Näin tietenkin tulisi toimia: nojata päätökset olemassa olevaan, tarpeeksi hyvin koeteltuun tietoon. Jos päätöksenteko nojautuu painotetusti tutkittuun tietoon, tulee panostaa merkittävästi tiedonsaantikanaviin ja instansseihin, jotka tutkittua tietoa seulovat, keräävät, arvioivat, arvottavat ja välittävät. Yksittäisen viraston tasolla epäilyksiä herättää se, onko johdolla (ja avustavilla henkilöillä) aikaa ja kanavia seurata ja seuloa valtavaa tietomäärää. Kuka tekee päätöksen, että juuri tämä tiedon hippunen ja tämä tutkimus on se, jonka perusteella toimenpiteitä toteutetaan? Osutaanko oikeaan, vai jäivätkö katveeseen ne muut tutkimukset, jotka ovat antaneet toisenlaisen tuloksen ja siten puoltavat toisenlaista toimintatapaa?

Riippuen siitä mitä tietoa halutaan käyttää.

No, mitähän tuohonkin sanoisi.... Kukkua

Tähän tulee pyrkiä, mutta puutteet horjuttavat uskottavuutta.

Päätöksiä tehdessä kokonaiskuvan muodostus on tärkeää, mutta useiden tekijöiden yhdistäminen ihmisaivoin mahdollistaa näkymättömien suljettujen ajatusrakenteiden vaikutuksen syntyvään päätökseen. Tälläisten tuntemattomien vaikutteiden eliminointiin olisi käytettävä riittävästi resursseja jotta voitaisiin tehdä tasa-arvoisia päätöksiä. Päätöksenkotilanteeseen tulisi tuoda vain päätöksenteon kannalta oleelliset tiedot siten riittävästi anonymisoituina ettei muut motiivit pääse vaikuttamaan päätöksentekoon. Mikäli tällainen päätöksenteko ei tuota hyviä tuloksia, tulisi vaaditut lisäkriteerit kartoittaa ja julkaista avoimesti. Ns. julkisia salaisuuksia ja yleisiä tapoja ei tulisi noudattaa ellei niitä ole kirjattu ylös päätöksenteon kriteereihin.

NÄILLÄ PYHILLÄ PERIAATTEILLA EI TEE MITÄÄN, KUN TAVLLINEN ARKI ON JOTAIN IHAN MUUTA

Eturistiriidat ja syrjiminen kuriin. Tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että järjestelmän sisällä on niitä, jotka ns. maalittavat tai sitten mahdollistavat sen.

Lähdekriittisyys on tämän ajan "uusi musta". Tiedon pitäisi aina olla päätöksenteon perusta, objektiivisesti ja läpinäkyvästi.

Tämänhän on oltava ilman muuta selvää. Tietoahan on periaatteessa hyvinkin saatavissa, mutta tietoa on niin paljon ja niin eritasoista, että sen oikean, tarpeellisen tiedon löytäminen tiedonvirrasta on haastavaa ja vaatii kriittistä tarkastelua sekä tietosisällön, että tietolähteiden osalta.

Tietolähteet olisi hyvä koota mahdollisuuksien mukaan yhteen paikkaan, jotta voitaisiin tehdä vertailuja ja parannuksia.