Luottamus täytyy rakentaa juuri olemalla avoimia. Päätöksissä täytyy pysyä, myös suullisissa lupauksissa. Niin etteivät ne muutu hetken kuluttua.

Luottamusta tulee rakentaa aktiivisesti, mutta riippuu hyvin paljon työyhteisön olemassa olevasta toimintakulttuurista, miten nopeasti luottamusta saadaan aikaan. Luottamus on myös kahdensuuntaista ja siihen pitäisi saada osallistettua koko työyhteisö.

Luottamuksen rakentaminen vaatii myös, että hallinto on helposti lähestyttävää ja että hallinto tietää, mitä sen alapuolella tapahtuu. Kommunikaatio!

Tämä vaatisi organisaation kehittämistä missä julkilausuttu tavoite on toimia vain ja ainoastaan kansalaisten parhaaksi. Pitäisi olla esimerkiksi rangaistavaa, jos virkamies ei tuo esiin kaikkia lukuisia mahdollisuuksia miten kansalainen voisi lakia käyttää edukseen.

Kannatettavia tavoitteita.

Periaate taas ok. Omassa hallinnossani suurin ongelma on johtaminen. Johtajiksi valikoituu puhtaasti virkaiän perusteella ja sopivuudella. Urapolkuun kuuluu se, että ei kyseenalaista omien esimiesten mielipiteitä. Näytöillä oikeista teoista taikka ihmisten johtamisesta ei ole merkitystä kuin paperilla.

Jos puhutaan hallinnosta edelleen ja siten järjestelmästä, en käyttäisi sanaa empaattinen. Enkä edes organisaatioista käyttäisi sitä sanaa. Jos sen sijaan puhuttaisiin yksittäisten henkilöiden toiminnasta, niin hyvinkin paikallaan julkisessa hallinnossa, jossa hoiva, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja heikommasta huolen pitäminen ovat aivan ytimessä. Minusta oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti toimiminen ennen kaikkea vaalii luottamuksen sosiaalista pääomaa, jos tarkastellaan julkista hallintoa organisaatiotasolla.

Avoimuus lisää luottamusta, mutta termi "empaattinen hallinto" voi olla hankalasti tulkittava. Hallinnossa asioiva asiakas näkee helposti asian aina siitä omasta näkökulmastaan, jolloin negatiivisten asioiden kohdalla hallinto voi näyttäytyä helposti ei-empaattisena. Meillä on kuitenkin käytössä tiukat raamit, joiden puitteissa toimia. Tällöin lausahdus " ymmärrän, että tämä tuntuu kohtuuttomalta " ei juurikaan helpota, vaikka empatiaan pyritäänkin.

Empaattinen hallinto vaatii riittävästi henkilöstöä. Luottamusta ei synny, mikäli virkamiehiä ei tavoita koskaan.

Tässäkin kohtaa pitää huomioida eri hallinnonalojen erityispiirteet. Luottamus on hallinnon kulmakiviä. Pitää kuitenkin miettiä ketä kohtaan luottamuksen luominen erityisesti kohdistuu / miten luottamusta luodaan suhteessa eri tahoihin. Ainakin tällä hetkellä luottamuksen luominen ymmärretään usein liian nopeina reaktioina ei ajateltuina laajempina ja pitkäaikaisina toimenpiteinä. Luottamus ei synny pikavoittojen tavoittelun keinoin, se on pitkä tarina. Luottamusta on myös olla reilusti viranomainen.