Toimitatapoja tulee pystyä muuttamaan jatkuvasti. Julkishallinto on kankea toimimaan nopeasti. Tätä tulisi tavoitella. Tulevaisuuden kuvien hamottaminen pidemmälle on tärkeää ja varautuminen tulee olla tärkeänä osana tätä.

Tässä pitäisi ottaa ruohonjuuritason ihmiset mukaan suunnittelemaan ja ideoimaan, koska he näkevät kaikkein parhaiten kuinka raskaita ja byrokraattisia rakenteita ja toimintatapoja vielä on käytössä. Ei niitä siellä ylimmissä kerroksissa nähdä kun niiden kanssa ei olla tekemisissäkään. Aivan turhia ja jopa vahingollisia toimintatapoja mistä ei olla tietoisiakaan tai sitten ei välitetä.

Koska tulevaisuutta ei voi ennakoida, voi vain luoda organisaatio joka selviää kaikista vaikeuksista.

Rakenteiden ja toimintatapojen uudistaminen tarkoittaa usein käytännön tasolla sitä, että pienempi ryhmä ihmisiä suorittaa työn ahtaammissa tiloissa...

Vaikea yhdistää julkishallintoa ja rohkeita kokeiluja sekä riskinottoa. Tuntuu että toimitaan nykyään juurikin päin vastoin. Mikä on se virasto joka oikeasti ensimmäisenä uskaltaa?

Tämä on hyvä periaate. Ongelma lienee ajatuksen jalkauttamisessa virastoihin.

Näin toki pitäisi olla, mutta välillä muutoksen aiheuttamia taloudellisia, hyödykkeellisiä tai henkilökohtaisia arviointeja ei ole osattu laskea tai arvioida oikein. Muutoksissa tulisi käyttää järkeä ja tarkkaa hankintaa eikä aina pitäisi pyrkiä säästöperusteisiin muutoksiin. Muutos ei koskaan ole välttämättä huono, jos se tulevaisuutta ajatellen osataan tehdä oikein ja harkitusti. Ehdottomasti ei siis "hajota ja hallitse" periaatteella.

Riskinottoa ja uudistamista ohjaa taloudellinen tilanne, joka oikeuttaa kaikkeen!

Vanhentunut tai huono lainsäädäntö on esteenä

I sig är detta en god princip, men inte lätt att tillämpa inom offentlig förvaltning. Ifall beslutsfattarna gör snabba och djärva beslut kommer det att ske misstag. Principen kräver en förmåga att snabbt identifiera och rätta till misstag som sker i processerna. I dagsläget är inte förvaltningen känd för att ha denna förmåga, utan processerna och behandlingen präglas av långsamhet och tungroddhet och rädsla för att göra misstag hos de som tar besluten. Om misstag görs så är alltid domen från pressen och allmänhetens hård, vilket knappast uppmuntrar till att göra djärva försök.