Utvecklingsbehov inom mentalvårdsarbetet för barn och unga

Harrastus- ja järjestötoimijoilta.

Mahdollisimman läheltä nuoren omaa elämänpiiriä, kuten oma koulun terveydenhoitaja joka voisi ohjata tarvittaessa vahvempaa ammattitaitoa omaavaa paikkaa. Tärkeä olisi, että lasten ympärillä olisi "täyspäisiä" aikuisia, jotka voisivat olla arjessa mukana, ennen kuin asiat menevät pahemmaksi.

Järjestöiltä ja yhdistyksistä

Avun saamisen tulisi olla mahdollisimman lähellä nuoren omaa elinympäristöä. Some-työtä tulisi kehittää entisestään ja listät kouluihin resursseja. Harrastustoimintaa myös kehitettävä, valmentajat ja muut ovat isossa roolissa nuorten elämää ja tämä pitäisi huomioida paremmin. Erityisesti ryhmämuotoisissa harrastuksia, olisi todella tärkeää että seuroilla olisi vaikka joku yhteisöpedagogi tms,joka kiertäisi ryhmissä säännöllisesti ja auttaisi ryhmäytymisessä.

Nuorten vastaukset tähän varmasti kertoo mikä nuorille matalin kynnys. Koulu, harrastukset, nuorisotilat ym. Kanavina myös some, whatsapp tms että tuttuun aikuiseen voisi ottaa myös yhteyttä esim illalla laittaen viestin ja siihen voitaisiin palata päiväsaikaan myöhemmin.

Nuorten arkeen lisää turvallisia aikuisia joiden kanssa voi ja uskaltaa jutella ja joka on aidosti kiinnostunut nuoren asioista. Matalan kynnyksen keskusteluapua. Turvalliset aikuiset ovat aina tutussa paikassa tiettyyn aikaan saatavilla. (Kirkolla esim. Walk in Talk -päivystyksiä kouluissa ja oppilaitoksissa joissa eri seurakuntien nuorisotyönparissa työtä tekevät työntekijät kohtaavat nuoria ratkaisukeskeisellä työotteella. Tilaan voi tulla olemaan, pelaamaan, juttelemaan yms.) Nuoret vertaistukena nuorille oivallisia. Jotain kevyttä mutta valmistavaa koulutusta kiinnostuneille tähän tehtävään. Kirkon/seurakuntien varhaisnuorisotyön ja nuorisotyön mahdollisuudet kannattaa ottaa myös huomioon. Monissa seurakunnissa on paljon erilaista kerhotoimintaa, tapahtumia sekä esim. leiritoimintaa.

Ajanvarauksettomista matalan kynnyksen palveluista, kuten koulupsyykkarit, tsempparit, etsivä nuorisotyö, avoimet hankepalvelut, avoimet nuorten tilat. Pääasia, että apua saa nopeasti silloin, kun sitä tarvitaan.

Seurakuntien ammattilaiset kasvatus- ja diakoniatyössä
Kuntien hyvinvointi- ja nuorisotyön palveluista

Kouluissa voisi olla helpompi saada apua.

Sähköinen järjestelmä, mistä voisi varata ajan ja saisi palveluohjausta puhelimitse tai chatistä. Siinä voisi ammattilainen jo auttaa osaa niin, ettei tarvitse aikaa muualta tai voisi ohjata kevyempiin palveluihin.

Aikuisten tukea. Taloudellista tukea esim. harrastusmaksuihin

Jokin matalan kynnyksen paikka mihin voisi ottaa yhteyttä, kun tarvitsee neuvoa tilanteessa. Ja toisaalta tarvitaan niitä paikkoja, missä nuori voi käydä puhumassa asioistaan (mielellään sama tuttu henkilö, koska nuorten voi olla vaikea asioida eri henkiöiden kanssa aroista aiheista ja mahdollisimman vähällä byrokratialla pitäisi päästä eteenpäin. Nyt esim. ad/hd nuori kirjataan pois lasten psykiatrian polilta ikänsä vuoksi ja nuorten puolelle pääsee vain jos on vakavia haasteita. Ainoa hoito olisi vain lääke, mikä ei aina sovi. Vaikka haasteet eivät ole vakvia niin se saattaa silti uuvuuttaa perheen, kun ykisn pitää asioiden kanssa jaksaa. Kun saa diagnoosin pitäisi saada asiaan tukea.

Ennaltaehkäisevää tukea heti, kun esim. käytöshäiriöitä tai vuorovaikutusongelmia perheessä ilmenee ja hyvin matalalla kynnyksellä eli ettei tarvitsisi odotella hoidon/palvelun tarpeen arviota useita viikkoja.

Ymmärrystä ja osaamista esimerkiksi koulun henkilökunnalta. Perheille yhteyshenkilö/omatyöntekijä, jolle voi soittaa tarvittaessa ja joka tuntee lapsen/nuoren tilanteen ja jolta voi vanhemmat saada keskusteluapua ja pohdintatukea. Joustavuutta ja tukea koulussa, pienempiä luokkia. Aikuisia lisää kouluun tukemaan hyvinvointia ja toimimaan yhdyshenkilönä perheisiin, kun opettajat eivät ehdi. Tämä edistäisi tiedon vaihtoa kodin ja koulun välillä ja siten koululla pystyttäisiin paremmin huomioimaan lapsen tilanne.

Perheet tarvitsevat konaisvaltaista apua, jolloin voidaan päästä ongelman juurisyihin mahdollisimme pian. Perheen jäsenet tarvitsevat apua, jotta voivat kohdata oirehtivan nuoren.

Pitkäjänteistä, koko perhettä koskevaa tukea, jonka piiriin pääsee jo ennen kuin ongelmat ovat eskaloituneet. Tuki on tällä hetkellä pirstaleista ja korkean kynnyksen takana. Henkilöt vaihtuvat usein ja tukea saa vain rajoitetun ajan.

Koko perheen mukaan ottavaa tukea ja palveluita ennaltaehkäisevästi ja mahdollisimman nopeasti. Systeemistä työskentelyä. Palveluiden tulee olla esteettömiä ja saavutettavia. Palveluissa tulee huomioida myös tilanteet, joissa lapsella on jaettu huoltajuus, vuoroasuminen ja joissa vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla tai jopa eri hyvinvointialueilla: sekä lähi- että etähuoltaja tulee ottaa mukaan palveluiden piiriin ja tiedottaa molempia tasapuolisesti, väliinputoamisia ei saa tulla asuinpaikan takia. Huostaanoton ei pitäisi olla mielenterveystyön toimenpide vaan ensisijaisesti mielenterveystyön palveluita tulee vahvistaa ja tarjota tukea kotiin ja lapsen omaan ympäristöön. Kun ongelmat ovat jo päässeet vakaviksi, myös nuorille tulee olla tarjolla vaativaa mielenterveystyötä tarjoavia paikkoja, pieniä yksiköitä, jottei häiriökäyttäytymistä kopioida. Siirtymävaiheissa tukea tulee vahvistaa.

Koko perheitä tukevia kokonaisuuksia, ns. kasvatusneuvoloita olisi hyvä olla joka kunnassa/ hvalla. Joskus olisi hyvä että perhe voisi saada jonkin taloudellisen tuen ilman byrokratiarumbaa, tai että harrastusmaksuihin saisi jotain apuja.
Avun pitäisi tulla nopeasti ja tarpeeseen.

Taloudellisesti turvalliset lähtökohdat elämään. Ohjausta ja neuvontaa arkeen, jonkun joka kuuntelee, ennaltaehkäisevää neuvontaa ja ohjausta. Hoitoa kun tilanne jo hankala, silloin tarpeeksi tiiviit tapaamiset ja tunne että joku ottaa asiasta koppia ja auttaa.

Kohtaavaa, kuuntelevaa, vakavasti ottavaa.

Helppo ja nopea avunsaanti

Mahdollisimman matala byrokratia ja helppo päästä palvelujen piiriin. Matalan kynnyksen paikkoja ja tietoutta siitä sinne missä nuoret ovat. Ammattitaitoisia ihmisiä hoitamaan asioita ettei joku jää ilman apua, jos vanhemmat eivät jaksa ajaa lapsensa asiaa eteenpäin.

Matala kynnys, nopea avunsaanti, ennaltaehkäisevä näkökulma, pysyvät hoitosuhteet.

Matala kynnys saada yhteys ja saada oma työntekijä. Palvelut on ehdottomasti saatava omassa kunnassa, kulkeminen kauemmas vaikeassa tilanteessa kuormittaa kaikkia. Lapsen/nuoren kannalta olisi paras, että tuen saisi oman koulun yhteydestä (kouluterveydenhoitaja, psyk.sairaanhoitaja). Neuropsykiatrisen diagnoosin omaavat lapset tulisi huomioida erityisesti ja palvelujen kehittämisessä tulee kuulla kokemusasiantuntijoita ja vanhempia.

Palveluja on riittävästi ja hoitohenkilökunta on kiinnostunut nuoresta tosissaan.

Koko perhe mukaan tuen piiriin. Tuen tulisi olla pitkäjänteistä, mahdollisesti usean vuoden kestävää. Tukea pitäisi saada riittävän aikaisin.

Koko perheen huomiointi. Matala kynnys, nopea ja ennaltaehkäisevä toiminta. Palveluiden välinen yhteistyö ja jatkuvuus. Esteettömyys ja saavutettavuus.

Ottaa nuoret mukaan kehittämiseen. Olla helposti saatavilla ja myös jalkautuvaa työtä tarvitaan. Työntekijöiden pysyvyyteen tulisi panostaa, koska luottamukselliset ja pidempikestoiset suhteet tärkeitä. Lapsille tunnetaitoihin satsaamista ja henkilökunnan kouluttamista.

Tutkitti tieto, näyttöön perustuvat toimintatavat ja menetelmät, laadukas tiivis arviointi alkuun mitta sitten hoitoa eikä jatkuvaa arviointia usealta eri taholta. Nopeasti saatava tiivis hoitojakso, ei pitkiä jonoja joiden jälkeen pitkiä harvoin tapahtuvia hoitotapaamisia => tämä ei vaikuttavaa.

Saatavuus, matalan kynnyksen lähestyminen, nopea apu / ohjaus mitä voi kokeilla, kun odottaa pääsyä avun piiriin. Esim. Walk In - terapiat.

Hyvä tiedotus palveluista

Nuorten palvelut tulisivat olla nuorille suunnattuja ja siellä missä nuoret ovat. Nuorten pahoinvointi on lisääntynyt ja nuoret tarvitsevat tukea ja apua entistä enemmän. Somealustat koukuttavat nuoria ja tärkeää olisi että somessa olisi enemmän ammattilaisia ja heidän julkaisuja. Omassa työssä nuorten parissa ei ole montakaan nuorta jonka feediin ei olisi eksynyt Lääkäri Aten julkaisuja, ikävää että tälläista työtä ei tueta valtion tasolta.

Myös vanhempien jaksamiseen ja siihen, että vanhemmat olisivat tietoisia ilmiöistä ja asioita olisi tärkeää,. Neuvolatoiminta jonkinmoisena olisi hyvä jatkua vielä nuoruuden ajan. Valitettavasti koulun lakisääteiset terveystarkastukset yms. eivät nykyisellään toimi.

Hienoa että nuoria ja lapsia kuullaan myös. Laaja asiantuntijoiden kuuleminen tärkeää, ei minkään yksittäisen hankkeen tai tahon. Tutkittu tieto keskiöön siitä mikä on vaikuttavaa.

Verkostoja mukaan nuorten elämään. Jalkautumista ja mahdollisuutta sekä rahaa tämän tyyppiseen toimintaan. Kirkossa hyväksi koettu matalan kynnyksen työmuoto on oppilaitostyö. Kohdataan opiskelijoita heidän arjessaan. Tarjotaan matalan kynnyksen keskusteluapua. Mahdollisuus keskusteluun nuoren elämän asioista. Vähemmän somessa roikkumista. Somessa ulkopuolelle jättäminen livetilanteissa tapahtuvaa yleisempää. Kännykätön koulu.

Koulu- ja opiskeluympäristö tehtävä kehitystä tukevaksi ja tutkimusten mukaisiksi. Enemmän nuorten toimintaympäristöihin psykososiaalista tukea.

Yhteistyö eri toimijoiden ( ammattilaisten ) kesken hyvä mainita. Palvelut eivät saa olla kiinni missä asuu .

Nuorten mukaan ottaminen kehittämiseen, digitaaliset mahdollisuudet. Koulumaailman kehittäminen vastaamaan nykynuorten tarpeita, opetushenkilöstön osaamisen vahvistaminen tunnistaa ja tukea mielen hyvinvoinnissa, kannustaminen, ilman jatkuvaa painetta menestyä ja suorittaa opintoja.

Enemmän resursseja nuorten tukemiseen ja jo hyvin varhaiseen puuttumiseen.
Varhaiskasvatuksessa nähdään jo riskiperheitä, silloin pitäisi tarjota tukea.

Toivottavasti kuullaan lapsia, nuoris ja heidän perheitään. Näyttöön perustuvuus on tärkeää ja siihen tulee panostaa. Sen ei saisi kuitenkaan poissulkea yksilöllisyyttä, aitoa kuuntelemista ja kohtaamista. Hyväkään hoito ei tehoa tai palvelu ratkaise tarvetta, jos asiakkaan tarve ei tule aidosti tunnistetuksi. Toivon myös, että osaaminen tunnistettaisiin laajasti ammattinimikkeeseen katsomatta, esim. lapsen ja nuoren tukena mielenterveyttä edistämässä voi toimia yhtälailla koulunkäynnin ohjaaja, terveydenhoitaja, lähihoitaja, opettaja, sosionomi kuin psykologikin, kun vain on aito kiinnostus ja riittävä lisäkoulutus. Tyhjästä on paha nyhjäistä esim. Psykologeja, jolloin lainsäädännössäkin tulisi huomioida vaihtoehtoisia malleja turvaamaan esim. Opiskeluhuollon palvelut siltä osin, kun tiedetään, ettei ammattilaiset riitä.

Koulusta on tehtävä lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen peruspalvelukeskus, josta apua saa nopeasti