Rakenteita ja hallintoa pitää muuttaa tarpeen mukaan. Pitää säilyttää toimivat osat ja muuttaa vain huonosti toimivaa osaa. Rohkeutta pitää olla, mutta liikaa ei pidä muuttaa kerralla.

Aiemmin puhuttiin moninaisuudessa. Se tarkoittaa myös sitä, että rekrytoidaan myös innovatiivisia riskinottajakehittäjiä, mutta toisaalta toki tarvitaan myös niitä jarrun painajia, jotta pysytään tasapainossa matkan mutkissa. Lisäksi on esimerkiksi virhe kuvitella, että pelkästään ikä määrittäisi sen, kuka on innovatiivinen.

Hyvä tavoite.

Tämä on ehdottoman tärkeää. Nyky-yhteiskunnassa pitää olla skenaarioita joihin emme osaa millään tavalla valmistautua. Tämä on tullut selväksi koronan aikana. Yhteiskunnan rakenteet ja toiminnat saattavat muuttua yhdessä yössä ja niiden toiminta on turvattava ja osattava ennakoida mitä kaikkea voikaan tapahtua.

Voi että miten liikuttavan kaukana todellisuudesta tämä ideaali on. Oma kokemukseni useamman valtionhallinnon toimijan parissa työskennelleenä on, että ketterästi pystytään tällä hetkellä muuttamaan ainoastaan hyvin nippelitason operatiivisia asioita ("nyt saatiin tosi nopeasti nää käsidesiautomaatit tänne toimistolle!"), mutta rakenteellisten ongelmien muuttaminen tapahtuu edelleen hyvin jähmeästi perustamalla työryhmä, konsortio ja toimielin sekä maksamalla ulkopuolisille konsulteille, vaikka ongelma olisi hyvin selkeästi tunnistettu ja sanoitettu. Ei uskalleta tehdä isoja päätöksiä ja virheistä rangaistaan, mikä torppaa kokeilukulttuurin.

Hyvä ideaali, useimmissa virastoissa hallinto on kuitenkin vain väline.

Viime aikoina on huomattu, että myös hallinnon toimijoilla pitäisi olla omaa substanssialaa koskevaa oikeaa osaamista, ei vain poliittista vetoapua. Virastomuutoksissa on havaittavissa helpolla tuttua tekemistä ja paluuta bysanttilaiseen ja suljettuun kulttuuriin.

Hyvä, muutoksen mukana pitää pysyä. Suomessa digitalisaatiota kannattaa käyttää hyödyksi. Varsinkin nyt etätyöskentelyä kokeiltaessa on huomattu, miten sujuvaa ja toimivaa se voi tietyillä aloilla olla. Ei pidä pelätä kokeilla uusia asioita.

Rohkea kokeilu ja riskinotto? Mahdollisuudet tähän ovat todella kaukana kun edelleen korostetaan että virheitä ei saa tehdä, kaikessa pitää noudattaa pilkuntarkasti usein vanhentunuttakin lainsäädäntöä ja jos jotain pientäkin sattuu vaikkapa inhimillisestikin niin hirveä haloo nousee virkavirheestä.

Voisiko jossain ajatella sekä - että -lähtöisesti joko - tai -vaihtoehdon sijaan ja puntaroida samalla kriittisesti asioita ja kehitystä myös tarve-lähtöisyys mukana kulkien erisukupolvien tilanne huomioon ottaen.