Valtionhallinnon sisällä tietoa saa välillä todella huonosti ja kankeasti. Monet rajoitukset estävät esim. tiedon vapaaehtoista luovutusta, pitää itse ymmärtää pyytää, mutta aina ei edes ole tietoa siitä, että toisella viranomaisella voisi tietoa olla asiasta. Tieto ei liiku, tai liikkuu hitaasti ja kankeasti.

Mietin tätä esimerkiksi sisäisen viestinnän näkökulmasta. Jalkautammeko nyt tarpeeksi tehokkaasti tiedon, jota esimerkiksi ylin johto saa käyttöönsä? Tutkimustieto ja jatkuva kouluttautuminen ovat myös tärkeitä, samoin eettiset keskustelut siitä, mihin ja miten organisaatio hyödyntää saamaansa tietoa.

Oikeaksi todistettu tieto tulee toimia kaiken päätöksenteon pohjana - mutta lähteitä tulee tarkastella hyvin tarkasti ja myös kriittisesti ja niiden avoin saatavuus on välttämätöntä, pitää tietää mihin ja mistä saatuun tietoon päätökset perustuvat. Tiedon päivittäminen on tärkeää, tutkimus tuo koko ajan uutta tietoa.

Ylipäänsä perusteluja toiminnalle kuulee liian vähän. Yleensä se valitettavasti johtuu siitä, että perusteet eivät ole kovin kestäviä.

Teoriaa, "kansainvälinen tieto" on harvoin merkityksellistä kotimaisessa valtionhallinnossa.

Tutkimustiedon taso rapautuu, jos tutkimusten rahoitus perustuu taustalla oleviin eturyhmittymiin.

Mitä on tämän päivän tieto? Tähän liittyy tulevaisuuden ehkä suurimmat haasteet, joiden pohdinnassa ei pidä unohtaa myöskään klassista filosofista näkökulmaa. Koneellisesti tuotettu tieto on sen oletusten tulo ja varmasti(kin) joissakin asioissa riittävän luotettavaa. Miten tämä vaikuttaa tiedon tarvitsijan ja käyttäjän asemaan - eikä ainoastaan oikeudellisesti. Tällä on kytkös jo nyt nähtävissä oleva oikeustajun ja oikeudenmukaisuuden hämärtymiseen.

Asiantuntijoiden kuuleminen on tärkeää koska kukaan ei voi tietää kaikkea. Tärkeää on tuoda avoimesti esille ne perusteet, joilla valitaan tietty asiantuntija ja jotain toista ei.

Juuri näin, mutta joskus vähäpätöiseltä vaikuttavalla tiedolla saattaakin olla suuri merkitys päätöksenteossa ja sen toteuttamisessa.

Päätösten pitäisi aina perustua tietoon, eikä tunteisiin tai haluihin. Hallinnon pitäisi varmistua siitä että tieto on tosiasiallisesti totta, eikä luottaa vain ensimmäiseen lähteeseen saatikka sitten huhupuheisiin. On parempi käyttää hieman enemmän aikaa päätöksen tekoon oikeilla faktoilla, kuin lähteä pitkään ja kivuliaaseen korjausprosessiin koska ei alunperin tutkittu saatua informaatiota riittävästi.