Kommentoi työryhmän kehittämisehdotuksia ja loppuraporttiluonnosta

Helka-Liisa Hentilä, Oulun yliopisto

Joonas Mikkilä, Suomen Yrittäjät

Leena Pöntynen, Teknologiateollisuus ry
Anni Siltanen, Kemianteollisuus ry

Niilo Hakonen/KT Kuntatyönantajat

Veli-Matti Lamppu, Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry

Satu Henttonen, Ammattiliitto Pro

Kimmo Niiranen / Pohjois-Karjalan maakuntaliitto

Susanna Aro, MTK ry

Juha Kurtti / Tehy ry

Yrjö Myllylä / Xamk

Raportti perustuu relevantteihin havaintoihin. Tekemistä voisi merkittävästi tehostaa ja systematisoida sekä liittää osaksi tiedon avulla johtamista. Se tulee kuitenkin ymmärtää, että liian kapea tai lyhytnäköinen ennakointi lukittaa pahimmillaan osaamisen kehittämisen tavoitteisiin, joita nopeasti muuttuva toimintaympäristön muutos haastaa. Siksi kyky oman osaamiseen joustavaan hyödyntämiseen, eri konteksteihin soveltamiseen ja elinikäiseen oppimiseen saattaisi olla se keskeisin osaaminen, jota koko koulutusjärjestelmän tulisi tuottaa, jotta voidaan proaktiivisesti olla mukana kv-edelläkävijäverkotoissa ja auttaa uudistamaan maamme elinkeinoperustaa.

Kehittämistavoitteet ovat yleispiirteissään oikeita ja perusteltuja. Niiden välistä priorisointia on syytä kuitenkin tarkentaa, jotta niukat resurssit osataan kohdentaa mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.

Hallinnonalojen välisen sekä alueiden välisen sekä alueiden ja valtakunnan tason keskinäisen työn- ja vastuunjaon ja yhteistyön järjestelmän uudelleen muotoilun on syytä olla ensisijainen kehittämisprioriteetti. Jos järjestelmä ei toimi kokonaisuutena ja sen vastuut ovat epäselviä ja toimintamallit hajanaisia, ovat sen tulokset vaillinaisia ja vähät resurssit epäoptimaalisesti järjestettyjä. Osana tätä yhteistyökokonaisuuden muotoilua on syytä myös tunnistaa, millaisia jaettuja resursseja eri ennakointitahoilla on käytössään ja miten niiden käyttö ja saatavuus on toteutettu. Nämä voivat olla luonteeltaan teknisiä, menetelmällisiä ja käsitteellisiä mutta myös asiantuntijuuteen ja osaamiseen liittyviä.

Toisena kehittämisprioriteettina ja osin ensimmäiseen prioriteettiin liittyen olisi pohdittava viestintä- ja jalostusresurssien kehittämistä ja jakamista sekä ennakointilähteiden ja loppukäyttäjien, erityisesti yritysten, osallistumistapojen vahvistamista. Yrityksiltä eri järjestelmän tasoilla tapahtuvan ennakointitiedon keräämisessä olisi oltava vahva yritystä kehittävä tai ”pedagoginen” ote. Tämä vahvistaisi yritysten tulevaisuusosaamista sekä osaamisen strategista johtamista.

Kolmantena prioriteettina olisi nähtävä kehittyneeseen (massa)data-analytiikkaan perustuvien ennakointimallien kehittäminen. Näitä voidaan hyödyntää ennakoinnin eri aikajänteillä ja niiden tuottamia tuloksia yhdistellä erilaisiksi tilanne- ja tulevaisuuskuviksi. Ne mahdollistavat myös Suomea laajempien aineistojen hyödyntämisen ja siten ennakointityön kansainvälisen ulottuvuuden vahvistamisen.

Kehittämistavoitteet ovat yleisellä tasolla oikeansuuntaisia. Siiloutumista tulisi vähentää ja toiminnan tulisi toimia paremmin yli hallinnonalojen, yhteistyöhön OPH ja OKM lisäksi TEM, joille kaikille osaavan työvoiman tarpeen arviointi kuuluu. Alueellisuus on tärkeää pitää mukana, jotta kaikille toimialoille turvataan osaavan työvoiman saatavuus. Toisaalta tekniikan alojen edustajina toteamme, että on olennaista muodostaa tekniikan koulutukselle kansallisella tasolla jaettu, selkeä näkemys strategisesta suunnasta. On äärimmäisen tärkeää, että ennakointityössä kiinnitetään huomiota myös työ- ja opiskeluperäisen maahanmuuton tukemiseen.

Sivu 26: Ennakoinnin ei pidä perustua ensisijaisesti valtioneuvoston tavoitteisiin vaan yritysten ja organisaatioiden tarpeisiin. Ihmettelin sitä, että raportissa niitä ei nostettu esiin esimerkkien avulla. Ilman konkreettisia esimerkkejä raportti ja ennakoinnin merkitys eivät avaudu kuin asiaan vihkiytyneille. Se tuskin on raportin tarkoitus.

Yleistavoitteet eivät ole kovin uskottavia niin kauan, kuin raportissa viitataan vain alueiden yritysten tarpeisiin. Usein alueen ylivoimaisesti suurimmat työnantajat ovat kuntaorganisaatioita, jotka pääosin vastaavat ja järjestävät alueen julkiset palveluista. Onko ennakoinnissa sama harha kuin takavuosina monissa tutkimuksissa, joissa valtavan Nokia Oy:n vastaukset arvioitiin samanarvoiseksi kuin pikkukylän ruokapalveluyrityksen?

Merkittävä havainto on työn murroksen nopea eteneminen kaikilla aloilla ja kaikissa ammattiryhmissä. Työn murros muuttaa töiden sisältöjä ja toimintatapoja = miten toimitaan yhdessä toisten kanssa ja miten hyödynnetään uutta teknologiaa kaikissa ammateissa. Työn murroksen vaikutukset ja etenemisnopeus poikkeavat kuitenkin merkittävästi toisistaan eri ammattiryhmissä.

Osaamisen ennakointi keskittyy erittäin tärkeään työvoiman saatavuuteen. Ihmetystä herättää kuitenkin se, miten sivuutetaan työpaikoilla tapahtuva oppiminen, jonka merkitys työssäkäyvillä on ratkaiseva. Samoin sivuutetaan tärkeä informaalinen oppiminen ja sen tunnistaminen ja tunnustaminen. Jos kysytään ihmisiltä, mikä on ollut kaikkein tärkeintä, mitä he ovat elämänsä tai työuransa aikana oppineet ja missä he ovat sen oppineet, vastaus tuskin on koulutusjärjestelmän piirissä. Jatkuvan oppimisen parlamentaarisen kehittämisen hankkeessa on juuri valmistunut kaikkien työmarkkinajärjestöjen yhteinen vastaus jatkuvasta oppimisesta työpaikoilla. Sen kaltaiset näkökulmat pitäisi huomioida voimakkaasti ennakoinnissa.

Ei ole uskottavaa, että työvoiman tarve Suomessa voitaisiin muutaman vuoden päästä paikata työperäisellä maahanmuutolla. Kun työvoiman tarjonta ei ole riittävää, yritykset eivät kasva ja julkiset organisaatiot eivät kykene hoitamaan niille säädettyjä tehtäviä. Milä on osaamisen ennakoinnin vastaus silloin.

Vasta kolmannessa yleistavoitteessa mainitaan osaamisen ennakoinnin keskeinen tavoite ammattitaitoisen työvoiman saatavuus. Eikö se pitäisi nostaa ensimmäiseksi tavoitteeksi?

Viidennessä yleistavoitteessa nostetaan esiin väestörakenteen muutos. Sen osalta pääasiassa valtakunnallinen tarkastelu ei toimi, koska alueelliset erot työvoiman saatavuudessa ja väestörakenteessa ovat erittäin suuria.

On tärkeää, että eri toimijoiden yhteistyötä tiivistetään ennakointitiedon tuottamisessa. Myös saatavilla olevan tiedon yhdistäminen ja hyödyntäminen on tärkeää. Teknologia mahdollistaa yksilöllisen ja työpaikkakohtaisen tiedon saamisen. Tämä tieto tulee jalostaa ennkointia tukevaksi, yhdistämällä siihen makrotason tietoa (esim. väestökehityksestä).

Periaatteessa rakenteet koulutus- ja työvoimatarpeen sekä kohtaannon ennakoimiseksi ovat kunnossa ja on tehty paljon hyvää työtä. Tämä Korona-aika on mielestäni laittanut meidät arvioimaan asioita uudesta näkökulmasta. Miten pystymme nopeasti ja ketterästi reagoimaan? Osa työmarkkinoista sekä työnantajat, työntekijät ja työttömät tai lomautetut työntekijät ovat pystyneet luoviin ratkaisuihin, joita olisi mielestäni hyödynnettävä suunnittelussa ja seurannassa jatkossakin. Esittäisin erityisiä jäljittäjiä, jotka kokoavat kaikki tiedot uusista innovaatioista ja työllistymiskeinoista tai työn ja palvelujen muuttamisesta, joita voidaan hyödyntää jatkossakin. Mediassa on esim. uutisoitu it-asiantuntijasta, josta tuli opettajien auttaja etäopetuksen ongelmissa. Digiloikka vaatii jatkossakin varmistamista ja big datan luominen ja analysoiminen kaikista innovaatioista on nyt enemmän kuin paikallaan.

Ennakointityön nykytilanne (vahvuudet ja toisaalta sirpaleisuus ja resurssien riittämättömyys) ja keskeiset kehitystyön tarpeeseen vaikuttavat tekijät (osaavan työvoiman saatavuus, digitalisaation ja työn murroksen vaikutus muutoksen nopeutumiseen, hallinnonalojen vastuiden muutokset jne.) on kuvattu hyvin. Huomio siitä, että erityisesti keskipitkän aikavälin ennakointi edellyttää kehittämistä, on oikeaan osunut.

Asetetut tavoitteet ovat hyviä; ennakointitiedon kokoamista ja yhteistä eri aikavälit kattavaa ennakointijärjestelmäkokonaisuutta tarvitaan. Myöhemmin raportissa tarkemmin käsitellyt tavoitteet (sähköinen alusta, ennakointitiedon vaikuttavuus jne.) tuodaan hyvin esille. Visio valtakunnallisesta ennakointiyhteistyömallista on hyvä, joskin alueulottuvuus sivuutetaan tässä yhteydessä. Alueilla tapahtuvat muutokset tuovat syötteitä ja sisältöjä valtakunnalliseen pohdintaan.

Tekstissä korostetaan sitä, että ennakointityöstä ei saa tulla ristiriitaisia päätelmiä (s. 3 ja 24). Ennakointi on kuitenkin lähtökohtaisesti työtä, jossa todennäköisyyksillä ja epävarmuuksilla on merkittävä rooli, ja esimerkiksi skenaariotyö tarkoittaa juuri vaihtoehtoisten tulevaisuuksien ja niihin johtavien polkujen tarkastelemista. Vaikka yhteisten näkemysten on hyvä olla tavoitteena, vaade ristiriidattomuudesta ei voi olla ehdoton. Esimerkiksi tärkeästä määrällisestä KESU-ennakointityöstä luovuttiin ilmeisesti pitkälti sen takia, että OKM:llä oli tavoitteena paitsi koulutuksen suuntaaminen työvoimatarpeiden mukaisesti myös koulutusmäärien pienentäminen. Kun jälkimmäinen tavoite oli ristiriidassa alueiden tavoitteiden kanssa, eikä yhteiseen näkemykseen päästy, prosessit tuomittiin epäonnistuneiksi ja koko KESU-ennakointityöstä luovuttiin. Samalla luovuttiin KESU-prosesseissa tuotetusta ja mm. koulutuksenjärjestäjien tarpeiden kannalta erittäin hyödyllisestä tilastotietopohjasta.

Raportissa on hyvin kuvattu nykytilanteen haasteet osaamisen ennakoinnista. Järjestelmä on hajanainen, toimialaluokitus antaa jopa harhaanjohtavaa ennakointitietoa ja osaamisen ennakointituloksia on vaikea löytää, koska sitä tehdään eri tahojen toimesta.

Kun vastuu tietystä asiakokonaisuudesta jakautuu kahdelle eri ministeriölle, tulisikin eritisesti kiinnittää huomiota, että työnjako toimii saumattomasti ja siihen luodaan niin pysyvät toimintatavat, että katkoskohtia niin vastuissa, tiedonjakamisessa tai viestinnässä ei pääse syntymään.

Osaamisen ennakointitiedon tuottamisessa perustan luovat sille asetetut luokitukset (esim toimialat). Niinpä onkin tärkeää, että luokitus on tehty/uudistettu erityisellä huolellisuudella. Luokitus ei voi kuitenkaan asettaa rajoitteita järjestelmälle. On otettava huomioon nopeasti muuttuva ammattiosaaminen, tunnistettava toimialoista riippumattomia uusia aloja. Jota tämä olisi mahdollista järjestelmän tulee ottaa huomioon se uusi osaamisen tunnistaminen, joka usein syntyy eri alojen rajapinnoille. Ennakointityössä pitää voida olla työkaluja/menetelmiä toimialoista riippumattomalle osaamisen tunnistamiselle.

Koska osaamisen ennakointia tehdään todennäköisesti jatkossakin jossain määrin myös eri tahojen tuottamana, olisi tärkeää saada tämä tieto yhteen paikkaan. Osaamisen ennakointitiedon tuottamisessa tulee kiinnittää huomiota myös sen tulosten esittämisen/tulkinnan helppouteen. On tärkeää, että järjestelmä palvelee hyvin myös osaamisen ennakointifoorumin työtä.

Huomiot yleisistä kehittämistavoitteista ja visiosta ovat tarkoituksenmukaisia. Raportin kuvaama puute keskipitkänmatkan ennakointitiedosta on todellinen. Tämä noin 5-8 vuoden päähän ulottuva ennakointitieto on erityisen tärkeää työvoiman kysynnän ja koulutustarjonnan välillä. Esimerkiksi nyt olisi hyvä nähdä vuoden 2025 sote-alan osaamistarpeet ja arviot työvoiman määrästä, kun palvelujärjestelmämme kehittyy ja teknologiaa hyödynnetään nykyistä huomattavasti enemmän. Tällä hetkellä saatavilla oleva osaamistarveraportti kohdentuu vuoteen 2035, jonne on kovin pitkä aika.
Kaiken ennakointitiedon nykyistä parempi kokoaminen yhteen on perusteltua. Lisäksi valtakunnalliseen ja alueelliseen ennakointiin tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä, kuten raportissa esitetään. Ennakointiin liittyvä luokitus ja käsitteistö on edelleen osin epäselvä ja on hyvä, että työryhmä on tähän nyt kiinnittänyt huomiota ehdotuksessaan. Toivottavaa on, että hallinnollisten vastuiden jakaantuminen kahden ministeriön välille (OKM/OPH, TEM) lisää myös aidosti saumatonta yhteistyötä tärkeän kokonaisuuden tiimoilta.

Meillä on Euroopan unionin komission YK:n ILO:lta tilaama EU:n 27 maan alueellisten ennakointikäytäntöjen arviointi vuodelta 2010. Sen mukaan Suomessa on kehitetty ja ollut käytössä EU:n paras alueellisen ennakoinnin käytäntö, joka pitkälti vastaa tässäkin ennakoinnin kehittämishankkeessa esitettyihin kysymyksiin ja tarpeisiin, jos sitä "puustattaisiin" ja koordinoitaisiin valtakunnan tasolla, luotaisiin valtakunnan tason synteesiä ja yhteenveto alueellisten toimialakohtaisten ennakointisovellusten perusteella. Kun näillä töin olen ollut vuosia, olen huomannut, että elleivät toimijat saa omakohtaisesti näitä hyviä käytäntöjä elää lävitse, niitä ei ikään kuin ole olemassakaan ja aina aletaan alusta. Hyvät käytännöt myös henkilöityvät. Kun avainhenkilöt jäävät eläkkeelle, asioiden edistäjät saattavat kadota. Eteenpäin pääseminen kuitenkin on evolutionaarinen prosessi, alusta aloittamisen sijaan pitäisi jatkaa siitä, mihin jäätiin.

Oletettavasti parhaimman ennakointikäytännön valintaan vaikuttivat seuraavat seikat:

1. Yritykset on kytketty tiiviisti mukaan prosessiin (haastattelut/osallistuminen raatityöskentelyyn)

2. Prosessissa ovat mukana kaikki keskeiset alueelliset ja paikalliset toimijat; yritysten lisäksi oppilaitokset ammatilliset), AMK:t, yliopistot ja korkeakoulut, työmarkkinajärjestöt (työntekijä/työnantaja), ELY-keskukset, TE-toimistot jne.

3. Prosessi tuottaa priorisoidun listan toimenpide-ehdotuksista ennakoitavan toimialan kehittämiseksi maakunnassa

4. TKTT-konsepti toteutetaan public-private -yhteistyönä (vain Varsinais-Suomen TKTT-mallissa, mikä malli oli arvioinnin kohteena)
Arviointiprosessi

EU:n komission toimeksianto ILO:n (International Labour Organisation) kansainväliselle koulutuskeskukselle ITC:lle (International Training Centre) Torinossa Tehtävä kuvata 27 maan ennakointikäytännöt (ns. ARENAS-projekti) ILO/ITC järjesti kaikissa maissa seminaarit, joissa eri tahot esittelivät käytäntöjään Tulokset julkistettiin Brysselissä 18.-19.10.2010 Keskeiset raportit: 27 National Seminars Anticipating & Managing Restructuring, European Comission: 1. EU SYNTHESIS REPORT (2010), 159 sivua. 2. National Background Paper Finland (2010), 42 sivua. Lisätietoja mm.: https://yrjomyllyla.wordpress.com/2011/08/22/eun-paras-alueellisen-ennakoinnin-kaytanto-esilla-tutu-seuran-kesaseminaarissa/ .

Keskeistä on myös tulkita tuo ennakointitieto oikein. Kommentoitavan raportin tekstin perusteella vaikuttaa, ettei riittävän voimakkaasti näy mielestäni välttämätön kaava ennakoitaessa ja tulevaisuutta tehtäessä: ”Fakta+Näkemys=Ennakointitieto/Tulevaisuustieto” (Pentti Malaska, 2013, Miten tutkimme tulevaisuuksia? Kirjassa, toim. Kuusi et. al.). Jos ennakointitiedon ymmärretään välttämättä tarkoittavan toimijoiden tahtotilojen kartoitusta, kuten kaava osoittaa, tällöin keskeinen huomio kohdistuu siihen, että ketä kuullaan, kenen näkemyksiä kartoitetaan. Etenkin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä hyvin tärkeää on työnantajien kuuleminen. Kun kuulemisen keinoja pohditaan, tosiasiallisesti jää vähän toimivia keinoja. On mentävä työnantajien pakeille tavalla tai toisella, kuten EU:n parhaimmaksi arvioidun ennakointikäytännön arviointi osoittaa. Tämä on tavallaan vaikein rasti.

Etiäinen – Koulutustarpeiden ennakointi, www.xamk.fi/etiainen

Olemme Kymenlaaksossa kehittäneet nyt kaksi vuotta Kymenlaakson koulutustarpeiden ennakointimallia pilotoimalla mm. tätä hyvää palkittua käytäntöä alueella ja joitakin muita hyviä käytäntöjä sekä täysin uusiakin kehittäen. Ajatus on ollut, että ennakointi koostuu kolmesta T:stä Michel Godetia mukaillen: T=Tieto, T=Tulkinta, T=Toimeenpano. Lisäksi on nämä aikajänteet, (ad hoc), lyhyt 1-3), keskipitkä (4-5) ja pitkä (yli 6 vuotta). Tästä lisää esimerkiksi artikkelissani tässä kirjassa "Kymenlaakso ennakoi - Pitkät päälle ja katse eteenpäin" : https://ennakointi.kymenlaakso.fi/uutiset-cat/376-pitkaet-paeaelle-ja-katse-eteenpaein-kymenlaakso-ennakoi-kirjan-julkaistu-12-11-2019 . Tervetuloa mukaan tulevaisuusverstaaseen 16.9.2020 tutustumaan malliin tarkemmin! https://www.xamk.fi/tutkimus-ja-kehitystoiminnan-blogi/osaava-kymenlaakso-2030-tulevaisuusverstas-kasarminmaella-1-4-2020/ .

Ongelmat ja hajanaisuus on tunnistettu. Tätäkin toimintaa pystyttäisiin merkittävästi kehittämään siilojen / hallinnonalojen välisiä raja-aitoja purkamalla ja toimijoiden yhteistyöllä. Myös tekoälyn mahdollisuudet on tunnistettu. Ennakointi ei saa kuitenkaan muuttua peruutuspeiliin katsomiseksi so. on tiedostettava, milloin on kyse menneen kehityksen analysoinnista ja milloin pyritään katsomaan eteenpäin.

Lyhyen aikavälin ennakointia koskevat kehittämislinjat ovat erittäin hyviä. Erityistä kiitosta on annettava osaamisperusteisemman ennakoinnin vahvistamisesta sekä uuden älykkään teknologian huomioimisesta. Näillä menetelmillä on mahdollista helpottaa kohtaanto-ongelmia sekä reagoida nopeasti äkillisiin työmarkkinoiden ja elinkeinorakenteen muutoksiin.

Kokonaisuutta voisi kehittää kuitenkin siltä osin, että lyhyen aikavälin määrettä jaoteltaisiin yhtäältä reaaliaikaisen tilannekuvan ylläpitämiseen ja toisaalta sen yli ulottuvaan lähitulevaisuuden ennakointiin. Tämä antaisi mahdollisuuden irrottaa reaaliaikaisen tilannekuvan kehittäminen omaksi tärkeäksi ja muuta ennakointi- ja kohtaantotyötä tukevaksi kokonaisuudekseen. Samalla se kytkeytyisi erityisesti loppukäyttäjien tarpeisiin rakennettujen osaamisen kartoituspalvelujen ja muiden ohjauspalveluiden kehittämiseen.

Lyhytaikaisessakaan ennakoinnissa yliopistokoulutuksessa ei tulisi vain nopeasti vastata alueelliseen kysyntään, vaan ratkaisuja tulisi rakentaa kansallisesti yhtenäisessä suunnassa edistäen digivisiota, ml. verkon yli annettava opetus, kuten Fitechin kaltaiset ratkaisut. Lisäksi Digitalisaatiota ja Tekoälyä tulisi hyödyntää osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa nykyistä paremmin. Sen sijaan ammatilliset oppilaitokset sekä ammattikorkeakoulut pystyvät nopeasti reagoimaan alueellisiin tarpeisiin, joten olennaista on ennakoinnin lisäksi vahvistaa oppilaitosten ja korkeakoulujen kumppanuuksia alueen yritysten kanssa osaamistarpeiden tunnistamiseksi.

Sivun 27 kuvassa luetellaan erilaisia tiedon käyttäjiä mutta ei esitetä muita konkreettisia toimenpiteitä ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden parantamiseksi kuin koulutuksen määrällinen suuntaaminen. Jos ennakoinnin päämäärä on lähinnä koulutuspaikkojen allokointi, eikö sitä voisi tehdä yksinkertaisemmin?

Sivun 28 pitkä kappale on sisällöltään tärkeä ja kannatettava.

Ennakoinnin sijaan myös reagointinopeutta. On paljon asioita, joita on vaikea ennakoida ja siksi muutoskyvykkyyden - resilienssin lisääminen on tärkeää. Siksi meillä tulee olla teknologia kunnossa, varautumisjärjestelmiä ja joustavuutta julkisen sektorin kaikilla tasoilla ja muutososaamista.

Erityisesti lyhyen aikavälin ennakointi tulee tarvitsemaan erityispanostuksen jatkossa. Tämä tulisi kytkeä maamme huoltovarmuuden kysymyksiin. Miten voidaan ohjata työtä aloille, joita alkaa vaivata akuutti työvoimapula? Onko olemassa lainsäädännöllisiä keinoja kuten valmiuslaissa on jo joidenkin ammattiryhmien osalta? On myös kyettävä vahvistamaan tuotantoketjuja tarvikkeiden niin välineiden kuin ruoantuotannon osalta. Tämän kaltaiset asiat on arvioitava rakenteita kehitettäessä uudelleen.

Lyhyen aikavälin ennakointityötä tehdään varsin paljon. Vaikka menetelmät (ammattibarometri yms.) ovat sinänsä hyviä, haasteena on se, että varsinkaan pienet yritykset eivät osaa ennakoida tulevia työvoimatarpeitaan, jolloin koulutustarpeet tulevat esille vasta siinä vaiheessa, kun osaavia työntekijöitä jo pitäisi olla saatavilla ja koulutuksen osalta ollaan auttamattomasti myöhässä. Osaan tarpeista voitaisiin vastata nykyistä paremmin, jos keskipitkän aikavälin ennakointi menetelmineen toimisi hyvin. Tekoälysovelluksiin tulee joka tapauksessa panostaa.

Lyhyen aikavälin kehittämisehdotukset ovat osuvia. Erityisesti on tunnistettu, että alue- ja alakohtaisten rekrytointi- ja kohtaanto-ongelmien seurannan tulee olla nykyistä kattavampaa ja tietopohjaa lyhyen aikavälin työvoima-, koulutus- ja osaamistarpeista on syvennettävä.

Lyhyen aikavälin osaamisen ennakoinnissa on kiinnittettävä erityistä huomiota siihen, että alueiden osaamisen ennakointitarpeet/-tulokset ovat riittävän yksityiskohtaisia. Lisäksi erityisen tärkeää on, että maakunnissa tehtävä ennakointityö ottaa huomioon valtakunnallisen ennakoinnin ja päinvastoin. Tulosten tarkastelussa näiden tahojen tiedon tuottaminen on saatettava samaan paikkaan. Luonnollisesti tavoitteena tulisi olla, että alueellista ennakointiakin tehdään koordinoidusti resursseja tuhlaamatta.

Ehdotukset lyhyen aikavälin ennakoinnin kehittämiseksi ovat pääosin tarkoituksenmukaisia. Alue- ja alakohtaisten kohtaanto-ongelmien ratkaiseminen nähdään raportissa alueellisen ennakointitoimijan tehtäväksi. Haaste on todellinen, mutta raportissa ei selkeästi ilmaista miten ko. ongelma käytännössä ratkaistaan; toteaminen kattavammasta seurannasta ja tietopohjan syventämisestä jää liian abstraktille tasolle. Ammattibarometrin kehittäminen voi olla konkreettinen väline tähän, mutta mukaan tarvitaan kaikki ennakointitiedosta hyötyvät toimijat koulutuksen järjestäjät, alan työelämäorganisaatiot mukaan lukien.
Hyvä, että osaamisperusteinen ennakointitieto on huomioitu lyhyen aikavälin ennakoinnin kehittämisessä. Osaamisperusteisuus on ollut myös koulutuksen kehittämisen lähtökohtana jo pidempään. Henkilön osaamisen tunnistamisen työväline mainitaan ehdotuksessa. Se on lähtökohtaisesti hyvä idea, mutta epäselväksi jää, mitä sillä konkreettisesti tarkoitetaan (osaamisrekisteri tai -portfolio?) ja mikä taho vastaisi sen ylläpidosta ja laatimisesta? Tämän konkretisoimiseksi toivomme panostusta.

Alueellisten ennakointiverkostojen välisen yhteistyön tiivistämistä, vuorovaikutusta ja yhteyttä valtakunnalliseen ennakointiin pidän tärkeänä. Vuoropuheluksi ei riitä vuosittainen alue-ennakointiseminaari. Ennakointiosaamista lisäisi ja ennakoinnin vaikuttavuutta parantaisi mahdollisuus hyödyntää yhteistä tietojärjestelmää ja tuoda sinne näkyviin niin valtakunnallista kuin alueellista tietoa. Osaamisperusteisen ennakoinnin kehittäminen on myös raportin keskeisiä toimenpide-ehdotuksia. Samoin tekoälyprojektia ennakoinnin kehittämiseksi pidän hyvin varteenotettavana ehdotuksena.

Ks. vastaus 1. Liian jäykkää rakennetta ei tulisi rakentaa, koska sen kyky ennustaa voi muuttua yhdessä yössä (vrt. COVID-19).

Keskipitkän aikavälin ennakointitoiminnan ja sitä tukevan valtakunnallisen mallin kehittäminen on kannatettavaa. Mallia kehitettäessä on varmistettava, että se tuottaa aidosti sellaista tarpeellista tietoa, jota lyhyen ja pitkän aikavälin ennakointimenetelmillä ei voida saavuttaa. Samalla on varmistettava, että ennakointitiedon keräämisen kohteet ja ennakointitulosten loppukäyttäjät, erityisesti yritykset, ymmärtävät näiden eri aikajänteiden erot suhteessa omaan toimintaansa. Siksi keskipitkän ennakointimallin kehittämisessä on pidettävä mukana myös mallin tuottaman tiedon jalostamisen ja viestimisen näkökulma. Keskipitkän aikavälin mallia rakennettaessa on myös pohdittava, aiheuttaako se muutostarpeita lyhyen ja pitkän aikavälin ennakointimalleihin.

Lisätään vuoropuhelua paikallisesti koulutuskentän ja työelämän välillä, ja vahvistetaan ennakoinnin vaikutusta kansallisen suunnan toteuttamiselle.

Luvusta jäivät parhaiten mieleen 1. ”Abstraktin tason skenaariomaailmat” - eikö ennakoinnista voi kirjoittaa ilman ylätason jargonia? Asiantuntemusta ei mielestäni osoita hienojen sanojen käyttö vaan asioiden ja niiden merkityksen kertominen ymmärrettävällä tavalla.

2. Toinen asia, mikä välittyi, oli opetushallituksen ratkaiseva rooli koulutuspaikoista päätettäessä. Mahdetaanko siinä tarvita muita lainkaan? Tarvitaanko edes ennakointia, jotta päätökset voidaan tehdä?

Ennakointi tulisi olla enemminkin jatkuva prosessi kuin "pätkitty" lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikaväli ennakointiin. Tässä prosessissa tulee nähdä, mitä mitkäkin toimet yms. vaikuttavat aikajanalla.

Mitä pitemmällä olevia asioita ennakoidaan, sitä vaikeammaksi asia muuttuu. Ymmärrän, että on oltava rakenne, jolla ennakoidaan tarpeita, mutta olisiko sittenkin mietittävä myös prioriteettijärjestystä. Kaikki mahdollinen tehdään heti, sillä mahdottoman tekemiseen menee enemmän aikaa. Keskitytään olennaiseen. Vahvistetaan asioita, jotka ovat nyt käsillä ja palataan kehittämään, kun tilanne rauhoittuu. Eihän tätä kiveen kirjoiteta ja toimeksiannossa vaadittu nopeus ja ketteryys on nyt valttia.

Kuten raportissa todetaan, valtakunnallisesti koordinoitua keskipitkän aikavälin koulutustarve-ennakointia ei ole tehty vuosiin. Tämä on ollut suuri puute. Erityisesti koulutuksenjärjestäjät tarvitsevat ja arvostavat koulutussuunnittelussa hyödynnettävää keskipitkän aikavälin ennakointitietoa. Ennakointitiedon puute ja haasteellinen tilanne ovat näkyneet alueilla niin toistuvina tietotarvekyselyinä kuin myös lukuisina ennakointihankkeina. Raportissa ehdotettu kehittämishanke on tarpeellinen ja kannatettava.

Työvoiman valtakunnallisten kysyntäennusteiden tuottaminen on raportissa todettu TE-hallinnon koordinoimaksi tehtäväksi. Tehtävä linkittyy lyhyen aikavälin ennakointityöhön ja täydentää sitä, mutta on toisaalta luonteeltaan vahvasti yhteistyötä edellyttävä. Aluetasolla vastuu keskipitkän ja pitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakoinnin yhteensovittamisesta ja koulutustavoitteiden valmistelusta alueillaan kuuluu lakisääteisesti maakuntaliitoille. Työvoiman kysynnän ennakointi on keskeinen osa tätä tehtävää.

Koska työelämän osaamistarpeet muuttuvat entistä nopeammin, raportissa ehdotettu ennakointimallin kehittäminen keskipitkälle aikavälille on erittäin kannatettava. Tämä edellyttää myös riittävää työelämän tahojen osallistumista ennakointityöhön. Tätä tiedon käyttö niin työelämässä kuin koulutuksessa tulee todennäköisesti lisääntymään, joten tulosten luettavuuteen/selkeyteen ja viestimiseen tulee kiinnittää huomiota.

Ehdotukset keskipitkän aikavälin ennakoinnin kehittämiseksi ovat pääosin tarkoituksenmukaisia. Tämän ennakointitiedon puute onkin raportin yksi keskeisimmistä huomioista. Ryhmä Ehdottaa kehittämishanketta, jolla luotaisiin valtakunnallinen ennakointimalli työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-haasteiden tunnistamiseksi. Tällä hankkeella tulisi vastata myös lyhyemmän aikavälin kohtaanto-haasteisiin.
Erittäin hyvä, että kehitettäisiin uudentyyppistä tutkintoennustemallia. Tutkintotuotosten ennustaminen on tärkeä osa koulutuksen järjestäjien ja ministeriön välistä keskustelua tulevaisuuden tutkintotavoitteista. Tärkeää on myös, että nämä tutkintotavoitteet, jopa tutkintokohtaisesti, tulisivat kaikkien nähtäville ymmärrettävässä muodossa. Osaamistarpeiden luokittelun yhdenmukaistaminen myös kannatettavaa, tosin sekin edellyttää jatkuvaa seurantaa ja tarvittavaa päivittämistä työelämän muuttuessa.

Opetushallituksella näyttää olevan tässä hyvin korostunut rooli. Erityisen tärkeää ennakoinnin kehittämisessä olisi unohtaa hvyin siiloutunut ajattelu, vaikka toimenpiteistä ja vastuun kantajista pitääkin voida sopia yhteisten tavoitteiden pohjalta.

Todellinen ratkaisua kaipaava puute on useita vuosia ollut aluetason ennusteista, jotka ulottuisivat muutaman vuoden päähän ja päivittyisivät säännöllisesti, luotettavasti ja joustavasti huomioiden alueilla tapahtuvat muutokset.

Ks. vastaus 1. Mitä pitemmälle katsotaan, niin sitä enemmän kyse on myös siitä, millaista visiota / tulevaisuuskuvaa vasten kehityskulkuja tarkastellaan. Täydellistä osumatarkkuutta on mahdotonta saavuttaa.

Pitkän aikavälin ennakoinnin kehittämisessä on kaksi kokonaisuutta. Ensimmäinen on numeerisen/ekonometrisen ennakointiosaamisen ja -mallien vahvistaminen, mille varmasti löytyy tarvetta. Toinen ja monessa suhteessa jopa tärkeämpi on pidemmän aikavälin ennakointiprosessien ja skenaariotyön vaikutukset prosessiin osallistuvien ja/tai sen tuloksia hyödyntävien tahojen, erityisesti yritysten, tulevaisuusajatteluun ja siten oman toiminnan kehittämiseen ja ohjaamiseen, ml. osaamisen strategisempaan johtamiseen.

Tämä pitkän aikavälin ennakoinnin ”pedagoginen” ulottuvuus vaatii ehdottomasti kehittämistä. Se tuottaa organisaatioille muutoskykyä ja -resilienssiä, jota tarvitaan yhä enemmän entistä nopeammin muuttuvassa ja pidemmällä aikavälillä vaikeammin ennakoitavassa (liike)toimintaympäristössä. Pitkän aikavälin ennakointi on toisin sanoen nähtävä vielä enemmän tulevaisuuden proaktiivisena luomisena kuin sen passiivisena ennustamisena.

Työelämän kuuleminen olennaista myös pitkän aikavälin ennakoinnissa.

Jälleen välittyy mielikuva viranomaistyöstä, jota voidaan tehdä riippumatta työpaikkojen ja työelämän tarpeista. Jos rakennetaan malleja ja alustoja ja lisätään ennakoinnin resursseja, mitä saadaan vastineeksi?

Makrotason tieto on oleellista: väestön kehitys, muuttoliike - koulutusolitiikan tulisi totuttaa enenmmän elinkeinopolitiikkaa kuin aluepolitiikkaa

Ennakointi ei voi olla kirjoituspöytätyötä. Pitkän aikavälin ennakointi vaatii kansainvälisten trendien ja talouselämämme suunnan herkkää arviointia, unohtamatta tässäkään nopeita kausivaihteluista tai ennakoimattomia tilanteita. Ennakointityössä ei ehkä voida tehdä pitkäntähtäimen valintoja, joita joskus on hyvä toteuttaa, mutta tietopohjan luominen poliittisia päätöksiä varten on tarpeen. Esitän, että koulutuspoliittiset selonteot tehdään jatkossa jollakin frekvenssillä, niitä tarvitaan.

Raportissa pitkän aikavälin ennakointi ja siihen liittyvä skenaariotyö on määritelty kategorisesti mallinnuksiin perustuvaksi. Skenaarioita ja numeerisia arvioita voidaan kuitenkin toteuttaa muutenkin. Jos pitkän aikavälin ennakointityössä päädytään kokonaistaloudellisiin malleihin, kyse on teknisestä työkalusta, jonka tarkoitus on tuottaa päätöksenteossa hyödynnettäviä tuloksia erilaisiin oletuksiin perustuen. Mallinnus ei saa jäädä salatieteeksi: osaamiseen tulee kuulua myös se, että malleista saatavat tulokset lähtökohtaoletuksineen ja reunaehtoineen osataan perustella ja avata ymmärrettävästi.

Pitkän aikavälin ennakointityön kehittämisessä ollaan raportin mukaan eniten kiinnostuneita sen osaamisen tasosta ja resurssoinnista. Mikään tutkimuslaitos - uusi tai vanha - ei pysty tekemään luotettavaa työtä, mikäli prosessia ei kytketä käytännön työelämään. Pitkän aikavälin ennakoinnissa täytyy ottaa huomioon laajempi globaalikehitys. Kunnianhimo pitkän aikavälin ennakoinnissa tulee olla riittävän suuri niin visioinnissa kuin konkretiassakin, jotta se saa aikaan muutoksia.

Ehdotukset pitkän aikavälin ennakoinniksi ovat tarkoituksenmukaisia. Lisäksi pidämme tärkeänä, että muunkin ennakointityön lisäksi pitkän aikavälin ennakoinnissa työelämä osallistetaan mukaan. Työelämä kykenee valistuneesti arvioimaan toimialakohtaisesti pidemmän tähtäimen osaamis- sekä työvoimatarpeita.
Vähintään 10 vuoden päähän ulottuva ennakointi luonnollisesti sisältää eniten epävarmuustekijöitä. Siksi siinä tulee kiinnittää huomio myös vaihtoehtoisten skenaarioiden luomiseen. Osaamisen ennakointi foorumin yhtenä luontevana tehtävänä tulee olla tämä pitkän aikavälin ennakointi.

Tästä jää nyt kyllä hiukan sellainen käsitys, että pitkän aikavälin ennakointiin liittyy jotain erityistä mystiikkaa, joka olisi vain harvojen ekonomistien hallussa. Toki tämäntyyppiset mallinnukset voivat ollakin hankalasti ymmärrettäviä. Siksi tärkeä huomio onkin, että tulosten tulisi olla yleistajuisia ja avattavissa, Numeeriset skenaariot eivät riitä, niitä on täydennettävä laadullisella arvioinnilla ja tutkimuksella ja erityisesti alueiden näkökulmasta on tärkeää, että niiden valmistelu on laajapohjaista.

Havainto luokitusjärjestelmän kehittämistarpeesta on erittäin aiheellinen ja kannatettava.

Ennakointijärjestelmän kielen ja käsitteistön yhtenäisyys on tärkeä ja jatkuva kehittämiskohde. Erityisen tärkeätä se on eri aikajänteillä sekä eri tasoilla (alueellinen, valtakunnallinen, kansainvälinen) tehtävän ennakoinnin yhteyksien kannalta. Osaamiskieli on myös edellytys ennakoinnin, koulutuksen ja ohjauksen osaamisperusteisuuden vahvistamisessa eli liikkumisessa yksilötasolla ammatti-identiteetistä kohti osaamisidentiteettiä – ja toisaalta eri ammattien ja alojen osaamisyhteyksien näkyvyyden parantamisessa ja työmarkkinoiden liikkuvuuden kehittämisessä. Osaamisluokittelun kehitystyön käynnistäminen on siten kannatettavaa. Työhön on otettava mukaan myös osaamisperusteisia ohjaus- ja ennakointityökaluja kehittävät yritykset sekä erilaisia osaamis- ja pätevyystietokantoja ylläpitävät viranomaiset ja muut tahot sikäli, kun työllä on yhteys myös osaamista kuvaavien henkilötietojen omadata-periaatteen kehittämiseen.

Tällä hetkelläkin ennakointityössä on pulmana yhteisen kielen löytyminen ja sitä tulisi selkeyttää.

Ammattiluokitus on vanhanaikainen tapa tarkastella osaamista. Kvalifikaatiot ja kompetenssit tuottavat joustavampaa tietoa, jota voi yhdostellä yksilötasolta koko yhteiskunnan tarpeisiin. Esim. Jos tarvitsemme omaa rokoteuotantoa 1/2 vuoden kuluttua, mitä osaamista sen toteuttamiseen tarvitaan yksilötasolla, osaajien yhdistelminä ja yhteiskunnan tasolla).

Ei kantaa.

Luokitusten yhteensopimattomuus on ollut yksi ennakointityön haasteista. Kehitystyö ja luokitusten yhtenäistäminen on tarpeen. Läheskään täydelliseen yhteensopivuuteen ei tulla pääsemään, työssä joudutaan käyttämään erilaisia virallisiin toimialaluokituksiin perustuvia aineistoja.

Ennakointitulokset ovat yhtä luetettavia kuin niiden luomisessa käytettävien mallien luokitukset. On erittäin tärkeää, että tämä kehitystyö tehdään huolella. Niin alue-, toimiala-, ammatti-, koulutus- ja osaamisluokitusten pitää
olla nykyistä paremmin yhteensovitettavissa eri aikaväleillä, mutta niitä tulee voida tarvittaessa muuttaa. Osa nykyisistä ennakointituloksista on vesittynyt jo alunpitäenkin, kun tuloksia on kirjoitettu jo poistuneilla toimiala- tai ammattiluokituksilla.

Alue-, toimiala-, ammatti-, koulutus- ja osaamisluokitusten valtakunnalliseen kehittäminen on tärkeää ennakoinnin yhteisten tavoitteiden ymmärtämiseksi. Osaamistarveluokittelu palvelee tutkintokoulutuksen opetussuunnitelmatyön kehittämisen lisäksi työelämässä olevien ja sinne pyrkivien jatkuvaa oppimista ja sen kehittämistä. Osaamistarveluokituksen tulee yltää vähintään toimialakohtaisiksi.

Yhteistä kieltä ja ymmärrystä on tärkeää kehittää, jotta monien toimijoiden tuotosten yhdistely olisi mahdollista jollain tasolla.

Sekä valtakunnallisessa, että alueellisessa ennakoinnissa yhteisen luokituksen ja termistön kehittäminen tarpeellista.

Tämä luku jää aika yleiselle tasolle. Onko aiempia ennakointeja verrattu toteutumaan vrt. raportin alkuosa, jossa on esitelty ennakoinnin kehitysvaiheita. Tässähän olisi ilmeinen tutkimusaihe aihealueesta kiinnostuneelle: miten ennakointityötä on pyritty tekemään ja miten siinä on onnistuttu so. onko se ollut vaikuttavaa.

Vaikuttavuus ja viestintä ovat kaikkea ennakointityötä ja koko ennakointijärjestelmää läpileikkaava kehittämiskohde. Sen lähtökohdan on oltava asiakas-/käyttäjätarpeiden ymmärryksessä ja sille perustuvassa palvelu- ja prosessimuotoilussa, joka kattaa niin yksittäiset ennakointiprosessit kuin niiden tulosten hyödyntämisen ja saavuttamisen ja tarkoituksenmukaisen yhdistelemisen esimerkiksi ennakointiedon tietoalustan tai muiden koulutus- ja työmarkkina-alustojen kautta. Ennakointijärjestelmän kaikilla toimijoilla tulisi olla käytössään riittävät viestintä- ja palvelumuotoiluresurssit. Nämä voisivat olla tarpeen mukaan yhteisiä ja jaettuja.

Ennakointityöhön tulee suunnata riittävästi viestintäresurssia, jotta niistä voitaisiin riittävästi viestiä ja hyödyntää vaikuttamistyössä.

Miksi ei kerrota, ketkä ovat asiakkaita, vaan ainoastaan täsmennetään, keitä he ovat?

Vaikuttavuus on tärkeä tavoite kaikessa ennakointityössä. Tuloksia tulee hyödyntää tiedolla johtamisen apuvälineenä päätöksenteossa ja toimivaa viestintää tarvitaan sekä tässä että muussa ennakointitiedon levittämisessä. Myös tieto itsessään on kuitenkin tärkeää - prosesseista ja tiedon tuottamisesta ei kannata luopua siksi, että kaikkia päätöksiä ei tehdä suoraviivaisesti runsaasti epävarmuuksia sisältävän ennakointitiedon pohjalta.

Osaamisen ennakointityön vaikuttavuus ja viestintä ovat keskeisiä, jotta tulokset siirtyvät käytäntöön. Raportissa nämä ovat jääneet melko yleiselle tasolle, joissa toimenpiteitä vasta selvitellään ja täsmennetään. Vaikuttavuus on kivijalka ja ilman viestintää ennakointityö jää harvojen käyttöön. Viestinnässä keskeisintä on täsmällinen ja ymmärrettävä tulkinta, mutta myös tuloseten visualisointi.

Jotta argumentointi tulevaisuuden osaamis- ja työvoimatarpeista perustuisi yhteiseen ymmärrykseen ja ennakoinnin tietopohjaan tulee ennakointitiedon tuotoksista viestiä oikea-aikaisesti niin, että se tavoittaa kaikki ennakointitiedosta hyötyvät. On tärkeää, että ennakointitiedon laatua arvioidaan säännöllisesti ja tämä tehtävä annetaan jollekin asiantuntijataholle (Esim. Karvi/OPH).

"Ennakointityön tulokset näkyvät osaamisen ja työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantona." Jatkuva kohtaannon epätasapaino joillakin aloilla kertoo siitä, ettei ennakoinnissa ole niiltä osin oikein onnistuttu eli vaikuttavuutta on tärkeää kehittää.

Ennakoinnin ja ennakointitietoon perustuvaa päätöksen tekoa ja kehittämistoimia tulisi saada näkyvämmäksi. Yhteisten tovottujen tulevaisuuksien tulisi näkyä eri toimijoiden viestinnässä.

Tähän tulee varmasti resursoida enemmän ja alun alkaen miettiä kenelle tätä tehdään ja miksi. Muutoin hyödyt jäävät saamatta. Ehdotetut toimenpiteet ovat kannatettavia.

Ainakin työnantajille ja yrityksille pitäisi voida viestiä nykyistä selkeämmin ja ymmärrettävämmin eli nykyistä jalostetumpaa tietoa ja vahvempaa tulkintaa ennakointituloksista. Lisäksi varmasti tarvitaan erilaisia viestintäkanavia eri kohderyhmille. & tiedon visualisointia

Tietoalustan ja palvelun tulisi kyetä hyödyntämään laajalti eri tietolähteitä. Olisiko tässä tilausta tutkimukselle ja myös ennakoinnin metodiselle kehittämiselle.

Ennakoinnin digitaalista tietoalustaa ja -palvelua koskevat linjaukset ovat oikeita ja perusteltuja ja sen kehittämistyön käynnistäminen kannatettavaa. Kuten esityksessä todetaan, kehitystyöhön lähdettäessä on tärkeätä kartoittaa palvelun suhde jo olemassa tai suunnitteilla oleviin koulutuksen ja työmarkkinoiden alustoihin. Päällekkäisyyttä on vältettävä ja synergioita vahvistettava. Erittäin tärkeätä on myös kiinnittää huomiota palvelun eri käyttäjäryhmien, ml. yritysten ja työnantajien, käyttötarkoituksiin sen käyttöliittymää muotoiltaessa. Palvelun rakentamisen on kuljettava laajemminkin käsi kädessä ennakointijärjestelmän kokonaisuuden sekä sen vaikuttavuuden ja viestinnän kehittämisen kanssa.

Palvelumuotoilu käyttäjien tarpeisiin on olennaista. Jos halutaan, että ennakointityö leviää, tulee alustan olla helposti käytettävä ja ymmärrettävä myös virkakunnan ulkopuolelle.

Eri datavarastojen tulee toimia yhteen. Tietoa pitää voida siirtää ja yhdostellä helposti. Järjestelmien tulee tunnistaa yhä enemmän osaamista, muodollisen koulutuksen sijaan.

Samalla tulee varmistaa yksilön tietosuoja.
Opetus- ja työhallinnon lisäksi järjestelmien kehittämisessä tulee olla mukana vahvasti tutkimuslaitosten sekä yksityisen sektorin asiantuntijoiden.

En tiedä onko tämä oikea kohta, mutta kehottaisin muistamaan yhtenä toimijana ammattiliitot kaikissa keskusjärjestöissä, jotka keräävät omia tietoja jäsenistöltään ja muilla keinoin työstä, sen tekijöistä ja tulevaisuuden työn tarpeista.

Hajallaan olevan hyvin moniulotteisen ennakointitiedon kokoava ja yhteisesti hyödynnettävissä oleva digitaalinen tietoalusta on aivan keskeinen tavoite ennakointijärjestelmän kehittämisessä.

Käyttäjien tarpeista lähtevä ennakointitiedon tietoalusta ja -palvelu on kaiken kehittämisen lähtökohta.

Uutta alustaa kehitettäessä huomioitava edellä mainittu luokitusjärjestelmä, olemassa olevien sähköisten palvelujen liitettävyys tähän (mm. Opintopolku, Vipunen..). Alusta tulee olla kaikkien käytettävissä ja ymmärrettävissä (vrt. Vipunen).

Yhteinen ja avoin tietoalusta ja -palvelu on ainakin näin alueellisesta näkökulmasta erittäin tärkeä, koska resurssit ovat pienet eikä osaaminenkaan aina riitä keksimään pyörää uusiksi. Tekoälyn hyödyntämiseen tulisi kiinnittää huomiota heti alustan valmistelusta lähtien. On erittäin hyvä, että palvelumuotoilu on nostettu esiin, jotta ennakointitieto palvelisi mahdollisimman hyvin sen moninaisia käyttäjiä ja sitä myöten tiedon hyödynnettävyyttä ja vaikuttavuutta.

Haasteena on yhden yhteisen tietoalustan tuottaminen niin, että ennakointitieto olisi eri toimijoiden käytettävissä ja löydettävissä. Ehdottomasti tulee kehittää yhteisiä valtakunnallisia järjestelmiä, joihin voidaan yhdistää alueellisesti tuotettu ennakointitieto.

Tuleeko tästä tilaaja - tuottajamuotoista kehitystä vahvistava toimintapa ministeriöiden ja korkeakoulujen välillä - onko uhkana se, että (vain) sitä saa, mitä tilaa, mutta ei saada sitä, mitä olisi tulevaisuudessa tarvittu. Kytkentä esitetyn mallin, tutkimuksen, uuden tieton ja sitä kautta uusien osaamistarpeiden välillä vaikuttaa hiukan ohuelta.

Euromääräisen resurssitarpeen kohdalla on syytä vielä pohtia, onko ennakoinnin viestintään ja palvelumuotoiluun osoitettava pysyviä menolisäyksiä. Tämä resurssi tukisi koko ennakointijärjestelmää aina kansalliselta tasolta alueille.

Hallinnonaloja yhdistävän asiantuntijayhteistyöryhmän perustaminen on ensi vaiheessa kannatettavaa. Ryhmä voisi toimia kehittämisvaiheen ajan, minkä kuluessa pohdittaisiin sen vakiinnuttamista uudistuneen ennakointijärjestelmäkokonaisuuden ohjaus-/johtoryhmäksi. Samalla olisi pohdittava, miten alueiden ennakointitoimijat kytkeytyisivät siihen.

Olemme samaa mieltä Suomen yrittäjien kommentin kanssa.

Hallituskauden ylittävä toiminta ja kehittäminen on välttämätöntä, jos halutaan onnistua.

Ehdotuksia lukiessa mietin sitä, kuinka monta vanhaa tai uutta virkamiestä ennakointia varten tarvitaan. Tästä ei saa käsitystä, mitkä ovat resurssit nykyisin ja mitä tarvittaisiin niiden lisäksi ja minkä vuoksi.

Summat realistia ja tulee pitää huolta näistä resursseita. Esim. eysityinen sektori, oppilaitokset ja tiedeyhteistöt käyttävät isoja summia jatuvasti erilaiseen ennakointiin. Tämä tieto tulee hyödyntää ja yhteistyötä lisätä.

Riittävät resurssit on varattava pysyviin rakenteisiin, mutta ad hoc -työryhmät ja kehittämistyöpajat olisi huomioitava myös

Ennakointityöhön tarvitaan jatkuvuutta, siksi OKM:n, TEM:n ja OPH:n roolit valtakunnallisen ennakointijärjestelmän rakentamisessa ja ylläpitämisessä ovat keskeisiä, samoin esitetyt kehittämisresurssit. Raportissa esitetty työnjako valtakunnallisen tason osalta on tarkoituksenmukainen. Valtakunnallisissa työryhmissä tulee huomioida myös alueiden edustus.

Aluetason osalta maakuntaliitoilla on jatkossakin lakisääteinen koordinaatiovastuu keskipitkän ja pitkän aikavälin koulutustarve-ennakoinnista. Raportissa ei avata sitä, miten maakuntaliittojen vastuu ja keskipitkän aikavälin kysyntäennusteiden vastuuttaminen TE-hallinnolle sovitetaan yhteen. Yhteistyötä ja vuorovaikutusta eri tahojen välillä tarvitaan joka tapauksessa niin valtakunnallisella kuin aluetasollakin.

Kehittämistyön resurssointi on realistinen, mutta on otettava huomioon myös kehittämistyön edetessä tapahtuvat muutokset (ad hoc työ). Raportti antaa kuvan lisäresurssitarpeista, mutta on vaikea saada kokonaiskuvaa mikä on nykytilanne ja mihin erityisesti lisäresurssointia tarvitaan ja miksi.

Raportissa ehdotetaan ennakoinnin kehittämiseen yhteensä n 1,5 miljoonaa euroa ja ehdotuksen mukaisiin ennakoinnin pysyviin menoihin lisäksi n. 1 miljoonaa euroa. Ehdotus sisältää TEM:ä enemmän OPH:een kohdistuvia resurssin lisäystarpeita. Tämä tulee huomioida budjetoinnissa. Pidämme tarkoituksenmukaisena ehdotuksena muodostaa ministeriöiden välinen asiantuntijaryhmä, joka vastuulle kuuluu työvoima- ja koulutus- sekä osaamistarpeiden ennakoinnin kehittäminen ja koordinointi. Tärkeää on, että tähän ryhmän työ on verkostomaista ja esim. osaamisen ennakointifoorumi tekee ryhmän kanssa yhteistyötä.

On hyvä, että resursointiin on kiinnitetty huomio ja kehittämisen tulee olla yli hallituskausien kestävää. Resurssitarpeen realistisuutta toki näin on vaikea arvioida. Valtakunnallisen ja alueellisen (maakuntien liittojen) ennakoinnin yhteistyöhön ja yhteiskehittämiseen toivoisin kiinnitettävän enemmän huomiota.

Hyvä, että tätä tärkeää asiaa on selvitetty. Koska Suomi elää osaamisesta, niin toivottavasti asian edistäminen ei jää tähän raporttiin.

Kiitos valmistelijoille hyvästä ja kattavasta raportista!

​Jo ennen koronakriisiä oli nähtävissä, että Suomi kohtaa työelämän todellisen murroksen ensimmäisten joukossa maailmassa, sillä Suomessa osaajatarve kohdistuu kaikista OECD-maista voimakkaimmin asiantuntija- ja erityisasiantuntijatehtäviin. Suomalaiset yritykset kulkevat osaamismurroksen eturintamassa ja siksi on olennaista, että ennakointia vahvistetaan vastaamaan muuttuvaa tilannetta.

Kiitos mahdollisuudesta kommentoida tätä mielenkiintoista aihetta. Raportissa oli hyvä koonti nykytilanteesta mutta innovaatioita tarvitaan mielestäni lisää asian kehittämiseksi.

Ennakointityötä tehdään paljon, mutta hyvin erilaisista lähtökohdista ja tarpeista. Kenttä on sirpaleinen, eikä kellään ole kokonaiskuvaa tulevaisuuden työvoima- tai koulutustarpeista. Mitään eksaktia totuutta ei voikaan olla olemassa, mutta päätöksentekoa tukevia näkemyksiä, koottua ennakointitietoa ja kehitysarvioiden kannalta tärkeää yhteismitallista tilastopohjaa (esimerkiksi poistumatiedot) tarvitaan. Koordinoidulle ennakointityölle on selkeä tilaus, ja raportin esitykset ovat tervetulleita ja kannatettavia.

Toivotaan tärkeälle työlle edistymistä.

Tärkeää asiaa selvitetty. Tähän asti kokonaisuus on näyttäytynyt melko sirpaleiselta.

Tärkeä aihealue ja tärkeä selvitys. Monimuotoista yhteistyötä ja yhteistä ennakoinnin tietoalustaa pidän kaikkein tärkeimpinä esiin nostettavina asioina.

Kiitos valmistelijoille, ennakointityötä on tehtävä ja toivottavasti tälläkin työllä on jatkoa ja saadaan toiminnan tasolle lisäarvoa.

Hyvä ja tärkeä sekä kiitos mahdollisuudesta kommentointiin.