Kaava (erityisesti yleiskaava) on hyvä tapa koota tietoa yhteen. Mutta tietomallipohjaisuus ja erilaiset karttapalvelut antavat tähän varmasti paljon uusia mahdollisuuksia ilman, että informatiivista aineistoa pitää esittää osana kaavaa. Toki tässä on riskinä, että tärkeää tietoa jää huomioimatta, jos se pitää erikseen näkyviin hakea.
Olisi kieltämättä selkeää jos kaavoista karsisi kokonaan pois kaiken informatiivisen. Kuten alemmassa kommentissa on todettu, on kuitenkin erityisesti yleiskaavat olleet tärkeä tapa koota monenlaista tietoa yhteen asiakirjaan. Monipuolisen tiedon keräämisellä on myös puolensa silloin, jos rakennetaan poikkeamisluvin tai suunnittelutarveratkaisuin. Mikäli kaavasta puuttuu vaikkapa "informatiivinen" luontoarvon merkintä, niin on riskinä sallia rakentaminen tämmöiselle alueelle. Oletus on, että kaavaa laadittaessa arvot on selvitetty, ja esim. pelkkä maa- ja metsätalousalue tosiaan on vain "pelkää" metsää.
Väittämä on erittäin virheellinen, koska kaavoissa ei juuri ole juuri mitään asioita ennen kuin kaava on lainvoimainen, kaavat edellyttävät valmistelua ja arviointia, mitkä asiat ovat mukana kaavan sisällössä. Kaavan valmistelija työryhmineen esim. myös vaikkapa vuorovaikutuksen perusteella nimenomaan valmistelee kaavan poliittiseen päätöksentekoon. Valmistelussa tehdään synteesi hyvin monesta tosiasiasta, eikä sille toimintatavalle ole tiedossa olevia järkeviä, kohtuullisia ja tasapuolisia vaihtoehtoja. On huomattava, että kaikki ne asiat, jotka "ovat olemassa ilman kaavamääräyksiä", ovat joko sellaisia, että a) ne eivät muutenkaan ole tyypillisesti olleet tai ole kaavan sisältöjä (ei jostain syystä vaikuta kaavan) tai b) ne voidaan aivan luontevasti ja vaivatta olla osa kaavan sisältöinä osaltaan, mutta ne ovat siksi tyypillisesti mukana, että niillä on jokin rajapinta muiden asioiden kanssa, esim. asiat jotka mitoittavat keskenään toisiaan. Periaatteessa on jopa vahingollista väittää olevan asioita, jotka "olisivat olemassa ilman kaavamääräyksiä, jotta niitä ei tarvitsisi huomioida kaavassa". Kaikki se millä on vaikutusta vaikka välillistä, on huomioitava. tai sitten on olemassa asioita, joita ei tarvitse tai jopa voi kaavoittaa. Vain kaavoittaja osaa arvioida, mikä on oltava mukana kaavassa. Ongelmallista on myös se, että kaikki millä joku katsoo olevan merkitystä ja vaikutusta (ja joku toinen ei katso niin asian olevan), demokratiassa on voitava huomioida jonkun tarve. Asia on myös poliittinen, joka tapauksessa yhteinen asia. - Käytännön esimerkkeinä asioista jotka ovat olemassa ilman kaavaakin voisivat yrittää olla maanomistus tai autopaikkojen hallinta, autopaikoista päättäminen yhtiöissä. Ikävästi sanottuna ne ovat olemassa, vaikka kuinka kaavoitettaisiin, eli omistamisella tai hallintaoikeudella on niin suuri merkitys, että kaava ei tilannetta lopulta välttämättä muuta. Silti on kuitenkin muistettava, että juuri omistus ja hallintaoikeus ovat kaavojen syvintä ja kaikkein vanhinta ydintä, jotka on nimenomaan pakko huomioida kaavan valmistelussa, joten esimerkki vain todistaa, että ei ole asiaa "joka olisi olemassa ilman kaavamääräystä", että olisi asiaa jolla ei olisi koskaan missään tilanteessa vaikutusta kaavoitukseen.
Kaavassa on monesti taustoittavaa tietoa, joka ei kulkeudu rakentajalle muuta kautta kuin asemakaavan kautta. On kuitenkin hyvä, että kaavassa on selkeästi seurattavat määräykset.
Vaikka kaavoittaja nämä esim muualla lainsäädännössä määrätyt asiat tuntee, ei rakentaja (varsinkaan kertarakentaja) näitä tunnista, sen vuoksi myös informatiiviset määräykset ovat joskus tarpeen.
Osan asioista voi helposti siirtää selostukseen asemakaavan kuvaukseen. Silti kaavan olisi hyvä pysyä informatiivisena ja luettavissa myös ilman erityistä asiantuntemusta.
Kaavaa/määräyksiä ei laadita pelkästään kaavoittajia varten, joten informatiivinen tieto palvelee peruskuntalaista, joka ei tunne ei lakien ja määräysten kytkeytymissuhteita tai minkälaisia paikallisia määräyksiä on olemassa.
Informatiivisuuden vuoksi lienee tarve tehdä joskus määräyksiä. Ongelmallista on kuitenkin, että tuodaan vain jotakin, joka on muualla. Kaavoittaja ikään kuin olettaa mitä rakentaja ei varmaan tiedä tai mitä tietää. Tästä seuraa samalla se, että muut asiat jotka ovat esim. laissa tai rakennusjärjestyksessä saattavat unohtua tai kokea inflaation, koska niitä ei nosteta esiin asemakaavaan. Rakennusjärjestyksessä olevat asiat voisivat olla vain rakennusjärjestyksessä. Kaavaselostus tarjoaa mahdollisuuden kasata informaatiota. Ehkäpä joskus tietokannat ja -mallityöskentely toimii niin hyvin, että siirtyy tietokin paremmin ilman, että kootaan dokumenttiin.
En pidä pahana sitä, että kaavamääräykset sisältävät informatiivista tietoa alueesta tai jostain asiasta. Alueen kehitystä kuvaava osuus suunnittelumääräyksen yhteydessä avaa lukijalle sitä mihin määräys perustuu. Tyyliin: Pahkajärven länsirannalle 1800-luvun aikana syntyneen ruukkikylälle tyypilliset ominaispiirteet on huomioitava alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa."
Informatiiviset merkinnät aiheuttavat joskus sekaannusta ja kärhämää mm. yleiskaavoissa. Niihin usein/joskus merkitään mm. metsälakikohteita -luo merkinnöin, vaikka metsänhoidosta määrätään metsälaissa. MRL:n kaavaa ei tarvita ohjeistamaan metsänhoitoa. Toisaalta informatiivinen tieto vaikkapa ison sikalan/tehtaan hajuvyöhykkeestä on joskus hyödyllinen alueelle rakentamista suunnittelevalle. Ei asia tule siten yllätyksenä. Informatiivisen tiedon osoittaminen kaavassa perustuu kaavan tarkoitukseen, tapauskohtaiseen harkintaan ja alueen olosuhteisiin sekä joskus myös viranomaisten painostukseen. Joskus sektoriviranomainen vaatimalla vaatii sellaisen tiedon merkitsemistä, mitä kaava ei varsinaisesti tarvitsisi.