Avun saaminen perheiden arkeen tarpeeksi ajoissa. Ongelmia ovat yllätykset perheen taloudessa, jaksamisessa jne. OIreiden hoitaminen on turhaa, jos ongelmiin ei puututa. Toinen asia, mihin itse olen törmännyt on esim. kouluissa ja muissa lasten kanssa työskentelevissä organisaatioissa on hyvin vähän mielenterveydellistä / psykologista osaamista. Esim. vaikkapa jokin aspergerlapsen kiukunpuuskaan ei osata reagoida, kun se on jotain muuta, kuin mitä normilasten kanssa tapahtuu.

SAATAVILLA OLEVAT LÄÄKÄRI JA PSYKOLOGIPALVELUUT. Toimiva hoitoketju ja riittävästi palveluja. Laaja osaaminen myös perusterveydenhoidossa.
Lisää koulupsykologeja

Matalan kynnyksen hoitoon ohjaus mielenterveysongelmaiselle lapselle jo neuvolassa ja viimeistään alakoulussa. Perhe mukaan hoitopolkuun.

Matalan kynnyksen palveluita lisää.

Työn- ja perheen yhteensovittamisen helpottaminen. Erilaisten joustavien työaikaratkaisuiden hyväksyminen elämän eri tilanteissa.

Äitiyden tukeminen, äidin terveydestä huolehtiminen myös synnytyksen jälkeen! Äidin somaattinen terveys vaikuttaa merkittävästi äidin voimavaroihin olla lapsen kanssa. Ennaltaehkäisevän perhetyön lisääminen. Konkreettisten apujen lisääminen pikkulapsiperheisiin joissa ohuet tukiverkot. Lapsiperheköyhyyden vähentäminen. Vanhemmuustaitojen opettaminen neuvolassa. Varhaiseen vuorovaikutukseen panostamalla saadaan tasapainoisia ja turvallisesti kiintyneitä resilienttejä lapsia, ja voidaan säästää merkittävästi myöhemmässä vaiheessa!!

Dagis- och skolpersonal behöver regelbundet få utbildning kring psykisk ohälsa

Psykiatristen sairaanhoitajien palkkaaminen päiväkoteihin ja kouluille, jotta saadaan mahdollisimman varhainen tuki. Tunne- ja turvataitokasvatus lakisääteiseksi.

Lasten ja nuorten kasvun, kehityksen ja koulutuksen tukeminen erittäin tehokkaasti; ennakoiva työ (muun muassa päiväkodin, neuvolan ja lastensuojelun toimesta puheeksiotot ja muut tarvittavat toimenpiteet), nopea puuttuminen huolen herätessä on kyseessä lapsi tai nuori, avoin keskustelu ja tiedonanto nuorille koulumaailmassa mielenterveyden ongelmista, nuorten tukeminen arjessa ja koulumaailmassa mikäli pieniäkään viitteitä ahdistuneisuuteen, käytöshäiriöön, koulupoissaoloihin (esim. tiiviit kontaktit kouluterveydenhoitajan, psykiatrisen sairaanhoitajan, kuraattorin toimesta), suorasanainen tiedonanto nuorille päihteistä ja niiden vaaroista(!), suorasanaista keskustelua somen vaaroista nuorten kanssa. Summa summarum: vanhempien rooli on muuttunut nyky-yhteiskunnassa, lapset ja nuoret pakotetaan kypsymään liian varhain, joten päiväkodin ja koulun tulisi ottaa suurempaa roolia kasvatuksellisiin asioihin, vaikka nämä olisivatkin todellisuudessa vanhempien tehtävä. Enemmän avohoidon tukia, monimuotoisemmin, muuallekin kuin pk-seudulle. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat suurin riski maamme mielenterveydelle ja myös työyhteiskunnan tulevaisuudelle.

Sama kuin edellisessä, mutta lapsissa ja nuorissa ongelmien ennaltaehkäisy korostuu entisestään. Olisin itsekin terveempi aikuinen jos ongelmiini olisi osattu puuttua aiemmin.