Kommentoi valintakoewebinaarissa (21.3.) esiteltyä valintakoemallia

Olen tietotekniikan kandiopiskelija Aalto-yliopistossa.

Läroömnet/sökmålet nordiska språk, Helsingfors universitet

Oulun yliopisto / Historia-, kulttuuri- ja viestintätieteet

Yksityishenkilö, professori.

Oulun Yliopisto, Tietojenkäsittelytieteen tutkinto-ohjelman opiskelija

Tampereen yliopisto, lääketieteen opiskelija

Oulun yliopistosta valmistunut

Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijana.

Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijana.

Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, professori

Vaikuttaa toimivalta.

Pääsykokeita ei pitäisi yhdistää. Pääsykokeet toimivat nykyisenä mallina hyvänä. Yhdistäminen tuo ainoastaan pakkoa opiskella asioita, mitkä ei liity omaan alaan mitenkään. Esimerkiksi haluaa alalle x, ja opiskeli sitä varten sopivia aineita lukiossa, mutta nytten päästäkseen alalle x tarvitsisikin pääsykokeessa osata myös päästä alalle y, minkä opintoja ei olekaan suorittanut. Tässä tilanteessa ei voisi yhtään mitään.

Pääsykokeita pidetään jo tällä hetkellä toimivana mallina. Uudistuksen myötä, jos haluaa alalle x joutuisi opiskelemaan alaan y liittyviä opintoja, koska alojen x ja y pääsykoe olisi sama. Tämän takia joutuu painottamaan lukio-opiskelussa asioita, jotka eivät olisi välttämättömiä sinne alalle minne hakee. Nykyisen pääsykoejärjestelmän hyvänä puolena pidetään myös sitä, että sen avulla saa tietää, onko oikeasti kiinnostunut alasta tarpeeksi harjoitellessaan pääsykokeisiin. Uudistus ei varmaankaan myöskään lisäisi välttämättä hyvinvointia, koska uudistuksen myötä saattaa joutua opiskelemaan asioita, jotka eivät liity siihen alaan, joka itseä kiinnostaa. Uudistuksen pitäisi tulla voimaan aikaisintaan vuonna 2027, koska silloin opiskelijat osaisivat jo toisella asteella valita ensimmäisenä vuotena oikeat opinnot ja panostaa niihin opintoihin, jotka eivät liity siihen alaan, jota haluaa opiskella, mutta sisältyvät pääsykokeeseen.

Miksi korjata jotain, joka ei ole enempää rikki? Pääsykoeuudistus on väsyttänyt opiskelijoita. Kokeiden yhdistäminen tekee hakemista epätarkaksi, ei tarkemmaksi. Koko ajan kohistaan siitä, kuinka todistusvalinnalla sisään pääsevien elämää pitäisi jotenkin helpottaa, mutta pääsykokeiden ajatuksena on mitata opiskelijan soveltuvuutta ja motivaatiota alalle. Se ei nyt ole uudistuksen keskiössä, vaikka niin tulisi olla. Todistusvalinnan merkityksen korostaminen on lisännyt omat ongelmansa soppaan ja ne tulisi ratkoa ensin.

Yhteinen osuus on mielestäni toimiva, kun matematiikka jaettiin kahteen osioon. Mikäli ongelmanratkaisu- ja päättelyosiossa on selkeästi tietojenkäsittelytieteelle sopivia tehtåviä (kuten kalvoissa sanotaan), uskon tämän olevan toimiva tietojenkäsittelytieteen osalta.

Matematiikan osalta: vaikka kaikkialla sitä ei juurkaan tarvita, meilä on tietojenkäsittelyn osana datatiede ja tietoturva, jotka molemmat vaativat matematiikan osaamista. Pidän matematiikan koetta tällaisena perusteltuna olla mukana tietojenkäsittelytieteessäkin. Sen painoarvoa voitaneen yliopistokohtaisesti muuttaa, jolloin sisäiset tarpeet voidaan ottaa huomioon.

Yhteinen osio muistuttaa DiA-valinnan koetta ja se on todettu toimivaksi.
A-koe on askel hyvään suuntaan sillä opiskelemaan pyrkivien kannalta on ehdottomasti parempi, että samalla kokeella voi pyrkiä laajaan joukkoon opiskelupaikkoja.
Tämä koe tulisi pitää pienenä volyymiltaan ja rakenteeltaan kevyenä, sillä A-kokeen aloilla paperivalintaa laajentamalla päästään hyvin pitkälle samoihin tuloksiin kuin valintakokeella ja A-koetta toivottavasti käytetään vain erikoisempia opintopolkuja kulkevien valintaan. YO-kokeissa että insinööritieteiden DiA-kokeissa tarvittavat tiedot eivät merkittävästi poikkea toisistaan ja kokeita tekee osin samat henkilöt. Tämän valinta-alan yliopistojen kannattaa siis keskittyä YO-kokeen käyttämiseen. Aalto-yliopiston tietojenkäsittelytieteet saavat vuosittain erinomaisia opiskelijoita paperivalinnan ja DiA-yhteisvalinnan avulla.

On ollut puhetta siitä, että matematiikassa pitäisi olla myös käsin korjattavia tehtäviä. Painotan, että tämä täytyy resursoida, jos tälle tielle mennään, jotta voidaan palkata henkilöitä tekemään tämä.

Myös matematiikassa on mahdollista toteuttaa automaattisesti tarkistettavia tehtäviä, jotka ovat huomattavasti kehittyneemmät/moninaisemmat kuin monivalinta- ja aukkotehtävät, esim. Moodlen STACK-kysymyksenä.

Katso esimerkiksi tästä: https://abacus.aalto.fi/

Kun tietojenkäsittelytieteellä on ainoastaan yhteinen osio, sen kesto pitäisi ainakin olla 2h. Koen kokonaiskesto pitäisi olla 4h, että myös eriytyviin osiin olisi tarpeeksi aikaa.

Valintakokeen kirjallinen aineisto tulisi saada pyydättäessä paperisena. Tätä ei ole mahdollista saada amk-valintakokeessa, ja se hankaloittaa tiedon omaksumista ja vastauksia täyttämistä erilaisella oppijalle. Olisi syytä ottaa paperisen materiaalin myöntäminen koetilanteessa huomioon, kun yliopiston valintakokeeseen muutoksia.

Isojen tekstimassojen ymmärtäminen ja merkintöjen teko papereihin auttaa tiedon omaksumisessa, jota tarvitaan esimerkiksi monivalintatehtävien ratkaisemiseen. Kun aineistoa joutuu lukemaan pitkään näytöltä se on hankalaa ja vaivalloista, varsinkin kun sivua pitää ns. skrollata ylös-alas.

Tällä hetkellä yleisin tarjottu myönnetty yksilöllinen järjestely valintakokeissa on lisäaika, mutta lisäaikaa tarkoittaa yksilölle myös kuormittavaa koetilanne kauemmin aikaa. Yksilö joutuu siis olemaan kauemmin näyttöpäätteellä. Näyttöpäättellä tehty ylimääräinen tunti ei ole kaikissa tapauksissa paras tapa parantaa yksilön koesuoritumista. Siksi olisi tärkeää, että hakija voisi käyttää ajan materiaalin lukemiseen paperisesta materiaalista.

Nykyisissa yliopiston valintakokeissa paperisten koemateriaalinen on myönnetty yksilöllisissä järjestelyissä esimerkiksi lukivaikeuksisille hakijoille.

Näkisin yhdenvertaisuuden kannalta tämän paperisen aineiston saannin tärkeänä mahdollisuutena edistää kaikkien mahdollisuutta eri taustoista osallistua valintakokeeseen. Paperisen materiaalin käyttö voi yksilöllisissa järjestelyissä voi myös tukea ihmisten lukemista, joille on neurologisia haasteita lukea sisältöä näyttöpäätteltä, ihmisiä, jotka tekevänä valintakokeen vieraskielisestä aineistosta sekä ihmisillä jolla on lukemisen ja kirjoittamisen haasteita.

Suurella osalla aloista on jo pitkät yhteisvalintaperinteet. Alojen yhteistyö varmasti onnistuu jatkossakin.

Olisi kummallista, jos tietotekniikan / tietojenkäsittelytieteen kokeessa ei mitattaisi lainkaan alan osaamista, pelkästään matematiikkaa ja ongelmanratkaisua. Nytkin suuri osa tietotekniikan opiskelijoista valitaan ylioppilastodistuksen perusteella, jossa matematiikalla on jo merkittävä rooli. Tarvittaessa kokeeseen voisi antaa jonkin verran tietotekniikkaan liittyvää esimateriaalia opiskeltavaksi, erityisesti ohjelmointiin liittyvää.

Tietojenkäsittelytieteen valintakokeet ovat tähän mennessä sisältäneet alaan liittyviä tehtäviä, kuten vaatimusmäärittelyn suorittamista, käyttäjäkokemuksen/käytettävyyden arviointia ja parantamisehdotusten antamista tai kevyitä ohjelmointiin liittyviä tehtäviä. Näille ei ole tässä luonnoksessa nimellisesti annettu lainkaan tilaa.

Tiedän, että eri yliopistoilla on eri käytänteet, mutta Oulun Yliopistolla tietojenkäsittelytieteellä ei ole yhtään pakollista matematiikan kurssia eikä matematiikkaa käytetä opinnoissa juuri lainkaan, joten on hullunkurista, että matematiikalla olisi näin suuri painoarvo ja että edellämainitsemilleni alakohtaisille käytännön kysymyksille ei olisi varattu yhtään tilaa valintakokeessa, kun ne ovat aiempina vuosina kattaneet kaksi kolmesta valintakokeen kysymyksistä.

Yhteistyötapaamisen kooste -osiossa pohdittiin, että "onko matematiikan lisääminen kokeeseen, ja toisaalta kokeessa käsiteltävien aihealueiden siirtyminen pois selkeästi tietojenkäsittelytieteen sisällöistä, liian merkittävä muutos nykyiseen valintakokeeseen", ja mielestäni kyllä, se on ehdottomasti liian merkittävä muutos, koska se ei vastaa sitä, mitä alalla tullaan todellisuudessa opiskelemaan.

Lähden siitä, että ongelmanratkaisuosuus ei ole sama kuin nyt DIA-valinnassa, vaan sitä muokataan sopimaan myös tietojenkäsittelytieteen tarpeisiin. Toinen vaihtoehto olisi tietojenkäsittelylle oma valinnaisosuus, mutta uskon siihen, että ongelmanratkaisuosuus saadaan sopimaan myös tietojenkäsittelyyn.

Yhteinen osio vaikuttaa toimivalta, mutta olisi hyvä jos tietojenkäsittelytieteelläkin olisi oma eriytyvä osio.

Valintakokeen kirjallinen aineisto tulisi saada pyydättäessä paperisena. Tätä ei ole mahdollista saada amk-valintakokeessa, ja se hankaloittaa tiedon omaksumista ja vastauksia täyttämistä erilaisella oppijalle. Olisi syytä ottaa paperisen materiaalin myöntäminen koetilanteessa huomioon, kun yliopiston valintakokeeseen muutoksia.

Isojen tekstimassojen ymmärtäminen ja merkintöjen teko papereihin auttaa tiedon omaksumisessa, jota tarvitaan esimerkiksi monivalintatehtävien ratkaisemiseen. Kun aineistoa joutuu lukemaan pitkään näytöltä se on hankalaa ja vaivalloista, varsinkin kun sivua pitää ns. skrollata ylös-alas.

Tällä hetkellä yleisin tarjottu myönnetty yksilöllinen järjestely valintakokeissa on lisäaika, mutta lisäaikaa tarkoittaa yksilölle myös kuormittavaa koetilanne kauemmin aikaa. Yksilö joutuu siis olemaan kauemmin näyttöpäätteellä. Näyttöpäättellä tehty ylimääräinen tunti ei ole kaikissa tapauksissa paras tapa parantaa yksilön koesuoritumista. Siksi olisi tärkeää, että hakija voisi käyttää ajan materiaalin lukemiseen paperisesta materiaalista.

Nykyisissa yliopiston valintakokeissa paperisten koemateriaalinen on myönnetty yksilöllisissä järjestelyissä esimerkiksi lukivaikeuksisille hakijoille.

Näkisin yhdenvertaisuuden kannalta tämän paperisen aineiston saannin tärkeänä mahdollisuutena edistää kaikkien mahdollisuutta eri taustoista osallistua valintakokeeseen. Paperisen materiaalin käyttö voi yksilöllisissa järjestelyissä voi myös tukea ihmisten lukemista, joille on neurologisia haasteita lukea sisältöä näyttöpäätteltä, ihmisiä, jotka tekevänä valintakokeen vieraskielisestä aineistosta sekä ihmisillä jolla on lukemisen ja kirjoittamisen haasteita.

Tietojenkäsittelytieteelle olisi toimivaa olla erillinen osio. Alana eroaa muista osion aineista jonkin verran ja tietojenkäsittelytieteen nykyisessä valintakokeessa on keskeisenä aihealueena HCI.

Matematiikan syventävä osio sekä erillinen Fysiikka ja kemia -osio ovat välttämättömiä tekniikan alan hakijoille. Kaksi erillistä matematiikan osiota voi hämmentää opiskelijoita, mutta toisaalta eri tasoiset matematiikan tehtävät mahdollistavat sen, että erottelevuutta on koko skaalalla, mikä palvelee monenlaisia hakukohteita, joilla on hyvin erilaiset sisäänpääsyrajat.

Kokeen käytännön toteutukseen sisältyy useita kysymysmerkkejä ja potentiaalisia sudenkuoppia eriytyvistä osioista johtuen. Käytettävissä olevan ajan tulee riippua tehtävien osioiden lukumäärästä, ja lisäksi eriytyvien osioiden osalta ajankäyttö tulee ratkaista siten, että hakija voi tehdä yhteen eriytyvään osioon varatulla ajalla vain kyseistä osiota. Muunlainen järjestely mahdollistaisi hakukohteilla taktikoinnin: esimerkiksi tietojenkäsittelytieteeseen haluava hakija voi laittaa viimeiseksi vaihtoehdoksi tekniikan alan koulutusohjelman saadakseen täyden ajan ja jättää eriytyvät osiot tekemättä. Myös eri painotukset osioiden välillä hakukohteesta riippuen voi aiheuttaa sekavuutta: jos (ja kun) opiskelija joutuu priorisoimaan ajankäyttöään, hän ei välttämättä ole varma siitä, mihin tehtäviin kannattaisi panostaa.

Koeajan osalta ehdotettu 2-3 tuntia on liian lyhyt hakijalle, jonka on tehtävä kaikki osiot. Tunti per osio (yhteensä 4 tuntia) on mielestäni aika lailla minimi. Myös hakukohteen mahdollisuus asettaa osiokohtaiset kynnysrajat hyväksynnälle (esim. opiskelija saa alle X pistettä osiosta Y --> hakukohteeseen ei pääse sisään) voisi olla järkevää, sillä se auttaa kontrolloimaan minimivaatimustasoa hakukohteen tarpeiden mukaan.

Valintakokeen alat ja esitetyt valintakokeen osiot tuntuvat toimivilta ja muokailevat nykyistä DI-koetta.

valintakoe ei voi valtaosin koostua pelkästään tai suurelta osin automaattitarkisteisista monivalintatehtävistä (ehdotuksen sivu 29). Monivalintatehtävillä ei selviä hakijoiden matemaattinen päättelykyky ja se on keskeistä nimenomaan matematiikan tehtävissä. Nykyisellään DI-valintakokeen 3 pakollista matematiikan tehtävää ovat ns. avoimia (laskettavia) matematiikan tehtäviä ja vaihtoehtoisten tehtävien (fysiikka, kemia, ongelmanratkaisu) joukossa on joitakin tehtäviä, joissa on monivalinnaisuutta. Tätä jakoa pidettiin hyvänä. Perustieteiden akateemisen komitean mukaan sähköinen koe tulee tehdä sellaiseen järjestelmään, mikä ei
ohjaan valintakokeen muotoa. Digitaalinen valintakoe voi olla mahdollinen, mutta järjestelmän tulee tukea mm. kunnollista matemaattista kaavaeditoria (vrt. YO- kokeiden Abitti), eikä perustua pääosin monivalintatehtäviin.
DIA:ssa on 50-vuotinen kokemus yhteisestä valintakokeesta (minimiosaamisen mittaaminen tekniikan alalle sekä erotteluuskyky), joten pitää luottaa siihen, että kokeen laatijat osaavat pohtia kokeen kysymysten tason, muodon, tarvittavan koeajan etc siten kuin se on tarpeellista.

Kannatamme luonnoksessa esitettyä valintakoetta, sillä valintakoe muistuttaa nykyistä tekniikan alan valintakoetta ja se on todettu toimivaksi.

Valintakoeryhmät tulisi valita aihealueittain. Varsinkin jos ryhmiä ei valita aihealueittain, tulee tekniikan alan painoarvo olla nyt suunniteltua isompi, sillä se kattaa >50 hakukohdetta.

Tietojenkäsittelytiede eroaa muista valintakokeen A aloista liikaa. Jos eri alojen valintakokeita on pakko yhdistellä niin sanoisin, että IT-alan valintakokeet voisivat olla erillisinä muista, eli esimerkiksi tietojenkäsittelytiede, tietotekniikka ja tietojärjestelmätiede voisivat tehdä samaan pohjaan perustuvan valintakokeen, jossa olisi sitten ainakin yksi alakohtainen osio. Esimerkiksi ohjelmiston käytettävyyteen perustuva tehtävä tietojenkäsittelytieteelle, matemaattinen/ohjelmointitehtävä tietotekniikalle ja kauppatieteellinen tehtävä tietojärjestelmätieteelle.

Tietojenkäsittelytiede. Toinen vastaaja perusteli jo hyvin.

Tietojenkäsittelytieteelle ehdotetuista valintaryhmistä tämä sopii parhaiten, enkä näe perusteita uuden valintaryhmän luomiseen tietojenkäsittelyä varten. Tietoteknikassa on aidosti teknistä sisältöä, ja sen erottaminen muusta tekniikasta ei mahdollista.

Kyse on siitä, mitä kokeet testaavat: opiskeluvalmiuksia ko. alalle. Vaikka muut mukana olevat alat voivat vaikuttaa hyvin erilaisilta, tämä ei johda siihen, että valintakoe ei hoitaisi asiaansa. Esimerkiksi rakennusteknikka, konetekniikka ja tietotekniikka ovat kovin erilaisia, mutta silti ovat vuosikymmeniä voineet käyttää yhteistä valintakoetta.

Tietojenkäsittelytiede kuin täällä on jo perusteltu.

Valintakokeen kirjallinen aineisto tulisi saada pyydättäessä paperisena. Tätä ei ole mahdollista saada amk-valintakokeessa, ja se hankaloittaa tiedon omaksumista ja vastauksia täyttämistä erilaisella oppijalle. Olisi syytä ottaa paperisen materiaalin myöntäminen koetilanteessa huomioon, kun yliopiston valintakokeeseen muutoksia.

Isojen tekstimassojen ymmärtäminen ja merkintöjen teko papereihin auttaa tiedon omaksumisessa, jota tarvitaan esimerkiksi monivalintatehtävien ratkaisemiseen. Kun aineistoa joutuu lukemaan pitkään näytöltä se on hankalaa ja vaivalloista, varsinkin kun sivua pitää ns. skrollata ylös-alas.

Tällä hetkellä yleisin tarjottu myönnetty yksilöllinen järjestely valintakokeissa on lisäaika, mutta lisäaikaa tarkoittaa yksilölle myös kuormittavaa koetilanne kauemmin aikaa. Yksilö joutuu siis olemaan kauemmin näyttöpäätteellä. Näyttöpäättellä tehty ylimääräinen tunti ei ole kaikissa tapauksissa paras tapa parantaa yksilön koesuoritumista. Siksi olisi tärkeää, että hakija voisi käyttää ajan materiaalin lukemiseen paperisesta materiaalista.

Nykyisissa yliopiston valintakokeissa paperisten koemateriaalinen on myönnetty yksilöllisissä järjestelyissä esimerkiksi lukivaikeuksisille hakijoille.

Näkisin yhdenvertaisuuden kannalta tämän paperisen aineiston saannin tärkeänä mahdollisuutena edistää kaikkien mahdollisuutta eri taustoista osallistua valintakokeeseen. Paperisen materiaalin käyttö voi yksilöllisissa järjestelyissä voi myös tukea ihmisten lukemista, joille on neurologisia haasteita lukea sisältöä näyttöpäätteltä, ihmisiä, jotka tekevänä valintakokeen vieraskielisestä aineistosta sekä ihmisillä jolla on lukemisen ja kirjoittamisen haasteita.

-

Helsingin yliopisto katsoo, että ehdotetut alat ovat oikeassa kokeessa.

Pääsykokeita ei pitäisi yhdistää. Pääsykokeet toimivat nykyisenä mallina hyvänä. Yhdistäminen tuo ainoastaan pakkoa opiskella asioita, mitkä ei liity omaan alaan mitenkään. Esimerkiksi haluaa alalle x, ja opiskeli sitä varten sopivia aineita lukiossa, mutta nytten päästäkseen alalle x tarvitsisikin pääsykokeessa osata myös päästä alalle y, minkä opintoja ei olekaan suorittanut. Tässä tilanteessa ei voisi yhtään mitään.

Alat eivät vaikuta sopivan yhteen valintakokeeseen. Ravitsemustiede ja liikuntabiologia eivät pidä sisällään tarpeeksi kemiaa, jotta sitä kannattaisi opetella yhtä paljon kuin hakiessa lääketieteelliseen. Jokin spesifi osio näille aloille olisi hyvä.

Pääsykokeita pidetään jo tällä hetkellä toimivana mallina. Uudistuksen myötä, jos haluaa alalle x joutuisi opiskelemaan alaan y liittyviä opintoja, koska alojen x ja y pääsykoe olisi sama. Tämän takia joutuu painottamaan lukio-opiskelussa asioita, jotka eivät olisi välttämättömiä sinne alalle minne hakee. Nykyisen pääsykoejärjestelmän hyvänä puolena pidetään myös sitä, että sen avulla saa tietää, onko oikeasti kiinnostunut alasta tarpeeksi harjoitellessaan pääsykokeisiin. Uudistus ei varmaankaan myöskään lisäisi välttämättä hyvinvointia, koska uudistuksen myötä saattaa joutua opiskelemaan asioita, jotka eivät liity siihen alaan, joka itseä kiinnostaa. Uudistuksen pitäisi tulla voimaan aikaisintaan vuonna 2027, koska silloin opiskelijat osaisivat jo toisella asteella valita ensimmäisenä vuotena oikeat opinnot ja panostaa niihin opintoihin, jotka eivät liity siihen alaan, jota haluaa opiskella, mutta sisältyvät pääsykokeeseen.

Jäi vähän epäselväksi, että millainen materiaali tulisi olemaan. Joka tapauksessa: mielestäni nykyisessä psykologian yhteisvalinnassa on ihan hyvä systeemi: jaetaan ennakkomateriaalina alan artikkeleita, joihin pääsykoekysymykset perustuvat. Tämä ei olisi ollenkaan huono vaihtoehto ainakaan lääketieteen kannalta, sillä lääketieteen opinnoissakin pitää sisäistää todella paljon asiaa lyhyessä ajassa (muista B-osion aloista en toki osaa sanoa). Tällainen psykologian kokeen kaltainen pääsykoe mittaisi paljon paremmin ihmisten tiedon omaksumiskykyä yksityiskohtia myöten, kuin nykyinen systeemi, jossa ihmiset opiskelevat vuosia samoja lukion kursseja uudelleen ja uudelleen. Samalla se mittaisi kiinnostusta juuri tämän osion aihepiirejä kohtaan. Sillä voitaisiin mahdollisesti vähentää niitä hakijoita, jotka ovat olleet lukiossa muuten vain kiinnostuneita fysiikasta ja kemiasta ja niissä menestyttyään hakevat opiskelemaan lääketiedettä vain siksi, että sattuu osaamaan ne asiat vaikka oikea kiinnostus olisi puhtaassa fysiikassa tms. Tässä valintakoeuudistuksessa tosin on se ongelma, että sitten lääketieteestä kiinnostuneita valuu ravitsemustieteisiin jne. johon on hyvin vähän aloituspaikkoja. Paikat olisi tärkeä täyttää niillä, jotka ensisijaisesti ovat ravitsemustieteistä kiinnostuneita. Mielenkiintoinen uudistus kuitekin; etenkin alanvaihtajille olisi hyvä ettei monen vuoden valmistautumista enää tarvitsisi. Kannatan nopeaa pääsykoeuudistusta jo ensi vuodelle. Olen siinä mielessä samoilla linjoilla edellisten kanssa siitä, että on hölmöä joutua lukemaan tämän uudistuksen myötä asioita, jotka ei liity omaan haettavaan alaan. Toisaalta taas ei opinnoissakaan kaikki ole itselle niin mieluista ja silti niihin täytyy löytyä motivaatiota lukea, joten sen puoleen tämä pääsykoeuudistus olisi hyvä testi yliopisto-opiskelua varten, joka ei myöskään ole aina kivaa ja pelkästään mielenkiintoisten asioiden lukemista. Tämä näkyy esim. psykologian ja logopedian valintakokeissa, jossa loppupeleissä sisään pääsevät ne, jotka on valmis lukemaan itselle tylsiäkin (ei-haettavaa alaa koskevia materiaaleja) ja ehkä myös epärelevantteja asioita saavuttaakseen tavoitteensa. Uudistus keventäisi kuormitusta ja ihmiset eivät olisi burnoutissa jo ennen opintojen alkua, jos sisäänpääsyyn ei tarvittaisi monen vuoden uhrautumista. Jotta lukiolaisten kuormitus alavalinnoista jo heti ensimmäisenä vuonna ei kävisi liian suureksi ja mahdollistettaisiin sujuvammat alanvaihdit myöhemmässä vaiheessa elämää, suosisin mieluummin ennakkomateriaalia joka ei vaadi koko lukion oppimäärää tietyistä aineista vaan esim. pakolliset kurssit ja maksimissaan kaikista relevanteimmat fykebi kurssit.

Valintakokeen kirjallinen aineisto tulisi saada pyydättäessä paperisena. Tätä ei ole mahdollista saada amk-valintakokeessa, ja se hankaloittaa tiedon omaksumista ja vastauksia täyttämistä erilaisella oppijalle. Olisi syytä ottaa paperisen materiaalin myöntäminen koetilanteessa huomioon, kun yliopiston valintakokeeseen muutoksia.

Isojen tekstimassojen ymmärtäminen ja merkintöjen teko papereihin auttaa tiedon omaksumisessa, jota tarvitaan esimerkiksi monivalintatehtävien ratkaisemiseen. Kun aineistoa joutuu lukemaan pitkään näytöltä se on hankalaa ja vaivalloista, varsinkin kun sivua pitää ns. skrollata ylös-alas.

Tällä hetkellä yleisin tarjottu myönnetty yksilöllinen järjestely valintakokeissa on lisäaika, mutta lisäaikaa tarkoittaa yksilölle myös kuormittavaa koetilanne kauemmin aikaa. Yksilö joutuu siis olemaan kauemmin näyttöpäätteellä. Näyttöpäättellä tehty ylimääräinen tunti ei ole kaikissa tapauksissa paras tapa parantaa yksilön koesuoritumista. Siksi olisi tärkeää, että hakija voisi käyttää ajan materiaalin lukemiseen paperisesta materiaalista.

Nykyisissa yliopiston valintakokeissa paperisten koemateriaalinen on myönnetty yksilöllisissä järjestelyissä esimerkiksi lukivaikeuksisille hakijoille.

Näkisin yhdenvertaisuuden kannalta tämän paperisen aineiston saannin tärkeänä mahdollisuutena edistää kaikkien mahdollisuutta eri taustoista osallistua valintakokeeseen. Paperisen materiaalin käyttö voi yksilöllisissa järjestelyissä voi myös tukea ihmisten lukemista, joille on neurologisia haasteita lukea sisältöä näyttöpäätteltä, ihmisiä, jotka tekevänä valintakokeen vieraskielisestä aineistosta sekä ihmisillä jolla on lukemisen ja kirjoittamisen haasteita.

Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta: Valintakokeen B yhteiseen osioon esitettyjä aloja
yhdistää vaatimus biologian ja kemian osaamisesta. Koulutusalojen tulisi kuitenkin tietää
luonnoksessa esitettyä tarkemmin millaiseen valintakoetoteutukseen ollaan sitoutumassa. Isojen yhteisvalintojen toimivia rakenteita ja toimintatapoja tulee hyödyntää uusien valintakokeiden organisoinnissa ja laadinnassa. - Koekokonaisuuden tulee vastata eri koulutusalojen/hakukohteiden vaatimuksiin. Valintakokeessa B on hyvin eri hakupaineen aloja ja kokeen erottelevuudesta on huolehdittava tämä huomioiden. - Kokeen yhteisen osion tulee olla tehtävien määrältään ja kestoltaan riittävä ja suhteessa eriytyvän osion kestoon. - Valintakokeen toteuttaminen pelkästään monivalintakysymyksillä ei katsota parhaaksi mahdolliseksi toteutustavaksi.
Pedagogisesta näkökulmasta pelkästään monivalintatehtävinä toteutettu koe ei mittaa hakijoiden riittävää osaamista valintakokeen B aloilla. Avotehtävillä testataan hakijan tekstin tuottamisen kykyä ja se on samalla myös viesti hakijoille, että tällaisia taitoja alalla tarvitaan. Huolena on, että pelkästään monivalintakysymyksillä toteutettu valintakoe saattaa suosia tietyn tyyppisiä hakijoita, päättelykikkailua ja valintakoevalmennuskurssien käyneitä. Monivalintatehtävissä painottuu kokeen tekninen laadinta, esim. kaksoisnegaatioita ei tehtävissä saa olla. - Hakukohteiden rajauksia ei ole
esitetty luonnoksessa ja ne tulee ottaa huomioon (esim. lääketieteellisten alojen yhteisvalinnassa voi tällä hetkellä hakea vain joko lääketieteen tai hammaslääketieteen hakukohteisiin, mutta hakurajaus
ei koske eläinlääketieteen hakukohdetta). - Huolena on, että hakupainealoille hakeneet, mutta ei
valituksi tulleet opiskelijat ”saturoivat” muut samassa kokeessa olevat valintakohteet.
Valintakokeen B osalta ei esitetty toiveita hidastaa käyttöönottoa vuodesta 2025.

BMOL ry kannattaa, että kaikilta hakijoilta mitataan biologian osaamista, sillä se on keskeistä kaikilla kokeessa mukana olevilla aloilla.

Yhteinen osio koostuisi esitetyssä muodossa biologiasta ja kemiasta ja olisi kestoltaan 3 h. Biolääketieteen yhteisvalinta katsoo, että esitetty kesto on biolääketieteelle sopiva. Koeajan tulee olla riittävän pitkä, jotta kokeeseen saadaan monipuolisesti eri tehtävätyyppejä, niitä on määrällisesti riittävästi ja tehtävät kattavat lukion opetussuunnitelman mukaiset biologian ja kemian moduulit. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kolmea tuntia lyhyempi koeaika ei ole riittävä.

Biolääketieteen opiskelijavalinnan tavoitteena on valita opiskelijoita, joilla on valmiuksia koulutuksen myötä työskennellä mm. lääkekehitykseen liittyvissä tehtävissä ja asiantuntijana tutkimuslaitoksissa, virastoissa ja teollisuudessa. Työ edellyttää muun muassa laboratoriotaitojen hallintaa, tiedon soveltamisen taitoa, ongelmanratkaisukykyä ja poikkitieteellistä osaamista lääketieteestä ja kaikista luonnontieteistä. Siten valintakokeen B yhteisen osion tehtävillä tulee mitata biologian ja kemian lukio-osaamista mutta lisäksi myös ongelmanratkaisukykyä ja tiedon soveltamisen taitoa erityisesti ihmisen biologiaan liittyviin prosesseihin.

Sekä opinnot että käytännön työ edellyttävät tekstintuottokykyä. Valintakokeen B yhteisen osion toteuttaminen pelkästään monivalinnoilla ja muilla automaattitarkisteisilla tehtävätyypeillä ei mittaa hakijoiden osaamista riittävällä tavalla biolääketieteen tarpeisiin nähden. Avotehtävillä voidaan mitata hakijan tekstin ja tiedon tuottamisen kykyä ja laskujen johdonmukaista ratkaisutapaa. Avotehtävien käyttäminen on myös tärkeä viesti hakijoille näistä alalla tarvittavista taidoista. Avotehtävien käytön tulee olla mahdollista ja niiden osuuden laadintatyöryhmän päätettävissä.

Biokemian ja molekyylibiotieteiden valintakoeyhteistyössä pidetään tärkeänä, että kokeessa on jatkossakin mahdollisuus jakaa aineistoa.

Lääketieteen pääsykoe- ja todistusvalintapisteytys ajaa opiskelijat opiskelemaan ja kirjoittamaan psykologian seitsemäntenä aineena lukiossa. Todistusvalinnassa fysiikka ja psykologia antavat saman verran pisteitä, mutta niistä vain toinen huomioidaan. Valintakokeessa psykologian osaaminen ei ole vaatimuksena. Tämä uudistus ei vähennä nuorten uupumista lukiossa, vaan pikemminkin lisää sitä. Yhdistelmä, jossa opiskelija äidinkielen ja pitkän matematiikan lisäksi opiskelee lukiossa kemian, biologian, fysiikan ja psykologian on erittäin haastava. Aineet eivät mahdu lukujärjestykseen kolmessa vuodessa suoritettavaksi ja opiskelijan kuorma lisääntyy entisestään. Aineista kolme on saman tutkintopäivän kokeita, se lisää kiirettä. Lääketieteeseen pyrkivillä on muutoinkin kovat paineet menestyä. Valintakokeessa tulisi DI-valintakokeen tapaan olla mahdollisuus vastata joko tai: tässä tapauksessa joko fysiikan tai psykologian tehtäviin. Tästä keskusteltiin jo todistusvalinnan valmisteluvaiheessa: aineyhdistelmä voi johtaa siihen, että osalla ei ole mahdollisuutta hakea valintakokeella lääketieteeseen, kun valitsevat fysiikan sijasta lukiossa psykologian. Tämä johtaa osalla YO-kokeiden uusimiskierteeseen ja pahimmillaan useaan välivuoteen.

Olen tehnyt lääketieteen valintakokeen neljä kertaa. Ensimmäinen tekemäni koe oli pelkkää monivalintaa koronan vuoksi. Tuo koe ei mielestäni testannut osaamista juuri ollenkaan. Kysymykset olivat yksinkertaisia ja koe oli enemmänkin aikaa vastaan taistelua. On vaikea nähdä, miten lääketieteen kokeesta voisi muokata täysin monivalintakokeen niin, että se testaisi oikeasti aineiden osaamista eikä aikapaineen kestämistä. Jo nyt yliopistossa huomaa eroa niiden välillä, jotka ovat tulleet todistuksella verrattuna pääsykokeella tulijoihin. Suurin ero on etenkin opiskelutekniikoiden hallitsemisessa ja suuren tietomäärän sisäistämisessä lyhyessä ajassa. Nykyinen pääsykoe valmistaa yliopistoon erittäin hyvin ja olen huolissani siitä, pärjäävätkö tulevaisuudessa opiskelijat lääketieteellisessä, jos koetta muutetaan näin radikaalisti. Ehdotus sinänsä on hyvä, mutta mielestäni eriytyvässä osiossa pitää säilyttää myös avoimia kysymyksiä, jotta hakijat voivat näyttää osaamistaan ja kykyä soveltaa tietojaan, sillä tätä taitoa tulevat lääkärit tarvitsevat. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että fysiikassa ja kemiassa olisi edelleen laskutehtäviä, joihin pitää vastata välivaiheineen.

Valintakokeen kirjallinen aineisto tulisi saada pyydättäessä paperisena. Tätä ei ole mahdollista saada amk-valintakokeessa, ja se hankaloittaa tiedon omaksumista ja vastauksia täyttämistä erilaisella oppijalle. Olisi syytä ottaa paperisen materiaalin myöntäminen koetilanteessa huomioon, kun yliopiston valintakokeeseen muutoksia.

Isojen tekstimassojen ymmärtäminen ja merkintöjen teko papereihin auttaa tiedon omaksumisessa, jota tarvitaan esimerkiksi monivalintatehtävien ratkaisemiseen. Kun aineistoa joutuu lukemaan pitkään näytöltä se on hankalaa ja vaivalloista, varsinkin kun sivua pitää ns. skrollata ylös-alas.

Tällä hetkellä yleisin tarjottu myönnetty yksilöllinen järjestely valintakokeissa on lisäaika, mutta lisäaikaa tarkoittaa yksilölle myös kuormittavaa koetilanne kauemmin aikaa. Yksilö joutuu siis olemaan kauemmin näyttöpäätteellä. Näyttöpäättellä tehty ylimääräinen tunti ei ole kaikissa tapauksissa paras tapa parantaa yksilön koesuoritumista. Siksi olisi tärkeää, että hakija voisi käyttää ajan materiaalin lukemiseen paperisesta materiaalista.

Nykyisissa yliopiston valintakokeissa paperisten koemateriaalinen on myönnetty yksilöllisissä järjestelyissä esimerkiksi lukivaikeuksisille hakijoille.

Näkisin yhdenvertaisuuden kannalta tämän paperisen aineiston saannin tärkeänä mahdollisuutena edistää kaikkien mahdollisuutta eri taustoista osallistua valintakokeeseen. Paperisen materiaalin käyttö voi yksilöllisissa järjestelyissä voi myös tukea ihmisten lukemista, joille on neurologisia haasteita lukea sisältöä näyttöpäätteltä, ihmisiä, jotka tekevänä valintakokeen vieraskielisestä aineistosta sekä ihmisillä jolla on lukemisen ja kirjoittamisen haasteita.

Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta: Valintakokeen B eriytyvät osiot lääketieteen
hakukohteella ovat erittäin tarpeelliset hakijoiden erottelukyvyn turvaamiseksi ja koska LL-aloilla vaaditaan biologian ja kemian lisäksi fysiikan osaamista. Kokeen eriytyvän osion tulee olla tehtävien määrältään ja kestoltaan riittävä ja suhteessa yhteisen osion kestoon. - Osioihin tulee määrittää erilliset kokeen suorittamisajat, jotta hakija ei voi käyttää kaikkiin osioihin määriteltyä aikaa vain muutamiin osioihin vastaamiseen. Näin menetellen esim. lääketieteen kokeeseen osoitettua kokonaisaikaa ei voisi hyödyntää niissä hakukohteissa, joissa vastataan vain kokeen yhteisen osion kysymyksiin.
Pohdittiin hakevatko hakijat yhteisessä valintakoekokonaisuudessa varmuuden vuoksi
myös niille hakukohteille, joissa on eriytyviä lisäosioita kokeillakseen mahdollisuutta päästä myös niihin. Tämä voi lisätä hakijamääriä entisestään. - Toisaalta pohdittiin hakevatko eriytyvän osion hakijat yhteisen valintakoekokonaisuuden hakukohteille ja ottavatko hakijat paikan vastaan koulutuksesta, johon pisteet riittävät, vaikka koulutus ei ole ihan mieluisin. Todettiin tarvetta panostaa hakijoiden informointiin etenkin ensikertalaisuuden ymmärtämisen näkökulmasta

Pirkanmaan opinto-ohjaajien huolena on, että lääketieteen valintakoe- ja todistusvalintauudistus ajaa opiskelijat opiskelemaan ja kirjoittamaan psykologian seitsemäntenä aineena lukiossa. Todistusvalinnassa fysiikka ja psykologia antavat saman verran pisteitä, mutta vain toinen huomioidaan. Valintakokeessa lukion fysiikan oppimäärä on edelleen pakko hallita, mutta psykologia ei ole vaatimuksena. Valintakoeuudistus ei täten vähennä nuorten uupumista lukiossa, vaan pikemminkin lisää sitä. Jotta lääketieteen todistusvalintauudistuksella tavoitellut hyödyt hakijoille konkretisoituisivat, tulisi myös valintakokeessa olla mahdollisuus vastata joko fysiikan tai psykologian kysymyksiin.

BMOL ry pitää hyvänä ja perusteltuna, että lääketieteellisten alojen hakijoilta edellytetään biologian lisäkysymyksiin vastaamista.

Lääketieteellisillä aloilla täytyy ehdottomasti olla biologian lisäosio, kuten luonnoksessa onkin, koska lääketieteelliseen pyrkivien on hyvä hallita biologia huomattavasti syvällisemmin kuin muilla valintakokeen B aloilla. Toisaalta myöskään muilla aloilla biologian perusosaamisen ei tule keskittyä pelkästään pakollisiin moduuleihin, koska valinnaiset moduulit käsittelevät näillä aloilla hyödyllisiä solubiologiaa, anatomiaa, fysiologiaa ja geenitekniikkaa.

Muokatussa luonnosversiossa eriytyvä osio sisältää vain fysiikkaa ja koskee vain lääketieteellisille aloille (LL/HLL/ELL) hakevia. Eriytyvä osio ei esitetyssä muodossa koske biolääketiedettä.

Biokemian ja molekyylibiotieteiden valintakoeyhteistyössä toivotaan, että fysiikka pidetään eriytyvänä osiona ja pakollisena vain lääketieteellisten alojen hakijoille

Lääketieteessä tulee erittäin hakupaineisena alana olemaan vaativampi koe kuin muihin tämän slotin kokeisiin. Eriytyvä osa on oikein.

Otan kantaa lääketieteen valintakokeeseen suhteessa uudistuvan todistusvalinnanpisteytyksiin vuonna 2026. On ristiriitaista, että todistusvalinnassa fysiikka ja psykologia ovat painotettu samanarvoisiksi, mutta valintakokeessa olisi kuitenkin vain osuus fysiikasta. Eikö nämä pitäisi olla linjassa eli osiot toki bilsasta ja kemmasta ja sitten valinnaisena pitää vastata joko fysiikkaa tai psykologiaan. Muuten tämä vesittää pääsykoevalinnan niiltä opiskelijoilta, jotka ovat todistusvalinnan valossa kirjoittaneet psykologian fysiikan sijaan

Ravitsemustiede ja valmennustiede.

Aluksi mietin valmennustieteen ja ravitsemustieteen soveltuvuutta tähän valintakokeeseen, mutta keskusteltuani kollegoiden kanssa totesimme luonnoksen mukaisen ehdotuksen erinomaisen hyväksi. Tässä valintakokeessa testatut asiat ovat erittäin tärkeitä näidenkin alojen kannalta.

Lääketieteelliset ovat väärässä kokeessa, niiden pitäisi olla erikseen

Luonnosteltu malli ei sovi liikuntabiologian ja valmennustieteen tarpeisiin, vaan nämä alat soveltuvat paremmin valintakokeeseen D. Nämä alat tarvitsevat biologian myös fysiikan perusteiden mittaamista valintakokeessa, mikä ei ole mahdollista toteuttaa tässä valintakoekokonaisuudessa. Asiasta keskusteltu valtakunnallisissa alakohtaisissa yhteistyöryhmissä.

Helsingin yliopisto katsoo, että ehdotetut alat ovat oikeassa kokeessa.

Pääsykokeita ei pitäisi yhdistää. Pääsykokeet toimivat nykyisenä mallina hyvänä. Yhdistäminen tuo ainoastaan pakkoa opiskella asioita, mitkä ei liity omaan alaan mitenkään. Esimerkiksi haluaa alalle x, ja opiskeli sitä varten sopivia aineita lukiossa, mutta nytten päästäkseen alalle x tarvitsisikin pääsykokeessa osata myös päästä alalle y, minkä opintoja ei olekaan suorittanut. Tässä tilanteessa ei voisi yhtään mitään.

Kemian oleminen yhteisenä osa-alueena maantieteessä ja geotieteissä on hyvin kyseenalainen. Yhdistäminen tuo pakkoa opiskella asiaa, joka ei monella maantieteen osaajalla ole vahvuus tai mielenkiinnon kohde. Biologian roolin voi jossakin määrin ymmärtää, mutta ei sekään suoraan hyödytä maantieteeseen pyrkiviä.

On outoa, kuinka paljon kemiaa painotetaan kokeessa jolla pitäisi päästä opiskelemaan maantieteitä. Biologian joistain osa-alueista on jonkun verran hyötyä, mutta biologian rooli on myös todella suuri.

Valintakokeen kirjallinen aineisto tulisi saada pyydättäessä paperisena. Tätä ei ole mahdollista saada amk-valintakokeessa, ja se hankaloittaa tiedon omaksumista ja vastauksia täyttämistä erilaisella oppijalle. Olisi syytä ottaa paperisen materiaalin myöntäminen koetilanteessa huomioon, kun yliopiston valintakokeeseen muutoksia.

Isojen tekstimassojen ymmärtäminen ja merkintöjen teko papereihin auttaa tiedon omaksumisessa, jota tarvitaan esimerkiksi monivalintatehtävien ratkaisemiseen. Kun aineistoa joutuu lukemaan pitkään näytöltä se on hankalaa ja vaivalloista, varsinkin kun sivua pitää ns. skrollata ylös-alas.

Tällä hetkellä yleisin tarjottu myönnetty yksilöllinen järjestely valintakokeissa on lisäaika, mutta lisäaikaa tarkoittaa yksilölle myös kuormittavaa koetilanne kauemmin aikaa. Yksilö joutuu siis olemaan kauemmin näyttöpäätteellä. Näyttöpäättellä tehty ylimääräinen tunti ei ole kaikissa tapauksissa paras tapa parantaa yksilön koesuoritumista. Siksi olisi tärkeää, että hakija voisi käyttää ajan materiaalin lukemiseen paperisesta materiaalista.

Nykyisissa yliopiston valintakokeissa paperisten koemateriaalinen on myönnetty yksilöllisissä järjestelyissä esimerkiksi lukivaikeuksisille hakijoille.

Näkisin yhdenvertaisuuden kannalta tämän paperisen aineiston saannin tärkeänä mahdollisuutena edistää kaikkien mahdollisuutta eri taustoista osallistua valintakokeeseen. Paperisen materiaalin käyttö voi yksilöllisissa järjestelyissä voi myös tukea ihmisten lukemista, joille on neurologisia haasteita lukea sisältöä näyttöpäätteltä, ihmisiä, jotka tekevänä valintakokeen vieraskielisestä aineistosta sekä ihmisillä jolla on lukemisen ja kirjoittamisen haasteita.

BMOL ry: Mielestämme luonnoksen ehdotus on toimiva maantieteen osalta. On hyvä, että hakijalla on valittavissa maantieteen monitieteisen luonteen mukaisesti eri tehtäväkokonaisuuksia, jotka sisältävät sekä luonnon- että ihmismaantieteen näkökulmat.

Pidämme luonnoksen ehdotusta onnistuneena myös biologian osalta.

Kiinnitimme huomiota termiin ”multimodaalinen”, joka ei ole yleisesti tunnettu. Hakijaviestinnässä termi on tärkeää avata huolellisesti. Voisiko selitteessä olla mukana/esimerkkinä tunnetumpi geomedia-termi?

Erittäin looginen ja hyvä valinnaisten tehtävien osio, jolla on helppo mitata hakijoiden tietoja ja taitoja. Kaikkien valinnaiset osiot ovat hyödyllistä ja keskeistä asiaa valintakokeen C alojen kannalta, mutta on kuitenkin hyvä, että hakija voi itse valita 2 vastattavaa osiota. Voisi kuitenkin vielä tarkentaa, mihin LOPS-moduuleihin näillä viitataan, esim. "luonnonmaantieteellinen ja geotieteellinen tehtävä (lukion moduuli GE2)", "yhteiskunta ja ympäristö (lukion moduuli GE3)" jne.

Valinnaisten tehtävien osion tehtävät tulee olla keskenään mahdollisimman vertailukelpoiset vaatimustasoltaan ja keskimäärin annetuilta pistemääriltään. Tämä asia on kriittinen, jotta koe on toimiva eri hakukohteiden välillä.

Lisäksi joidenkin maantieteen yhteisvalinnan hakukohteiden ihmismaantieteen ja ympäristöpolitiikan henkilökunnalta on tullut yllä olevien, yhteisvalinnan näkemysten lisäksi kommentteja siitä, että valintakoe C ei ole tällaisenaan toimiva. Heidän mielestään valintakoe on tällä hetkellä fokusoitumassa liiaksi luonnontieteisiin ja kvantitatiiviseen tiedonhallintaan, joten valintakoetta on tarpeen tasapainottaa yhteiskunnallisen, alueellisen ja laadullisen tiedonhallinnan ja osaamisen suuntaan. Heidän kommenttinsa lainausmerkeissä seuraavien valintakoetta C koskevien kysymysten vastauksissa:
”Arvio: osio on liian luonnontieteellisesti ja kvantitatiivisesti suuntautunut. Ehdotus: Valintakokeen yhteisen osion tehtävän olisi testattava sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tiedonhallintaa ja tiedon kriittistä arviointikykyä.
Perustelu: Valintakokeeseen osallistuvien yhteiskunnallisempiin oppialoihin olisi päästävä opiskelemaan osoittamalla kyvykkyytensä myös laadullisen ymmärtämisen, tiedon kriittisen arvioinnin, sekä lukiossa hankitun humanistis-yhteiskuntatieteellisen yleissivistyksen kautta. Tähän päästään osin sillä, että yhteinen tehtävä olisi esimerkiksi valmiiden tilastollisten aineistojen tulkintaa ja lukutaitoa mittaava, eikä varsinaisesti tilastomatemaattinen. Lisäksi osion olisi hyvä sisältää laadullisen tiedon arviointitaitoa.”

Maantieteen opiskelijavalintaa palvellakseen yhteiseen osioon olisi hyvä sisällyttää myös laadullisia, kriittistä arviointikykyä mittaavia tehtäviä.

Arvio: Osio on liian luonnontieteellisesti ja kvantitatiivisesti suuntautunut.

Perustelu: Oppiaineemme ympäristöpolitiikka sekä yhteiskuntamaantiede ovat yhteiskuntatieteellisiä ja siitä näkökulmasta valintakoe on tällä hetkellä fokusoitumassa liiaksi luonnontieteisiin ja on painottunut kapea-alaisesti kvantitatiiviseen tiedonhallintaan. Laadullisesti ja yhteiskunnallisesti orientoituneet hakijat eivät löydä tästä versiosta vielä paikkaansa eikä mahdollisuutta läpipääsyyn. Ympäristöpolitiikan ja yhteiskuntamaantieteen läpipääsyyn tarvittaisiin siis liikaa osaamista näiden alojen kannalta ei-tarpeellisista oppialoista. Tämä heikentää haun motivaatiota ja suuntaa hakijat muualle, jolloin menetämme oppiaineisiimme soveltua hyviä hakijoita. Käsittääksemme valintakokeen C muillakin aloilla olisi tarvetta yhteiskunnallisen ja alueellisen tietämyksen mukaanottamiseen.

Muutossuunta: Valintakokeen yhteisen osion tehtävän olisi testattava sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tiedonhallintaa ja tiedon kriittistä arviointikykyä.

Ehdotus: Mielestämme valintakoetta on tarpeen tasapainottaa yhteiskunnallisen, alueellisen ja laadullisen tiedonhallinnan ja osaamisen suuntaan. Hakijan tulisi siis pystyä valintakokeessa valitsemaan tekeekö hän yhteiskunnallisemmin vai luonnontieteellisemmin suuntautuvan kokonaisuuden; ja tämä valinta riippuisi tietenkin myös hakukohteesta. Tämä tarkoittaisi, että luonnontieteellinen tehtävä ei olisi pakollinen/karsivassa roolissa maantieteen ja ympäristöpolitiikan opiskelijavalinnassa.

Valintakokeeseen osallistuvien yhteiskunnallisempiin oppialoihin olisi päästävä opiskelemaan osoittamalla kyvykkyytensä myös laadullisen ymmärtämisen, tiedon kriittisen arvioinnin, sekä lukiossa hankitun humanistis-yhteiskuntatieteellisen yleissivistyksen kautta. Tähän päästään osin sillä, että yhteinen tehtävä olisi esimerkiksi valmiiden tilastollisten aineistojen tulkintaa ja lukutaitoa mittaava, eikä varsinaisesti tilastomatemaattinen. Lisäksi osion olisi hyvä sisältää laadullisen tiedon arviointitaitoa.

Tämä lienee ollut yksi haastavin koepaketti tehdä. Näin esitettynä koe kuulostaa ehkä vähän liiankin monipuoliselta, mutta tehtävien vaikeusaste sen ratkaisee. Jokainen lukiolainen lukee kemiaa ja fysiikkaa. Niitä voi ihan hyvin perustasoisena testata valintakokeessakin.

BMOL ry kannattaa, että biologiaan haettaessa tulee tehdä oma syventävä osio biologiasta.

Tämä on erittäin tärkeää, että biologiaan hakevilta biologiaa testataan tarkemmin kuin muilla aloilla!

Eriytyvä biologian osio ei saa viedä liikaa aikaa kaikkien muiden hakukohteiden kokeelta (ehdotuksemme 30 min) tai muuten kokeen kestoa on pidennettävä. Ehdotettu yhteisen kokeen kesto on 2 h 15 min + 45 min eriytyvä osio, mikä lyhentäisi nykyistä maantieteen kokeen aikaa 25 %. Helsingin yliopiston 5 op perus-kirjatentteihin on enemmän aikaa (2 h 55 min) kuin valintakokeessa olisi.

”Arvio: eriytyvät osiot painottuvat nyt liian luonnontieteellisesti. Ehdotus: Ehdotamme, että kokeeseen lisätään valinnaisiin viides alueellisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä ja muutosta tarkasteleva ”kaupunki- ja maaseutualueiden muutos” -osio. Se perustuisi lukion maantieteen ja yhteiskuntaopin sisältöihin. Sisällöltään se kohdistuisi alueelliseen ja spatiaaliseen osaamiseen sekä yhteiskunnan toimintoihin ja instituutioihin (esim. kaupungit ja maaseutu, demokraattiset instituutiot, politiikka, hallinto ja kansalaisyhteiskunta, talous, elinkeinot ja kulutus). Tämä palvelisi samanaikaisesti yhteiskunta-, kulttuuri- ja kaupunkimaantiedettä, ympäristöpolitiikkaa, sekä luultavimmin myös maa- ja metsätaloustieteiden yhteiskunnallisia oppialasisältöjä.
Lisäksi ehdotamme, että ”yhteiskunta ja ympäristö” -osio nimetään ”kestävyys ja kestävyyssiirtymä” osioksi, mitä sillä ilmeisesti tarkoitetaankin. Kestävyys on kaikkia aloja läpäisevä alue, joka luo ajankohtaisuutta ja kiinnostusta tälle koko valintakokeelle."

Maantiede on monitieteellinen ala aihepiirien ja metodologian näkökulmasta. Tässä valintakokeessa se määrittyy pitkälti luonnontieteellisen ja kvantitatiivisen profiilin kautta. Tämä voi heikentää ihmismaantieteestä ja yhteiskunnallisista ilmiöistä kiinnostuneiden opiskelijoiden hakumotivaatiota. Ehdotettu valintakoe ei myöskään vastaa maantieteen tutkimuksen ja opetuksen kansainvälistä profiilia, jossa alue- ja kaupunkitutkimuksella on selkeä ja vahva profiili. Valintakokeeseen tulisi lisätä yksi valinnainen osio, jossa mitataan alue- ja kaupunkikehityksen tietopohjaa sekä alueellisen analyysin osaamista.

Arvio: eriytyvät osiot painottuvat nyt liian luonnontieteellisesti.

Ehdotus: Ehdotamme, että kokeeseen lisätään valinnaisiin viides alueellisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä ja muutosta tarkasteleva ”kaupunki- ja maaseutualueiden muutos” -osio. Se perustuisi lukion maantieteen ja yhteiskuntaopin sisältöihin. Sisällöltään se kohdistuisi alueelliseen ja spatiaaliseen osaamiseen sekä yhteiskunnan toimintoihin ja instituutioihin (esim. kaupungit ja maaseutu, demokraattiset instituutiot, politiikka, hallinto ja kansalaisyhteiskunta, talous, elinkeinot ja kulutus). Tämä palvelisi samanaikaisesti yhteiskunta-, kulttuuri- ja kaupunkimaantiedettä, ympäristöpolitiikkaa, sekä luultavimmin myös maa- ja metsätaloustieteiden yhteiskunnallisia oppialasisältöjä.

Lisäksi ehdotamme, että ”yhteiskunta ja ympäristö” -osio nimetään ”kestävyys ja kestävyyssiirtymä” osioksi, mitä sillä ilmeisesti tarkoitetaankin. Kestävyys on kaikkia aloja läpäisevä alue, joka luo ajankohtaisuutta ja kiinnostusta tälle koko valintakokeelle.

Jos vaihtoehtoja halutaan olevan neljä, ehdotamme edellä mainitun alue ja yhteiskunta- teemaisen osion lisäämistä, sekä luonnonmaantieteen ja geotieteiden yhdistämistä biologian kanssa.

Myös maantiedolle voisi antaa syventävän osion maantiedettä varten.

Maantiede on tieteenalana sekä opiskelualana ei perustu ainoastaan luonnontieteisiin, vaan myös yhteiskuntatieteisiin ja kulttuurintutkimukseen ja niiden laadullisiin menetelmiin (esim. ihmismaantiede, kaupunkimaantiede, matkailumaantiede, kulttuurimaantiede). Nykyisellään valintakokeessa C painottuu luonnontieteellinen osaamista, vaikka valitsisikin yhteiskunta ja ympäristö -aiheisen soveltavan tehtävän. Välttämätöntä olisi muuttaa kokeen osioita niin, että maantieteeseen hakevilla luonnontieteellistä ja yhteiskuntatieteellistä ajattelua testaavien kysymysten suhde olisi tasaisempi. Voisiko valinnaisia osioita olla tehtävänä esim kolme, jolloin maantieteeseen hakeva voisi tehdä luonnonmaantieteen ja geotieteiden osion, yhteiskunta ja ympäristö -osion sekä esim kestävyysmurrosta käsittelevän osion. Tai jos koe pidetään muutoin nykyisellään, voisiko yhteiskunta ja ympäristö -osion painoarvioa pisteissä kasvattaa? Tämänsuuntainen muutos on välttämätön, jotta maantieteen koulutusohjelmiin hakeutuu myös yhteiskunta-painottuneita opiskelijoita ja jotta ala säilyy monitieteisenä.

On hyvä, että biologian ja ympäristötieteiden hakukohteille on eriytyvä osio. Biologian perusteet -osiossa ei pystytä kattamaan kaikkea sitä, mitä biologia ja ympäristötieteet tarvitsevat, vrt. matematiikan syventävä osio valintakokeessa A.

Helsingin yliopisto katsoo, että valinnaisten kysymysten osalta hakijalla pitäisi olla oikeus nähdä kaikki kysymykset ja saada valita vapaasti kaikista kysymysaloista mitä vain kysymyksiä kuitenkin siten, että kysymysten määrällä varmistettaisiin vastaaminen ainakin kahteen koeosioon (esim. 10 kysymystä per osio ja olisi vastattava 20:een). Kahteen osioon vastaaminen tarvitaan hakijoiden monimuotoisuuden takaamiseksi. Muista kokeista poikkeava rakenne on haasteellinen hakijaviestinnän näkökulmasta. Tähän tulisi erityisesti panostaa.

Maantiede ja geotieteet

Maantiede

Mikään ei ole väärässä paikassa. Valintakokeen C alojen yhdistelmä on ehkä kaikista valintakoeluonnoksista kaikkein loogisin.

”Tämä yhteistyö on mielestämme mahdollista, jos valintakokeen sisältöä tasapainotetaan edellä mainituilla tavoilla yhteiskunnallisen ja alueellisen osaamisen ja ymmärtämisen sekä tiedon kriittisen arvioinnin suuntaan. Tällainen yhteinen valintakoe voidaan nähdä alustana, joka mahdollistaa monet ala, eikä rajaa jotain pois tai aseta niitä kilpailuasetelmaan. Eri alojen ominaispiirteet voidaan ottaa kokonaisuudessaan huomioon antamalla opiskelijoille mahdollisuus valita joko luonnontieteellisempi tai alueellisempi ja yhteiskunnallisempi osaamisen kokonaisuus. Tämä tarkoittaisi yhden valinnaisen alueen lisäämistä (ks. kysymys 15 ja 16).
Emme näe, että jokin ala ei lainkaan kuuluisi tähän valintakokeeseen. Kyse on siitä, saadaanko kokonaisuus tasapainotettua niin, että luonteeltaan erityyppiset alat saavat siinä mahdollisuuden testata omalle alalleen olennaisia tietoja ja osaamisia hakijoiden osalta. Tarkoitushan on tällä yhteistyöllä mahdollistaa kullekin alalle parhaat hakijat. Näemme, että keskeinen yleisen tason erottelu mukana olevien alojen osalta kulkee luonnontieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen (ja humanistisen) tiedon ja ymmärryksen välimaastossa. Toisaalta alojen väliltä on löydettävissä yhteisiä teemoja kuten kriittinen tiedonhallinta ja kestävyyskysymykset.”

Yhteistyö on mahdollista, mikäli valintakokeen C sisältöä kehitetään eteenpäin siten, että siihen lisätään yksi valinnainen ihmismaantieteen/yhteiskuntamaantieteen osaamisen kokonaisuus alue- ja kaupunkikehityksen teemoista.

Tämä yhteistyö on mielestämme mahdollista, jos valintakokeen sisältöä tasapainotetaan edellä mainituilla tavoilla yhteiskunnallisen ja alueellisen osaamisen ja ymmärtämisen sekä tiedon kriittisen arvioinnin suuntaan. Tällainen yhteinen valintakoe voidaan nähdä alustana, joka mahdollistaa monet ala, eikä rajaa jotain pois tai aseta niitä kilpailuasetelmaan. Eri alojen ominaispiirteet voidaan ottaa kokonaisuudessaan huomioon antamalla opiskelijoille mahdollisuus valita joko luonnontieteellisempi tai alueellisempi ja yhteiskunnallisempi osaamisen kokonaisuus. Tämä tarkoittaisi yhden valinnaisen alueen lisäämistä (ks. kysymys yllä).

Emme siis näe, että jokin ala ei lainkaan kuuluisi tähän valintakokeeseen. Kyse on siitä, saadaanko kokonaisuus tasapainotettua niin, että luonteeltaan erityyppiset alat saavat siinä mahdollisuuden testata omalle alalleen olennaisia tietoja ja osaamisia hakijoiden osalta. Tarkoitushan on tällä yhteistyöllä mahdollistaa kullekin alalle parhaat hakijat. Näemme, että keskeinen yleisen tason erottelu mukana olevien alojen osalta kulkee luonnontieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen (ja humanistisen) tiedon ja ymmärryksen välimaastossa. Toisaalta alojen väliltä on löydettävissä yhteisiä teemoja kuten kriittinen tiedonhallinta ja kestävyyskysymykset.

Helsingin yliopisto katsoo, että ehdotetut alat ovat oikeassa kokeessa.

Pääsykokeita ei pitäisi yhdistää. Pääsykokeet toimivat nykyisenä mallina hyvänä. Yhdistäminen tuo ainoastaan pakkoa opiskella asioita, mitkä ei liity omaan alaan mitenkään. Esimerkiksi haluaa alalle x, ja opiskeli sitä varten sopivia aineita lukiossa, mutta nytten päästäkseen alalle x tarvitsisikin pääsykokeessa osata myös päästä alalle y, minkä opintoja ei olekaan suorittanut. Tässä tilanteessa ei voisi yhtään mitään.

Alat sopivat yhteen ja psykologia ja logopedia ovat jo olleet yhdessä, eikä terveystieteet tuo tähän merkittäviä muutoksia, kun alalla on paljon samoja teemoja. Logiikan osio on tuttua jo tästä kokeesta ja voi pysyä sellaisenaan. Yhteisessä osiossa ongelma on kuitenkin tilastotieteen, datan ja graafien ymmärtämisen ja soveltamisen osio. Logopedian ja psykologian pääsykokeesta poistettiin jo kerran tilastotieteen osuus, joka ei perustu ennakkomateriaaliin. Tästä ei olisi mitään hyötyä palauttaa sitä takaisin, sillä suuri osa pääsee yo todistuksella, jolloin osa päässeistä olisi huomattavasti parempia tilastotieteessä. Tietenkin tämän osion voi sisällyttää, jos se perustuu ennakkomateriaaliin. Muutoin tämä osio vaatii aiempaa tietopohjaa, jota ei esim. lukion käyneillä ole eli perustelut siitä, ettei pääsykoe vaadi enää niin suurta valmistautumista, romuttuvat. Kokeeseen tulisi ehdottomasti sisällyttää ennakkomateriaali, sillä täten voidaan mitata hakijan motivoitumista alalle ja moni saa näin käsitystä myös alan aiheista. Koe, johon ei voi valmistautua ennakkoon asettaa hakijat epäedulliseen asemaan, sillä omaan koesuoritukseen ei voi vaikuttaa ennalta parantavasti. Psykologiassa on vain kaksi tilastotieteen kurssia, joten olisi perustellumpaa sisällyttää valintakokeeseen aiheita, joissa on myös opinnoissa eli artikkeleja. On hyvin harmillista, jos hakijat eivät saa lukea itseään kiinnostavia aiheita pääsykokeeseen valmistautuessa. Itseäni pelottaa myös se korostuuko nyt tulevassa koeluonnoksessa jopa liikaa analyyttiset, loogiset ja tilastotieteeseen liittyvät taidot eli enemmän matemaattinen puoli, kun suurin osa aloille hakevista eivät ole kovin lahjakkaita matematiikassa ja ovat kiinnostuneempia aivan muista asioista. Myös kokeessa annettavaa materiaalia on syytä miettiä tarkasti, sillä nyt neljä osiota vaikuttaa hyvin paljolta, jos koeaika pysyy kolmen tunnin mittaisena. Koeosioiden ja materiaalien pituus on katsottava tarkkaan, sillä ennakkomateriaaleja koskeviin kysymyksiin on ollut nopeampaa vastata, jolloin tällaista osiota ei voi verrata aikamäärältään esiteltyihin neljään osioon. Olen itse osallistunut psykologian ja logopedian valintakokeeseen 2 kertaa ja opiskelen yliopistossa psykologiaa sivuaineena, joten perustan tietoni aiheesta tähän kokemukseen.

Eli pääsykoe toimii hyvin nykyisellään ja pienin muutoksin saisi hyvän kokeen vaikka lisäämällä terveystieteistä muutaman ennakkoartikkelin. Voisi myös mahdollisesti vähentää ennakkomateriaalien määrää ja lisätä kokeessa jaettavan aineiston, mutta ennakkomateriaaleja ei pidä poistaa ja tilastotieteen roolia ei pidä lisätä.

Pääsykokeita pidetään jo tällä hetkellä toimivana mallina. Uudistuksen myötä, jos haluaa alalle x joutuisi opiskelemaan alaan y liittyviä opintoja, koska alojen x ja y pääsykoe olisi sama. Tämän takia joutuu painottamaan lukio-opiskelussa asioita, jotka eivät olisi välttämättömiä sinne alalle minne hakee. Nykyisen pääsykoejärjestelmän hyvänä puolena pidetään myös sitä, että sen avulla saa tietää, onko oikeasti kiinnostunut alasta tarpeeksi harjoitellessaan pääsykokeisiin. Uudistus ei varmaankaan myöskään lisäisi välttämättä hyvinvointia, koska uudistuksen myötä saattaa joutua opiskelemaan asioita, jotka eivät liity siihen alaan, joka itseä kiinnostaa. Uudistuksen pitäisi tulla voimaan aikaisintaan vuonna 2027, koska silloin opiskelijat osaisivat jo toisella asteella valita ensimmäisenä vuotena oikeat opinnot ja panostaa niihin opintoihin, jotka eivät liity siihen alaan, jota haluaa opiskella, mutta sisältyvät pääsykokeeseen.

Valintakokeen kirjallinen aineisto tulisi saada pyydättäessä paperisena. Tätä ei ole mahdollista saada amk-valintakokeessa, ja se hankaloittaa tiedon omaksumista ja vastauksia täyttämistä erilaisella oppijalle. Olisi syytä ottaa paperisen materiaalin myöntäminen koetilanteessa huomioon, kun yliopiston valintakokeeseen muutoksia.

Isojen tekstimassojen ymmärtäminen ja merkintöjen teko papereihin auttaa tiedon omaksumisessa, jota tarvitaan esimerkiksi monivalintatehtävien ratkaisemiseen. Kun aineistoa joutuu lukemaan pitkään näytöltä se on hankalaa ja vaivalloista, varsinkin kun sivua pitää ns. skrollata ylös-alas.

Tällä hetkellä yleisin tarjottu myönnetty yksilöllinen järjestely valintakokeissa on lisäaika, mutta lisäaikaa tarkoittaa yksilölle myös kuormittavaa koetilanne kauemmin aikaa. Yksilö joutuu siis olemaan kauemmin näyttöpäätteellä. Näyttöpäättellä tehty ylimääräinen tunti ei ole kaikissa tapauksissa paras tapa parantaa yksilön koesuoritumista. Siksi olisi tärkeää, että hakija voisi käyttää ajan materiaalin lukemiseen paperisesta materiaalista.

Nykyisissa yliopiston valintakokeissa paperisten koemateriaalinen on myönnetty yksilöllisissä järjestelyissä esimerkiksi lukivaikeuksisille hakijoille.

Näkisin yhdenvertaisuuden kannalta tämän paperisen aineiston saannin tärkeänä mahdollisuutena edistää kaikkien mahdollisuutta eri taustoista osallistua valintakokeeseen. Paperisen materiaalin käyttö voi yksilöllisissa järjestelyissä voi myös tukea ihmisten lukemista, joille on neurologisia haasteita lukea sisältöä näyttöpäätteltä, ihmisiä, jotka tekevänä valintakokeen vieraskielisestä aineistosta sekä ihmisillä jolla on lukemisen ja kirjoittamisen haasteita.

Aloilla on jo yhteistyötä opiskelijavalintojen osalta. Malli vaikuttaisi toimivalta.

Pääsykoe ei vastaa samoja painotuksia, jotka ovat lukiosta ylioppilastodistusten perusteella valituilla opiskelijoilla. Suurimpana erona (ja ongelmana) on tilastotieteen, datan ja graafien ymmärtämisen ja soveltamisen vahva painopiste. Ehdotuksessa tämä osio ei pohjaa ennakkomateriaaliin, jolloin pääsykokeessa painottuu matemaattinen ajattelu. Mikäli tilastotiedettä vaativa osuus painottuisi ennakkomateriaaliin, olisi opiskelijalla mahdollisuus valmistautua kyseisten tilastotieteellisten asioiden tulkintaan. Logopedian opiskelijat ovat usein kiinnostuneita ja lahjakkaita kielissä ja reaaliaineissa. Tätä on pyritty huomioimaan myös muuttamalla lukion ylioppilastodistusvalinnan arvosanojen painotusta. Ala vaatii erityisesti hyvää äidinkielen hallintaa sekä kykyä muistaa, omaksua ja soveltaa luettua reaalitietoa. Kokeen tulisi mitata sitä, mitä opinnoista suoriutuminen edellyttää. Nämä samat asiat eli hyvä äidinkielen taito sekä reaalitiedon omaksuminen ja soveltaminen, ovat myös puheterapeutin työelämässä keskeisiä.

Ennakkomateriaalin sisällyttäminen kokeeseen on välttämätöntä opiskelijoiden motivaation mittaamiseksi. Opiskelijan motivaatio on erittäin keskeisessä roolissa siinä, suorittaako vai keskeyttääkö opiskelija opintonsa. Motivaatiolla on myös tärkeä rooli psyykkisen jaksamisen kannalta sekä opintojen aikana että myöhemmin työelämässä. Hyvin valitun ennakkomateriaalin lukeminen antaa myös opiskelijalle alaan liittyvää tietoa ja voi entisestään herättää (tai sammuttaa) kiinnostuksen opiskeltavaa alaa kohtaan.

Yhteiskuntatieteiden tiedekunta: Yhteisen koeosuuden suunnitteleminen toimivaksi kaikille
mukanaoleville ohjelmille on äärimmäisen tärkeää. Psykologia ja logopedia edustavat
hakupainealoja, joissa ennakkomateriaali on tärkeä erottelevuuden kannalta. Täydellinen
ennakkomateriaalin poisto muokkaisi kokeen luonnetta huomattavasti. Ennakkomateriaali avaa myös hakijalle sitä, millaiselle alalle hän on hakeutumassa. Toisaalta tässä uudessa kokeessa halutaan mitata myös mm. tiedon omaksumista, soveltamista, analyyttisyyttä ja kriittisyyttä, joita olisi hankala mitata vain kokeessa jaettavalla materiaalilla.
Lisäksi on huomioitavaa, että pitää olla ajoissa selvillä, minkälaista materiaalia kokeessa voidaan esittää, onko esim. tilastollisten kuvaajien näyttäminen jatkossakin mahdollista. Psykologian ja logopedian valintatyöryhmä toimittaa erikseen omat kommenttinsa hankkeelle. On esitetty, että koe pohjautuisi nykyiseen psykologian ja logopedian valintakokeeseen, josta on kokemuksia jo usealta vuodelta. Terveystieteiden mukaantuloon on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska nykyinen psykologian ja logopedian valintakoe on suunniteltu hakupainealoille ja on nykyisessä muodossaan melko raskas. Osa tehtävistä ja materiaalityypeistä ei välttämättä sellaisenaan sovellu terveystietieteille. Terveystieteet toivovat omaa eriytyvää osiota/osioita, jossa voisi olla esim. laadullinen painotus.
Huolena on löytääkö yhteiskuntatieteellisesti orientoituneet opiskelijat terveystieteet ja kuinka
motivoituneita he ovat osallistumaan valintakokeeseen. Terveystieteille on tärkeää saada myös
laadullisesti ja yhteiskuntatieteellisesti orientoituneita opiskelijoita.
Valintakokeen D osalta ei esitetty toiveita hidastaa käyttöönottoa vuodesta 2025. Terveystieteet
toivovat omaa eriytyvää osiota valintakokeeseen.

BMOL ry esittää, että terveystieteisiin ja hoitotieteisiin hakeville lisättäisiin oma syventävä osio, jossa voisi valita joko terveystiedon tai biologian lisätehtävän (BG-kursseista 4-5). Perustelemme ehdotusta sillä, että näin koe mittaisi paremmin ko. alojen monitieteisen sisällön hallintaa, jonka yksi olennainen osa on perustieto ihmiskehon toiminnasta sairauksien mekanismien ymmärtämiseksi.

Valintakokeessa D tulisi testata myös lukion psykologian, terveystiedon ja anatomian/fysiologian (biologian moduuli BI5) osaamista.

Hoitotiede: Yhteisen osion mitattavat osa-alueet ovat erittäin hyvin hoitotieteen valintakokeeseen sopivat. Hoitotieteen näkökulmasta liika matemaattisuus ei ole toivottavaa, eikä tarpeellista hoitotieteen hakijoiden kannalta. Mietityttää toki se, miten näiden mitattavien osa-alueiden painotukset ovat olleet ja tulevat olemaan. Yhteisten keskustelujen perusteella psykologialla + logopedialla on ison hakupaineen vuoksi vahva oma näkemys kokeesta. Hoitotieteen edustajina toivomme, että hoitotieteen edustajillakin on sanansa sanottavana kokeen laadinnassa. On myös mahdollista, että hoitotieteeseen tarvitaan oma eriytyvä osio. Vastustamme myös voimakkaasti ennakkomateriaalia, koska se aiheuttaa sosiaalista epätasa-arvoa ja vaikeuttaa monen hakijan mahdollisuutta osallistua valintakokeeseen. Hoitotieteen aiemman kokemuksen mukaan valintakoe on hyvinkin erotteleva, vaikka materiaali jaettaisiinkin vasta valintakokeessa.

Valintakokeen ennakkomateriaalin ja käsiteltävän materiaalin tulisi liittyä haettavaan alaan. Liian yleiset valintakokeet eivät palvele hakijoita, eivätkä anna realistista käsitystä tulevasta alasta. Jo nykyisellään kahden alan (logopedia ja psykologia) yhteisen valintakokeen suunnittelu on joustoa vaativa prosessi. Kolmannen alan mukaan tuleminen ohjaa kokeita yhä yleisempään suuntaan.

Terveystieteet ja hoitotiede tulisi sijoittaa valintakokeeseen B (tai ainakin lisätä terveystieteille ja hoitotieteelle valintakokeeseen D oma syventävä osio anatomiasta ja fysiologiasta eli lukion biologian moduulista BI5).

Hoitotieteen näkökulmasta toivotaan, että yhteistyö on mahdollista. Pienenä koulutusalana myös hoitotieteen ääni pitää saada kuuluviin valintakoetyöryhmässä.

Om prov D och E inte kan slås ihop eller om tidtabellen för prov D inte går att förena med Åbo Akademis utbildningars behov av lämplighetsbedömning önskar Åbo Akademis utbildningarna i psykologi, logopedi och hälsovetenskaper ingå i prov E. Detta skulle dock ur sökandes synvinkel inte vara ett önskvärt slutresultat då det gör det svårare att informera om de nationella provhelheterna. En sökande som söker till psykologi vid ÅA och psykologi vid HU skulle t.ex. vara tvungen att skriva två urvalsprov.

Helsingin yliopisto katsoo, että ehdotetut alat ovat oikeassa kokeessa.

Pääsykokeita ei pitäisi yhdistää. Pääsykokeet toimivat nykyisenä mallina hyvänä. Yhdistäminen tuo ainoastaan pakkoa opiskella asioita, mitkä ei liity omaan alaan mitenkään. Esimerkiksi haluaa alalle x, ja opiskeli sitä varten sopivia aineita lukiossa, mutta nytten päästäkseen alalle x tarvitsisikin pääsykokeessa osata myös päästä alalle y, minkä opintoja ei olekaan suorittanut. Tässä tilanteessa ei voisi yhtään mitään.

Valintakokeen kirjallinen aineisto tulisi saada pyydättäessä paperisena. Tätä ei ole mahdollista saada amk-valintakokeessa, ja se hankaloittaa tiedon omaksumista ja vastauksia täyttämistä erilaisella oppijalle. Olisi syytä ottaa paperisen materiaalin myöntäminen koetilanteessa huomioon, kun yliopiston valintakokeeseen muutoksia.

Isojen tekstimassojen ymmärtäminen ja merkintöjen teko papereihin auttaa tiedon omaksumisessa, jota tarvitaan esimerkiksi monivalintatehtävien ratkaisemiseen. Kun aineistoa joutuu lukemaan pitkään näytöltä se on hankalaa ja vaivalloista, varsinkin kun sivua pitää ns. skrollata ylös-alas.

Tällä hetkellä yleisin tarjottu myönnetty yksilöllinen järjestely valintakokeissa on lisäaika, mutta lisäaikaa tarkoittaa yksilölle myös kuormittavaa koetilanne kauemmin aikaa. Yksilö joutuu siis olemaan kauemmin näyttöpäätteellä. Näyttöpäättellä tehty ylimääräinen tunti ei ole kaikissa tapauksissa paras tapa parantaa yksilön koesuoritumista. Siksi olisi tärkeää, että hakija voisi käyttää ajan materiaalin lukemiseen paperisesta materiaalista.

Nykyisissa yliopiston valintakokeissa paperisten koemateriaalinen on myönnetty yksilöllisissä järjestelyissä esimerkiksi lukivaikeuksisille hakijoille.

Näkisin yhdenvertaisuuden kannalta tämän paperisen aineiston saannin tärkeänä mahdollisuutena edistää kaikkien mahdollisuutta eri taustoista osallistua valintakokeeseen. Paperisen materiaalin käyttö voi yksilöllisissa järjestelyissä voi myös tukea ihmisten lukemista, joille on neurologisia haasteita lukea sisältöä näyttöpäätteltä, ihmisiä, jotka tekevänä valintakokeen vieraskielisestä aineistosta sekä ihmisillä jolla on lukemisen ja kirjoittamisen haasteita.

On hyvä, että kasvatustieteet on otettu omaksi osiokseen. Kuten taustamateriaalissa todetaan, psykologian ja logopedian yhdistäminen kasvatustieteiden kanssa samaan kokeeseen olisi ollut hyvin haastavaa.

Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta: Kasvatustieteiden osalta nähdään tärkeänä, että
kasvatusalan koe pysyy omana kokeenaan. Myös Tampereen ylioppilaskunta piti lausunnossaan
hyvänä, että kasvatustieteet on otettu omaksi osiokseen.
Lausunnossaan kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta totesi lisäksi, että vaikka itse koetta ei ole tarpeen muuttaa, on silti hyvä tarkastella nykyistä VAKAVA-koetta kriittisesti niin sisältöjen kuin formaatinkin osalta. Uuden/päivitettävän valintakokeen suunnittelussa olisi tärkeä huomioida laajemmin kasvatusala, eikä niin vahvasti opettajakoulutuksena pelkästään. Näin myös aikuiskasvatuksen ja elinikäisen oppimisen teematkin olisivat paremmin identifioitavissa samaan kokeeseen. Nykyisin ELOKAS (elinikäinen oppiminen ja kasvatus) -opiskelijat valitaan
näyttöreittivalinnalla ja tiedekunnassa pohditaankin nyt kyseisen valintaväylän tulevaisuutta.
Valintakokeen E osalta ei esitetty toiveita hidastaa käyttöönottoa vuodesta 2025.

BMOL ry kannattaa yhteistyötapaamisen koosteessa esiin nostettua näkemystä, jossa esitetään kestävyyteen liittyvien teemojen lisäämistä.

Pidämme tärkeänä, että kasvatustieteellisillä aineilla yhdessä liikuntapedagogiikan kanssa on oma koe. Näin on mahdollista hyödyntää VAKAVA-kokeesta saatua pitkää valtakunnallista yhteistyökokemusta. Kokeessa mitattavia asioita voisi vielä hieman valtakunnallisessa yhteistyössä muokata data ja graafien ymmärtämisen osalta täsmentämällä sen tarkoitusta. Ylipäätään näemme soveltavien tehtävien merkityksen keskeiseksi kokeessa.

Vastannee nykyistä VAKAVAa. Siitä on jo hyvät kokemukset.

Valintakoeuudistuksen toteuttamisen ja uudistuksesta etukäteen tiedottamisen AIKATAULU on liian nopea ja sellaisenaan johtaa hyvin kohtuuttomaan ja epäreiluun lopputulokseen monelle jatko-opiskelupaikkaa hakevalle. Uudistus pitäisi toteuttaa samanlaisella aikataululla kuin todistusvalintauudistus, jossa lukiolaisilla on aikaa sopeuttaa opiskeluvalintansa uuden pääsykokeen mukaisesti (tiedotus uudistuksesta useampi vuosi ennen sen voimaantuloa). Keväällä 2025 jatko-opintoihin pyrkii paljon opiskelijoita, jotka ovat valmistuneet esim. lukiosta vuosien 2022-2024 aikana, ja jotka eivät käytännössä pysty enää keväällä 2025 vaikuttamaan mitenkään lukio-opintoihinsa. Lisäksi nämä opiskelijat ovat jo tehneet vuosina 2022-2024 valintoja sen suhteen, miten ottavat opintopaikkoja vastaan/miten päättävät yrittää vielä valintakokeen kautta opiskelupaikan saamista ilman mitään tietoa tästä tulevasta uudistuksesta. Tämä viivästys valintojen tekemisessä tai aikaisempiin pääsykokeisiin osallistumisessa ei ole oma valinta monessa tapauksessa; esim. vuoden mittainen varusmiespalvelus (pakollinen, ei juurikaan mahdollisuutta itse vaikuttaa palveluksen alkamisaikaan tai kestoon) sekoittaa tehokkaasti miespuolisten hakijoiden suunnitelmat yo-kirjoituksia seuraavien muutaman vuoden aikana. Tämän johdosta mahdollisen pääsykoeuudistuksen tulisi tulla voimaan aikaisintaan keväällä 2026 (samanaikaisesti todistusvalintauudistuksen kanssa) ja siten, että tulevasta uudistuksesta tiedotetaan selkeästi ennen kevään 2024 yhteisvalintaa.

Oulun yliopisto toteaa, että yhteiskunnallisen vaikuttamisen teemoina voisi lisätä koulutuksen tulevaisuuden sekä vastuullisuuden ja kestävän kehityksen pohtimisen. Mainitut teemat ovat keskeisiä tämän päivän yhteiskunnallisessa keskustelussa ja siten merkityksellisiä opettajan yhteiskunnallisen vaikuttamisen osalta.

Pyydämme myös huomioimaan musiikkikasvatuksen osalta, että Vakava-kokeen lisäksi järjestetään erillinen 2. vaiheen soveltuvuuskoe koulutuksen hakuvaiheessa. Vakava-koe testaa geneerisiä taitoja, jotka hyödyttävät esim. tutkimusopintoja ja akateemisia taitoja yleisesti. Soveltuvuuskoe puolestaan testaa substanssin hallintaa. Tämä on hyvä ottaa huomioon valintakokeiden aikataulutuksessa.

Åbo Akademi föreslår att urvalsprov D och E slås ihop till en helhet. Åbo Akademi ifrågasätter argumentet att urvalsprovet inte skulle fungera pga. olika söktryck för t.ex. psykologi å ena sidan och å andra sidan småbarnspedagogik. I vårt eget gemensamma ÅA-urvalsprov idag har vi utbildningar med väldigt olika söktryck och det vållar inte problem för provet. Ett urvalsprovs viktigaste funktion är att rangordna sökande. För att kunna göra det behöver urvalsproven vara uppbyggda så att det blir tillräcklig spridning i poängen. Ur sökandes synvinkel är det bra om man med samma prov kan söka till flera närliggande områden. Detta uppnås ur Åbo Akademis synvinkel bäst genom att slå ihop provhelheterna D och E så att sökande till psykologi, logopedi, hälsovetenskap och pedagogik söker med samma prov.

Gällande urvalsprov D/E behöver i tidtabellen beakta också lämplighetsbedömningens genomförande. Dock så att urvalsprovet ordnas under samma vecka/veckor som överiga prov men genast i början av provperioden.

Helsingin yliopisto katsoo, että ehdotetut alat ovat oikeassa kokeessa.

Pääsykokeita ei pitäisi yhdistää. Pääsykokeet toimivat nykyisenä mallina hyvänä. Yhdistäminen tuo ainoastaan pakkoa opiskella asioita, mitkä ei liity omaan alaan mitenkään. Esimerkiksi haluaa alalle x, ja opiskeli sitä varten sopivia aineita lukiossa, mutta nytten päästäkseen alalle x tarvitsisikin pääsykokeessa osata myös päästä alalle y, minkä opintoja ei olekaan suorittanut. Tässä tilanteessa ei voisi yhtään mitään.

Valintakokeen kirjallinen aineisto tulisi saada pyydättäessä paperisena. Tätä ei ole mahdollista saada amk-valintakokeessa, ja se hankaloittaa tiedon omaksumista ja vastauksia täyttämistä erilaisella oppijalle. Olisi syytä ottaa paperisen materiaalin myöntäminen koetilanteessa huomioon, kun yliopiston valintakokeeseen muutoksia.

Isojen tekstimassojen ymmärtäminen ja merkintöjen teko papereihin auttaa tiedon omaksumisessa, jota tarvitaan esimerkiksi monivalintatehtävien ratkaisemiseen. Kun aineistoa joutuu lukemaan pitkään näytöltä se on hankalaa ja vaivalloista, varsinkin kun sivua pitää ns. skrollata ylös-alas.

Tällä hetkellä yleisin tarjottu myönnetty yksilöllinen järjestely valintakokeissa on lisäaika, mutta lisäaikaa tarkoittaa yksilölle myös kuormittavaa koetilanne kauemmin aikaa. Yksilö joutuu siis olemaan kauemmin näyttöpäätteellä. Näyttöpäättellä tehty ylimääräinen tunti ei ole kaikissa tapauksissa paras tapa parantaa yksilön koesuoritumista. Siksi olisi tärkeää, että hakija voisi käyttää ajan materiaalin lukemiseen paperisesta materiaalista.

Nykyisissa yliopiston valintakokeissa paperisten koemateriaalinen on myönnetty yksilöllisissä järjestelyissä esimerkiksi lukivaikeuksisille hakijoille.

Näkisin yhdenvertaisuuden kannalta tämän paperisen aineiston saannin tärkeänä mahdollisuutena edistää kaikkien mahdollisuutta eri taustoista osallistua valintakokeeseen. Paperisen materiaalin käyttö voi yksilöllisissa järjestelyissä voi myös tukea ihmisten lukemista, joille on neurologisia haasteita lukea sisältöä näyttöpäätteltä, ihmisiä, jotka tekevänä valintakokeen vieraskielisestä aineistosta sekä ihmisillä jolla on lukemisen ja kirjoittamisen haasteita.

Kauppatieteiden alalla on pitkä kokemus valtakunnallista valintakoeyhteistyöstä. Nykyinen ehdotus mahdollistaa sen toimivuuden myös jatkossa.

Kannatamme luonnoksessa esitettyä valintakoetta yhteisten osioiden osalta.

Koemme kuitenkin, että valintakokeessa tulisi olla yhteinen eriytyvä osio tuotantotaloudelle ja tietojärjestelmätieteelle. Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan edustajien kesken nousi huoli siitä, että tuotantotalous ja tietojärjestelmätiede mukautuu liikaa kauppatieteisiin, jos näillä aloilla olisi täysin samanlainen valintakoe. Eriytyvä osio mittaisi paremmin juuri näissä opinnoissa tarvittavia taitoja.

BMOL ry: Ympäristökysymykset ja kestävä kehitys ovat ajassamme keskeisiä kaikilla valintakokeen F hakualoilla ja erityisesti Ympäristö- ja elintarviketaloudessa. Ehdotamme, että teema otetaan vahvasti mukaan valintakokeeseen (Yhteiskunta-, kauppa-, ympäristö- ja taloustieteellisen tiedon omaksuminen ja soveltaminen).

Turun kauppakorkeakoulu toivoo, että nykyinen kauppatieteellisen alan yhteisvalinnan toimintamalli pystyttäisiin säilyttämään valintakoe F:ssa yhteistyön pohjana. Yhteisvalinnan mielestä valintakokeeseen liittyvien osioiden teknisessä toteutuksessa pitäisi kuulla valintakoetyöryhmää, jolla olisi viime kädessä päätäntävalta.

Kauppatieteellisen alan yhteisvalinta: Valintakoe F on tällaisenaan toimiva (kyllä)

Aalto-yliopisto pitää tärkeänä, että valintakoe F perustuu kahteen tai muutamaan lukiokurssiin. Kokeeseen tarvitaan matematiikkaan liittyviä kysymyksiä, joten joku matematiikan kurssi on perusteltu. Matematiikan kurssi voi olla tilastomatematiikan tai talousmatematiikan kurssi. Asian voi jättää valintakoeryhmän päätettäväksi. Lisäksi on perusteltua rakentaa kysymyksiä yhteiskuntaopin kurssin materiaalin pohjalle.
Kokeessa voidaan jakaa lisämateriaalia. Tätä tapaa on käytetty menestyksellä jo nykyisessä kauppatieteen kokeessa.

Tämä lausunto on laadittu yliopistossa 16.4 ja 18.4 käytyjen keskustelujen perusteella ja lausunto käsittää Hankenin yhteisen näkemyksen ehdotetusta valintakoemallista vuodelle 2025. Valintakokeen perustehtävä on varmistaa, että myös valintakokeen perusteella valituilla on samat valmiudet ja edellytykset menestyä opinnoissaan kuin todistusvalinnan perusteella valituilla. Valintakokeen rooli on vähentynyt mutta se on edelleen keino päästä yliopistoon.

Hanken näkee edelleen yhteistyön mahdolliseksi ehdotetun mallin pohjalta. Kaikki ehdotetut valintakoeosiot ovat tärkeitä kauppa- ja taloustieteiden kannalta, ja aiemmin ehdotetut analyyttiseen ja kriittiseen ajatteluun liittyvät muutokset ovat otettu huomioon nyt ehdotetussa mallissa. Keskeiset näkemykset kokeen sisällöstä löytyvät alta.

- Hankenille on ratkaisevaa, että ruotsinkielisen valintakokeen laatu on verrattavissa suomenkieliseen valintakokeeseen. Pohjana käytettävät materiaalit täytyvät olla ruotsinkielisten opiskelijoiden saatavilla, ja terminologian on oltava verrattavissa mahdollisiin valintakokeen perustana oleviin oppimateriaaleihin/materiaaleihin. Pelkkä käännös ei riitä, vaan laatu on varmistettava monikielisten testien laadunvarmistusmenetelmillä. Kielikysymys ei saa laittaa hakijat eriarvoiseen asemaan. Ruotsinkielisen valintakokeen laadun varmistamiseksi ruotsinkielistä edustusta tulevassa valintakoekehittämisryhmässä tulee varmistaa.

Valintakoeuudistuksen toteuttamisen ja uudistuksesta etukäteen tiedottamisen AIKATAULU on liian nopea ja sellaisenaan johtaa hyvin kohtuuttomaan ja epäreiluun lopputulokseen monelle jatko-opiskelupaikkaa hakevalle. Uudistus pitäisi toteuttaa samanlaisella aikataululla kuin todistusvalintauudistus, jossa lukiolaisilla on aikaa sopeuttaa opiskeluvalintansa uuden pääsykokeen mukaisesti (tiedotus uudistuksesta useampi vuosi ennen sen voimaantuloa). Keväällä 2025 jatko-opintoihin pyrkii paljon opiskelijoita, jotka ovat valmistuneet esim. lukiosta vuosien 2022-2024 aikana, ja jotka eivät käytännössä pysty enää keväällä 2025 vaikuttamaan mitenkään lukio-opintoihinsa. Lisäksi nämä opiskelijat ovat jo tehneet vuosina 2022-2024 valintoja sen suhteen, miten ottavat opintopaikkoja vastaan/miten päättävät yrittää vielä valintakokeen kautta opiskelupaikan saamista ilman mitään tietoa tästä tulevasta uudistuksesta. Tämä viivästys valintojen tekemisessä tai aikaisempiin pääsykokeisiin osallistumisessa ei ole oma valinta monessa tapauksessa; esim. vuoden mittainen varusmiespalvelus (pakollinen, ei juurikaan mahdollisuutta itse vaikuttaa palveluksen alkamisaikaan tai kestoon) sekoittaa tehokkaasti miespuolisten hakijoiden suunnitelmat yo-kirjoituksia seuraavien muutaman vuoden aikana. Tämän johdosta mahdollisen pääsykoeuudistuksen tulisi tulla voimaan aikaisintaan keväällä 2026 (samanaikaisesti todistusvalintauudistuksen kanssa) ja siten, että tulevasta uudistuksesta tiedotetaan selkeästi ennen kevään 2024 yhteisvalintaa.

Kauppatieteellisen alan yhteisvalinta: Valintakoe F on mahdollista valintakokeeseen luonnosteltujen alojen kesken (kyllä)

Helsingin yliopisto katsoo, että ehdotetut alat ovat oikeassa kokeessa.

Pääsykokeita ei pitäisi yhdistää. Pääsykokeet toimivat nykyisenä mallina hyvänä. Yhdistäminen tuo ainoastaan pakkoa opiskella asioita, mitkä ei liity omaan alaan mitenkään. Esimerkiksi haluaa alalle x, ja opiskeli sitä varten sopivia aineita lukiossa, mutta nytten päästäkseen alalle x tarvitsisikin pääsykokeessa osata myös päästä alalle y, minkä opintoja ei olekaan suorittanut. Tässä tilanteessa ei voisi yhtään mitään.

Pääsykokeita ei pitäisi yhdistää.

Näin eri alojen pääsykokeita ei tulisi yhdistää.

Yhteinen osa ei välttämättä mittaa oikeustieteelliseen osaamiseen ollennaisesti liittyvää päätöksentekokykyä. Sen vuoksi valintakoearvostelun painopiste tulisi olla oikeustieteelliseen pyrkivien eriytyvässä osiossa. Siihen vastaamista varten tarvittaisiin edelleen ennakkolukemista, jolla mitataan paitsi luetun ymmärtämistä myös motivaatiota lukea ammatissa laajoja oikeudellista kieltä sisältäviä tekstikokonaisuuksia. Ennakkoteksti on monelle ensimmäinen kokemus juridisesta kielestä. Jos sellaisia tekstejä lukee ensimmäistä kertaa vasta valintakokeessa, ei välttämättä kykene ymmärtämään kaikkia käsitteitä eikä niitä voi tarkistaa. Koe ei voi perustua vain monivalintoihin, vaan siellä tulisi olla myös oikeustapauskysymys, essee tai muu sellainen vastaustyyppi, jossa testataan kykyä tuottaa analyyttistä, johdonmukaista ja ratkaisukykyä osoittavaa tekstiä. Todistuksella valittavien prosenttiosuutta ei tulisi nostaa valintakoeuudistuksessa oikeustieteen osalta, sillä oikeudellisissa ammateissa tarvitaan eri väylistä tulleita ja mahdollisesti muista ammateista alalle siirtyneitä juristeja. Puhdas todistusvalinta tarkoittaisi sitä, että arvosanojen korottajien määrä lukioissa lisääntyisi merkittävästi ja että mahdollisesti sellaisia henkilöitä jäisi pois korkeakoulutuksesta, joilla on siihen erinomaiset edellytykset, mutta he eivät vielä lukio-opinnoissa olleet kypsiä opiskelemaan tai heillä ei ollut muutoin mahdollisuutta täysin keskittyä opiskeluun. Juristeiksi tulisi yhteiskunnassa päästä erilaisista taustoista, jotta oikeudenkäyttö voidaan yhteiskunnassa kokea oikeudenmukaiseksi. Tämän vuoksi tarvitaan edelleen arvostelussa painotettava oikeustieteen eriytyvä osio, ennakkolukemista ja valintakoe, joka mahdollistaa opiskeluväylän myös niille, jotka eivät syystä tai toisesta ole saaneet korkeimpia arvosanoja ylioppilaskuulustelussa.

Todistuksella valittavien määrää ei tulisi nostaa. Lukioaika ei kaikille määritä motivaatiota tulla juristiksi. Pääsykokeen läpäisee ahkeralla työllä ja oikeudellisella hahmotuskyvyllä, joten se on nykyisellään mahdollisimman yhdenvertainen kaikille.
Yhteinen osuus on huono idea. Ala ei ole muutenkaan sellainen, jota opiskellaan ohimennen jonkin muun aineen rinnalla ja katsotaan jos se riittää. Tuen myös Juristiliiton kannanottoa asiassa, joka oli perustellusti kielteinen koskien yhteistä koetta.

Yhteiskuntatieteissä yhtäältä ja historiassa toisaalta toteutetaan keväällä 2024 valtakunnallista valintakoeyhteistyötä. Historian valtakunnallinen valintakoe 2024 voi hyvinkin osoittautua parhaaksi malliksi kaikille GHI-oppialoille jatkossa; ei sitä kukaan ainakaan a priori voi tietää, että näin ei ole, joten asiaa tulisi tarkastella. Ehdotan, että GHI-oppialoilla järjestetään paitsi kullekin erillinen osio (esseetehtävin), myös konetarkasteinen osio, josta (nk. "yhteisestä") osiosta on yhtä monta versiota kuin haettavaa alaa (kuten historia; samaa alaa opetetaan monessa hakukohteessa, jotka eivät siis järjestäisi erillisiä valintakokeita) ja kukin vastaa siihen versioon jolle alalle ensisijaisesti hakee. Näin "yhteinenkin osio" voi testata asioiden hallintaa (esimerkiksi historian lukion oppimäärän; filosofian lukion oppimäärän jne; muilla kuin lukioaloilla hyvissä ajoin ilmoitettavan pääsykoekirjan hallintaa). Valtakunnallinen yhteistyö tuo kaikki tavoiteltavat hyödyt ilman niitä haittavaikutuksia joita liittyy siihen, että kokeisiin ei voi valmistautua perehtymällä johonkin aineistoon (kuten lukion oppimäärään): on merkittävä vaikutus uusien opiskelijoiden motivaatioon ja keskeyttämistä ehkäisevään ymmärrykseen alaa koskien, että alaan perehdytään etukäteen. Ehdotan siis että GHI - aloilla konetarkasteinenkin osuus jakautuu esimerkiksi viiteen eri versioon. Tämä on teknisesti toteutettavissa, välttää huonoja puolia ja sisältää hyvät puolet - ja tätä testataan käytännössä esimerkiksi historian kevään 2024 valtakunnallisessa yhteisvalinnassa.

Valintakoe G on kokonaisuus, jossa ei ole päästy testaamaan yhteistyötä ja nyt yhteistyötä pyritään saamaan aikaiseksi isojen alojen kesken. Tämän kokeen osalta aikataulu on haastava osio, sillä nykyisestä yhteistyön kehittämistä ei olla vielä saatu tuloksia. Tästä syystä on erittäin vaikea ennustaa yhteistyön onnistumista. Tämän valintakokeen osalta on olemassa riski siitä, että kokeesta muodostuu liian geneerinen. Kokeissa tulisi huomioida alojen erityispiirteet ja -vaatimukset tarkemmin.

Yhteiskuntatieteissä opiskelijavalinnat voidaan vuonna 2025 toteuttaa valtakunnalliseksi yhteisvalinnaksi ehdotetun G-mallin mukaisesti. Tarvittaessa/haluttaessa kokeeseen voidaan sisällyttää pieni kirjoitustehtävä, mutta monivalinta on edustamani tutkinto-ohjelman näkökulmasta riittävä.

Yhteiskuntatieteiden tiedekunta: Sosiaalityön valintatyöryhmä toimittaa kommenttinsa erikseen
hankkeelle. Yhteisen valintakokeen suunnittelussa tulee huomioida tänä vuonna ensimmäistä kertaa toteutettavan laajan yhteiskuntatieteiden valintakokeen kokemukset. Tästä johtuen uudistuksen aikataulu on liian kireä ja uudistus olisi parempi tehdä aikaisintaan keväällä 2026.
Tampereen ylioppilaskunta: Valintakoe G on osio, jossa ei ole päästy testaamaan yhteistyötä ja nyt yhteistyötä pyritään saamaan aikaiseksi isojen alojen kesken. Tämän kokeen osalta aikataulu on haastava osio, sillä nykyisestä yhteistyön kehittämistä ei olla vielä saatu tuloksia. Tästä syystä on erittäin vaikea ennustaa yhteistyön onnistuvuutta. Tämän valintakokeen osalta on olemassa riski siitä, että kokeesta muodostuu liian geneerinen. Kokeissa tulisi huomioida alojen erityispiirteet ja -vaatimukset tarkemmin.
Johtamisen ja talouden tiedekunta: Keskusteluissa on noussut esiin tarve käydä vielä läpi
mahdollinen yhteiskuntatieteiden eriytyvä osio, joka antaisi mahdollisuuden arvioida hakijoiden
kykyä osoittaa analyyttisiä valmiuksiaan (esimerkiksi soveltamalla ennakkoaineistoa kokeessa
jaettavaan osioon). Osiolla ei mitattaisi kirjoitustaitoa, vaan ajattelun jäsentämistä.
Yhteiskuntatieteiden mahdollista yhteistä osiota suunniteltaessa tulee aikataulun sallimissa rajoissa huolellisesti analysoida yhteiskuntatieteellisen alan valintakoepilotista saadut kokemukset.
Valintakokeen G osalta esitettiin toive hidastaa käyttöönottoa vuoteen 2026. Yhteiskuntatieteelliselle alalle ehdotetaan eriytyvää osiota.

Valintakokeen yhteisessä osiossa haasteena on toisistaan erilaisille aloille (esim. viestintätieteet, sosiaalitieteet ja oikeustiede) tarvittavan osaamisen mittaaminen.

Koemme, että näiden alojen yhdistäminen on hyvin hankalaa ja näille yhteisen osion tekeminen kaikille aloille sopivaksi on aika epätodennäköistä.

Näkemykseni mukaan oikeustieteellä pitäisi olla kokonaan oma valintakoe. Jos kuitenkin päädytään ehdotettuun malliin, jossa oikeustieteellä on oma erityvä osio, sen painoarvon tulisi olla merkittävä. Kokeeseen etukäteen luettavan materiaalin määrä tulisi olla riittävä, vähintään esimerkiksi 300 sivua. Muuten koe ei mittaa riittävästi hakijan motivaatiota ja kykyä lukea oikeustieteellistä tai juridista tekstiä ja omaksua sitä. Esimerkiksi kyky oppia ja painaa mieleen tietyn oikeudenalan perusperiaatteet ja hallita riittävällä tavalla tämä kokonaisuus jää kokonaan mittaamatta. Jos tiedekuntaan valitulta opiskelijalta puuttuvat nämä ominaisuudet, hän herkästi keskeyttää opinnot. Myös opintomenestys saattaa jäädä tällaisten opiskelijoiden kohdalla heikommaksi.

Aineistokoe mittaa lähinnä kykyä tekstin nopeaan omaksumiseen ja kykyä tehdä sitä koskevia päätelmiä verraten nopeasti, muutaman tunnin aikana. Se mittaa paineensietokykyä hyvin pikaista päätöksentekoa vaativissa tilanteissa. Nämä ovat tietysti hyödyllisiä ominaisuuksia kaikilla elämänalueilla. Käytännön lakimiestoiminnassa ovat kuitenkin huomattavasti tavallisempia tilanteet, joissa päätöksentekoon on enemmän aikaa. Sen kannalta olisikin tärkeämpää, kuinka hyvin henkilö pystyy omaksumaan tekstiä ja tekemään sen pohjalta ratkaisuja esimerkiksi viikon kuluessa. Kysymys voi olla laajasta, satoja sivuja tekstiä sisältävästä materiaalista, joka henkilön pitäisi pystyä ottamaan hallintaansa. Tällaisia kykyjä ehdotettu aineistokoe mittaa selvästi huonommin kuin ennalta luettavaan materiaaliin perustuva koe.

Ehdotus perustunee ajatukseen, jonka mukaan pyrkijältä edellytettävä kokeeseen valmistautumisaika ei saa muodostua muutamaa viikkoa pidemmäksi. Pidän tätä huonona lähtökohtana jo edellä mainittu motivaationmittausnäkökohta huomioon ottaen.

Webinaarissa esitetyn perusteella myös erityvän osion koe olisi monivalintakoe. Tätä on perusteltu sillä, että aikaa tulosten ilmoittamiselle on siinä määrin niukasti, ettei tekstin lukemiseen perustuvalle arvostelulle voitaisi varata aikaa. Taustalla on ilmeisesti ajatus, jonka mukaan kyseinen koe täytyy ajoittaa tapahtuvaksi vasta sen jälkeen, kun todistusvalinnan tulokset ovat tulleet. Ketään ei siis saa pakottaa osallistumaan tai edes valmistautumaan kokeeseen siinä vaiheessa, kun hänen kohdallaan on vielä mahdollista, että hän pääseekin tiedekuntaan todistusvalinnnan kautta.

En kannata monivalintakoetta enkä hyväksy sen edellä esitettyä käyttämisen perustetta. Oikeustieteellistä osaamista voi parhaiten mitata tekstin tuottamista edellyttävien tehtävien avulla. Tätä jokainen lakimies lopulta tarvitsee työssään - kysymys ei useinkaan ole valinnasta valmiiksi tarjottujen vastausten kesken.

Valintakoe voidaan helposti ajoittaa niin, että sen arvosteluun jää tekstivastausten lukemisen vaatima aika. Tarvittaessa koe voidaan pitää jo ennen kuin todistusvalinnan tulokset ovat tulleet. Tätäkin selvempää on, että kokeeseen tosissaan tähtäävältä voidaan edellyttää kokeeseen valmistautumista jo siinöä vaiheessa, jolloin todistusvalinta on vielä tekemättä. Se, että kokeeseen tulee näin lukeneeksi myös moni sellainen, joka sitten pääseekin sisään tiedekuntaan jo todistusvalinnan perusteella, ei ole lainkaan haitallista. Jos valintakoemateriaali on valittu järkevästi, tästä "turhasta" lukemisesta on sisään päässeelle opiskelijalle hyötyä opintojen aikana-.

Yhteiskuntatieteissä yhtäältä ja historiassa toisaalta toteutetaan keväällä 2024 valtakunnallista valintakoeyhteistyötä. Historian valtakunnallinen valintakoe 2024 voi hyvinkin osoittautua parhaaksi malliksi kaikille GHI-oppialoille jatkossa; ei sitä kukaan ainakaan a priori voi tietää, että näin ei ole, joten asiaa tulisi tarkastella. Ehdotan, että GHI-oppialoilla järjestetään paitsi konetarkasteinen osio, myös kullekin erillinen osio (esseetehtävin). Tästä osiosta on yhtä monta versiota kuin haettavaa alaa (kuten historia; samaa alaa opetetaan monessa hakukohteessa, jotka eivät siis järjestäisi erillisiä valintakokeita) ja kukin vastaa siihen versioon jolle alalle ensisijaisesti hakee; ja jos hakee useammalle GHI-alalle saa lisäaikaa vastatakseen useampaan. Näin voidaan testata asioiden hallintaa (esimerkiksi historian lukion oppimäärän; filosofian lukion oppimäärän jne; muilla kuin lukioaloilla hyvissä ajoin ilmoitettavan pääsykoekirjan hallintaa). Valtakunnallinen yhteistyö tuo kaikki tavoiteltavat hyödyt ilman niitä haittavaikutuksia joita liittyy siihen, että kokeisiin ei voi valmistautua perehtymällä johonkin aineistoon (kuten lukion oppimäärään): on merkittävä vaikutus uusien opiskelijoiden motivaatioon ja keskeyttämistä ehkäisevään ymmärrykseen alaa koskien, että alaan perehdytään etukäteen. Ehdotan siis että GHI - aloilla konetarkasteisen osion lisäksi esseeosuus, jonka laatimisen ja tarkastamisen toteutukseen voidaan käyttää esimerkiksi historian kevään 2024 valintakoeyhteistyön toimiviksi osoittautuvia käytäntöjä ja huonoja puolia parantaen. Näin koe jakautuu esimerkiksi viiteen eri versioon. Tämä on teknisesti toteutettavissa, välttää huonoja puolia ja sisältää hyvät puolet - ja tätä testataan käytännössä esimerkiksi historian kevään 2024 valtakunnallisessa yhteisvalinnassa.

Tekstitaidoissa olisi hyvä mitata myös kirjoittamistaitoja, jotka ovat viestintätieteille olennaista osaamisaluetta yliopistossa.

Viestintätieteissä perusteltua mitata tekstitaitoja. Hyvä, että tämä on otettu luonnoksessa huomioon.

Yhteiskuntatieteiden tiedekunta: Samassa valintakokeessa on mukana oikeustieteet, joka vahvana hakupainealana saattaa vääristää opiskelijavalintaa, kun samalla kokeella voi helposti hakea eri hakukohteisiin. Jo tästä syystä olisi tärkeää tarjota mahdollisuus tutkinto-ohjelmien eriytyville osioille, joilla voi mitata hakijan motivaatiota ja/tai valmiuksia ko. alalle.

Viestintätieteissä valintakokeen pisteytyksen painotus tulisi olla sen eriytyvässä osiossa. Eriytyvässä osiossa ei tulisi olla monivalintatehtäviä vaan esimerkiksi esseekysymyksiä.

Ehdotamme valintakokeeseen G samanlaista eriytyvää osiota kuin valintakoe C:ssä., jossa kokeen tekijät valitsevat valinnaisista osioista tehtäväkokonaisuudet, jotka haluavat tehdä. Osiot voisivat olla hallintotieteille ja julkisoikeudelle yhteinen osio, sosiaalitieteille ja yhteiskuntatieteille omansa. Vapaavalintaisissa osioissa olisi hyvä olla lyhyitä, esseetyylisiä tehtäviä, sillä kyseisessä tehtävätyypissä menestyminen antaa myös hyvät edellytykset kyseisten alojen opinnoissa menestymiseen. Valinnaisissa osioissa teemoja voisi olla muun muassa valtio-oppi, talous ja sosiaalipolitiikka.

Oma eriytyvä osio on tärkeä oikeustieteellisen alan yhteisvalinnalle. Hakupainealalla eriytyvä osio sekä mahdollistaa että lisää erottelukykyä.

Eriytyvän osion on oltava ajallisesti riittävän pitkä sekä hakijoiden opiskeluvalmiuksien mittaamiseen että hakijoiden erottelun toteutumiseen.

Oikeustieteiden omassa eriytyvässä osiossa myös ennakkomateriaali voi tulla kyseeseen. Ennakkoaineiston rajattu käyttö lisää mahdollisuutta erottelukykyisen kokeen laatimiseen ja vähentää tarvetta pidentää eriytyvän osion ajallista kestoa. Ennakkoaineistoon perehtymiseen varattava aika tulee sovittaa uuteen järjestelmään sen muiden reunaehtojen mukaisesti (noin 7 arkipäivää).

Eriytyvä osio on mahdollista toteuttaa monivalintakysymyksinä. Kysymykset on laadittava huolellisesti ja niin, että kysymykset eivät mittaa ulkolukua vaan opiskeluun tarvittavia taitoja.

Oikeustieteellisen nykymuotoisen valintakokeen perusteella monivalinnatkin kuvaavat riittävästi parhaiden hakijoiden osaamista.

Oikeustieteellisen alan yhteisvalinta:
- Oma eriytyvä osio on erittäin tärkeä oikeustieteellisen alan yhteisvalinnalle. Eriytyvän osion on oltava ajallisesti riittävä sekä hakijoiden tietotaidon mittaamiseen että hakijoiden erottelun toteutumisen kannalta. Eriytyvä osio sekä mahdollistaa että lisää erottelukykyä, joka on välttämätöntä hakupainealalla.
- Oikeustieteiden omassa eriytyvässä osiossa ennakkomateriaali on olennaista. Lukiossa ei opeteta oikeusaineita kuin vähäisessä määrin. Koe ei voi perustua lukion oppimäärään. Valintakokeen tulee testata oikeudellista normien soveltamiskykyä. Näitä ei sisälly kokeen yhteiseen osioon. Näiden taitojen testaaminen edellyttää oikeudelliseen aineistoon tutustumista, mikä ei riittävässä määrin ole mahdollista koetilanteessa. Ennakkoaineisto tutustuttaa opiskelijan oikeustieteelliseen lähestymistapaan ja vaikuttaa alalle hakeutumiseen.

Liikuntatieteellinen tiedekunta: Mahdollisuus eriytyvään osioon myös muille aloille kuin oikeustieteeseen ja viestintään, jotta voi hyödyntää alaan liittyvää aineistoa. Hakualaan liittyvän aineiston käyttö on saanut hakijoilta hyvän palautteen. Kokeessa pitää olla kirjoittamista edellyttävä osio, pelkät monivalinnat eivät mittaa hakijalta koulutuksessa edellytettäviä valmiuksia.

Yhteiskuntatieteet ja sosiaalityö: Tarvitsemme yhteisen, mahdollisesti konetarkisteisen koeosion ohella kirjallista ilmaisua mittaavan kokeen tai ainakin alakohtaisen esseen. Tämän voi ratkaista alakohtaisilla kirjoitustehtävillä kokeessa. Konetarkisteista osiota tulee hyödyntää esikarsintana kirjallista ilmaisua mittaavalle alakohtaiselle kokeelle. Valtakunnallisen kokeen ja yhteispisteytyksen riskinä on nähty opiskelupaikkojen vajaaksi jääminen pienemmissä hakukohteissa. Konetarkisteinen monivalinta tms. pisteytyssysteemi voi karsia opiskelijat vain suosituimpiin hakukohteisiin ja näistä rakenteellis-teknisistä syistä esimerkiksi pienemmät ja vähemmän hakupaineiset hakukohteet voivat jäädä ilman opiskelijoita tai eivät saisi paikkoja täytettyä koeväylästä. Hakukohteiden näkyvyydellä, aloilla ja yksiköiden omalla profiililla ei ole uuden mallin myötä samanlaista roolia.

Sosiaalitieteet, oikeustiede ja viestintä ovat hyvin erilaisia aloja, eivätkä sovi samaan kokeeseen. Opiskelen itse sosiaalitieteitä, eikä voisi kuvitella tekeväni valintakoetta, jossa olisi myös oikeustieteen asioita. Tästä on vaikea saada paketti, joka toimii.

Tämä on liian laaja kokonaisuus. Oikeustiede ja viestintä ovat jo niin kaukana toisistaan oppisisältöinä ja aloina, että on vaikeaa nähdä mitään järkevää pointtia keksiä niitä yhdistäviä tekijöitä yhteiseen osuuteen.

Oikeustieteen pääsykoe tulee säilyttää erillisenä pääsykokeena. Nykyinen oikeustieteen pääsykoe, jossa hakijat perehtyvät ja sisäistävät lyhyessä ajassa suuren määrän oikeustieteellistä materiaalia mittaa erinomaisesti hakijoiden kykyä sisäistää laajoja kokonaisuuksia sekä motivaatiota päästä opiskelemaan oikeustiedettä. Näitä taitoja tarvitaan myös oikeustieteen opinnoissa menestymiseksi. Lisäksi oikeustieteellisen pääsykokeen mitatessa hakijan todellista kiinnostusta alaa kohtaan, lisää pääsykokeiden yhdistäminen riskiä opintojen keskeyttämiselle.

Oikeustiede poikkeaa muista alan normatiivisuuden vuoksi. Oikeustiede ei voi tyytyä vain havainnointiin oikeudellisessa päätöksenteossa. Sen vuoksi oikeustiede ei välttämättä sovellu kovin hyvin samaan valintakokeeseen yhteiskuntatieteiden kanssa.

Jos kullekin tulee oma eriytyvä osuus, niin samassa kokeessa olemisen merkitys ei ole niin suuri.

Oikeustieteen siirtäminen omaksi osiokseen kasvatustieteiden tavoin voisi helpottaa kokeen valmistelua, varsinkin kun kyseessä on hakupaineala.

Oikeustiede ei kuulu nähdäksemme tähän valintakokeeseen, vaan voisi olla omana kokeenaan.

Oikeustieteellisen alan yhteisvalinta: Valintakoe G on mahdollista valintakokeeseen luonnosteltujen alojen kesken (kyllä)
- Oikeustieteellisen alan yhteisvalinnassa nähdään, että esitetyssä mallissa oikeustieteet on mukana oikeassa laatikossa (valintakoe G) ja yhteistyö koetaan mahdolliseksi muiden alojen kanssa.
- Oikeustieteellisen alan yhteisvalintaan kuuluu tällä hetkellä Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Lapin yliopisto sekä Turun yliopisto, ja yhteisvalinnalla on vahva kokemus oikeustieteiden hakukohteiden yhteistyöstä. Ruotsinkielisten oikeustieteiden hakukohteiden (Helsingin yliopisto ja Åbo Akademi) liittäminen mukaan yhteisvalintaan on käynnissä. Yhteisvalinnassa ei koeta, että yhteistyökyky heikkenisi valintakoeuudistuksen myötä.

Sosiaalityön yhteisvalinta: Valintakoe G on mahdollista valintakokeeseen luonnosteltujen alojen kesken (kyllä)

Juristiliitto katsoo, että oikeustieteen tulisi jatkossakin olla nykyisen mukainen koulutusyksiköiden yhteistyössä tekemä valintakoe. Oikeustieteellä on jossain määrin rajapintoja julkisoikeuden, hallintotieteiden ja yhteiskuntatieteiden osalta, mutta viestintä- ja sosiaalitieteiden kanssa yhdistävien tekijöiden määrä on vähäinen. Huomioida täytyy, että aloilla olennaiset tiedot ja taidot eroavat ja kullakin alalla ovat omat erityisluonteensa ja -tarpeensa. Oikeustieteissä tällaisena korostuvat esimerkiksi oikeudellisten normien tulkinta, yleisten ja erityisten oikeusperiaatteiden ymmärtäminen, oikeudellinen päättely- ja päätöksentekokyky sekä ratkaisukeskeisyys. Oikeustieteissä esimerkiksi korostuvat erilaiset tulkinnan taidot, kun tilastojen sijasta tulkinnan kohteena ovat lainopilliset tekstit.

Lisäksi kun otetaan huomioon oikeustieteen rooli hakupainealana ja nyt käytössä oleva ensikertalaisten kiintiö, ei yhdistäminen muiden valintakokeiden yhteyteen tule lisäämään hakijoiden kiinnostusta muita aloja kohtaan. Niin oikeustieteissä kuin muillakin hakupainealoilla hakijat keskittävät tosiallisesti hakunsa vain niihin kohteisiin, jotka heitä tosiasiallisesti kiinnostaa ja ns. hakupakko täytetään niillä valintakokeilla, joihin heillä ei ole tosiasiallista mahdollisuutta päästä sisään esim. aikaisempien ainevalintojen vuoksi. Todennäköinen kehityskulku tällaisessa tilanteessa onkin se, että he jättävät hakematta näille aloille, jotta tosiasiallista vaaraa ensikertalaisuuden menettämiseen ei ole.

Helsingin yliopisto katsoo, että ehdotetut alat ovat oikeassa kokeessa.

Koe tällaisenaan näyttää toimivalta, kunhan kysymyksistä saadaan järkevät. Tutkinto-ohjelmassamme on ollut vahvasti se henki, että eriyttäviä osioita ei tarvita. Se olisi meidän tapauksessamme jopa haitaksi. Edes historiatieteet eivät ole tieteenalana niin erityislaatuisia, etteikö voitaisi taipua samaan kuin muutkin tieteenalat. Olin itsekin aiemmin kirjoitettavan koeosion kannalla, mutta nyt olen minä ja moni muu, jonka kanssa olemme keskustelleet, kypsyneet siihen ajatukseen, että kirjoitettavaa osiotakaan ei tarvita. Se on paluuta siihen työmäärään, mikä valintakokeiden pisteyttämisessä nykyisellään on. Mikäli tutkimustulokset siitä, että tekstin ymmärtämisen taito korreloi kirjoitustaitoon pitävät paikkaansa, ollaan sen verran turvallisilla vesillä, että ei ole estettä ainakin testata nyt esillä ollutta mallia.
Näkemykseni ei edusta tiedekunnan tms. "virallista" kantaa, vaan on erilaisissa työryhmissä esille tulleiden näkemysten kiteytys.

Kuvaus on aivan liian suppea, epämääräinen ja käsitteellisesti sekava, jotta sen voisi hyväksyä eteenpäin siirtymisen lähtökohdaksi. Tässä vaiheessa pitäisi todellakin olla jo jotain konkreettisempaa ja täsmällisempää nähtäväksi. Asia pitäisi palauttaa takaisin valmisteluun.

Pääsykokeita ei pitäisi yhdistää. Pääsykokeet toimivat nykyisenä mallina hyvänä. Yhdistäminen tuo ainoastaan pakkoa opiskella asioita, mitkä ei liity omaan alaan mitenkään. Esimerkiksi haluaa alalle x, ja opiskeli sitä varten sopivia aineita lukiossa, mutta nytten päästäkseen alalle x tarvitsisikin pääsykokeessa osata myös päästä alalle y, minkä opintoja ei olekaan suorittanut. Tässä tilanteessa ei voisi yhtään mitään.

Pääsykokeita pidetään jo tällä hetkellä toimivana mallina. Uudistuksen myötä, jos haluaa alalle x joutuisi opiskelemaan alaan y liittyviä opintoja, koska alojen x ja y pääsykoe olisi sama. Tämän takia joutuu painottamaan lukio-opiskelussa asioita, jotka eivät olisi välttämättömiä sinne alalle minne hakee. Nykyisen pääsykoejärjestelmän hyvänä puolena pidetään myös sitä, että sen avulla saa tietää, onko oikeasti kiinnostunut alasta tarpeeksi harjoitellessaan pääsykokeisiin. Uudistus ei varmaankaan myöskään lisäisi välttämättä hyvinvointia, koska uudistuksen myötä saattaa joutua opiskelemaan asioita, jotka eivät liity siihen alaan, joka itseä kiinnostaa. Uudistuksen pitäisi tulla voimaan aikaisintaan vuonna 2027, koska silloin opiskelijat osaisivat jo toisella asteella valita ensimmäisenä vuotena oikeat opinnot ja panostaa niihin opintoihin, jotka eivät liity siihen alaan, jota haluaa opiskella, mutta sisältyvät pääsykokeeseen.

Ehdotetussa mallissa H filosofian koe olisi täysin yhteinen historian, kulttuurien tutkimuksen, taiteiden tutkimuksen ja teologian kanssa ja kaikki tehtävät olisivat käytännössä konetarkistettavia monivalinta-, yhdistely- ja aukkotehtäviä. Malli on filosofian kannalta monin tavoin ongelmallinen.
Toisin nykyinen valintakoe ennakkomateriaaleineen, ehdotettu geneerinen valintakoe ei millään tavoin varmista hakijan kykyjä, valmiuksia tai motivaatiota opiskella juuri filosofiaa. Filosofian valintakokeessa oma, eriytyvä osio olisi käytännössä minimivaatimus laadukkaan opiskelijavalinnan takaamiseksi. Lisäksi tehtävän olisi oltava esseemuotoinen, jotta hakijan valmiudet filosofiseen argumentaatioon tulisivat esille. Voi olla niin, että parhaat monivalintatehtävät korreloivat tilastollisesti geneerisen kirjoitustaidon kanssa. On kuitenkin eri asia tuottaa itse jonkin akateemisen alan substanssista ja esimerkiksi argumentoida filosofisesti. Tätä osaamista pitäisi myös mitata valintakokeessa. Sitä voidaan mitata pidemmillä kirjoitustehtävillä.
Filosofiasta ovat kiinnostuneet myös luonnontieteellisesti, matemaattisesti, kielellisesti, psykologiaan tai yhteiskuntatieteellisesti orientoituneet hakijat, joita filosofia tarvitsee. Nämä alat olisivat muiden muassa eri kokeessa. Ehdotuksessa filosofia nähdään siis sisällöllisesti liian kapeasti. Tarvitaan oma tehtävä, joka huomioi filosofian sisällöllisen laaja-alaisuuden.
Filosofia on ala, johon on korkeahko hakupaine, jolloin ehdotetussa valintakokeessa on myös suuri riski sille, että se karsii alalle paremmin sopivia hakijoita, koska se ei mittaa alalle tärkeitä kirjallisia ajattelu- ja argumentaatiotaitoja.

Yhteiskuntatieteissä yhtäältä ja historiassa toisaalta toteutetaan keväällä 2024 valtakunnallista valintakoeyhteistyötä. Historian valtakunnallinen valintakoe 2024 voi hyvinkin osoittautua parhaaksi malliksi kaikille GHI-oppialoille jatkossa; ei sitä kukaan ainakaan a priori voi tietää, että näin ei ole, joten asiaa tulisi tarkastella. Ehdotan, että GHI-oppialoilla järjestetään paitsi kullekin erillinen osio (esseetehtävin), myös konetarkasteinen osio, josta (nk. "yhteisestä") osiosta on yhtä monta versiota kuin haettavaa alaa (kuten historia; samaa alaa opetetaan monessa hakukohteessa, jotka eivät siis järjestäisi erillisiä valintakokeita) ja kukin vastaa siihen versioon jolle alalle ensisijaisesti hakee. Näin "yhteinenkin osio" voi testata asioiden hallintaa (esimerkiksi historian lukion oppimäärän; filosofian lukion oppimäärän jne; muilla kuin lukioaloilla hyvissä ajoin ilmoitettavan pääsykoekirjan hallintaa). Valtakunnallinen yhteistyö tuo kaikki tavoiteltavat hyödyt ilman niitä haittavaikutuksia joita liittyy siihen, että kokeisiin ei voi valmistautua perehtymällä johonkin aineistoon (kuten lukion oppimäärään): on merkittävä vaikutus uusien opiskelijoiden motivaatioon ja keskeyttämistä ehkäisevään ymmärrykseen alaa koskien, että alaan perehdytään etukäteen. Ehdotan siis että GHI - aloilla konetarkasteinenkin osuus jakautuu esimerkiksi viiteen eri versioon. Tämä on teknisesti toteutettavissa, välttää huonoja puolia ja sisältää hyvät puolet - ja tätä testataan käytännössä esimerkiksi historian kevään 2024 valtakunnallisessa yhteisvalinnassa.

KOMMENTIT VALINTAKOKEEN H ERITYVÄÄN OSIOON, JOLLAINEN ILMAN MUUTA TULEE JÄRJESTÄÄ - ERILLISTÄ TILAA VASTAUKSELLE EI JOSTAIN SYYSTÄ OLE.

Yhteiskuntatieteissä yhtäältä ja historiassa toisaalta toteutetaan keväällä 2024 valtakunnallista valintakoeyhteistyötä. Historian valtakunnallinen valintakoe 2024 voi hyvinkin osoittautua parhaaksi malliksi kaikille GHI-oppialoille jatkossa; ei sitä kukaan ainakaan a priori voi tietää, että näin ei ole, joten asiaa tulisi tarkastella. Ehdotan, että GHI-oppialoilla järjestetään paitsi konetarkasteinen osio, myös kullekin erillinen osio (esseetehtävin). Tästä osiosta on yhtä monta versiota kuin haettavaa alaa (kuten historia; samaa alaa opetetaan monessa hakukohteessa, jotka eivät siis järjestäisi erillisiä valintakokeita) ja kukin vastaa siihen versioon jolle alalle ensisijaisesti hakee; ja jos hakee useammalle GHI-alalle saa lisäaikaa vastatakseen useampaan. Näin voidaan testata asioiden hallintaa (esimerkiksi historian lukion oppimäärän; filosofian lukion oppimäärän jne; muilla kuin lukioaloilla hyvissä ajoin ilmoitettavan pääsykoekirjan hallintaa). Valtakunnallinen yhteistyö tuo kaikki tavoiteltavat hyödyt ilman niitä haittavaikutuksia joita liittyy siihen, että kokeisiin ei voi valmistautua perehtymällä johonkin aineistoon (kuten lukion oppimäärään): on merkittävä vaikutus uusien opiskelijoiden motivaatioon ja keskeyttämistä ehkäisevään ymmärrykseen alaa koskien, että alaan perehdytään etukäteen. Ehdotan siis että GHI - aloilla konetarkasteisen osion lisäksi esseeosuus, jonka laatimisen ja tarkastamisen toteutukseen voidaan käyttää esimerkiksi historian kevään 2024 valintakoeyhteistyön toimiviksi osoittautuvia käytäntöjä ja huonoja puolia parantaen. Näin koe jakautuu esimerkiksi viiteen eri versioon. Tämä on teknisesti toteutettavissa, välttää huonoja puolia ja sisältää hyvät puolet - ja tätä testataan käytännössä esimerkiksi historian kevään 2024 valtakunnallisessa yhteisvalinnassa.

Luonnoksessa valintakokeeseen H on valittu oppialoja, joissa vaaditaan yhteneväisiä taitoja. Yhtäläinen koe ei kuitenkaan anna kuvaa hakijan motivaatiosta juuri tiettyyn koulutukseen. Lisäksi pienet erot saattavat olla merkitseviä sen suhteen, mikä ala olisi kullekin hakijalle paras ja mieluisin. Tutkimuskohteet ja tyypilliset kysymyksenasettelut tutkimuksessa eroavat oppialojen välillä. On reilua, että hakija jo hakuvaiheessa saa käsityksen siitä, millaiseen oppialaan hän on hakemassa ja millaisia ovat sen omaleimaiset piirteet.
Korrelaatio eri tehtävätyypeissä menestymisessä ei tarkoita, että havaitun korrelaation taustalla olevat tekijät olisivat opiskelijavalinnan kannalta valintakriteereiksi kelpaavia valmiuksia.
Monivalinnassa laajojen osaamisalueiden testaaminen mahdollistuu erilaisten tietosisältöjen ja päättelyprosessien välillä, mutta se ei välttämättä koske tieteenalalla erityisesti vaadittavia ajattelun taitoja, jotka edellyttävät laajojen ilmiöiden tarkastelua monista eri näkökulmista, monipuolista reflektiota, kykyä kyseenalaistaa ja pohtia syvällisesti ja omaehtoisesti ilmiöitä ymmärtäen.
Webinaarissa 21.3. epäiltiin, ettei rajattua aihetta koskevaan esseeseen vastaaminen välttämättä kerro hakijan valmiuksista kovin monipuolisesti. Se voi kuitenkin kertoa hakijan kyvyistä suhteellisen monipuolisesti, vaikka esseen sisältö olisi rajattu yhteen aiheeseen tai kysymyksenasetteluun. Esseevastauksessa on mahdollista seurata hakijan pohdiskelua ja argumentaatiota monivaiheisen ja moniulotteisen ajattelukulun kautta, kuten myös hakijan kykyä muodostaa kokonaisuuksia.
Se, että monivalintatehtävillä on mahdollista mitata myös ylemmän tason kognitiivisia prosesseja ei tarkoita, että niillä olisi mahdollista mitata opiskelijavalinnan kannalta relevantteja ylemmän tason kognitiivisia prosesseja. Uudistusta koskevissa materiaaleissa todetaan tutkimustietoon nojaten: "Monivalintatehtävillä on mahdollista mitata myös ylemmän tason kognitiivisia
prosesseja (Haataja, ym. 2023)". Kuitenkin mainitussa artikkelissa todetaan: "The highest levels of the taxonomy, Evaluating and Creating, cannot be assessed using multiple-choice items and were therefore not applied in this study". Viitatussa tutkimuksessa siis todetaan, ettei monivalinnalla voi mitata korkeimpia kognitiivisia prosesseja. Tämä on ristiriidassa niiden argumenttien kanssa, joilla monivalintaa uudistuksessa perustellaan.

Myös kokeessa H tulisi olla mahdollisuus eriytyvien osioiden käyttämiseen. Humanististen alojen edustajat ovat tuoneet tätä näkökantaa esille toistuvasti hankkeen järjestämissä webinaareissa. Valintakokeen H yhteisessä osiossa mitattavat taidot (analyyttisyys ja kriittinen ajattelu jne.) ovat tärkeitä, ja on hienoa, että historian kannalta keskeinen ajallisten kehityskulkujen hahmottaminen on sisällytetty mukaan. Miksi siis vielä toivoa eriytyvää osiota liittyen ko. teemaan (ajallisten kehityskulkujen hahmottaminen)? Koska yhteisestä osiosta on tulossa konetarkastettava, eikä siihen siis käytännössä voi suuresta kokelasjoukosta johtuen sisällyttää kirjoitustehtäviä. Tutkinto-ohjelmamme näkemyksen mukaan tätä alallemme keskeistä tietotaitoa mitataan kuitenkin parhaiten juuri esseetehtävällä, jossa hakija kirjoittamalla rakentaa ja argumentoi historiallisten ilmiöiden ajallisia yhteyksiä.

Historian opiskelu, tutkimus, sekä ne työtehtävät joihin opiskelijat päätyvät meiltä valmistuttuaan perustuvat kirjoitetun tekstin analysoimiseen, ja niistä itsenäisten synteesien tekemiseen kirjoittamisen avulla. Vaikka monivalintatehtävät mittaisivatkin ylemmän tason kognitiivisia prosesseja (asiaa on toistaiseksi tutkittu suppeasti, eivätkä monivalintakokeen ohella soveltuvuuskoetta käyttävät alat eivät ole paras vertailukohta humanistisille aloille, vrt. Haataja et. al. 2023), ne eivät mittaa historia-aloille tyypillisiä tiedon prosessoinnin ja kirjallisen tuottamisen kykyjä.

Em. eriytyvä osio olisi valittavissa niille tutkinto-ohjelmille, jotka sitä haluavat käyttää. Eriytyvien osioiden maltillinen sisällyttäminen kokeeseen ei myöskään pidennä kokelaan koeaikaa tarpeettomasti (vrt. ylioppilaskoe 6 h), tämä on täysin järjestettävissä oleva asia. Eriytyvät osiot voivat olla myös lyhyempiä kirjoitustehtäviä, jolloin niihin vastaaminen ja myös niiden tarkastaminen on nopeampaa. Lyhyt esseetehtävä voisi tarvittaessa perustua kokeessa jaettavaan aineistoon. Näin toteutettuna kokelailla ei olisi sen enempää etukäteisvalmistelua kuin täysin monivalintoihin perustuvassa järjestelyssä.

Lisäksi hankkeen tulisi selvittää perusteellisesti, kuinka yleistä osiota olisi mahdollista käyttää karsivana tehtävänä eriytyvään osioon, joka tällöin voitaisiin lukea vain parhailta hakijoilta (toki riittävän monelta). Opiskelijavalinta on tärkeä asia. Valintakokeisiin voi jatkossakin liittyä yliopiston henkilökunnan tekemää työtä, tätä ei tarvitse kokonaan poistaa. Tulee myös kriittisesti arvioida, minkälaisia seurauksia geneerisellä monivalintakokeella olisi tutkinto-ohjelmien perusopetuksen sisällöille tai opiskelijoiden opiskelumotivaatiolle.

Historia-alalla on käynnissä hyvä yhteistyö, jonka tuloksena keväällä 2024 järjestetään ensimmäinen valtakunnallinen valintakoe. Nyt valmisteilla olevassa hankkeessa olisi järkevää hyödyntää tuoreiden valintakoeyhteistyöhankkeiden kokemuksia (myös muilta aloilta kuin historia) esimerkiksi erilaisista tehtävätyypeistä. Em. mainituista syistä pidämme hankkeen aikataulua liian kireänä ja ehdotamme, että uudistusta lykätään vuodella, vuoteen 2026.

On syytä harkita erillisten osioiden lisäämistä kokeeseen tai siirtyä valintakoe C:n tyyppiseen koerakenteeseen. Tekstitaitojen, erityisesti kirjoittamisen mittaaminen on nähdäksemme edelleen edellytyksiä pärjätä kyseisillä aloilla.

Aloissa on yhteisiä piirteitä, joten on perusteltua, että ne on yhdistetty samaan kokeeseen. Kuitenkin alojen yhteistyöstä ei ole vielä kokemusta, minkä vuoksi mallin toimivuuden ennustaminen on hankalaa. Lisäksi tällä aikataululla yhteistyön alkuun saattaminen haluttujen tavoitteiden täyttämiseksi voi osoittautua haasteelliseksi. Myös tämän kokeen osalta on riskinä, että kokeesta tulee liian geneerinen ja toivomme, että alojen erityispiirteet otetaan kokeessa huomioon.

Jos jokaiselle saadaan eriytyvä osio, ei samassa kokeessa olemiselle ole niin suurta väliä.

Filosofiat eivät ole löytäneet yhteistä linjaa valtakunnallisesti mutta Turussa toivotaan, että filosofia voisi olla mukana kokeessa G, koska sen koetaan paremmin mittaavan filosofian opiskelun kannalta keskeistä taitoja. Myös lukion opetussuunnitelmassa painopiste on siirretty selkeästi pois filosofian historiasta kohti "ajattelun taitoja ja arvostelukykyä". Olennaista on kyky ilmaista filosofista ajattelua, kriittisesti eritellä ja problematisoida informaatiota, hahmottaa ja täsmentää sen käsitteellistä rakennetta sekä esittää asiasta perusteltu arvio.

Filosofia on väärässä kokeessa sikäli, että mikään ehdotetuista kokeista ei ole varsinaisesti oikea paikka filosofialle. Filosofia on universaalitiede, jolla pitäisi sivistysyliopistossa olla oma koe ("tieteiden äiti"). Filosofiaan tarvittaisiin opiskelijoita, joilla on tuntemusta aloista hyvin laajalla kirjolla kielitieteestä fysiikkaan. Ehdotettu malli ohjaa kapeasti humanistisia hakijoita filosofiaan.

Helsingin yliopisto katsoo, että ehdotetut alat ovat oikeassa kokeessa.

Vaikka en ole filosofian alalta itse, alan edustajien kanssa käymieni keskustelujen perusteella tämä koe on vähiten paha vaihtoehto. Taiteiden tutkimuksen osalta tilannetta hankaloittaa se, että siihen kuuluu Helsingin yliopistossa yleinen kirjallisuustiede, jolloin kirjallisuustiede on hajaantunut kahteen kokeeseen.

Det har framställts så att prov I har tre delar: två gemensamma, en sökmålsspecifik. Det har sagts att alla urvalsprov ska vara tvåspråkiga - det har inte framgått men verkar troligt att man fritt väljer om man skriver provet på finska eller svenska. Det är gott och väl i sig, men frågan blir då: Hur tar man hänsyn till de utbildningar där undervisningen ges på svenska? Ett urvalsprov som skrivs på finska är ingen hjälp om det viktigaste att få reda på är om den sökande är kapabel att följa undervisning, läsa kurslitteratur, göra kursarbete på svenska. Det har sagts (på webinarium 21.3) att de tre delarna i urvalsprovet kan viktas olika i poängräkningen. För sökmålet nordiska språk (som andraspråk) skulle man alltså vilja tänka sig en viktning på 20-20-60 %, eller till och med 10-10-80% om man så vill. Då får den del som mest visar kompetensen i svenska störst betydelse. För sökmålet nordiska språk (som modersmål) kan man tänka sig viktningen 30-30-30% - om man förutsätter att modersmålssvenska sökande gör provet på svenska. Att svenskspråkiga medborgare som söker att läsa t.ex. engelska vet att undervisningen pågår på finska kan man anta. Att en finskspråkig medborgare inser att studier i nordiska språk kräver en faktiskt fungerande svenska är inte lika självklart att anta. Problemet ställer sig därför annorlunda för svenskspråkiga universitetsutbildningar i Finland än för utbildningar i de övriga språken (vieras kieli). Man kan också tänka sig en annan lösning på detta problem än en "pieni muutos" i viktningen av provets delar.

Pääsykokeita ei pitäisi yhdistää. Pääsykokeet toimivat nykyisenä mallina hyvänä. Yhdistäminen tuo ainoastaan pakkoa opiskella asioita, mitkä ei liity omaan alaan mitenkään. Esimerkiksi haluaa alalle x, ja opiskeli sitä varten sopivia aineita lukiossa, mutta nytten päästäkseen alalle x tarvitsisikin pääsykokeessa osata myös päästä alalle y, minkä opintoja ei olekaan suorittanut. Tässä tilanteessa ei voisi yhtään mitään.

Hakukohteiden pitää saada valita, millä kielellä yhteinen osio tehdään.

Yhteiskuntatieteissä yhtäältä ja historiassa toisaalta toteutetaan keväällä 2024 valtakunnallista valintakoeyhteistyötä. Historian valtakunnallinen valintakoe 2024 voi hyvinkin osoittautua parhaaksi malliksi kaikille GHI-oppialoille jatkossa; ei sitä kukaan ainakaan a priori voi tietää, että näin ei ole, joten asiaa tulisi tarkastella. Ehdotan, että GHI-oppialoilla järjestetään paitsi kullekin erillinen osio (esseetehtävin), myös konetarkasteinen osio, josta (nk. "yhteisestä") osiosta on yhtä monta versiota kuin haettavaa alaa (kuten historia; samaa alaa opetetaan monessa hakukohteessa, jotka eivät siis järjestäisi erillisiä valintakokeita) ja kukin vastaa siihen versioon jolle alalle ensisijaisesti hakee. Näin "yhteinenkin osio" voi testata asioiden hallintaa (esimerkiksi historian lukion oppimäärän; filosofian lukion oppimäärän jne; muilla kuin lukioaloilla hyvissä ajoin ilmoitettavan pääsykoekirjan hallintaa). Valtakunnallinen yhteistyö tuo kaikki tavoiteltavat hyödyt ilman niitä haittavaikutuksia joita liittyy siihen, että kokeisiin ei voi valmistautua perehtymällä johonkin aineistoon (kuten lukion oppimäärään): on merkittävä vaikutus uusien opiskelijoiden motivaatioon ja keskeyttämistä ehkäisevään ymmärrykseen alaa koskien, että alaan perehdytään etukäteen. Ehdotan siis että GHI - aloilla konetarkasteinenkin osuus jakautuu esimerkiksi viiteen eri versioon. Tämä on teknisesti toteutettavissa, välttää huonoja puolia ja sisältää hyvät puolet - ja tätä testataan käytännössä esimerkiksi historian kevään 2024 valtakunnallisessa yhteisvalinnassa.

Kun yhteistä osiota laaditaan, olisi tärkeää muistaa, että joukossa on myös kasvava joukko hakijoita, joiden äidinkieli ei ole suomi. Ei ainoastaan Suomen kieli ja kulttuuri -opintosuuntaan vaan myös muihin kieliaineisiin. Olisi tärkeää, että esimerkiksi yhteisen osion tehtävänannot olisivat hyvin selkeitä ja yksitulkintaisia. Tehtävänannoissa tulisi välttää vaikeita lauserakenteista kuten partisiippeja ja lauseenvastikkeita sekä idiomaattisia ilmaisuja. Tämä koskee tietysti laajemminkin valintakokeita. Yhteisessä osiossa kielen analysointikykyä mittaavat tehtävät (esim. keksityn kielen analysointi) toimivat hyvin myös ei-äidinkielisille. Sen sijaan hiukan huolestuttava on suunniteltu toinen osio, joka mittaisi kykyä lukea erilaisia tekstilajeja ym. Näitä tekstilajejahan me vasta harjoittelemme opinnoissa. Monella kansainvälisellä hakijalla ei ole käsitystä akateemisista tekstilajeista (tai ne vähintäänkin eroavat suomalaisesta tekstitraditiosta). Tekstit ja tehtävät tulisi harkita hyvin tarkasti ja jonkun S2-ammattilaisen olisi syytä olla aina mukana laatimassa tehtäviä. Tai ainakin ne olisi hyvä luetuttaa jollakulla S2-opettajalla ennen kokeen lopullisen version tekoa. Toki yleisen osion merkitsevyyttä voi sitten prosenteilla vähentää. Olen myös sitä mieltä, että jokin ennakkoon luettava materiaali tätä osiota varten helpottaisi ei-äidinkielisiä. Heille lukeminen kuitenkin on hitaampaa.

Ehdotamme, että kokeen nimi on kuvaavampi, esimerkiksi Kielten ja kirjallisuuden koe (ei valintakoe I). Yhteisen osion tehtävät on laadittava huolellisesti ja siten, ettei kummastakaan yhteisen osion osasta tule liian vaikea ja hakijoita karkottava. Huolellinen valmistelu vaatii riittävästi aikaa. Uuden koekokonaisuuden käyttöönoton aikataulu on liian kireä, jos kokeet otetaan käyttöön jo keväällä 2025. Uudet kokeet voidaan ottaa käyttöön aikaisintaan keväällä 2026.
Nykyaikataululla vajaan vuoden aikana pitäisi muodostaa valintakokeiden laatijaryhmät, laatia täysin uudenlaiset ja osittain konekorjattaviin tehtäviin perustuvat kokeet, ottaa käyttöön digitaalinen koealusta ja tiedottaa hakijoille uudenlaisesta valintakokeesta. Ehdotamme, että uudistusta lykätään vähintään vuodella.

Yhteisen osion teemat ovat varmasti taitoja, joita tulee mitata kaikilla aloilla.

Den gemensamma provdelen ska tas fram parallellt på svenska och finska av L1-talare, så att uppgiftstyperna, svarsalternativen, de språkliga exemplen och materialen fungerar på båda språken. Provet kan inte översättas utan textexemplen för läsförståelsen/texttolkningen ska vara sådana, att de finns i både finsk och svensk språkversion.
Vi ska inte förvänta oss att alla sökande kan finska, svenska eller engelska och vi ska inte förvänta oss att alla sökande är bekanta med den finländska kontexten. Provet måste fungera också för sökande med en annan kulturell och språklig härkomst än finländsk.
Det är viktigt att urvalsprovet ses som en alternativ väg till universitetsstudier och det ska inte basera sig på och motsvara de finländska gymnasiekurserna och nuvarande finländska studentproven, utan utvärdera sökandes faktiska kunskaper, färdigheter och intresse för ämnet.
Att ge en del av provmaterialen på förhand kan minska sökandes stress i provsituationen.
Det ska vara möjligt att vikta den gemensamma delen mindre och den sökmålsspecifika delen (eriytyvä osio) mer, eftersom språkfärdigheten i ämnet man vill studera är ett mycket viktigt urvalskriterium för språkstudier.

Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta: Vähintään neljän tunnin koeaika. Lyhyen
ennakkoaineiston tarve: säästää koeaikaa, kun materiaalia ennalta, hakijalla jonkinlainen
mahdollisuus valmistautua kokeeseen.
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta: Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelman kannanotto
valintakoeuudistukseen: Yhteisen osion tehtävät on laadittava huolellisesti ja siten, ettei
kummastakaan yhteisen osion osasta tule liian vaikea ja hakijoita karkottava. Huolellinen valmistelu vaatii riittävästi aikaa. Uuden koekokonaisuuden käyttöönoton aikataulu on liian kireä, jos kokeet otetaan käyttöön jo keväällä 2025. Uudet kokeet voidaan ottaa käyttöön aikaisintaan keväällä 2026.
Nykyaikataululla vajaan vuoden aikana pitäisi muodostaa valintakokeiden laatijaryhmät, laatia täysin uudenlaiset ja osittain konekorjattaviin tehtäviin perustuvat kokeet, ottaa käyttöön digitaalinen koealusta ja tiedottaa hakijoille uudenlaisesta valintakokeesta. Ehdotamme, että uudistusta lykätään vähintään vuodella.
Tampereen ylioppilaskunta: Yhteisen osion teemat ovat varmasti taitoja, joita tulee mitata kaikissa kielissä.
Valintakokeen I osalta esitettiin toive hidastaa käyttöönottoa vuoteen 2026

Yhteinen osio hyvä sellaisena kuin sitä on mietitty, sis. kielitietoisuutta, monilukutaitoa. Pohdittava, millä kielillä yhteinen osio on mahdollista suorittaa ja vaikuttaako oikeakielisyys sen arviointiin.

För den språkspecifika delen gäller samma kommentar som den nyss efterfrågade. När utbildningen försiggår på svenska är den del av urvalsprovet som faktiskt görs på svenska den enda som har verkligt värde som urvalsverktyg. Delar som testar allmän textanalys, motivation eller akademiska färdigheter är givetvis relevanta som mätare, men om språkförmågan saknas förlorar de all relevans.

Osa joutuu vastaamaan useaan eriytyvään osioon, joten mahdollisimman pitkä koe on tarpeen.

Eriytyvässä osassa on oltava mahdollisuus esseevastauksiin. Kirjoitustaito ja asioiden jäsentämisen taito ovat ensisijaisia taitoja yliopisto-opiskelijalle, ja näitä taitoja on testattava valintakokeessa! Emme halua yliopistoissa ryhtyä opettamaan kirjoitustaitoa heille, jotka ovat hoksaavaisia ja saattavat menestyä monivalintakokeessa, mutta sitten asioiden esittämisen kirjallinen taito onkin jotain toista. Hankkeen esittämä tutkimus monivalintatehtävien ja esseetehtävien suhteesta on liian yksipuolinen perustelu sille, että monivalintatehtävissä pärjäävät ne, jotka pärjäävät myös esseetehtävissä. Esimerkiksi oikeustieteen ja kirjallisuutieteen valintakoekysymykset ovat siinä määrin erilaisia, että tämä vertailu tuntuu perustelemattomalta.
Todistusvalinnassa sisään tulevat opiskelijat on testattu kirjoitus- ja lukutaidossa ylioppilaskokeen äidinkielen ja kirjallisuuden kokeessa, ja näitä tehtäviä lukevat lukuisat sensorit. Miksi yliopistoissa ei voi käyttää samankaltaista menetelmää esseetehtävien osalta, vaan vaaditaan konetarkistettavia kokeita?

Yhteiskuntatieteissä yhtäältä ja historiassa toisaalta toteutetaan keväällä 2024 valtakunnallista valintakoeyhteistyötä. Historian valtakunnallinen valintakoe 2024 voi hyvinkin osoittautua parhaaksi malliksi kaikille GHI-oppialoille jatkossa; ei sitä kukaan ainakaan a priori voi tietää, että näin ei ole, joten asiaa tulisi tarkastella. Ehdotan, että GHI-oppialoilla järjestetään paitsi konetarkasteinen osio, myös kullekin erillinen osio (esseetehtävin). Tästä osiosta on yhtä monta versiota kuin haettavaa alaa (kuten historia; samaa alaa opetetaan monessa hakukohteessa, jotka eivät siis järjestäisi erillisiä valintakokeita) ja kukin vastaa siihen versioon jolle alalle ensisijaisesti hakee; ja jos hakee useammalle GHI-alalle saa lisäaikaa vastatakseen useampaan. Näin voidaan testata asioiden hallintaa (esimerkiksi historian lukion oppimäärän; filosofian lukion oppimäärän jne; muilla kuin lukioaloilla hyvissä ajoin ilmoitettavan pääsykoekirjan hallintaa). Valtakunnallinen yhteistyö tuo kaikki tavoiteltavat hyödyt ilman niitä haittavaikutuksia joita liittyy siihen, että kokeisiin ei voi valmistautua perehtymällä johonkin aineistoon (kuten lukion oppimäärään): on merkittävä vaikutus uusien opiskelijoiden motivaatioon ja keskeyttämistä ehkäisevään ymmärrykseen alaa koskien, että alaan perehdytään etukäteen. Ehdotan siis että GHI - aloilla konetarkasteisen osion lisäksi esseeosuus, jonka laatimisen ja tarkastamisen toteutukseen voidaan käyttää esimerkiksi historian kevään 2024 valintakoeyhteistyön toimiviksi osoittautuvia käytäntöjä ja huonoja puolia parantaen. Näin koe jakautuu esimerkiksi viiteen eri versioon. Tämä on teknisesti toteutettavissa, välttää huonoja puolia ja sisältää hyvät puolet - ja tätä testataan käytännössä esimerkiksi historian kevään 2024 valtakunnallisessa yhteisvalinnassa.

Yksi tärkeimpiä asioita opinnoissamme on kirjoitustaito. Meillä ei ole aikaa opinnoissa opettaa peruskirjoitustaitoa vaan keskitymme akateemisten tekstien tuottamisen harjoitteluun. Sellaisissa opintosuunnissa, joissa ei ole kovin paljon hakijoita (esimerkiksi juuri Suomen kieli ja kulttuuri), pitäisi ehdottomasti olla kirjoitelman kirjoittaminen yhtenä tehtävänä.

Kirjallisuustieteellä tulee säilyä eriytyvä oppialakohtainen osio (kuten nykyluonnoksessa) ja mahdollisuus tulkinta- ja analyysitaitojen sekä luku- ja kirjoitustaidon mittaamiseen. Kirjallisuuden tulkintataito on välttämätön lähtötaito kirjallisuustieteen opiskelijalle. Humanististen alojen erityspiirteet tulee ottaa huomioon valintakoeuudistuksessa. Useimmat humanistis-yhteiskuntatieteelliset alat eivät voi valita opiskelijoita pelkkien konekorjattavien tehtävien perusteella. Erityisesti tulkintatieteet (kirjallisuustiede, filosofia, historia, taiteidentutkimus) tarvitsevat eriytyviä osioita ja esseemuotoisia tehtäviä. Ennakkomateriaalin edellyttämiselle ja esseevastauksille ei pidä rakentaa esteitä.

Kielten ja kirjallisuuden kokeen pituuden pitää olla riittävä (ainakin 4 tuntia), jotta hakijat voivat tehdä haluamansa koeosiot ja hakea useammalle alalle samalla kokeella. Yhteisen osuuden pituus voisi olla 1 tunti. Kokeet tulee aikatauluttaa niin, että yhtenä päivänä on vain yksi koe. Kahden kokeen tekeminen samana päivänä on hakijalle kohtuuttoman raskasta.

Teksintuottotaidot nähdään näissäkin aloissa edelleen tärkeinä osa-alueina yliopistossa pärjäämiseen.

Eriytyvien osioiden osalta huoleksi aiheutuu valintakokeeseen käytettävä aika ja miten hakija ehtii suorittamaan kaikki osiot. Jos hakija on esimerkiksi halukas suorittamaan useamman kielen kokeen, pystyykö hän panostamaan kaikkiin tasapuolisesti.

De sökmålsspecifika delarna av urvalsprovet ska vara möjliga att vikta mer än de gemensamma delarna.
I mindre sökmål måste det vara möjligt att ha produktionsuppgifter som bedöms manuellt, t.ex. en essä. Det går utmärkt att bedöma essäer relativt objektivt med hjälp av en bedömningsmatris (jfr studentexamen).
Förhandsmaterial är viktigt. Några alternativ till texterna som ska analyseras eller användas som underlag för en essä kan ges på förhand för det mäter den sökandes motivation om hen läser dem och det kan minska stressen i provsituationen.
Urvalsprovet till sökmålet nordiska språk (svenska som det andra inhemska språket) ska vara helt på svenska, dvs. även anvisningstexterna ska vara på svenska.
Urvalsprovet till sökmålet nordiska språk och nordisk litteratur (svenska som modersmål) behöver testa både språkvetenskaplig och litteraturvetenskaplig kunskap. I detta prov behöver vi också kunna testa de sökandes förmåga att skriva text på svenska

Yhteiskuntatieteiden tiedekunta: Kirjallisuustieteellä tulee säilyä eriytyvä oppialakohtainen osio
(kuten nykyluonnoksessa) ja mahdollisuus tulkinta- ja analyysitaitojen sekä luku- ja kirjoitustaidon mittaamiseen. Kirjallisuuden tulkintataito on välttämätön lähtötaito kirjallisuustieteen opiskelijalle.
Humanististen alojen erityspiirteet tulee ottaa huomioon valintakoeuudistuksessa. Useimmat
humanistis-yhteiskuntatieteelliset alat eivät voi valita opiskelijoita pelkkien konekorjattavien
tehtävien perusteella. Erityisesti tulkintatieteet (kirjallisuustiede, filosofia, historia,
taiteidentutkimus) tarvitsevat eriytyviä osioita ja esseemuotoisia tehtäviä. Ennakkomateriaalin
edellyttämiselle ja esseevastauksille ei pidä rakentaa esteitä. Kielten ja kirjallisuuden kokeen
pituuden pitää olla riittävä (ainakin 4 tuntia), jotta hakijat voivat tehdä haluamansa koeosiot ja hakea useammalle alalle samalla kokeella. Yhteisen osuuden pituus voisi olla 1 tunti. Kokeet tulee aikatauluttaa niin, että yhtenä päivänä on vain yksi koe. Kahden kokeen tekeminen samana päivänä on hakijalle kohtuuttoman raskasta
Tampereen ylioppilaskunta: Eriytyvien osioiden osalta huoleksi aiheutuu valintakokeeseen käytettävä aika ja miten hakija ehtii suorittamaan kaikki osiot. Jos hakija on esimerkiksi halukas suorittamaan useamman kielen kokeen, pystyykö hän panostamaan kaikki tasapuolisesti

Samarbete om utformning av urvalsprov är mest möjligt och meningsfullt mellan utbildningar på svenska och utbildningar i nordiska språk.

Jos jokaiselle on eriytyvä osio, ei samassa kokeessa olemisella ole niin suurta väliä.

Jos on mahdollista käyttää eriytyviä osioita, joukko on ok.

Eri aloilla ja yliopistoilla tulee olla tasa-arvoinen mahdollisuus osallistua uusien kokeiden suunnitteluun ja laatimiseen. Jokaisesta yliopistosta ja jokaiselta tieteenalalta tulee olla riittävä edustus valintakoetyöryhmässä. Valintakoetyöryhmät tulee muodostaa avoimesti ja läpinäkyvästi. Tässä onnistuminen edellyttää, että uudet valintakokeet otetaan käyttöön aikaisintaan keväällä 2026.

Mikään ala ei välttämättä ole väärässä kokeessa, mutta kokeen ja erityisesti eriytyvien osioiden laajuuden vuoksi kokeen valmistelussa tulee huolehtia käytännön järjestelyistä erityisesti niiden hakijoiden kohdalla, jotka hakevat useammalle alalle.

Det gemensamma urvalsprovet för språk och litteratur går att genomföra med dessa sökmålsspecifika delar. Namnen på de sökmålsspecifika delarna måste ändå vara mer transparenta och exakta än nu och motsvara vårt faktiska sökmål: nordiska språk (inte endast svenska språket). Dessutom behöver (nordisk) litteratur synas i namnet på provet som skrivs för sökmålet nordiska språk och nordisk litteratur (svenska som modersmål).

Tampereen ylioppilaskunta: Mikään ala ei välttämättä ole väärässä kokeessa, mutta kokeen ja
erityisesti eriytyvien osioiden laajuuden vuoksi kokeen valmistelussa tulee huolehtia käytännön
järjestelyistä erityisesti niiden hakijoiden kohdalla, jotka hakevat useammalle alalle.

Litteraturvetenskap vid Åbo Akademi ingår i Utbildningsprogrammet för kultur, historia och filosofi och finns alltså inte med i detta prov utan i prov H.

Helsingin yliopisto katsoo, että ehdotetut alat ovat oikeassa kokeessa.

Yleisesti valintakokeen soisi mittaavan erityisesti ennalta opittua eikä painottuvan ongelmanratkaisuun ja kokeessa jaettaviin materiaaleihin. Ongelmanratkaisullakin on paikkansa, mutta jos kokeeseen ei vaadita lainkaan esitietoja, alkaa sen mittauskyky vaikuttaa heikolta.

Koska ylioppilastodistuksella valitaan jo paljon opiskelijoita, voisi valintakokeessa testata jonkin verran alan omaa osaamista, vaikkei sitä opetettaisi lukiossa (kuten tietotekniikka ja laki) nimeämällä pääsykokeeseen esitiedoksi jonkin alan peruskirjan tai vastaavan.

Olen seurannut valintakokeita vuosikymmeniä. Mielestäni olisi, erityisesti nyt, kun monivalintatehtävien osuus kasvaa, siirryttävä enemmän pois todistusvalinnasta. Kokeiden tarkastaminen automatisoituu ja näin tarkastamisen kiire vähenee

Koko luonnos on aivan liian suppea, epämääräinen ja käsitteellisesti sekava, jotta sen voisi hyväksyä eteenpäin siirtymisen lähtökohdaksi. Tässä vaiheessa pitäisi todellakin olla jo jotain konkreettisempaa ja täsmällisempää nähtäväksi. Asia pitäisi palauttaa takaisin valmisteluun.

Pääsykokeita ei pitäisi yhdistää. Pääsykokeet toimivat nykyisenä mallina hyvänä. Yhdistäminen tuo ainoastaan pakkoa opiskella asioita, mitkä ei liity omaan alaan mitenkään. Esimerkiksi haluaa alalle x, ja opiskeli sitä varten sopivia aineita lukiossa, mutta nytten päästäkseen alalle x tarvitsisikin pääsykokeessa osata myös päästä alalle y, minkä opintoja ei olekaan suorittanut. Tässä tilanteessa ei voisi yhtään mitään.

Yleisesti valintakokeen soisi mittaavan erityisesti ennalta opittua eikä painottuvan ongelmanratkaisuun ja kokeessa jaettaviin materiaaleihin. Ongelmanratkaisullakin on paikkansa, mutta jos kokeeseen ei vaadita lainkaan esitietoja, alkaa sen mittauskyky vaikuttaa heikolta.

Koska ylioppilastodistuksella valitaan jo paljon opiskelijoita, voisi valintakokeessa testata jonkin verran alan omaa osaamista, vaikkei sitä opetettaisi lukiossa (kuten tietotekniikka ja laki) nimeämällä pääsykokeeseen esitiedoksi jonkin alan peruskirjan tai vastaavan. Näin hakijat saavat jo käsityksen alasta ja voivat jättää hakematta, jos ala ei kiinnosta.

Pääsykokeita pidetään jo tällä hetkellä toimivana mallina. Uudistuksen myötä, jos haluaa alalle x joutuisi opiskelemaan alaan y liittyviä opintoja, koska alojen x ja y pääsykoe olisi sama. Tämän takia joutuu painottamaan lukio-opiskelussa asioita, jotka eivät olisi välttämättömiä sinne alalle minne hakee. Nykyisen pääsykoejärjestelmän hyvänä puolena pidetään myös sitä, että sen avulla saa tietää, onko oikeasti kiinnostunut alasta tarpeeksi harjoitellessaan pääsykokeisiin. Uudistus ei varmaankaan myöskään lisäisi välttämättä hyvinvointia, koska uudistuksen myötä saattaa joutua opiskelemaan asioita, jotka eivät liity siihen alaan, joka itseä kiinnostaa. Uudistuksen pitäisi tulla voimaan aikaisintaan vuonna 2027, koska silloin opiskelijat osaisivat jo toisella asteella valita ensimmäisenä vuotena oikeat opinnot ja panostaa niihin opintoihin, jotka eivät liity siihen alaan, jota haluaa opiskella, mutta sisältyvät pääsykokeeseen.

Kirjallisuuden tulisi olla taidealojen ja kulttuurintutkimuksen kanssa, ei vieraiden kielien

Valintakokeita ei tulisi yhdistää. Ennalta opeteltava materiaali vastaa paremmin myös opinnoissa tarvittavia taitoja, kuin vasta valintakokeessa esitettävä ja hyvin nopeasti sisäistettävä materiaali. Ennalta opeteltavan materiaalin tulee lisäksi vastata alalla opiskeltavia asioita. Vasta valintakokeessa esitettävä materiaali vähentää lisäksi mm. lukihäiriöstä kärsivien mahdollisuuksia saada opiskelupaikka, sillä lisäajasta huolimatta tämänkaltaisen materiaalin nopea lukeminen ja sisäistäminen on heille haaste.

Kannatamme eriytyvään osioon mahdollisuutta lyhyeen, ennalta opeteltavaan materiaaliin (esim. 30 sivua), koska näin hakijat näkevät, millaisia alan sisällöt oikeasti ovat. Näin saamme myös ehkä motivoituneempia ja sitoutuneempia hakijoita. Tällaisen ennakkomateriaalin omaksuminen ei edellytä valmennuskurssille osallistumista.

Webinaareissa ei ole ollenkaan keskusteltu siitä, miten tehtävät laaditaan, ja miten saadaan luoduksi kompromissi hyvistä tehtävistä. Tämä on tietysti strategista: kun päätös mallista on lyöty lukkoon, yliopistolaisille kerrotaan, miten nämä kokeet laaditaan - juna viedään päämäärätietoisesti pääteasemalle asti ilman, että matkalla tulevia ongelmia ennakoitaisiin lainkaan.
Useammassa yhteydessä on pyydetty, että uudistus tulisi voimaan vasta vuonna 2026, miksi tätä pyyntöä ei kuulla?
Lisäksi huomio mediassakin olleeseen aspektiin: uudistusta perustellaan korona-ajan valintakoejärjestelyihin menneellä resurssilla. Kyseessä olikin melkoinen ruljanssi, mutta poikkeus normaaleista käytännöistä.