Tähän tulisi pyrkiä, mutta välillä tuntuu, että työaika ei yksinkertaisesti riitä.

Idelismi vs. käytäntö, sopivassa suhteessa tarvitaan kumpaakin. Kaiken tekemisen perusta tulisi olla kehittäminen, mutta niin, että pidetään se, mikä on hyväksi havaittua. Kehittämistä ei pidä ymmärtää missään nimessä kaiken toimivan romuttamisena.

Kyllä, tämä on juuri sitä, mitä kaivataan.

Rahat ja tuet pieninä summina laajalle joukolle, jolloin koko kansa pääsee innovoimaan.

Erittäin tärkeä ja kannatettava tavoite.

Kokeiluja- ja uudistuksia tulee tehdä ja eteenpäin mennä. Mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Uudistusten jälkeen henkilöstö on kuitenkin sama kuin ennen uudistusta. Liian nopeat-, yksipuolisesti (ylhäältä) valmistellut-, epäselvästi perustellut- ja liian radikaalit uudistukset aiheuttavat työntekijöille sterssiä ja työhyvinvointi heikkenee. Usein uudistuksia rakentavastikin kommentoivat henkilöt leimataan muutosvastaiseksi, koska se on helppoa, mutta ei totta. Muutokset ovat nopeita, mutta muutoksista ei ole mitään hyötyä, jos henkilöstö ei ole sitoutunut ja pysy mukana, vaan päinvastoin, organisaation kyky toimia heikkenee, jos henkilöstöstä ei välitetä. Henkilöstö on jokaisen organisaation tärkein voimavara. Ehkäpä tältä osin jokaisen organisaation olisi käytävä aluksi arvokeskustelu.

Toimintatapoja on minusta erittäin tärkeää kehittää rohkean kokeilun ja riskinoton kautta. Rakenteita sen sijaan ennemminkin varsin harkiten, inkrementaalisesti ja vahvasti tietoon perustuen. Äkkinäiset ja liian nopeasti toteutetut sekä ristiriidassa organisaatiokulttuurin kanssa olevat rakenneuudistukset eivät saavuta niille asetettuja tavoitteita.

Tässä periaatteessa suunta on ehdottomasti oikea!

Hienoa! Rohkeus on avainsana. Hallinnossa on uskallettava tehdä rohkeita, kansalaisten elämää aidosti parantavia päätöksiä.

Luovan kehittämisen keskeisiä periaatteita. Hallinnon pitää kuitenkin muistaa, että jos se huomioi ihmisten moninaisuuden ja yksilöllisyyden ovat hallinnon virheet ihmisille / yksilölle dramaattisia. Tutkijan / kehittäjän "pöydällä" nämä seuraukset usein katoavat. Miten paljon vakaa ja luotettava hallinto voi tehdä virheitä, vain kokeillakseen mielenkiintoisia asioita? Hallintoa ja yrittäjyyttä ei pitäisi liikaa sekoittaa toisiinsa. Yrittäjyys löytää väylänsä kehitykseen, kunhan se tietää, miten hallinto toimii ja että siihen voi luottaa. Hallinnon pitää mahdollistaa kehitystä. Ei välttämättä olla itse kehityksen kirkkain johtotähti, jos hallinto jostain syystä sellaisena näyttäytyy on kehitys ympärillä pysähtynyt tai sitten on kadonnut ymmärrys arkisen maailman tilanteesta. Ovatko esimerkiksi jatkuvat organisaatiomuutokset tarpeellisia kansalaisen näkökulmasta? Työn kehittämisessä olisi paljon tilaa, mutta sitäkin tekevät ne, jotka ovat kaikkein kauimpana itse työstä eivätkä kuuntele/huomioi oikeasti niitä jotka töitä tekevät.