee ehkä liikaa nykyhetkestä. Esim. alustatalous on nyt päivän sana, mutta mikä on tilanne vuonna 2030 ? Alustataloudesta ei ollut juuri puhuttu vielä 10 vuotta sitten ennenkuin AppStore avattiin. Eittämättä alustatalouteen tulee päästä kiinni ja siihen satsata.

Ehkä se tuli jo tuolla joidenkin lausunnoissa : jonkinlaista konkretiaa realismia ja päämäärän asettelua ilman sisällöttömiä uudistermejä.

Yliopistoihin ja korkeakouluihin palkataan lisää ns. kovien alojen professoreita, jotka opettavat tärkeimmät työelämässä kovassa kysynnässä olevat taidot.

Korkeakoulutuksen volyymin nostaminen kaikissa ikäluokissa (elinikäinen oppiminen) on tärkeä tavoite nostaa esiin, jos halutaan menestyä vuonna 2030. Korkeakoulujen henkilöstön osaamiseen ja vahvaan verkostoitumiseen panostaminen (ohjaaminen).

Toimenpiteiden johtajuus ja vastuut jotenkin näkyviin. Päivittyville toimenpiteille tulisi luoda tiivistelmäsivu: kolme sivua toimenpidelauttoja ovat ensilukemalla uuvuttavia.

Kansainvälistymisen edistämiseksi esitetään kk-opiskelijoille pakollista harjoittelujaksoa. Tämä on varmaan hyvä ehdotus, mutta eikö olisi aika ehdottaa kaikille ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opettajille ja tutkijoille pakollista ulkomaanjaksoa. Se parantaisi toimintamme tasoa ja laatua ja kulttuurista ymmärrystä

Alue-, energia-, ympäristö- ja puoluepolitiikan vaatimukset on rehellisesti tunnistettava innovaatiopolitiikkaa ohjaavina ajureina (tosiasioiden tunnustaminen) ja sen jälkeen pyrittävä hyödyntämään jäljelle jäävää vapausastetta (rahaa) puhtaaseen tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaan. Toisin sanoen ei käytetä innovaatio- ja tutkimuspolitiikan resursseja esim. aluepoliittisin perustein.

Korkeakoulujen tutkimusosaamista voisi käyttää paremmin ja näkyvämmin hyödyksi poliittisten päätösten sekä lakien valmisteluissa. Tällä hetkellä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten asiantuntijat nähdään usein mediassa negatiivisessa tai elitistisessä valossa kommentoimassa tehtyjä tai suunniteltuja päätöksiä ja linjauksia.

Digitaalisuus ei ole mikään itseisarvo, vaan pitäisi olla rohkeutta käyttää digitaalitekniikkaa vain sellaisessa, mihin se oikeasti sopii eikä tuhlata aikaa ja resursseja kaiken pakkodigitalisointiin. Kärkihankkeet ja lippulaivat ovat hyvältä kuulostavia termejä, mutta todellinen innovaatio ei - ikävä kyllä - synny ohjatusti. Sen perusedellytyksiä ovat vankka osaaminen, luottamus, työrauha, riskinottoa kannustava ympäristö ja mahdollisuus pitkäjänteiseen työhön ilman nopeiden tulosten pakkoa.

Ohjelmaan pitää saada hieman enenmmän konkretiaa, jotta edes tehokas kommentointi on mahdollista. Tavoitteet pitää sitoa konkreettisempiin mittareihin vision lisäksi.

Hienoa, että visiota valmistellaan avoimesti. Se on tervetullut muutos TIN:n aiempaan toimintaan. Tärkeää on, että johtavat poliitikot ottavat TIN:n omakseen ja viisaan laajalla ajattelulla.

Saako neuvosto palkkaa haaveilustaan? Todellista työtä tekevät pienituloiset työläiset kuten siivoojat sairaanhoitajat ruuanlaittajat lastenhoitajat vanhustenhoitajat. Mutta suurta palkkaa saavat unelmoijat kuten neuvostot. Yhteiskunta olisi pitkälle tehokas toimija jos näiden oikeaa työtä tekevien ihmisten työ saataisiin toimivaksi ilman sekavia tietokoneohjelmia ja niiden päivittämistä. Onko siis tehokkkuuden tukkeena väliportaan päälliköt joille työntekijät raportoivat mutta toimimattomuuksiin esim vanhustenhoidossa ei löydy ratkaisua. Voisitteko visioida näihin ratkaisua.

Mahtipontisten visioiden sijasta olisi kiinnostavaa lukea realistista analyysiä innovaatiotoiminnan tuloksellisuudesta, vaikutuksista suomalaisiin toimialoihin ja hyötyjen valumisesta ulkomaille.

Hyvä, että rohkeaa VISIOTA valmistellaan. Korkeakoulujen (ammattikorkeakoulut, yliopistot) luoviin yhteistyön toimintamalleihin linjauksia tarvitaan. Alueellisesti erilaiset, mutta yhtenäiseen kansalliseen ja kansainväliseen korkeakoulujärjestelmään perustuvat, toimintamallit tulisi tunnistaa ja hyväksyä. Suomi on kansallisessa tutkimus-ja innovaatiotoiminnassa vahvasti riippuvainen myös alueiden osaamisesta (= yritykset, korkeakoulut, muut toimijat), joten alueiden innovaatiomerkitystä ei pidä unohtaa. Innovaatioekosysteemit olisi hyvä koota korkeakoulujen verkostojen ja elinkeino-osaamisen "ympärille" - myös virtuaalisesti. Otetaan kärkisijalle (= panostuksen kohteeksi) ne "innovaatioalueet/tutkimusalueet/businessalueet", jossa Suomi voi menestyä kansainvälisesti, ja sitten tunnistetaan kaikki ne toimijat, joilla voi olla annettavaa tähän ekosysteemiin. Alue ei silloin ole määräävä tekijä, vaan osaaminen.

Tiekarttaan vastuutoimijat ja mittarit/arviointi.

Miten vapautetaan TKI-henkilöstö mahdollisimman vapaasti innovoimaan ja kokeilemaan? Miten madalletaan tai poistetaan rajoitteita, nykyisiä tai varsinkin tulevaisuudessa muodostuvia?

Haastavan vision hyväksyminen on positiivinen osoitus TIN:n uudesta tulemisesta. Poliitikkoja ja heidän aktiivista osallistumista tarvitaan myös toimenpiteiden toteuttamisessa ja seuraamisessa.