Mielestäni muodostavat tasapainoisen ja yhtenäisen kokonaisuuden.

Mielestäni periaatteista puuttuu johtaminen. Siksi se tulee esille lähes kaikissa vastauksissani. Toisena aiemmin mainitsemani yleinen arvokeskustelu. Olen jättänyt kyselyt viimeaikoina pitkälti vastaamatta, koska en ole uskonut, että niillä on minkäänlaista vaikutusta. Ainakaan meillä vmbaro -kyselyn tuloksilla ei ole ollut mihinkään minkäänlaista vaikutusta vaikka tulokset ovat hälyttäviä.

Teemoina muodostavat ja tukevat toisiaan. Julkisen hallinnon perinteinen ja edelleen minusta hyvin tärkeä rooli viimekätisenä vakuutuslaitoksena jää kuitenkin sivuun. Tätä voisi vielä miettiä mukaan, mutta ehkä ennemminkin näihin sisältöteemoihin perustoimintana / yhtenäisenä punaisena lankana sisällyttäen, ei välttämättä niinkään omaksi teemakseen lisäten. Ilmaisun tasoa voi miettiä vielä. "Hallinto" -sana häivyttää kunta-valtio -rajan, mikä on tietysti tavallaan hyvä; yhtä kokonaisuutta tässä kuitenkin loppujen lopuksi ollaan. Samalla konkreettiset tekijät kuitenkin häivytetään sekä ulkoistetaan tästä hommasta turhan tehokkaasti ja muodostuu helposti konnotaatio, että se "hallinto" jossakin siellä hoitaa. Yksi periaate mitä haluaisin korostaa, kun katsoo Suomen demografista rakennetta ja taloudellista tilannetta on tiivistetysti: "Hallinto keskittyy olennaiseen". Enenevissä määrin meidän pitäisi nähdäkseni pyrkiä hoitamaan ja rahoittamaan monet ihan perusasiat (terveys, oikeus jne.) paremmin ja estää niiden rapautuminen, sekä tämän saavuttamiseksi rohkeasti poisvalita vähemmän tärkeämpiä asioita ja tekemisiä.

Periaatteet ovat hyviä. Nuo on helppo hyväksyä. Toivottavasti henkilöstö sitoutuu periaatteisiin ja sisäistää ne toimiviksi käytännöiksi.

Pieni pala todellisuutta helpottaisi monessa kohtaa. Periaatteina kiistatta tärkeitä, ainakin omassa asiayhteydessään. Asian voi kuitenkin nähdä myös asetelmasta, että on kirjoitettu sitä mitä halutaan kuulla! Vähempikin konkreettinen riittäisi. Kun asettaa tavoitteet kaikilla alueilla, pitäisi miettiä. Mitä tämä kaikki tarkoittaa hallinnolle, joka joutuu erilaisia muutoksia oikeasti toteuttamaan ja joutuu osaksi muutosta. Mitä on tehtävissä ja mitä ei. Eli pitäisikö jo periaatetasolla priorisoida näitä. Useimmiten menee niin, että kaikki priorisoidaan käytännössä työntekijän pöydällä edelleen. Kaikki ja lisäksi sata muuta pitää tehdä, mitään ei ehditä "oikeasti tehdä", mutta kaikki vastaavat kuten haluavat. Tasapaino on pikaisella silmäyksellä olemassa, ongelmana on niiden avaaminen ja muuttaminen käytännöksi, niin laajoja ne ovat.

Arvostan sitä, että asiassa kuunnellaan nykyistä virkamiehistöä. Periaatteiden pitää luotsata myös tulevaisuuteen.

Mitähän mahtaa olla in seuraavan sukupolven organisaation kehittämisen doktriineissa? Jos katson omaa jälkikasvua eli nuoria aikuisia, niin ainakin etätyö, laaja digityökalujen hyödyntäminen, "hauska" juttujen yhteiskehittäminen, kampanjat ja jokaisen arkeen jalkautetut tulevaisuusteot, toimeentulon luotettavuus, tehdyn työn ja persoonan arvostus ja ihmisten moninaisuuden luonteva hyväksyminen sekä jokaisen mahdollisuus kehittyä ovat tärkeitä. Käytetty terminologia tulee varmaan muuttumaan, mutta ainakin luottamus, vuorovaikutus ja ennustettavuus ovat todennäköisesti kestäviä näistä jo esitetyistä periaatteista.

Tulevaisuutta ajatellen työn virtaviivaistaminen eli rutiinien siirtäminen yhä enemmän tietotekniikan hoidettavaksi ja työn painottuminen enemmän ihmisten luontaisia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita vastaavaksi olisi toivottavaa. Jos periaatteisin haluta edetä, on hyväksyttävä sekin, että taloudellisen tehokkuuden jatkuva parantaminen ei ole aina ainoa eikä paras keinoa edistää hyvin toimivaa virkamieshallintoa. Nythän siis taloudellisuuden periaate ei ole julkituotuna näissä esitetyissä mukana. Olisi hyvä myös periaatetasolla tuoda esille, mitkä ovat yksioikoisen taloudellisen tehokkuuden ajattelun seuraukset, jos puntarissa on samaan aikaan kaikkien näiden muiden periaatteiden toteutuminen. On hyvä pyrkiä tehokkuuteen, mutta jos hintana on esimerkiksi luottamuksen nakertuminen, niin kumpi tavoite tulee lopulta kalliimmaksi. Voisiko periaatteissa todeta, että: Toiminnassa pyritään kustannustehokkuuteen, mutta laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia punnitaan aina suhteessa lyhyen tähtäimen tehokkuustavoitteisiin. Tämä on varmaan kuuma peruna, mutta nähdäkseni tämä aspekti puuttuu periaatetasolta.

Hyvä kokonaisuus. Niiden toteututtaminen vaatii paljon, hyvä on pyrkiä näihin tavoitteisiin, mutta on myös tehtävä käytännössä paljon asioita jotta ne saavutetaan - ja sitä toimintaa vaaditaan, hallinnon on oltava aktiivinen.

Käsitteet ovat melko vaikeita ymmärtää ja sisäistää, mutta kirjoitettuna vaikuttavat hyvältä ja juuri sellaiselta mitä itse tulevaisuudelta toivon.

Konkretia on puutteellista. Etenkin se planetaarinen horina oli jo ilmaisultaankin kovin irrallinen. Näistä on unohdettu täysin asiakasnäkökulma, eli kansalainen ja hänen oikeutensa hyvään elämään - hallinnon tehtävänä ei ole uudistua hallinnon uudistumisen takia, vaan jotta a. verorahoja käytettäisiin tehokkaammin ja b. jotta voidaan tarjota yksilöille mahdollisimman hyvät palvelut ja sitä kautta mahdollisimman hyvä elämä Suomessa. Jos taas ajatellaan tätä pelkästään hallinnon näkökulmasta, niin tästä puuttuu näkökulma henkilöstön hyvinvoinnista huolehtimisesta. Tavoitteiden on oltava mitattavia, se on myös avoimuutta ja tiedolla johtamista. Digitalisaatio, yhdenvertaisuden toteutuminen, kriisiosaaminen, resilienssi - tässä vielä muutamia asioita, jotka puuttuvat.

Liian teoreettista johtaakseen mihinkään.