Parlamentaarisen TKI-työryhmän sidosryhmäkysely TKI-järjestelmän nykytilasta ja kehittämisestä

euroopan komissio janne

Koulutusjohtaja Susanna Kumpulainen MTK; näkökulmana maa- ja metsätalouden TKI

Marko Forsell, Johtaja (TKI), Centria-ammattikorkeakoulu

omasta puolesta

Omasta puolesta

Omasta puolesta Jarmo Matilainen

omasta puolesta

LitePlacer Oy, Juha Kuusama

IQM Finland Oy, Markku Räsänen

jesse toivonen oikeusministeriö

innovaatio

Suomessa on hyvin koulutettua työvoimaa saatavilla ja pääsy akateemiseen koulutukseen ei ole varallisuuteen sidottua.

Osaavat työvoima, AMK ja yliopiston välinen työnjako selkiytynyt, innovaatioiden tuottamiskyky

Alueidein huomioiminen. Korkeakoulutusta tarjotaan useilla paikkakunnilla ja jokaisesta maakunnasta löytyy ammattikorkeakoulu. Korkeakouluverkoston kattavuus varmistaa sen, että TKI-toimintaa voidaan tehdä joka puolella Suomea. Näin varmistetaan, että kaikki pääsevat mukaan asuinpaikasta riippumatta. Näin vältetään vääristymiä sen vuoksi, jos paikkakunnan vaihto ei tule kysymykseen. Näin myös varmistetaan elinkelpoisuus koko Suomessa.

Tutkimus- ja yritysmaaliman läheinen yhteistyö on Suomessa poikkeuksellisen tiivistä ja arvokasta. Keskinäinen luottamus on korkealla tasolla sekä yritys- että akateemisessa maailmassa.

Suomessa on väkilukuun suhteutettuna erittäin paljon koulutusta, tutkimusta ja tutkimushenkilökuntaa. Suurimmat tutkimusyliopistot ovat vahvoja, melko hyvin resursoituja ja tutkimuksen kaupallistanen / tutkimusyhteistyö on ammattimaisesti organisoitu. Meillä on erittäin aktiivinen ja menestyksekäs startup ekosysteemi, joka tosin on melko itsenäisesti järjestäytynyt. Meillä on erittäin monipuolinen ja ammattimainen rahoitusinstrumenttien valikoima yritysten TKI-rahoitukseen eri vaiheissa.

Suorat keskusteluyhteydet eri organisaatioiden välillä ja matala kynnys lähestyä - ei tarvitse muodollista protokollaa.
Asiat hoituvat ja myös raportoidaan sovitusti
Osaavat ja kokeneet pelikaverit

Siemenvaiheen tutkimuksen ja tuotekehityksen rahoitus on kohtuullisen sujuvaa, startupit pääsevät alkuun idean kehittelyssä.

Mutkattomuus (kun niikseen tulee), hyvä yhteistyö eri toimijoiden välillä, osaavia henkilöitä on (saadaanko heitä projekteihin on tosin joskus ongelma), yhteiskunnan yleinen toimivuus

Kustannustehokas koulutusjärjestelmä. Monipuolinen joukko tieteen osaajia. Yritykset tekevät kohtuullisen paljon yhteistyötä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa.

tietoturva

Varsin pieni joukko kilpailee samoin tutkimuskysymyksin pienistä rahoista. Suomalainen tutkimuskenttä pitäisi saada myös erikoistumaan ja paremmin tietoisiksi toistensa tekemisistä. Yritystä tilanteen parantamiseksi on joillain sektoreilla esim. AgriHub, mutta toistaiseksi sekin on jäänyt konkretisoitumatta, että miten järjestelmä tosiasiassa toimii...

Uudet innovaatiot ja tutkimusongelmat asettuvat usein eri toimialojen rajapinnoille. Tämä vaatii entistä enemmän poikkitieteellisiä tutkimusryhmiä ja yhteistyötä. Suomalaiset ovat osaavia, mutta rahoitusjärjestelmät ovat vaativia ja raskaita hakea. Voimavarojen keskittäminen olisi ehdottoman tärkeää, ettei samoista rahoitusvaroista ole liikaa samojen ongelman kanssa työskenteleviä. Maa- ja metsätaloussektori kamppailee monien globaalien haasteiden/paineiden alla mm ilmastokysymykset, kestävä ruuantuotanto. Ala tarvitsee yhä riittävän vahvaa perustutkimusta esim hiililaskureiden pohjaksi. Alalla on paljon potentiaalia esim biokaasutuotannon, uusien raaka-aineiden ja älyteknologian kehittämiseksi, mutta käytännön toteutus ja maatilamittakaavatason investoinnit ovat vielä kaukana. Luonnonvara-alan teknologiatutkimus on käytännössä alasajettua. Tämä on hyvin lyhytnäköistä toimintaa. Soveltava ala tarvitsee riittävät tutkimusresurssit, koska on päivän polttavien teemojen ratkaisuasemassa. On järkyttävä seurata, miten tutkimusfasiliteettien rakentamisessa saattaa perustukset olla jo konkreettisesti kaivettuna, mutta hanke lopetetaan ja jäljelle jää paljon haaskattua rahaa raunioille (vrt LUKEn rakennusinvestointihanke Jokioisissa).

Kaiken kaikkiaan TKI toiminta tulisi olla pitkäjänteisempää ja vakaata. Upea nuori sukupolvi on osaavaa ja kansainvälistä. Heidät tulisi saada maisterivaiheessa suoraan tohtoriopintopolulle niin, että se olisi houkutteleva uravaihtoehto.

Koulutus on yksi keskeinen tekijä, joka on nostanut Suomen elintason nykyiselle tasolle. Suomen nousua voidaan pitää maailmanlaajuisena ihmeenä. Tähän liittyy myös suomalaisten erittäin hyvä kyky soveltaa uusia innovaatioita. Pienenä valtiona, meidän ei ole mielekästä keskittyä olemaan tieteen eturintamassa liian suurella alueella, mutta tieteen tulosten soveltamisessa ja käyttöönotossa voimme toimia erittäin laajallakin rintamalla. Mielestäni tämä soveltamisen puoli on jäänyt hieman liian vähälle viime aikoina. Toinen keskeinen heikkous on PK-yritysten osallistuminen TKI-toimintaan. Näen PK-yritysten kehittymisen ja kasvun tarvitsevan runsaampia TKI-panostuksia ja erityisesti soveltamisen näkökulmasta.

Pitkäjänteisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta voidaan kehittää pohtimalla tki-rahoituksen kriteereitä. Mihin rahaa suunnataan ja millä ehdoilla määrittävät sen kuinka pitkäjänteistä tai kokonaisvaltaista toiminta on.

Tutkimus- ja yritysmaailman yhteistyö perustuu Tekes-jälkeisessä ajassa valtaosin oletukseen, että soveltavaa T&K-työtä tulee aina tukea verovaroin. Lupaavat hankkeet jäävät toteutumatta jos julkista tukea ei löydy. Esim. Hollannissa on hyviä esimerkkejä toimivista public-private partnershipeistä ilman julkista rahallista tukea. Pitäisikä niitä tukea esim. veroalennuksilla?

Business Finland tukee nyt vain sellaisia hankkeita, joissa luvataan tähtiä taivaalta ja järkevät vähempiriskiset melko varmat projektit joissa ei heti valloiteta maailmaa jäävät tukien ulkopuolelle. Sen organisaatio on lisäksi muutettu sellaiseksi, että substanssiosaaminen on radikaalisti vähentynyt ja kompetenssi arvioida hankkeiden mielekkyyttä ja onnistumisen todennäköisyyttä on huomattavasti heikompi kuin Tekesissä konsanaan. Erityisen harmillista on se, että valtaosa T&K-tuesta on sidottu ei-läpinäkyvästi luotuihin ohjelmiin. Fokusointi johtaa siihen, että niihin ei-sopivat ideat jäävät ilman tukea ja kokonaan uudet avaukset jäävät tekemättä.

Perustutkimuksen merkitystä vähätellään - Akatemian rahoitusta pitäisi lisätä, ei vähentää. Soveltavaa ja kaupallista kehitystyötä ei voi perustaa tyhjän päälle; muuten tehdään vain pientä parantamista ja kopiointia. Tutkimusta ei voi perustella läheskään aina välittömillä sovelluksilla ja hyödyntämisnäkymillä.
Päällekkäistä tutkimusta ei pitäisi rahoittaa; Akatemian pitäisi huolehtia, että rajallisia resursseja ei hukata sen takia. Hakemusten arvioinnissa pitäisi painottaa riippumattomien ulkomaisten asiantuntijoiden panosta.

Sektoritutkimuslaitosten agendaa pitäisi ohjata vahvemmin olemassa olevien alan toimijoiden avulla, ei pelkästään virkamies-/tutkijalähtöisesti. Näin voitaisiin varmistaa, että ne palvelevat lyhyelläkin tähtäimellä kotimaista hyvinvointia ja kasvua.

Suomalaisen tutkimuksen menestyminen puiteohjelmissa on osittain harhaa ja perustuu siihen, että teemme enemmän hakemuksia kuin muut maat keskiäärin. Onnistumisprosenttimme on keskimääräistä alhaisempi ja selvästi alhaisempi kuin keskeisillä verrokeillamme. Vahva elinkeinoelämän ja tutkimuksen yhteistyö on enää myytti, joka perustuu tilanteeseen ennen nykyistä yliopistolakia. Tutkimusjärjestelmän rakenteellisen uudistamisen yhteydessä tehdyt leikkaukset ovat muuttaneet tutkimusyhteistyön luonnetta ja vähentäneet sitä merkittävästi. Vahva tutkimus on keskittynyt ja muu tutkimus on sirpaloitunut pieniin osiin. Suomessa on rajallinen määrä todella merkittävää (volyymi, laatu, relevanssi) tutkimusta. TKI-järjestelmän kokonaisvaltainen kehittäminen taka-alalle. Suomi ei ole enää TKI-politiikan aktiivinen kärkimaa. Olemme missiolähtöisessä innovaatiopolitiikassa ainakin kymmenen vuotta jäljessä tärkeimpiä verrokkimaita. Yritysten TKI-toiminnan kannusteita on tietoisesti tarkasteltu vain suorien tukien osalta, mikä antaa meille harhaanjohtavan kuvan siitä että järjestelmämme olisi kunnossa. Suomi ei enää kykene tehokkaasti kilpailemaan ulkomaisista TKI-investoinneista.

Nurkkapeli - keskitytään liian pieniin kokonaisuuksiin - samalla byrokratialla hoituisi isommatkin hankkeet
Omarahoituksen järjestäminen PK-yrityksille voi olla kynnyskysymys - joku kynnys siinä pitää olla, mutta ei joka hankkeessa tarvitse kiivetä vuoren yli - yrityksille omarahoitusosuuteen takauksia tai jopa suoraa tukea
Pelko epäonnistua - tehdään liian varman päälle ja tyydytään keskinkertaiseen - jos hanke epäonnistuu, niin toista kertaa ei kokeilla - sen pitäisi olla meriitti että on edes yrittänyt
Osaajien irrottaminen päivätyöstä hankkeisiin on vaikeaa - organisaatioissa on todella paljon loistavia ja osaaia asiantuntijoita, mutta ne pidetään piilossa suljettujen ovien takana - työsopimukset tai toimenkuvat pitäisi rakentaa niin, että ne kannustaa hakeutumaan kehityshankkeisiin - eikä päinvastoin.
Ekosysteemityö on hyvä malli, mutta se ei saa olla poissulkeva - avoimet ekosysteemit, joihin pääsee mukaan jos on hyvä idea tai halu valloittaa maailmaa - ekosysteemien pitää hanskata rutiinit, byrokratia ja niputtaa hankkeita suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja taklata myös omarahoituksen haasteet

Innovaatioiden tuotteistaminen ja tuotteen vieminen markkinoille ovat kuluttajamarkkinoille pyrkivien startup-yritysten suurin haaste. Kaupallistamisen rahoittamiseen ei löydy mekanismeja, mikä johtaa hankkeiden pysähtymiseen ja aivovuotoon tuoteoikeuksien ulkomaille myynnin kautta.

Tukijärjestelmän subjektiivisuus ja kilpailua vääristävä. Esim. ELY-keskuksen rahoituslinjauksien mukaan yrityksen kokeneisuus ja käytännössä osoitettu markkinakelpoisuus on rahoitukselle kategorinen este(!!), kun sen pitäisi olla vahva puolto. Keskittyminen liiaksi tuotteeseen tai teknologiaan, kun markkinoille saaminen ja tuotannon ja myynnin käynnistäminen on jopa tärkeämpää.

Enemmän yhteistyötä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten välille. Yritykset voisivat myös panostaa enemmän korkeamman riskin TKI-hankkeisiin. Valtion tukemissa hankkeissa voitaisiin seurata ns. SpaceX-mallia, jossa valtio osallistuu yksityisen puolen korkeariskisten hankkeiden rahoitukseen. Näiden lisäksi, yliopistojen ehdot suhteessa ns. spin-out yrityksiin tulisi selkiyttää, niin että kaikilla yrityksillä ja yrittäjillä on samanlaiset mahdollisuudet kaupallistaa yliopistoissa syntynyttä osaamista ja immateriaalioikeuksia.

eu hankkeiden laatuun

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen monialaisella tutkimuksella. Vähäenergiaisen ja vähäpäästöisen teollisen tuotantotalouden edistämiseen sekä maatalouselinkeinojen ja siitä riippuvaisten alojen yleiseen tki-rahoitukseen.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen monialalaisella ja käytännön ratkaisuja hakevalla tutkimusyhteistyö maa- ja metsätalousaloilla. Panostaminen älyteknologian käytännön läheiseen ratkaisuja hakevaan TKI toimintaan olemassa olevan datan parempaan hyödyntämiseen. Maa- ja metsätalousalan perustutkimuksen kuntoonsaattamiseen (biokaasu, älyteknologia, maaperätutkimus).

Näen yhtenä keskeisenä tavoitteena olevan PK-yritysten TKI-panostusten kehittämisen. Tähän tarvitaan toisiaan tukevia toimia verotuksessa, tki-henkilöstön palkkaamisen ehdoissa sekä myös rahoituksen ehdoissa. TKI-toimintaan osallistumisen tulee olla houkuttelevaa ja samalla myös epäonnistumisien täytyy olla toiminnan kannalta hallittavia. Houkuttelevuutta saadaan aikaiseksi myös nopeilla tuloksilla, joka edellyttää soveltavaa otetta. Epäonnistumisien hallintaa voidaan tehdä rahoitusehdoilla.

T&K-menojen kasvattamisen toteutus tarvitaan oikeasti eikä paperilla.
Lisäyksen etenkin kotimaiseen elintarvike- ja energiantuotantoon (koko ketju kuluttajiin saakka), omavaraisuuteen, kiertotalouteen (paljon kattavammin kuin paljon julkisuutta saaneisiin vaatteisiin ja akkuihin) tulisi panostaa. Arktinen ulottuvuus ja pohjoisen ilmasto olot prioriteettina.

Yritysten ja korkeakoulujen EU-rahoituksen lisäämiseen; konkreettista apua hakemuksiin [LAATU!] ja hanketoiminnan käytännön tukemiseen [tuki käynnissä oleviin projektien paperisotaan].

Olennaista ei ole panostusten suuruus, vaan mitä sillä saadaan aikaan. 4%:n tavoite on panostustavoite ja se perustuu olettamukseen, että yksityinen sektori lisää omia panostuksiaan kaksinkertaisesti sillä määrällä, mitä julkinen sektori lisää. Näin ei automaattisesti ole, vaan sillä on merkitystä mihin ja miten julkiset lisäpanostukset kohdennetaan. Samoin sillä, että yrityksillä on itsellään riittävät edellytykset ja kannusteet tehdä vastaavat investoinnit. Kaikki julkiset t&k-panostukset eivät ole tässä mielessä ollenkaan samanarvoisia.

Ei onnistu, jos yritysten omarahoitusosuutta ei pienennetä - eli paukkuja siihen. Lisäksi työnantajia pitää tukea irrottamaan asiantuntijoita T%K hankkeisiin - palkkatukea esim. sijaisen hankkimiseen.

Hankkeiden käsittelyyn kokonaisuutena huomioiden myös innovaation kaupallistaminen ja vienti markkinoille.

Pk-yrityksiin, koska siellä on paljon potentiaalia ja ainakin lukumääräisesti eniten hankkeita - jokin osa niistä nousee menestykseksi.

Julkinen rahoitus tulisi kohdistaa aihealueisiin, joissa Suomessa on todettua osaamispotentiaalia ja jotka onnistuessaan voivat luoda erittäin paljon vaurautta ja työpaikkoja Suomeen.

Jatkohankkeet ovat olleet huonossa huudossa rahoituksen saamisessa, vaikka niille olisi paljon tarvetta. Alustavien havaintojen täsmentäminen jää liian usein yksityisen rahoituksen varaan.

Rahoitusta soveltavaan suuntaan, pienentkin parannukset tulee olla rahoitettavia, kokeilua pienillä riskeillä yrityksille, fokusta PK-yritysten osallistumisen mahdollistamiseen.

Rahoitusta radikaaleihin avauksiin jotka eivät sovi olemassa oleviin valittuihin prioriteettialueisiin - 'vapaa kilpailtu rahoitus'.
Kiertotalouden (etenkin biomassat, energia) huomiointi paljon kokonaisvaltaisemmin kuin pelkkä hiilitaseen näkökulma.
Kaupallisen kehitystoiminnan tukeminen kaupallistamisvaiheeseen asti; prototyypillä tai pilotilla ei vielä saada kaupallista onnistumista.

Olemassa olevien ja toimivien yritysten kanssa pitäisi saada enemmän hankkeita aikaan - jo toimiva firma on parempi lähtökohta kuin startup - spinoffien tekemistä ja mahdollisia yritysjärjestelyjä pitäisi myös saada syntymään, kun innovaatiot ovat kaupallistamisen vaiheessa.

Tuki PK-yritysten hankkeiden resursoinnille. Yksittäisten vertikaalien sijaan tärkeää olisi laajentaa toimintaa ekosysteemien rakentamisen suuntaan.

Onnistuneen projektien kasvu tulee varmistaa.

Rahoituksessa tulisi huomioida entistä enemmän yliopistolähtöiset spin-out yritykset ja yrittää maksimoida yliopistoissa syntyvän osaamisen ja immateriaalioikeuksien kaupallistamispotentiaali.

suoran demokratian kehittäminen

Koen tarpeellisena lisärahoituksen tekemisen kautta syntyvien innovaatioiden (doing-using-interacting) tyyppiselle tutkimukselle. Arvioin, että suuriosa innovaatioista on ”pieniä” ja ”arkisia”, ne tapahtuvat esimerkiksi työn lomassa oppimalla ja työntekijän toimesta. Rahoituksen kohdentamisessa pitäisi kiinnittää suurempaa huomiota käytännöllisiin hankkeisiin.

Suomen Akatemian, yliopistojen ja tutkimuslaitosten suoraa budjettirahoitusta tulee kasvattaa voimakkaasti. Nykyisin tutkijoiden työajasta aivan liian suuri osa kuluu rahoituksen hakemiseen eikä useimmiten tuota toivottua tulosta (rahaa jaossa liian vähän), mikä hukkaa aikaa ja resursseja. Uudet avaukset ja kikat eivät auta ennen kuin tämä perusongelma saadaan kuntoon.

Edellyttämällä useammalta hankkeelta yksityistä rahoitusta julkisen rahoituksen rinnalle.

Maatalouden yksityisrahoitus PK-yrityksiltä on mahdotonta. Alan erityispiirteet on huomioitava TKI uudistuksen kokonaisuudessa.

VAikuttavuutta saadaan lisättyä fokusoitumalla selkeästi muutamaan ydinalueeseen tieteen eturintamassa. Tämän lisäksi tarvitaan runsaasti soveltavaa tutkimusta, jossa otetaan yrityksissä käyttöön tieteessä saatuja tuloksia. Huomiota tulee kiinnittää myös korkeakoulujen mahdollisuuteen tukea erilaisissa hankkeissa syntyneiden tulosten kaupallistamiseen joko uusien yritysten muodossa tai tulosten käyttöönottamiseksi olemassa olevissa yrityksissä. Tämä saattaa vaati julkisen rahan rahoitusehtojen tarkastelua, jotta kaupallistaminen ei käy ylivoimaisen hankalaksi.

Ei rajata T&K-tukia ainoastaan PK- ja startup-yrityksiin! Tuetaan myös isoja firmoja jos ja kun ovat siten kykeneviä riskipitoisempiin mutta potentiaalisesti palkitsevampiin hankkeisiin. Ei kuitenkaan avoimia kortteja kuten veturiyritysten hyvin löyhästi määritellyt megaohjelmat.

Verohelpotuksia yritysten T&K-aktiviteetteihin.

Sallitaan uudelleen yritysten osallistuminen BusinessFinaldn-tutkimushankkeisiin vain pienellä panostuksella (-> radikaalit hankkeet joissa onnistumisen ja tulosten välittömän käyttökelpoisuuden todennäköisyys alhainen).

Yksityinen sektori mukaan ohjelmien valmisteluun ja rahoitusten fokusointiin - ei pelkästään tutkijoiden ohjausta joka usein kuvastaa etenkin tutkijoiden omia intressejä.

Konkreettista tukea EU-rahoitusten hakemiseen (neuvonta, rahallinen tuki) ja projekteissa toimimiseen (neuvonta, koulutus)

Pienentämällä yrittäjän riskiä omarahoituksen osalta - tukemalla yritystä palkkaamaan tai ostamaan alihankintana työvoimaa sekä T&K hankkeisiin, että sorvin ääreen, jos sieltä on siirrytty kehityshankkeeseen.

Toiminnan perimmäinen tavoite on luoda uusia työpaikkoja innovaatioiden kautta ja sitä kautta kasvattaa kansakunnan vaurautta. Näin ollen on järkevää tukea myös yritysten kasvua esim. tuotekehityspanosten verohyvityksillä.

Veropolitiikalla; mahdollistamalla pk-yrittäjän (jolla on yrityksessä, ellei koko maassa paras osaaminen ko. asiasta) siirtyminen arkityöstä kehitysprojektiin; tukemalla onnistuneen tk-projektin markkinoille saamista

Vaikuttavuutta saadaan lisättyä kohdentamalla resursseja tarkemmin pienemmälle joukolle hankkeita, joiden arvioidaan olevaan vaikuttavuudeltaan tarpeeksi hyviä. Verohyvitys olisi yksi hyvä keino kannustaa yksityistä sektoria.

suoran demokratian kehittäminen

Tarvitaan monipuolisempaa tiedontuotantoa vaikuttavuusarvioinnista. Toisin sanoen vaikuttavuusosaamista tarvitaan tutkimuslaitoksiin ja ministeriöihin, esimerkiksi omaa itsenäistä tutkimusta TKI-vaikuttavuudesta.

Tutkimusyhteistyön kautta voidaan lisätä tutkimuksen vaikuttavuutta, koska siten useampi taho on asiassa omistajana, jolloin tieto tutkimuksesta tavoittaa nopeammin tutkijat ja alan asiantuntijat.

Kiitokset tähän astisesta työstä. Nyt aikaansaatu yhteisymmärrys yli vaalikausien ulottuvasta TKI-rahoituksesta on hieno asia ja antaa jo omalta osaltaan näkemyksen siitä, että toimintaa halutaan kehittää pitkäjänteisesti.

Selvittäkää, onko suuryritysten tukeminen 'veturiyrityksinä' kymmenillä miljoonilla kumpaanuusohjelmissa per firma oikeasti ollut tehokasta. EU:n puiteohjelmissakin nämä megaprojektit jäivät pois muodista kun ne eivät sittenkään olleet paras ratkaisu tuottamaan innovaatioita ja ratkaisuja.

Tärkeää työtä, jonka toivotaan jatkuvan myös seuraavalla hallituskaudella.

EU - ei saa olla ainoa viitekehys - pitää päästä myös globaaliin T&K kisaan mukaan - EU - on hyvä taso, mutta ei välttämättä riittävä.

Valtion tuet ja rahoitusinstrumentit ovat melkoinen viidakko, niiden rakenteiden yksinkertaistaminen ja selkiinnyttäminen lisäisi toiminnan tehokkuutta.

Epäonnistuneiden hankkeiden seuraukset startup-yrittäjille ovat monesti kohtalokkaita, valtion rahoittajien (esim. Finnvera) toiminta on niissä tilanteissa liikepankkeihin verrattuna hyvin armotonta. Innovaatiotoimintaan kuuluu oleellisena osana se, että osa hankkeista ei valmistu, rahoitustoiminnan tarkoituksena ei pitäisi olla epäonnistumisesta rankaiseminen.

Kiitos tästä tärkeästä työstä.

suoran demokratian kehittäminen ja eu hankkeiden laatua pitää kehittää

Tärkeää työtä, jonka toivotaan jatkuvan myös seuraavalla hallituskaudella.

ois ranskalaisia ja suomalaisia sekä saksalaisia firmoja jotka on f acen ja microsoftin kaltaisia tienaa datankeruulla

Terveysteknologia, terveysteknologia, terveysteknologia.