Yksi koko ei sovi kaikille. Pitää ottaa huomioon ihmisten erilaisuus. Tärkeintä on kunnioittaa elämäntilanteiden ja valintojen erilaisuutta.

Yhteenkuuluvuus ja oikeudenmukaisuus ovat tärkeitä arvoja, mutta tässä todetaan käytännössä, että riittää kun "rakentaa tunnetta"

Tässä rajoitteena ovat olleet mm. vaatimus siitä että virkamies on suomalainen ja suomenkielinen ja tausta rikkeetön. Myös ikärasismi rehottaa; vanhoja pidetään tapojensa orjina ja rasitteina, nuoria hölmöinä ja osaamattomina. Myös mies/nais-vastakkainasettelua esiintyy valtionhallinnossa paljon. Samasta työstä sama palkka, kiitos.

Yksilön tarpeiden ja voimavarojen tunnistaminen olisi erittäin tärkeää nykyisessä, oravanpyöräänkin verrattavissa olevassa, julkisessa hallinnossa, jotta optimaalinen työteho ja oikeat motivaattorit voitaisi saavuttaa ja löytää.

Oikeudenmukaisuutta tulee erityisesti parantaa, koska se valtionhallinnon osalta tuntuu olevan hukassa.

Ihmisten elämän moninaisuuden tunnistamista ei omaa kovinkaan moni "virkamies". Oletko oikeasti kohdannut asunnottomia, itsetuhoisia toivonsa menettäviä nuoria -lähes lapsia, päihdeongelmaisia, kaltoin kohdeltuja, mielenterveysongelmaisia jne. jne. jne. -vailla apua? Siinä on usein yhteenkuulvuus ja oikeudenmukaisuus kaukana! Tarinat eivät aukea yhdellä tapaamisella. Tarvitaan julkisuutta ja myös niiden ihmisten ääniä kuuluviin, jotka näillä aloilla työskentelevät. Elämän moninaisuuden tunteminen on asenne, ei tieteenala. Päättäjät voisivat alkaa järjestelmällisesti tutustumaan (esim, viikko) ruohonjuuritason työhön, se pitää kokea.

Tulisi olla lähtökohta

Denna princip finns alla möjligheter att förverkliga, men kräver att myndigheterna tar tillvara den erfarenhet och kompetens som alla grupper inom samhället har, även de nyanländas erfarenheter.

Tärkeää niin henkilöstön moninaisuus kuin myös kyky kohdata kaikkia asiakkaita. Taitaa vaatia vielä melkoista asennemuutosta virkamiehille.

Vastattu jo. Toiset on tasa-arvoisempia kuin toiset.