Kommentoi ohjeistusluonnosta

Perusteellinen ja useimmissa kohdissa varsin valmista tekstiä! Joitakin kommentteja.

Miksi taulukossa yhdeksi kriteeriksi ei ole otettu energiatiheyttä – kJ/kcal/100 g - , joka ruokapakkausten ravintosisältömerkinnöissä mainitaan ensimmäisenä? Suuren energiatiheyden elintarvikkeet ovat keskeinen syy lasten lihomiseen. Suomalaisista lapsista useampi kuin joka neljäs on ylipainoinen.

Monissa listan kohdissa sokerin, kovan rasvan ja suolan saannin tavoitearvojen noudattaminen johtaa myös enegiatheyden vähenemiseen. On kuitenkin useita tilanteita, joissa sokerin ja kovan rasvan rajoista huolimatta energiatheys voi jäädä haitalllisen korkeaksi. Esimerkiksi:
- Finelin mukaan hampurilaisissa kovaa rasvaa on vähän. Suolaa on 1,3 g/100, jonka määrää ei olisi vaikea pudottaa alle gramman. Sen jälkeen tätä lasten suosimaa epäterveellistä suuren energiatiheyden ruokaa voitaisiin edelleen markkinoida lapsille.
- Ranskalaisissa perunoissa sadassa grammassa suolaa on alle gramma ja kovaa rasvaa 2.4 grammaa, joten ehdotettujen kriteerien mukaan niitä voisi markkinoida lapsille.
- Monissa makkaroissa on mahdollista vähentää tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa, mutta silti energiatiheys voi jäädä epäterveellisen suureksi.

Mihin ryhmään seuraavat tuotteet kuuluvat:
-suklaa-/jogurttirusinat tai -pähkinät
-kuivatut hedelmät (esim. rusinat, luumut, aprikoosit)
-riisikakut ja vastaavat
-Lasten hedelmäpatukat (esim. Pipsa Possu tai Muumi -patukat (95-98% hedelmää, kuitua, ei lisättyä sokeria) tai"fruit bites" (esim. Pipsa Possu)
-Lasten kaurapatukat (esim. Goodies: Oaty bites tai Piltti patukka)
-Lasten valmispuurot (esim. Piltti, Semper, jne)
-Prime-juomat ja muut "nesteytysjuomat" (ei lisättyä sokeria, vain osassa kofeiinia)
-Nocco/muut BCAA-juomat (sokerittomia, kaikissa ei kofeiinia)
-Kombuchat

-Tarkoitetaanko naposteltavat-tuoteryhmässä maissinaksuilla vauvojen maissinaksuja ja vastaavia, jolloin niiden markkinointi olisi kiellettyä? Näitä on ravintosisällöltään erilaisia, osa ei sisällä edes suolaa (tai sokeria tai lähes mitään muutakaan), mutta ovat suosittuja sormiruokailuun. Onko tarkoituksen mukaista, että ovat nyt samassa luokassa suolaistaen ja rasvaisten naposteltavien kanssa ja automaattisesti kiellettyjä markkinoida? Vai pitäisikö näille miettiä uutta luokittelua ja mahdollisia raja-arvoja suolan ym. suhteen?

-Esimerkkituotteina voisi mainita enemmän lasten/nuorten keskuudessa suosittuja tuotteita, erityisesti esim. vauvojen/taaperoiden valmispuurot, "purkkiruoat", hedelmäpatukat, maissi- ja kauranaksut, jne ja nuorten suosimat juomat (esim. "nesteytys"- ja BCAA-juomat), jolloin olisi helpompi hahmottaa myös markkinointiohjeistus näille tuotteille.

Paikoitellen ohjeistus tuntuisi johtavan erikoisiin päätelmiin. Esim. Leipä-kategoriassa 0,9% suolarajan täyttää aniharva ruisleipä. Vaikkapa Vaasan ruispalojen suolapitoisuus on 1,1. Jos lapseni suostuisivat näitä syömään, olisin vain tyytyväinen, koska kuidun saanti on mielestäni suurempi haaste. Toki jos ohjeistus johtaisi siihen, että ruuanvalmistajat pyrkisivät tarjoamaan enemmän ohjeistuksenmukaisia tuotteita, muutos olisi tervetullut. Mutta vähän epäilen, että lapsille markkinointi ylipäätään vain vähenee. Toki sekään ei välttämättä ole huono lopputulos.

Olisi loogista ja selkeämpää, jos niissä tuoteryhmissä, joissa on annettu ravintoaineille raja-arvoja, käytettäisiin samoja arvoja kuin Sydänmerkki-kriteereissä.

Markkinoilla on nyt tuotteita nimillä naposteluporkkanat ja -hedelmät. Nämä voisi rajata ulos tuoteryhmän kuvauksessa.

Perusteellinen ja selkeä. Naposteltavat: siellä voi olla jotain hyviäkin lapsille suunnattuja tuotteita (esim. kauranaksut Oikia), onko siis tarpeen kategorisesti poistaa kaikki? Napostellaan kuitenkin, pitäisi olla palkitsevaa tehdä markkinoille tuotteita joita saa markkinoida. Kunhan niissäkin samat yhtenevät raja-arvot. Toinen huomio Keksit ja leivonnaiset, sokerin raja-arvo on edelleen aika korkea- voisi kannustaa teollisuutta hilaamalla sitä vähän alemmaksi.

Ohjeistuksen tuoteryhmästä 2 Naposteltavat täytyy jättää pois lastenruokalainsäädännön (kuten määritelty asetuksessa EU N:o 609/2013) mukaisesti valmistetut maissi- ja kauranaksutuotteet. Näitä tuotteita ei käytetä ensisijaisesti napostelutarkoituksessa vaan tukemaan lapsen tottumista kiinteään ruokaan sekä itsenäisen syömisen ja silmä-käsikoordinaation harjoittelussa. Lisäksi sormiruuan tarjoaminen tukee lapsen suun motorista kehitystä ja siten auttaa esimerkiksi puheen tuottamisen oppimisessa. Näitä tuotteita ei pitäisi katsoa ohjeistuksessa epäterveellisiksi elintarvikkeiksi ja siten ne tulisi jättää koko ohjeistuksen ulkopuolelle.

Tällaisenaan ohjeistus poistaisi koko lastenruokakategoriasta käytännössä kaikki sormin syötävät tuotteet, koska ohjeistuksen mukaan tuotteita ei saisi edes myydä lastenruokahyllystä.

Tämä Suomen ohje on lähtenyt tekemään paljon tiukempaa rajausta epäterveellisten elintarvikkeiden määrittelyssä ja tuote voi olla joko terveellinen tai epäterveellinen; Suomen ohjeen mukaan ei olisi muita vaihtoehtoja. Tämä linjaus saa pohtimaan nykyistä elintarvikelainsäädäntöä ja sen voimakassuolaisuuden rajoja; mikä olisi niiden merkitys jatkossa. Tämä ohjehan sivuuttaa voimakassuolaisen määritelmän kokonaan. Lisäksi määritelmien ja rajojen erilaisuus vs elintarvikelainsäädäntö, Sydänmerkkikriteerit ja tämä ohjeistus tuottaa suuria haasteita niin ohjeiden ja tekstien tulkinnalle kuin niiden huomioimiselle tuotekehityksessä ja tuotteistamisessa. Esitämme, että epäterveellisen elintarvikkeen määrittelykriteerit tuoteryhmineen ovat yhtenevät Sydänmerkkikriteerien kanssa. Niidenhän pitäisi osoittaa omassa tuoteryhmässään/segmentissään parempien vaihtoehtojen rajat ja näin ollen niiden pitäisi toimia myös tässä tarkoituksessa.
Pidämme ongelmallisena, etä luonnoksessa joka koskee elintarvikkeiden markkinointia lapsille määritellään aivan uudelleen epäterveellisen elintarvikkeen määritelmät eri tuoteryhmille.
Ruokavalio on kokonaisuus ja kohtuullisesti käytettynä ns. herkuttelutuotteet ovat osa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota. Ohjeistuksessa ja tuoteryhmien rajauksessa unohdetaan tämä näkökulma ja lähdetään rajaamaan myös sellaisia tuoteryhmiä epäterveelliseksi merkittävässä määrin, joita suomalaiset osana ruokailuaan käyttävät. Suomen tulkinta on jopa tiukempi tässä suhteessa kuin Norjan. Onko tähän joku tutkimuksellinen peruste? Jos on, ei se nouse tässä ohjeistuksessa riittävän hyvin esille.
Norjassa on lähdetty tuoteryhmien kriteerien määrittelyssä siitä, että mahdollistetaan eri tuoteryhmissä myös parempien vaihtoehtojen tuotteistaminen ja niiden esiintuonti. Toivottavaa olisi, että myös Suomen mallissa luotaisiin tällaiset rajat, joihin teollisuudella olisi mahdollisuus terveellisempiä vaihtoehtoja tarjota ja niitä esiin tuoda.
Huomionarvoista, että tässä Suomen luonnoksessa on lähes kaikki elintarvikeryhmät saaneet rajoituksia epäterveellisten tuotteiden rajoiksi. Eli käytännössä lähes kaiken ruokamainonnan osalta voidaan tapauskohtaisesti arvioida, onko lapsille suunnattua mainontaa. Näin ei ole Norjan mallissa. Onko tämä järkevää toimintaa?
• Jos nyt määriteltyjä tuoteryhmiä on 22, ei pitäisi olla ongelma, että tuoteryhmiä olisi mukana esim. 30 jolloin esim. ryhmän 16 ja 17 keskenään hyvin erilaiset tuoteryhmät saisivat omat sydänmerkkikriteerien mukaiset raja-arvot. Miksi täällä on lähdetty siitä, että on laadittu uudenlaisia ryhmittelyjä tuotteille, kun meillä on jo nykyisellään hyvä sydänmerkkituotteiden ryhmittely ja toimivat raja-arvot. Jos meidän ruokakulttuuriimme kuuluu juustojen ja leikkeleiden käyttö leivän päällä, niin eikö olisi hyvä ohjata nuoria käyttämään sydänmerkkikriteerit käyttäviä tuotteita ennemmin kuin niitä vielä enemmän suolaa ja rasvaa sisältäviä tuotteita.
Norjan luonnoksessa markkinointirajoituksia ei ole määritelty ”ruokatuoteryhmille” kuten tuoteryhmät 14-16 ja 18-22. Miksi Suomessa on lähdetty tätä tiukemmalle kannalle?

Jos asiasta säädettäisiin lain tasolla, määritelmän tulisi olla yksiselitteinen. Emme kuitenkaan kannata laintasoista sääntelyä, mutta ohjeistuksen tulisi olla laadukas, maltillinen ja hyvin perusteltu, jotta alan toimijat voisivat sitoutua noudattamaan sitä. Näkemyksemme mukaan epäterveellisen elintarvikkeen määritelmä on aina hyvin altis tulkinnoille eikä sitä voida määritellä kaikki tilanteet huomioon ottavaksi.
Lasten lihavuus on luonnoksen alun mukaan keskeinen kansaterveydellinen ongelma, johon ohjeella pyritään vaikuttamaan. Tekstistä puutuu analyysiä siitä, mitkä kaikki seikat vaikuttavat ko. ongelmaan. Alaikäisten liikuntatottumukset, paikasta toiseen siirtymisen tavat (skuutit), vapaa-ajanviettotavat ja nukkuminen liittyvät olennaisella tavalla ylipaino-ongelmaan. Käsityksemme mukaan ei ole olemassa laajaa tutkimusnäyttöä siitä, että juuri markkinoinnin rajoittaminen vaikuttaisi ongelmaan ratkaisevasti.

Kohta 2. Naposteltavat. Tuoteryhmän nimeen voisi lisätä "Suolaiset", jotta olisi vastaava kuin 1. kohdassa makeat. Kriteeriin voisi lisäksi lisätä, "joihin on lisätty suolaa, sokeria ja/tai rasvaa". Muuten tässä kielletään myös esim. maustamattomien pähkinöiden ja maissinaksujen markkinointi.
Kohta 6. Mehut ym. Pitäisikö kivennäisvesien osalta kriteeriin lisätä myös > 0 g suolaa tai natriumia? Toisaalta herää kysymys, mitä tähän kategoriaan jää markkinoitavaksi? Jos ei mitään, eikö kriteerin silloin tulisi olla "Kaikki tuotteet"?
Kohta 16. Näissä pohdituttaa suolakriteeri > 1.,0 g, joka melko tiukka, kun kyseessä on tuotteita, joista tyypillisesti valmistetaan ruokaa tai joita syödään aterian osana, jolloin pitoisuus voi laimeta esim. jos kasviproteiinivalmisteesta valmistetaan kastike, johon lisätään nestettä ja kasviksia.

Tähän emme keksineet lisättävää.

Lasketaanko markkinoinniksi esim. lastenruoka brändien omat some-sivut (joissa on esillä myös epäterveellisiä tuotteita) ja joille lapset voivat eksyä? vai onko markkinointia vain brändien lähettämät pr-lahjat ja kaupalliset yhteistyöt somessa? Entä brändien tuote-esittelyt esim. Lapsimessuilla? Onko markkinointia "aikuisen kautta" (esim. vauvojen ruoat) tarpeen rajoittaa yhtä paljon kuin lapsille suunnattua markkinointia?

Ei lisättävää. Sosiaalisen median suitsiminen kyllä voi olla melkoinen haaste.

Ohjeistuksessa huomioidaan pakkaus, muttei brändin/tuotteen nimeä.

Onko tuotetietojen ja -kuvauksen laittaminen internet-sivustolle/sovellukseen markkinointia? Mietin yrityksiä, joilla voi olla sekä terveellisiä että epäterveellisiä tuotteita, ja myös ruoan verkkokauppatoimijoita.

Ei lisättävää. Sosiaalisen median - vaikuttajien huomioiminen todella tärkeä asia - vaikuttajilla on valtava rooli etenkin nuorten keskuudessa.

Markkinoinnin määrittely oli hyvin kattava ja tyhjentävä. Ohjeistus on niin tiukka, että varovaisuuden vuoksi tämä sitoo toimijoita hyvin paljon. Tällaisenaan ohjeistuksen valvominen tulee olemaan hyvin hankalaa.

Voisiko ohjeistuksesta jättää pois pakkauksia koskevat rajoitukset, koska tällaisenaan ohje tulee muuttamaan hyvin paljon pakkauksia ja kokonaisia brändejä?

Kyllä on kattavasti käsitelty, mutta ohjeistus on erittäin tulkinnanvarainen. Tästä tulkinnanvaraisuudesta esimerkkejä ovat:
• Mitkä markkinointikanavat ovat kiellettyjä ja millä perusteilla kanavien käyttöä rajataan? Kanavien käyttöä/markkinointia voi tulkita hyvin moninaisesti ja tähän osioon tarvitaan tarkempia ohjeita siitä, miten määritellään, milloin ohjelma tai kanava on kohdennettu lapsille? Onko ohjelmien / kanavien katsojaprofiili se, jolla arvioidaan mainontakieltoa lapsille vai onko käytössä joku muu kriteeri?
• Miten ja kuka arvioi milloin digitaalinen mainonta tai sosiaalisen median vaikuttaja kohdentaa viestinsä lapsille tai lapset ovat hänen kohderyhmäänsä? Seuraajaprofiilit vai joku muu menetelmä?
• Miten tätä aikuisten kautta tehtävää mainontaa voidaan arvioida? Onko sitä esim. Haribon mainos, jossa aikuiset puhuvat lapsen äänellä vai onko se mainos, jossa perhe on yhdessä TV:n tai ruokapöydän ääressä ja syö pizzaa, jäätelöä tai jotain muuta ruokaa.
• Ei voida olettaa, että tietyt värit tai värien kirkkaus tekee mainoksesta, pakkauksesta tms. lapsille kohdistetun. Taustaselvitysmateriaalissa puhuttiin iloisista väreistä ja tässä ohjeessa kirkkaista väreistä. Tarkoitetaan sitten mitä tahansa on värien ryhmittely lapsille kohdistetuksi ja ei-kohdistetuksi hankalaa. Jos värien kautta määritellään, niin onko elintarvikeala ainoa, joka joutuu miettimään värien käyttöä, esim. teleoperaattorit käyttävät kirkkaita värejä.
• Erilaiset fontit; mikä tulkitaan lapsille kohdistetuksi ja mikä ei? Millainen on liian liioiteltu fontti? Tämä on hyvin tulkinnanvarainen määritelmä.
• On erittäin epäselvää miiten arvioidaan mainonnasta, että on pyritty vaikuttamaan aikuisiin ja houkuteltu heitä ostamaan tuotteita lapsilleen?
Entä miten varmistetaan, että mainostajia ja toimialoja kohdellaan tasa-arvoisesti?
• Miten on tunnistettu ja arvioitu, millainen mainonta on kohdistunut lapsiin ja mitkä tuoteryhmät tässä mainonnassa painottuvat? Onko tässä nyt huomioitu enemmän se, mitä lapsiperheet S-ryhmän ostodatan perusteella arjessaan ostavat ja käyttävät kuin se mitä lapsille mainontana kohdistetaan.
• Kun tämä ohjeistus koskee myös digitaalista mainontaa ja some-kanavia, niin tuleeko elintarvikeyritysten omilla www-sivuillaan tai some-kanavissa varmistaa juomayhtiöiden tapaan se, että sivulle tuleva henkilö on 18-vuotta täyttänyt? Onko teollisuudella muuta tapaa varmistaa omien some-kanavien tai nettisivujen osalta se, etteivät ne näy alaikäisille? Tämähän ei estä sitä, etteikö sivulle/kanaviin kirjautuvat voi valehdella ikäänsä ja päätyä ”kielletyn mainonnan sivustolle”.

Huomioon tulee ottaa, että sosiaalinen media ei tunne rajoja. Emme voi estää, etteivätkö alaikäiset kohtaa kansainvälistä elintarvikkeiden markkinointia sosiaalisen median alustoilla, joissa he viettävät tuntikaupalla aikaa joka päivä. Sääntelyssä on oltava realisti ja tunnettava nuorten vapaa-ajanviettotavat. Markkinoinnin rajoittaminen Suomessa loisi epäedulliset kilpailuasetelmat suomalaisille yrityksille suhteessa muiden maiden yrityksiin.
Lapsiin kohdistuvan markkinoinnin määritelmää ei ole tarpeen hakea WHO:sta. Suomestakin löytyy määritelmä. On kuitenkin muistettava, että arviointi on aina tapauskohtaista kokonaisarviointia. Viime kädessä arvion siitä, on markkinointi kohdistunut lapsiin, tekee markkinaoikeus.

Markkinointi on hyvin määritelty, mutta pitäisikö lapsiin kohdistuvan markkinoinnin sijaan puhua lapset tavoittavasta markkinoinnista. Ymmärrämme, että lapset ovat erityisen haavoittuva ja markkinoinnin vaikutuksille altis ryhmä, mutta koska markkinointi (eri. digitaalinen) tavoittaa tyypillisesti väestön ikään katsomatta, ja koska epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi on haitallista kaikille, pitäisikö ohjeistuksen koskea epäterveellisiä elintarvikkeita ylipäätään ilman ikärajaa. Niin kuin ohjeissa sanotaan, lapset altistuvat markkinoinnille muuallakin, kuin heille tarkoitetuissa sisällöissä. Jos ohjeistus olisi ylipäätänsä epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnista, siinä voisi olla erikseen kohta "lapset tavoittava markkinointi".
Markkinoinnin keinoksi voisi lisätä paljousalennukset (osta kolme, maksa kaksi). Markkinoinnin kanaviin voisi lisätä julkiset paikat (joukkoliikenne, pysäkit ja asemat).
Ohjeistus kieltää tiettyjen elintarvikkeiden markkinoinnin lapsille suoraan tai "aikuisten kautta". Onko ajatus tässä, että alaikäisiä vertaismarkkinoijia ei voida vastuuttaa toiminnastaan? Todellisuudessa kuitenkin lapset ja nuoret usein toimivat vertaismarkkinoijina esim. some-haasteiden tms. kautta.
Vaikka markkinoinnin määrittely on mielestämme kattava, erityisesti digitaalisissa kanavissa toimijat ovat kansainvälisiä ja haitallisen markkinoinnin kitkemiseen tarvittaisiin vähintään EU-tason säätelyä.

Ei lisättävää.

s. 2 alhaalla: Aiheellista mainita myös, että tarjolla paljon hyvin energiatiheitä elintarvikkeita (makeiset, sipsituotteet, pikaruuat, sokerimurot jne), jotka ovat lisänneet lasten lihomista.

Miten ohjeistuksen toteuttamista valvotaan tai puututaanko ohjeistuksen vastaiseen markkinointiin?

Selkeä on. Valvonnasta samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa.

Tuoteryhmien sisällön kuvaukset on mietittävä vielä tarkasti uudelleen, erityisesti ryhmän 2 osalta. Monilta osin ohjeistus on niin tarkka, että se ei jätä tulkinnanvaraa.

Näin epämääräisiä tulkintoja emme toivoisi mihinkään ohjeistukseen. Tämä jättää tulkinnan jokaisen tulkitsijan ratkaistavaksi ja johtaa pahimmillaan hyvin erilaisiin linjauksiin mainonnan arvioinnissa.
Mikäli tämän luonnoksen mukaiset rajoitukset tulevat voimaan, niin rajoitukset koskevat kaikkia toimijoita, sekä elintarvikeyritysten että kaupan suorittamaa markkinointia/ mainontaa kuluttajille. Kaupan mainonta edistää samojen elintarvikkeiden myyntiä, ja käyttää täsmälleen samoja kanavia kuin elintarvikeyritykset, lisäksi heillä on omissa applikaatioissaan mahdollisuus vielä tarkemmin kohdistaa mainontaa niille kohderyhmille, jotka ostavat tiettyjä tuotteita. Kuka tätä valvoo?
Norjan mallissa on määritelty tarkemmin ne erityiset tilanteet, jossa mainontaa pidetään aina "lapsille suunnattuna" markkinointina. Tällaiset tarkennukset ja määritelmät vähentävät tulkintoja markkinoijan ja valvojien välillä. Tällaiset tarkennukset tulisi laatia yhdessä toimialan edustajien kanssa, että ymmärretään oikealla tavalla mitä pyritään rajoittamaan ja millaiset vaikutukset tehdyilla rajoituksilla on. Miten esim. määritellään perheohjelmat, mitkä vaikuttajat ovat lapsiin kohdistuvia, millaiset värit, fontit tms. ovat lapsille suunnattuja tai millaiset pelit/kilpailut ovat kiellettyjä. Saako kauppa jatkossakin tehdä tarjousmainontaa ja kohdistaa viestintää kuluttajille?

Ohjeessa puhutaan "markkinointikiellosta". On syytä huomata, että kielto voi perustua vain lain säännökseen. Yliopiston tutkijaryhmä tai ministeriö ei voi asettaa ohjeistusluonnoksessa kuvattuja "kieltoja". On syytä myös muistaa perustuslain sananvapaussäännös ja elinkeinovapaus sekä se, millä perusteella niitä voidaan rajoittaa.

Ohjeistus on selkeä ja perusteellinen. Elintarvikkeiden ryhmittely ja kriteeristö on kuitenkin hienojakoisuudessaan melko monimutkainen, mikä voi haastaa toimeenpanoa.

Ohjeistus on selkeä.

Ohjeistus on hyvin tulkinnanvarainen ja herättää paljon kysymyksiä:
Hauskuus ja kirkkaat värit kuuluvat luonteenomaisesti joihinkin kategorioihin, joiden tuotteet on tarkoitettu esimerkiksi erityis- ja juhlahetkiin. Värien, animaatioiden tai hahmojen käyttö ja niihin liitetyt viestit voivat olla kohdennettu aikuisiin ja vedota aikuisiin, eikä automaattisesti tarkoita, että tämä olisi suunniteltu erityisesti vetoamaan lapsiin.
Sisällön arvioinnoissa tulisi tarkastella onko kyseinen sisältö, kuvio, animaatio etc. erityisesti lapsille suunniteltu ja markkinointiviesti kohdennettu tavoittamaan erityisesti lapset.
Ehdotettu ohjeistus ei huomioi lainkaan alle 18-vuotiaiden lasten ikätasoa ja kehitystä.

Ohje on epäselvä ja jättää suuren määrän kysymyksiä auki. Ohjeistusluonnoksessa ei määritellä epäterveellisiä elintarvikkeita, vaan siinä esitetään käänteisesti kriteerit (erittäin) terveellisille elintarvikkeille. On kuitenkin tärkeää huomioida, ettei elintarvikkeita tulisi ylipäätään jakaa tiukasti terveellisiin ja epäterveellisiin. Tällainen lähestymistapa voi johtaa siihen, että suuri osa elintarvikkeista leimataan epäterveellisiksi, vaikka todellisuudessa niiden vaikutus terveyteen riippuu usein käyttötilanteesta ja -määrästä.
Terve ruokasuhde tarkoittaa sitä, että kaikenlaiselle ruoalle on paikkansa. Herkuille harvemmin ja terveelliselle ja monipuoliselle ruualle useimmin.
Luonnoksen sivulla 2 todetaan, että ”epäterveelliseksi luokiteltu elintarvike voi siis kuulua osaksi terveyttä edistävää ruokavaliota, kun käyttömäärä tai -tiheys on kohtuullinen.” Lause on epäjohdonmukainen, sillä se yhdistää kaksi ristiriitaista asiaa: elintarvikkeen leimaamisen "epäterveelliseksi" ja sen käytön osana "terveyttä edistävää ruokavaliota". Herää kysymys, voiko jokin, joka on luokiteltu epäterveelliseksi, ylipäätään edistää terveyttä edes kohtuudella nautittuna.
Ymmärrämme, että ohjeistuksen ensisijainen tarkoitus on ohjata yritysten markkinointia. On kuitenkin syytä pohtia, kuinka vaarallista olisi, jos tällainen ohjeistus päätyisi nuorten tietoisuuteen. Nuoret, jotka usein ovat epävarmoja kehostaan ja ruokailutottumuksistaan, saattavat tulkita ohjeistusta virheellisesti ja tehdä johtopäätöksiä, että esimerkiksi alkoholi, mehu ja tavallinen jogurtti olisivat terveydelle yhtä haitallisia. Tämä voisi johtaa vääristyneisiin käsityksiin terveellisestä ruokavaliosta ja pahimmillaan vahingoittaa nuorten terveyttä ja ruokasuhdetta.

Ohjeistuksen on oltava valtion hallinnon antama, elintarvikkeiden valmistajia ja myyjiä velvoittava. Ohjeiden noudattamatta jättämisestä pitää seurata sanktio.

Valvontaa tekevä taho.

Valvontaa tekevä taho - täytyy olla selkeä keino valvoa myös.

Valvontaa tekevä taho.

Suomalaiset yritykset noudattavat markkinoinnin ohjeistuksia hyvin muihin Euroopan maihin verrattuna ja markkinoinnin ohjeistajana KKV on ottanut Suomessa tärkeän roolin. Muiden viranomaistahojen antamat lausunnot jäävät helposti huomaamatta markkinointia tekeviltä yrityksiltä. Jotta ohjeistus tavoittaa mahdollisimman hyvin elintarvikemarkkinointia tekevät tahot, niin mielestämme KKV on oikea taho ohjeistuksen antamiseen.

Ohje tulisi antaa KKV:ssa, joka on markkinointia valvova viranomainen, ja joka valmistelee linjauksia yhdessä elinkeinoelämän kanssa. Toisaalta KKV:lläkään ei ole toimivaltaa antaa luonnoksessa kuvatun kaltaisia radikaaleja kieltoja.

VRN, Ruokavirasto

Valvontaa tekevä taho.

Ei kenenkään, näin epämääräisesti ja tulkinnanvaraisesti esitetyllä ohjeistuksella ei tule edetä. Ohjeistuksesta puuttuu maininta siitä, että kyse ei ole velvoittavasta sääntelystä. Tämä tulisi todeta suoraan ohjeistuksen johdannossa, jotta ei jää epäselvyyttä siitä, että kyse on suositusluonteisesta ohjeistuksesta, ei velvoittavasta sääntelystä.
Ohjeistus ei tuo lisäarvoa nykyiseen lainsäädäntöön ja itsesääntelyyn nähden. Kuluttajansuojalain hyvän tavan vastaisen markkinoinnin kielto huomioi jo nyt alaikäisten erityisaseman. Nykyinen sääntely on riittävä.

Maa ja metsätalousministeriö ruoka-asioista vastaavana ministeriönä olisi hyvä antamana ohjeistuksen. Lainsäädäntöä ei tarvita.

Suosituksessa olisi hyvä olla myös jotain siitä, miten sen toteutumista edistetään ja sen velvoittavuudesta., ja sen toteutumisen seurannasta.
Britanniassa on parlamentin päätös lapsille suunnatun elinatarvikkeiden markkinoinnin huomattavista rajoituksista. Laki tulee voimaan lokakuun alussa 2025. Siihen perehtyminen saattaa olla hyödyllistä.

Lopuksi ilmoittan, että edellä esitettyjä ajatuksia on pohdittu yhdessä Terve Paino yhdistyksen muiden asiantuntijoiden kanssa.

Itse asia on kannatettava ja kansanterveyden kannalta tärkeä. Tässä ohjeistuksessa on kuitenkin niputettu samojen ohjeiden alle hyvin erilaisia kuluttajia ja käyttötarkoituksia (esim. alle 3-vuotiaat ja teinit). Ohjeistuksessa tulisi huomioida paremmin pikkulasten erityiset tarpeet ja se, että näiden tuotteiden markkinointi on suunnattu ostopäätöksen tekeville henkilöille (vanhemmat, muut huoltajat).

Nykyinen voimassa oleva lainsäädäntö antaa riittävät reunaehdot sille, millainen markkinointi on hyväksyttyä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kansainväliset esimerkit taustaselvityksessä eivät huomioi kotimaista itsesääntelyä. Epäselväksi myös jää, miten ohjeistuksen valvontaa tultaisiin toteuttamaan tasaveroisesti kotimaisiin ja kansainvälisiin elintarvikealan toimijoihin, Suomen ollessa osa eurooppalaista sisämarkkinaa.
Taustaselvityksestä ei käy ilmi, millaisia tuloksia THL on saanut liittyen digitaalisen ympäristön markkinointiin, ja ovatko nämä haasteet korjattavissa nyt esitetyllä ohjeistusluonnoksella. Toivomme lisätietoa tästä THL:n selvityksestä. Itsesääntelyä tulee edelleen kehittää alan toimijoiden kanssa, ja tämä on tehokkaampi menetelmä kuin esitetty ohjelmaluonnos, joka ei kykene mukautumaan monimuotoisen elintarvikemarkkinan yksityiskohtiin tuoteryhmä- ja tuotetasolla.

Ohjeistusluonnos on laadittu pienessä piirissä ja tekstin perusteella siinä ei ole hyödynnetty markkinointijuridiikan asiantuntijoita. On myös selvää, että elintarviketeollisuutta ei ole kuultu valmistelun aikana.

Hyvä ja kattava ohjeistus, kiitos hyvästä valmistelusta. Ohjeet tulee tarpeen. Ohjeistuksessa olisi hyvä olla jo suunnitelma, miten ohjeistuksen toimeenpanoa seurataan ja minkä tahon vastuulla seuranta on.
Yksittäisiä kommentteja: "Milloin ja missä markkinointi näytetään? Esimerkiksi elokuvateatterissa ennen lastenelokuvaa, alustalla, joka on suunnattu lapsille tai jota lapset käyttävät eniten" --> Eniten sanan voisi jättää pois.
2. Markkinoinnin keinot: Onko tuote asetettu myymälässä lapsille suunnattujen tuotteiden (kuten lelujen) yhteyteen --> TAI lasten silmän korkeudelle. Sama kommentti tarkistuslistan kohtaan: Tuote on asetettu myytäväksi muiden lapsia kiinnostavien tuotteiden yhteyteen (esim. lelujen).
3. Tarkistuslista --> Pitäisi olla luku nro. 5.

Ohjeistus vääristää kilpailua. Se asettaa kotimaiset ja ulkomaiset toimijat eriarvoiseen asemaan ja heikentää kotimaisten toimijoiden kilpailukykyä. Käytännössä lapset altistuvat enemmän ulkomaisten kuin kotimaisten toimijoiden mainonnalle. On oletettavaa, että ulkomaiset toimijat eivät ole tietoisia puhtaasti kansallisesta ei-velvoittavasta ohjeistuksesta tai eivät sitä noudata, jolloin lapset todennäköisesti näkevät erityisesti somessa ulkomaisten toimijoiden mainontaa.
Ohjeistus vaikuttaa kotimaisten toimijoiden kilpailukykyyn myös vientimarkkinoilla. Ohjeistus rajoittaa kotimaisten toimijoiden mahdollisuuksia suunnitella pakkauksia, mikä johtaa heikentyneeseen kilpailukykyyn ulkomaisten toimijoiden kanssa tilanteissa, joissa samaa pakkausta käytetään myös vientiin.
Ehdotettu ohjeistus ei huomioi lainkaan alle 18-vuotiaiden lasten ikätasoa ja kehitystä, samalla tavoin kuin kuluttajansuojalain hyvän tavan vastaisuuden sääntelyssä. On selvää, että lähellä täysi-ikäisyyttä oleva henkilö pystyy täysin eri tavoin arvioimaan markkinointia kuin esimerkiksi alakouluikäiset tai tätä nuoremmat lapset.
Lasten ikä- ja kehitystasosta riippumatonta epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia ei tulisi tällaisen ohjeistuksen keinoin kieltää. Kun kuluttajansuojalaki v. 2008 muutettiin ottamalla lapset erityisryhmänä huomioon markkinoinnin hyvän tavan vastaisuuden arvioinnissa, tuolloin hallituksen esityksessä (HE 32/2008 vp) todettiin, että joustavaa sääntelyä, jossa lapsen ikä ja kehitystaso vaikuttaa arvioinnin tiukkuuteen, voidaan pitää tarkoituksenmukaisempana keinona suojata alaikäisiä markkinoinnin epäkohdilta kuin tietyn ikäisiin lapsiin kohdistuvan mainonnan täyskieltoa.
Mikäli ohjeistusta kuitenkin edistetään, tulisi kiellon tiukasti rajautua markkinoinnin kohdentamiseen/suuntaamiseen lapsiin. Ohjeistuksen sanamuodoissa tulisi selkeästi rajata kiellon ulkopuolelle markkinointi, joka voi yleisesti tavoittaa lapset (kuten ulkomainonta tai televisio-ohjelma, jonka yleisöstä valtaosa on muita kuin lapsia). Tällainen lapset yleisesti tavoittavan markkinoinnin kieltäminen on liian pitkälle menevä, ja rajoittaa elinkeinon- ja ilmaisunvapautta suhteellisuusperiaatteen vastaisesti.
Ylipäätään parempi toimintatapa täyskieltojen sijaan olisi antaa suosituksia siitä, miten markkinointia voidaan toteuttaa vastuullisesti, huomioiden erityisesti lasten ja nuorten suojelun, mutta kuitenkin sallien yrityksille riittävästi liikkumavaraa innovatiivisten ja kilpailukykyisten markkinointistrategioiden kehittämisessä ja siten varmistaen kotimaisten toimijoiden kilpailukyvyn.
Elintarvikkeiden valmistajat eivät voi vaikuttaa myymälöiden esillepanoon, joten sitä ei voida huomioida kokonaisarvioinnissa. Viittaukset elintarvikkeiden esillepanoon tulisi poistaa ohjeistuksesta.
Sidosryhmien lausuntojen käsittelylle tulee varata riittävästi aikaa. Ohjeistusta ei tule julkaista kahden viikon sisällä sidosryhmien kommenttien vastaanottamisesta. Lausuntopalvelun kysymykset on laadittava neutraalisti eikä johdattelevasti, toisin kuin tällä hetkellä on toimittu.

Urheilun lajiliitoilla ja seuroilla on valtava vastuu liikkumattomuuden ratkaisemisessa. Samalla valtion avustusta kiristetään merkittävästi tulevina vuosina ja toiminta on erittäin riippuvaista ulkopuolisesta rahoituksesta. Vastuullinen toiminta on jo erittäin tarkkaan määritelty esimerkiksi yleisavustuksen ehdoissa, ja tämä on jo sisäänrakennettu esimerkiksi usean lajiliiton markkinointiin, jo ilman mitään rajoituksia.

On täysin kestämätön tilanne, mikäli suunnitellut rajoitukset vievät pois yritysten mahdollisuuden sponsoroida ja tukea urheilua. Tämä johtaa suoraan siihen, että toiminta vaikeutuu, toimintamaksut nousevat sekä seuroille että perheille, ja tärkeä tavoite liikkumattomuuden haasteiden ratkaisemiseksi vaikeutuu entisestään.

Suosituksia annettaessa on arvioitava se, minkälainen vaikutus sillä on tärkeään kansalaistoimintaan. Mikäli yritykset alkavat noudattamaan suositusta ja liikunnan ja urheilun tuki vedetään pois, vaikutus saattaa olla se, että harrastusmaksut nousevat, ja lapset ja nuoret kohtaavat toisenlaisia terveysvaikutuksia - mitkä potentiaalisesti kestävät koko elämän, sekä luovat paineita yhteiskunnalle.

Lasten hyvinvointi koostuu monista toisiaan tukevista osa-alueista, kuten terveellinen ja monipuolinen ravinto, riittävä ja monipuolinen liikunta sekä riittävä lepo. Ravinnon osalta on tärkeää, että lapsiin kohdistuvalle markkinoinnille on selkeät pelisäännöt (mm. ei maistatuksia tai suoria promootioita lapsille ja nuorille). Liikunnan osalta on tärkeää on edistää yhdenvertaista saavutettavuutta esimerkiksi hillitsemällä harrastamisen kustannuksia.

Ohjeistuksen tavoite on hyvä, mutta sillä voi olla merkittäviä ei-toivottuja vaikutuksia mm. liikunnan ja urheilun toimintaan ja osallistujien kustannuksiin. Pidämme tärkeänä, että ohjeistuksen vaikutukset arvioidaan kattavasti.

Lapset, nuoret ja perheet ovat läsnä tai kohderyhmänä lähes kaikessa urheilutoiminnassa ja urheilutapahtumissa. Esitettyjen markkinoinnin rajoitusten seurauksena valtaosa elintarvikealan sponsorisopimuksista liikunnan ja urheilun toimialalla päättyisi. Vaikka ohjeistus ei ole vielä valmis, se on jo vaikuttanut kielteisesti sponsorointineuvotteluihin.

Yritykset ovat kotitalouksien ohella liikunnan ja urheilun suurin rahoittaja. Sponsorointisopimukset ovat elintärkeitä niin urheilijoille kuin kaikenkokoisille urheilutapahtumille, -järjestöille ja -tapahtumapaikoille. Jos urheilu menettää elintarvikealan sponsorit, sillä on vaikutuksia urheiluharrastusten ja -tapahtumien hintaan ja taloudellisesti yhdenvertaiseen saavutettavuuteen. Myös urheilijoiden taloustilanne heikentyy entisestään. Näitä ja muita vaikutuksia tulee selvittää huolellisesti ennen ohjeistuksen etenemistä.

Näitä ohjeita ei tule tällaisena julkistaa. Ohjeet ovat erityisesti nuorille jopa haitallisia. Terve ruokasuhde ja monipuolisen syömisen oppiminen ei mitenkään edisty tällaisilla jyrkillä ohjeilla, jossa suuri osa ihan normaaleista ruoista leimataan epäterveellisiksi.

Vähän sama kuin yrittäisi kieltää aikuisilta alkoholin, estää oluen mainonnan tai kieltää ihmisiä käytämästä puhelinta. Tuomittu epäonnistumaan.