Tätähän nimenomaan ei ole, vaan mm. sosiaaliturvajärjestelmässä ja terveydenhoidon palveluissa takerrutaan täysin vanhakantaisiin palvelumalleihin. Uusi maakuntausote on juuri hyvä esimerkki siitä miten palataan kohti 1950-lukua aikana, jolloin olisi pitänyt tehdä aitoja tulevaisuuden ratkaisuja.

Tämä kuulostaa hyvältä. Paras näistä tähän asti. Edelleen kyllä kuulostaa enemmän visioilta kuin periaatteelta.

Ei kuitenkaan muutoksia muutosten vuoksi: tunnistetaan mikä on hyvää ja vaalitaan sitä. Ollaan rohkeita muuttumaan mutta myös rohkeita pitämään kiinni hyvästä.

Olisi ehkä realistisempaa sanoa, että kyky kuvitella on osaltaan ohjaamassa muutosta. Ihmisen mielikuvitus / kuvittelu voi olla hyvin kehittynyt ja vaikka se tehdäänkin nykytiedon valossa esim. tekniikan kehityskulut voivat joskus yllättää, ja silloin kuvittelu olisi ehkä kannattanutkin viedä toiseen suuntaan. Rakenteiden uudistaminen on hyvinkin välttämätöntä, mutta tulee aiheuttamaan suuria eturistiriitoja. On hyvä huomata, että Suomi on jo nyt täynnä erilaisia hankkeita ja kokeiluja (mm. sosiaali- ja terveyspuolella), jotka havaitaan todella toimiviksi, mutta jotka jäävät vain kokeiluiksi, koska rahoitus puuttuu toiminnan vakiinnuttamiseksi. Kannattaisiko yhtenä vuonna satsata vähemmän uusiin kokeiluihin, seuloa esille lupaavimmat vanhat ja valita niistä ne, jotka vakiinnutetaan valtakunnallisiksi käytänteiksi? Riskinotto on kannatettavaa, kunhan se on harkittua (ei mene tyhmyyden puolelle).

Hallinnossa on usein vuosikausia istunut samat naamat, kuinkahan osataan tulevaisuutta kuvitella, helpompaa mennä vanhaan malliin. Ja jos joku nuorempi tulee jotain muuta ehdottamaan, niin se hukkuu johonkin...

Tärkeä seikka. Tällä voidaan kasvattaa valmiustilaa erilaisten tulevien tapahtumien varalta. Virastotasolla varmasti suuria eroja.

Nykyistä hallintoa tuntuu kuvaavan enemmän kyky jämähtää vanhoihin kuvitelmiin. Avoin kuvittelu ja uudet jatukset päätyvät korkeintaan kahvipöydän vitseiksi ja hyvätkin ajatukset työnnetään mahdottomina pöydän alle viimeistään kun tajutaan mitä niiden toteuttaminen tarkoittaisi. Tai ei haluta kuvitella mahdollisia toteuttamistapoja vaan jäädään mahdottomiin jotta ei tarvitsisi toteuttaa.

KAUNIISTI SANOTTU, MUTTA..

Eturistiriidat ja syrjiminen kuriin. Tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että järjestelmän sisällä on niitä, jotka ns. maalittavat tai sitten mahdollistavat sen.

Jälleen kerran, tämä vaatisi sukupolvenvaihdoksen julkishallinnon päätöksiä tekevillä penkeillä. Nykyhallinto on hyvin kokenutta, ammattimaista väkeä, mutta äärimmäisen tapoihinsa jähmettyneitä. Vasta kun sukupolvi vaihtuu ja byrokratian kaavoja ja jäykkyyttä lähdetään rikkomaan, on tämä mahdollista.