Tässä pitäisi huomioida myös politiikka. Esim. ministeriöisssä päätökset ei aina perustu parhaaseen tietoon, koska kaikki keinot eivät ole poliittisesti hyväksyttyjä. Tämä pitäisi kertoa rehellisesti kansalaisille.

Tietoperusteisuus on ihan olennainen vaatimus kaikessa päätöksenteossa. Valitettavasti poliittiset ideologiat sekoittavat tätä usein. Vaikka asiantuntijat ovat sitä mieltä, että maakuntia ei tarvita tai niitä on tulossa liikaa, että kuntia on aivan liikaa niin kumminkin tällaista mallia ajetaan. Toki näinhän demokratia toimii, mutta se syö eväitä tehokkaalta hallinnolta, joka sitten saa syyt niskaansa kun joku järjestelmä ei toimi

Nimenomaan päätökset pitäisi perustaa tietoon eikä siihen miten naamataulu miellyttää.

Kaikki tieto ei ole tilastoitavaa tai muutoin dokumentoitua. Paljon on ns. hiljaista tietoa, joka on tärkeää tietoa ja usein myös kuvaavampaa kuin pelkät numerot.

Ongelmana on rehellinen suhtautuminen saatuun tietoon. Etenkin vasemman puolen poliitikoilla on mahdotonta myöntää oman agendansa ongelmat ja tämän vuoksi edes tutkitun tiedon pohjalta ei tiettyihin ongelmiin voida reagoida.

Päätökset tunnutaan tekevän mutu tuntumalla, ei tietoperusteisuuteen eikä reiluuden mukaan. Julkishallinnon pitäisi olla valtion ja siksi näyttää esimerkkiä.

Tärkeä periaate, mutta jotta tietoa saadaan laajasti, on oltava valtavat resurssit sitä hankkia. Asenteet ovat usein tiellä sekä aika.

Tietoahan meillä on massiivisesti. Sen hyödyntäminen vaihtelee. Välillä tehdään päätöksiä myös tietojen vastaisesti, erityisesti valtion talouden budjetoinnissa.

Olen huomannut (näin HR-tiedon asiantuntijana), että johto ei välttämättä kaipaa oikeaa tietoa päätöstensä pohjaksi. Tiedon avoimuudessa on vielä paljon tehtävää. Hyvä periaate, mutta jos johtamiselle ei tehdä mitään niin johdon toiminta ei muutu. Sellainen tieto, joka kyseenalaistaisi nykyisen johdon linjaa, ei ole suotavaa.

Avoimesti saatava tieto olisi ihannetilanteessa myös helposti lähestyttävää (muidenkin kuin asiantuntijoiden toimesta).